No niin

Maanantai aamuna se sitten oli taas rikki, nimittäin hissi ja tuli kuntoon vasta torstaina iltapäivällä, joten ei paljon ulkona juoksenneltu. Joulu meni täytettyä helmikanaa ja ankan maksaa syödessä ja sampanjaa juodessa. Le Gardien toi meille muovilätkän, jolla pääsemme A-rapun hissillä autohalliin ja takaisin 1-kerrokseen, josta pihan kautta kiertäen pääsemme omaan rappuumme, eikä tarvitse kiivetä kuin neljä kerrosväliä. Auttaa huomattavasti. Torstaina aamulla lähdimme A-portaan kautta autohalliin ja golfkentälle. Todella surkea kierros ja kenttä oli aivan täynnä. Yhdeksään reikään meni normaalin tunti ja viisikymmentä minuuttia sijasta kaksi ja puoli ja edessä ja takana englantilaisia, joista varsinkin edellä menevät kolme miestä paiskoivat pallonsa metsiin ja niitä sitten haettiin joukolla. Porukan naisjäsen löi pitkiä ja suoria väylälle.
Perjantaina olikin sitten taas petanki päivä. Kaksi kahden hengen joukkuetta ja kaksi kolmen hengen joukkuetta. Me voitimme Kipan kanssa 13 päättyvän kisan kovalla kirillä. Kuudella pallolla 5 pistettä, jolla päästiin tasoihin 11/11 ja sitten pari kisaa ja voitto kotiin. Vastaavasti hävittiin 7 päättyvä kisa ja sitten tykki olikin jo paukahtanut klo 12 merkiksi, eli olusille.
Illalla vielä päätimme mennä katselemaan Nizzan jouluvaloja ja kävimme myös maailmanpyörässä katselemassa valoja korkeuksista. Komeita olivat. Sitten piipahdimme Kirrille vakipaikkaamme kävelykadulla. Maksaessamme huomasin saaneeni Monacon kaksieurosen, jonka visusti pistin sivuun. Eipä vielä ole yhtään monacolaista kokoelmassa. Sitten pizzalle, joka on varma kävelykadulla. Mullit ja kanat on todettu kokemuksella huonoiksi, joten tyydymme pizzaan. Voihan siellä olla muutakin syötävää, mutta niitä varten on toisia ravintoloita eikä niin turistipaikkoja. Bussilla sitten kotiin ja nukkumaan.

Koirat p:le

Illalla lauantaina hissi piti taas erittäin kovaa meteliä ennustaen ikävyyksiä. Yllättävää kyllä pääsimme kovalla kolinalla alas ja Cafe Turiniin jouluisille ostereille. Otimme 12 no 2  ja 6 no 2 specialia vain todetaksemme kummat ovat parempia. Lisäksi kaksi jättiravun jalkaa ja kuusi moyennes crevettes ja lisäksi kuusi vielä. Lisäksi meni kaksi pulloa Muscadet sur lie viiniä ja mousse chocolade. Jättiravun koivet eivät olleet yhtä hyviä kuin helmikuussa, joten syömme niitä seuraavan kerran vasta sitten. Todella hyvää jälleen. Ravintola on perustettu samaan paikkaan Place Garibaldin varrelle 1908, joten ostereita on syöty tonneittain.Viereisessä pöydässä istui ranskalaisparikunta, joka kysyi tarjoilijalta mistä me olemme ja hän sanoi Belgiasta, mutta minä korjasin, että Suomesta. Aika makeeta, että Belgiasta. Luulevatko ranskalaiset, että Belgialaiset puhuvat ranskaa kuten me. Vähän ajan kuluttua pöytään tuli lisää uusi pariskunta ja mies innokkaasti selitti heille, että olimme Suomesta ja söimme ostereita kuten ranskalaiset. Outoa sillä mehän ymmärsimme kaiken ja tuntui kuin he luulisivat, ettemme ymmärtäisi. Pöytään tulleella pariskunnalla oli tietenkin koira. Koskaan ei Ranskassa voi syödä ilman koiria. Minä en ole koiravihaaja, mutta astmani ei siedä niitä lähistöllä, joten jälkkäri meni pilalle.  Tupakointi on kielletty mutta koirat eivät.
Kipa kävi boulangeriessa ja osti baquetin ja pienen Buch de Noellin. Hissi ei muuten pitänyt enään kamalaa ääntä.

Buche de Noel

Torstaina hissi ei enää metelöinytkään ja hissin peiliin kirjeen jättäneen toive ehkä toteutuu, että jouluna on toimiva hissi. Ehkä on pakko kirjoittaa, sillä täällä ei mikään ole varmaa ainakaan meidän Schindlerimme kohdalla. Tuossa otsikossa pitäisi olla u:n päällä väkänen ja viimeisen e:n päällä kaksoispiste. U:n väkänen tarkoittaa, että se lausutaan uuksi eikä yyksi kuten muutoin meneteltäisiin ja een päällä kait, että se lausutaan eikä jätetä pois eli noel. Korjatkaa jos olen väärässä. Otsikko tarkoittaa Jouluhalkoa, jonka Kipa kävi Gambettalta (yksi upeita bulevardeja) tilaamassa maanantaiksi. Se on yksi Ranskan jouluerikoisuuksista. Kääretorttu, josta on useilla erilaisilla päällysteillä, pääasiassa suklaalla muodostettu halon näköinen pötkylä oksineen ja ehkä myös pokasahoineen. Niitä on uskomaton määrä eri kokoisia ja niitä myös ostetaan.
Minä menin Nice Etoile'iin ostamaan Jean Medicinille, jota pitkin raitiovaunu kulkee, siis Nizzan ainoa, joka kulkeekin viiden minuutin välein ja lähes aina täynnä. On kovin tarpeellinen u-lenkki, joka käväisee akuilla ajaen Place Massenan poikki, etteivät johdot häiritse kaunista keskusaukiota. Nyt se on täynnä joulukojuja raitiotien molemmin puolin, syystä jonka aikaisemmin kerroin.
Tavaratalo oli vilkas kuten aina täynnä pieniä ja suurenpiakin myymälöitä, kuten C&A. Ostosten jälkeen nykyiseen väijypaikkaan  parille oluselle ja sitten kotiin.
Perjantaina olikin sitten Nizzalaisilla petankiukoilla ihmettelemistä kun kaksitoista enemmän tai vähemmän välkkyvää tonttulakkia ryhtyi petankin peluuseen yhdessä Nizzan petenkille varatuissa puistoissa. Hävisimme Juhanin kanssa molemmat erät kovasti taistellen ja kun Nizzan linnoituksen tykki jyrähti kumeasti kello kaksitoista menimme olusille. Kaikki lupasivat tulla myös ensi perjantaina, joten silloin tapaamme.
Lauantai onkin kaunis kävelypäivä. Kävimme vihannesmyyjällämme ostamassa tuoreet vihannekset, hedelmät, munat ja valmiiksi keitetyt punajuuret, joka on ranskalainen erikoisuus. En tiedä mihin niitä käyttävät mutta kaikkialla niitä myydään. Minä teen niistä vuohenjuuston kanssa laatikkoa. Ostin myös pähkinöitä, joita täällä jouluna myös syödään ja rasian suklaakonvehteja. Kipa kävi pakastekaupassa ostamassa Pintade'in eli helmikanan, joka on täytetty kastanjoilla ja viikunoilla, joulupäiväksi. Hanhenmaksa ostetaan maanataina ja Sauternes on jo ostettu. Jouluaattoja lounaaksi syödään ostereita sampanjan kanssa.  Kiersimme pienen lenkin Kipan kanssa. Ilma oli hieman pilvistynyt mutta huomenna on luvassa lämmin aurinkoinen päivä. Joulun odotusta!!!!!!!!!! 

Birdejä ja muuta tapahtumaa

Lauantaina kävivät ystävät aperoilla ja tyhjensimme yhdessä kolme samppanjapulloa. Olivat muuten hyviä, sekä ystävät että sampanjat. Sunnuntaina kävimme kävelemässä ja kahvilla Promenadilla.Pettymykseksi vakipaikka oli muuttunut kokonaan ruokapaikaksi vaikka kello oli yli kolmen. Oliko syynä sunnuntai vai joudummeko vaihtamaan kahvipaikkaamme. Maanantaina kävimme palauttamassa muuntajattoman sapinin, yritimme Provencaleen pelaamaan, mutta oli liian märkää autolle, joten ajoimme Var- joen rantaa suureen LeClerciin ostoksille. Sampanjaa ja muuta mukaan ja kotiin.
Tiistaina pelasimme kohtuullisesti pelaavan ranskalaisrouvan kanssa ja edessä meni tosi huonot ranskalaiset, joista rouvakin huomautti meille pari kertaa. Eli ranskaa puhuttiin ja rouva käsitti meidän kielitaitomme paremmaksi kuin oli, olikohan syy Henkan sujuva ääntämys, ja Pardon kaikui kysyvästi vähän väliä. Mutta Kipakin puhui paljon, mikä oli hienoa. Syömään ei päästy, koska ravintolan sekä sisä- että ulkotilan oli vallannut joku tilaus. Meidän perästämme tuli suomalaispariskunta, joiden kanssa sovimme petankiin tulosta, jollei hurrikaani yllätä. Hissi pitää kovin pahaa ääntä.
Keskiviikkona hissi piti kamalaa ääntä, mutta alas päästiin ja pelaamaan. Tällä kertaa kahdestaan aivan tuulettomassa ja aurinkoisessa säässä 16C eli pikee paidassa 19. joulukuuta. Viva la France, viva la Provence. Kolmannella väylällä hieman lyhyeksi jääneen aloituksen kuittasin 7 metrin putilla birdieksi, Jeee. Eipä ole birkuilla juhlittu ja Kipan Birdie pullokin jäi tyhjentämättä kun hän vasta autossa ilmoitti sellaisen omistavansa. Tankkasin naftaa ja ostin patongin lisäksi pienen vodkan, joka sitten tyhjennettiin yhdessä.
Kävin vielä aivan kaameasti ääntelevän hissin kanssa kaupassa ja hissin peiliin oli ilmestynyt tiedote, jossa toivottiin hissin korjausta pikapikaa, koska äänistä päätellen se kohta räjähtää ja pyhät ovat tulossa. Olen 100%:sti samaa mieltä. Kipa ei hissiin enää astu jollei korjausta tule.
Nyt parvekkeen ikkunasta näkyy lähes tyyni Välimeri ja huomenna mennään joko hissillä tai kävellen tilaamaan Buche Noel jouluksi, vaikka on luvattu sadetta. Minun on vielä käytävä pukin luona. Kello tulee viisi ja hämärtää. Kohta on täysin pimeää, sillä täällä tulee pimeä nopeasti.

Ja pinna paloi..

Sadepäivä, joten ei kait ollut petankia, joten lähdimme retkelle Ventimigliaan. Kostean ja synkähkön moottoritieajelun jälkeen etsimme parkkipaikkaa. P-merkki näytti, että pitää kääntyä oikealle, mutta yrittäessämme eräs mies veti eteen nelijalkaisen pukin, jossa oli kielletty ajosuunta merkki. Ihmettelimme, sillä valotaulu kertoi, että tilaa on, libero. Eteenpäin ja puolen tunnin kuluttua olimme samassa risteyksessä toisesta suunnasta. Nyt ei ollut kieltomerkkiä ja täydestä parkkipaikasta löytyi paikka. Outo juttu. Parkki oli ihan vanhan kauppahallin kulmalla, joten sinne. Tomaatteja, fenkoli, päärynöitä ja mandariineja todella halvalla. Tuorepastoja kaksin kappalein, kimpale Parmesania ja italiankielikin alkoi muistua. Lisää kiertelyä ja ajatus ostaa Parman kinkkua, joten jonottamaan. Yksi italialainen mies tuntui pitävän huolta kaikkien sekavassa läjässä odottavien ihmisten vuoroista. Odotus jatkui. Sitten tuli miehen mukaan hänen vuoronsa ja eräs nainen väitti kivenkovaan, että vuoro oli hänen. Kova huuto ja mekastus, eikä toinen miesmyyjistä pystynyt myymään kummallekaan, ei saanut toiselta kiistakumppanilta lupaa. Yhtäkkiä myyjä karjaisi, tempaisi takaoven kadulle auki, potkaisi sitä lujaa, meni ulos ja paiskasi oven raivoisasti kiinni. Ei näkynyt äijää sen koommin ja toinen myyjistä jatkoi tyynesti myyntiä, ensin kiistan miehelle ja sitten mäkättävälle naiselle. Myynti  tietysti hidastui puoliksi ja seisoimme vielä tovin ennenkuin saimme armollisesti vuoron. Mielestäni ohi meni muutama meidän jälkeen tullut, mutta ei uskallettu valittaa, ettei viimeinenkin myyjä häviäisi. Todettiin, että ollaan Italiassa. Edellä ollut nainen osti paitsi kinkkua myös Bresaolaa, ei tiedetty, mitä se on, mutta otettiin esimerkkiä. Arveltiin sen olevan naudanlihaa. Tiskissä oli myös laardia, jonka näköistä jossain telkkariohjelmassa tehtiin ja syötiin hyvällä ruokahalulla. Kukaan ei kuitenkaan nyt ostanut sitä, emme mekään rohjenneet. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin pullokaupan, josta mukaan tarttui konjakkia ja portviiniä. Ennen autoon menoa vilkuilimme ravintolaa, mutta lähistöllä tuntui olevan vain pikaruokaloita ja sämpyläbaareja. Päätimme lähteä kotiin pastalle. Matkalla muistin kuitenkin Mentonista Cocteaun museon läheltä hyvän kalaravintolan ja koska kello oli vasta puoli yksi suuntasimme sinne. Erittäin ystävällinen vastaanotto, koska meidät tunnettiin useista käynneistämme ja kaksitoista osteria, aioli du jour ja muscadet pullo. Erinomaista kuten siellä aina ja päälle valuvat suklaakakut ja kahvi, etten nukahtaisi matkalla Nizzaan. En nukahtanut vasta kuin kotona, puolitoista tuntia.

Viva l'ascenceur

Eilen aamulla 11.12. ilmestyi Gardien (talonisäntä, talonmies) kahden asentajan kanssa kun Kipan piti mennä kauppaan. Hän selitti, että hissi on kunnossa, mutta fancoilin vesisuodatin piti puhdistaa ja valitteli, että Schindlerin hissimiehet eivät oikein osaa hommiaan. Yhdyn täysin hänen käsitykseensä. Samalla vaihdettiin suodatin joka oli 5 cm liian kapea, eli pölyt kiersi suodattimen ohi. Fancoil saatiin kuntoon ja menimme yhdessä  kauppaan. Minä ostamaan jouluvaloja Bricoramasta, joka on ensimmäisessä kerroksessa Californien puolella ja Kipa Picardille vierasaperoiden ostoon. Nyt saa tulla meille samppanjalle.
Tänään mentiin valtavaan Carrefouriin ostamaan joulusampanjoita ja muutakin edullista. Kuten esimerkiksi 60cm korkea tekokuusi, jonka piti olla valaistu, mutta muuntaja puuttui. Käytävä valittamassa ranskaksi lähipäivinä. Onnistuu muuten aina vain paremmin, se puhuminen. Saatiin kuitenkin laatikko 16€/kpl sampanjaa ja kaksi muuta. Olisi kylläkin ollut alle 10€/kpl sampanjoita mutta ostettiin tämä nyt vierasvaraksi. Kipa sanoi paluumatkalla, että eihän kahdeksan sampanjaa riitä mihinkään ja päätimme ostaa vielä kuusi lähiaikoina. Samalla löydettiin muovipussukoita viiniä 1,5l päniköissä. Kipan mielestä idea on hyvä mutta minun mielestäni joudutaan vain avaamaan toinen. Rose pänikkä on kylläkin oikein hyvää, liiankin hyvää. Ostettiin myös keraaminen kulho (pieni) sanglierpateeta (villisika..), varmaankin hyvää. Promenaden varrelle on ilmestynyt Lenvalin-lastensairaalan eteen valtava lumiukko ja englantilaistyyppinen vanha postilaatikko ( viisi kertaa suurempana) Pere Noelille ( joulupukille). Että joulu on kait tulossa Nizzaankin. 
P.S. Villisikapate oli tee-se-itse  -mallinen, eli työnsimme se tänä aamuna uuniin paistumaan vesihauteessa. Eli ei aina ranskalaisen perheenemännänkään uunista ottama ole ihan itse tehtyä. 

Iloisia Pareja

Selvähän se, että hissi oli edelleen rikki. Mutta karmein totuus paljastui 0-kerroksen sisäoven ikkunasta. Seitsemännen kerroksen rouva pyysi muita omistajia painostamaan yhdessä Syndikaattia jopa maksujen lopettamisella. Syynä se, että on ilmoitettu, että hissiä ruvetaan korjaamaan vasta 18. joulukuuta eli yli viikon kuluttua. No me lähdimme golfaamaan kun ensin menimme Briconarin hissillä -3. ja sieltä kierreportaita -4. 
Kierros oli  vaihteleva ja sain 3 Paria ja Kipa yhden mutta paransi kahdella väylällä. En enää viitsi merkata kuin Parit ja Birdiet, viimeksi mainittuja ei vielä ole tullut tänä syksynä, mutta Pari- väylillä yritän vain Birkkua. Kierros meni reilusti alle kahden tunnin, koska kukaan ei hidastellut edessä ja kentällä ei ollut kovin paljoa pelaajia. Kahvit ja leivokset päälle ja kaupasta hyvin vähän koska ne jouduttiin kantamaan. Minä kannoin viinipänikän.
Kun pääsin vaikean astmani vinguttamana kuusi kerrosta kierreportaita ylös ja avasin ovea tuli samassa kerroksessa vanhempi pariskunta ulos ja mies kysyi urheilinko. Minä sanoin nousseeni portaat ja nainen kauhisteli tilannetta, yli viikko ilman hissiä. Puhelimme asiasta jonkin aikaa ja menin sisään soittamaan vuokraemännälle, joka ei tiennyt asiasta mitään. Sanoin, että jos aika pitää paikkansa joudumme muuttamaan viikoksi hotelliin. Hän lupasi selvittää asian. Näiden talvien aikana 4 kpl on hissi aina ollut useasti rikki. Kerran saatiin jopa puoli kuukautta alennusta. On kait parasta ruveta etsimään uutta asuntoa, sillä tuntuu siltä, että kiinteistöä hallinnoiva yhtiö ei edes halua saada hissiä kuntoon vaan korjauttaa sitä mahdollisimman halvalla, joten korjaajatkin ovat kyllästyneet, kun eivät saa laittaa laitetta kerralla kuntoon. Tämä olisi aivan mahdotonta Suomessa. Eihän toimiva hissi voi olla rikki kerran kahdessa viikossa, varsinkin kun kiinteistö on 7 kerroksinen ja nolla kerros kahden kerroksen korkuinen ????!!!!!!

Bloody elevator

Hissi piti jo toissa päivänä pirun kovaa ääntä, joka kuului sisäänkin.
Eilen oli päätetty lähteä syömään Cannesiin, mutta hissi oli kovin hiljainen aamu yhdeksään saakka, sunnuntai aamu. Sitten alkoikin kova rumba kun kaikki lähtivät vuoron perään koiriaan kusettamaan ja Boulangeriin patonkien perään.
Me pääsimme kamalalla metelillä -4 kerrokseen ja Cannesiin. Kaunis päivä ja hyvät mullit Cafe Italyssa, päälle toivoimme Tarte Tatinia mutta tarjoilija sanoi, ettei sitä ole. Kysyimme sitten mitä olisi Tarte du Jour. Hän meni kyselemään ja tuli vähän nolona takaisin ja sanoi että se on Tarte Tatin. No saatiin mitä tahdottiin ja oli hyvää vaikka Kipalla oli aika suuri torttupohja klöntti toisessa päässä, joka jäi syömättä kuiva kun oli.
Marita kotiin ja suunta Nizzaan. Auto sillipurkkiin hallissa ja hissille. Merde. Hissi ei hievahtanutkaan. Taas rikki kuten jo aamulla arvelimme tapahtuvaksi lähiaikoina, niin kovaa meteliä se piti. Onneksi -3:sta  pääsee hissillä Californielle eli vain yksi kerros kierreportaita, mutta sitten nurkan ympäri pari kertaa ja kiipeäminen kuusi kerrosta kierreportaita. Siinä astmaatikon henki vinkuu ja jokaisella kerroksella on levättävä, jotta saa happea jatkaakseen. Se on pirullista.
Kun ajoimme auton purkkiin niin varmuudeksi Kipa opetteli  peruuttamaan ahtaaseen peltitalliin, joka on -4-kerroksessa autohallissamme. 
Niitä on siellä useita, mutta on täysin avoimiakin paikkoja. Hyvin sen Kipa sinne saikin, vain yksi vekslaus enemmän kuin minulla.
Tämä järjestely siksi, että jos hissi on pidempään rikki niin minun ei tarvitse vinkua neljää kerrosta alas autohalliin ja takaisin vaan riittää kuusi kerrosta kadun tasoon. Tänään lähdemmekin golfaamaan eikä hissistä ole vielä kuulunut inahdustakaan vaan kierreportaiden ovi on käynyt. Tuskin tulee kuntoon aamupäivällä. Toivottavasti on palatessamme.

Viva la France

Taas täällä. Luojan kiitos, vaikka onkin kylmää, ei ole lunta!
Koko matkan lentokoneesta näkyi vain lunta alapuolella ja Keravalla sitä piisasi. Lähdimme Suomeen siinä uskossa, ettei pakkasta ja lunta ehtisi tulla. Kyllä sitä molempia kuitenkin oli yli tarpeen.
Miksikö Suomeen näin aikaisin. Minusta tuli Kotkan Kairossa "Hotoraudan Vääntäjien Korkean Raadin Neuvos". Tarkoittaa  Suomen LVI-yhdistysten liiton vanhojen ansioituneiden jäsenten poppoota. Sitten pidettiin kummityttöjen perheille pikkujouluja, käytiin hammaslääkärissä, lääkärissä ja tavattiin tuttuja. Minä en palaa Suomeen kuin vasta Vapuksi. Kipa käy helmikuussa.
Matkat menivät hyvin, mitä nyt Kipa teki Harrit City- jetissä ylös noustessaan, mutta vain kerran. Nizza yllätti kylmyydellään, mutta kuten tiedämme on lämpimämpääkin tulossa.
Täytyy sanoa, että Lufthansan uudet ohuemmat penkit antavat huomattavasti paremman jalkatilan ja aikataulussakin pysyttiin.
Edellisten öiden valvominen ja aikainen aamulähtö vaativat veronsa ja nukahdin jo 18.00 ja heräsimme klo 7 aamulla. Patonki, croissant Kipalle ja Nice Matin siitä aamu alkaa.
Iltapäivällä lähdimme katselemaan Nizzan joulukylää. Keskuspuistopromenadin rakentamisen vuoksi kylän kojut olivat kahdessa rivissä Massenan aukiolla ja keskeltä meni raitsikat. Maailman pyörä oli nyt lähempänä aukiota koska Albert 1 puistoa myös myllättiin. Se liittyy samaan projektiin. Tavattiin tuttuja, jotka ovat lähtemässä jouluksi Suomeen. Onneksi tänne jää ja myös tulee suomalaisia. Nyt kuulemma on kuivempaa, joten pääsemme pelaamaan. Joulutorilta ostimme taas yli kilon hyviä vuoristojuustoja viidellä kympillä, todella hyviä. Myös tonttulakit hankittiin, toinen vilkkuvilla Sapin:eillä (Sapin=kuusi). Kuulemma ensi perjantaina pelataan petankia tonttulakit päässä. Olemme valmiit. Terveiset kaikille lukijoillemme,tästä se taas alkaa. Kommentoikaa, silloin tuntuu, että joku lukeekin.

Lasse Lehtinen

Kyllä tietysti se hissi oli rikki aamullakin ja iltapäivällä, jolloin läähätettiin ylös. Varmaan on huomennakin kun yhdekseltä lähdetään kentälle. Älkää masentuko. Kirjoitusta tulee lisää viimeistään 7.12 jolloin tullaan takaisin tutkimaan ranskalaista joulua ja uutta vuotta. On muuten tutustuttu siihen ennenkin, mutta nyt oikein paneudutaan. Itse palaan Suomeen tuon käynnin jälkeen vasta huhtikuun lopulla. Kipa käy välillä.
Lasse Lehtinen oli kuten Lasse Lehtinen. Sujuvaa juttelua lukemattomista kirjoistaan ja muistakin kylläkin hyvin arvostetuista tehtävistään. On muuten yksi demari Lipposen lisäksi, jota arvostan.
Kävi ilmi, että hänen väitöskirjansa Kekkosen suhteista NKP:n ja KGB:n kanssa on Suomen luetuin väitöskirja 18.000 myynnillään. On luettava tuo kirja. Jo etukäteen luulen yhtyväni sen moniin väitteisiin. Olin itse niin paljon Venäjän kaupan kanssa tekemisessä, että näin hyvin läheltä sen korruptioidun rappion ja politiikka oli samaa suhmurointia. Virossakin piti varaministerin kanssa puhua virka Volgassa puistojen kulmissa ja tarkistaa, ettei KGB seurannut. Oma kokemus, sillä tunsi varaministerin aikaisemmalta yritysjohdon ajalta. Kyse oli ihan rehellisistä yritysten välisistä kaupoista, ilman mitään korruptiota, rehellisellä rahalla ja kohteena Tallinnan uusi satama.
Taidanpa käydä läpi Lassen kirjoja, sillä olen vain niistä osan lukenut.
Huomenna Suomeen. Pärjätkää. Vähän kadehdittaa, mutta vain kaksi viikkoa olemme takaisin.

Hissi - ne marche pas

Eilen loistava golfpäivä, mukava ranskalaismies matkassa. Juttua ei juuri syntynyt, mutta kovasti oltiin puolin ja toisin sympaattisia. Seurapelin luonne tuli esiin valitettavasti samanlaisina virheinä, mutta, kuten sanottu, oli kivaa. Henkalle yksi par ja muuten tavanomaista. Tänään piti tehdä sama paremmin, mutta mutta. Alhaalla on lappu, ja epäilemme, että hissi on pitempään poissa käytöstä. Harmittaa kun päivä oli mitä kaunein ja parvekkeella auringossa 32C sekä aikakin Midi oli tilattu. 
Oli siis hyvää aikaa pohdiskella tätä mamun osaa. Mehän osaamme jo poskisuudelmat, petankkia käydään pelaamassa viikoittain, patonki haetaan aamulla boulangerista, juodaan Provencen viinejä ja kahviksi espressoa, puhutaan ranskaa, painetaan torvea herkästi, auto parkkeerataan, jos ei vielä ranskalaisittain niin vähän sen suuntaisesti, eli hätävilkut päälle ja parkkiin mihin vaan. Mutta onko sopivaa golfata klo 12-14 välillä? Kenttä olisi ilman meitä tyhjä, mutta osoittaako se sopeutumattomuutta maan tapoihin? Totuus on, että  meillekin lounas maistuisi, mutta kyseiseen aikaan on aina aikoja vapaana ja voimme syödä vähän myöhemmin. Paitsi ettei silloin saa ruokaa ravintoloista.
Toi hissi alkaa jo harmittaa,varsinkin jos se on pitkään rikki. Jo kolmas kerta kahden kuukauden aikana ja lappu alhaalla tietää ehkä pidempää remonttia. Huomenna olisi lounas yli 80 Nizzassa asuvan suomalaisen kanssa vanhan kunnianarvoisen hotellin komeassa salissa. Luennon pitää Lasse Lehtinen. Eli alas 7 kerrosta ja ylös iltapäivällä onnettomia kierreportaita saman verran. Torstaina lähdemme Suomeen käymään ja taas pahuksen portaat. Olisivat rakentaneet hienommat portaat kun ostivat paskan hissin ja joka tapauksessa asukkaat joutuvat kahdesti kuussa portaissa kulkemaan. No on kait todettava kuten talon ranskalaisasukas hissin kovasti metelöidessä minulle sanoi c'est Provence.

Tuomisten ostamista

Lauantaina lähdimme kävelemään Promenadea pitkin vakituiselle kahvipaikallemme hieman ennen Gambettan risteystä. Hyvät kahvit ja kävelemään Gambettaa, joka on todella saanut jo alussa kasvojen kohotuksen. Epämääräiset poissa ja mukavat paikalla. Tarkoitan baareja ja ravintoloita. Risteykseen rakennetaan huippuasuntoja, paikkaan, jossa oli vuosia ränsistynyt halli. Jatkoimme Rue de Francea kauppaan, josta sai tuliaisherkkuja. On todella hyvä kävellä monen kuukauden pahan keuhkoputkentulehduksen jälkeen. Keukot toimivat todella hyvin, eivät kirnua.
Ostimme paljon marsipaanihedelmiä, sokeroituja hedelmiä ja Calissoneja kotiin vietäväksi, laskukin oli 68€. Kotiin kävely oli edelleenkin kuin unelma useiden kuukausien pahojen yskimisten jälkeen. Jipii!!!!!!!!!!!!!!! 
Sunnuntaian menimme hyvän ystävämme kanssa syömään Cannesiin. Ennen tapaamista kävimme autopesulla nr3 ja saimme Suomen pölyt pois. Tuttu Italian Cafe tarjosi taas parastaan. Oli tosi hyvät rognonit ja simpukat, päälle Cafe Gourmand. Viiniä meni vain lasi per person, eli ranskalaisittain. Kaunis päivä ja mukava matka. Illalla enemmän viiniä. Ei kuitenkaan pulloa enempää.
Huomenna golfaamaan!!!!!!!!

Mahtava kanipata

Ystäväpariskunnan luona aloitettiin sampanjalla ja aperoilla. Sitten aivan mahtava kanipata sinappisella muusilla, erinomaista Maconin punaista ja päälle maittavat kahvit ja isännän kanssa tyhjennetty ruoasta yli jäänyt keittiökonjakki, joka maistui ihan hyvälle, olihan siinä 3 tähteä ja oli oikeata konjakkia.Kipa sai reseptin ja aiomme tarjota sitä joillekin ystävillemme täällä Ranskassa. Rouva kertoi kerran tarvinneensa konjakkia joulusinappiinsa ja mies oli saanut useita pulloja joululahjaksi. Päätti ottaa sitten pienimmästä pullosta, ettei ottaisi mitään liian kallista ja otti XO:ta sinappiin. Oli kallista ja hyvää sinappia. Upea ilta kiitos isäntäväelle.
Petankissa voitettiin isäntäväki seuraavana päivänä ilkeästi. Sorry.
Kotona maisteltiin katkarapusalaatin kanssa neljää erilaista Beaujolais Nouveauta , tässä tiedot:
Beaujolais Nouveau (=BN) Club des Sommeliers  Meidän mielestämme paras
BN Georges Duboeuf, ei koskaan niin kovin hyvää.
BN Mis en boutelles par Bertrand d'Avdiersres, uusi tuttavuus
Beaujolais Viilages Neuveau Club des Sommeliesrs. Meidän mielestämme toiseksi paras.
 Kaupassa olisi  ollut myös lisää pari muuta vastaavaa, mutta ajattelin. että neljän maistelu riitäisi ja pystyn vielä kirjoittamaan tämän. Suomessa on yleensä vai pari viiniä. En tiedä miten nykyään, kun olen täällä jo neljättä vuotta.
Kyllä minulla menee viinikouluttaja aina päälle kun maistelen viinejä parittain. Kipa on täysin mennyt jo Golfiin ja olueeseen, eikä enää ole kiinnostunut viineistä. Sanoo, että yksi harrastus riittää ja nyt se on Golf, ja minä raukka saan golfata todella tarpeeksi, kolme kertaa viikossa. Oikeastaan ihan kivaa, kun tuntuu välillä kulkevan tuo peli ja saa puhua vieraita kieliä, ei vaan ranskaa.
Neljäs pullo on loppumassa, joten menen nukkumaan. Huom! Kipa on hieman auttanut, mutta tuntuvat nuo uudet viinit kovin köykäisiltä.

Tekemisiä

On tullut laiskasti kirjoiteltua vaikka tapahtumia onkin ollut. Perjantaina tietysti petankia ja lauantaina sateinen kaupunkimatka Nice Etoiliin tuliaisostosille ja ostoslounaalle. Sunnuntaina ystäväpariskunnan kanssa Grassen museoon, joka oli ainoana auki. Oli nimittäin ensimmäisen maailmansodan muistopäivä ja lähes kaikki paikat kiinni. Puheita pidettiin kaikkialla ja lähellä satamaa Nizzan valtavan muistomerkin luonna oli juhlallisuuksia ja siksi satamaan rantaa myöten menevä katu oli osan päivää suljettuna. Ymmärtää hyvin juhlat ensimmäiselle maailmansodalle sillä mitä juhlimista Ranskalla olisi toisesta maailmansodasta. Sitten kävimme eräässä kalaravintolassa ostereilla ja hummerilla. Mukava retki.
Maanantaina Provensalissa oli liian märkää autoille, joten rangelle ja tsippailemaan.
Tiistaina pelattiin ruotsalaisten rouvien kanssa ruotsia puhuen ja tänään keskiviikkona 14. marraskuuta Belgialaisparikunnan kanssa. Heidän kanssaan puhuttiin ranskaa koska olivat Vallonian puolelta. Mukava pariskunta ja puhe kulki kummallisen hyvin huom! ranskaksi ja jatkuin lounaalla, jonne he tulivat viereiseen pöytään.
Tänään kävimme pelin jälkeen Seuran järjestämässä filatelia tilaisuudessa, jossa suomalainen palkittu filatelisti kertoi viimeisimmästä tutkimuksestaan. Tutkimus, jossa käsiteltiin Suomen itsenäisyyteen johtaneita tapahtumia filatelian ja siihen liittyvän  avulla. Erittäin mielenkiintoinen tunnin esitys, jossa postimerkeillä oli melkeimpä sivuosa mutta tärkeä.
Huomenna taas pelaamaan, jotta Kipa pysyisi tyytyväisenä ja iloisena,huh huh huh. Illalla Syömään ystäväparsikunnan luo.  

Kottaraisten parveilua

Menimme aamusta hakemaan kenkäni suutarista Gambettalta. Istuin autossa kaksoisparkissa vilkut päällä ja Kipa kipaisi suutarissa. Vastaan tuli bussi, joka vei puolitoista kaistaa ja takaani oli juuri lähtenyt pakettiauto, joka oli myös kaksoisparkissa, kuten edessäni olevakin. Suunnaton torvien soitto koska bussin oli odotettava vihreää eikä takaatuleva päässyt ohitseni. Minä rauhallisesti vekslasin lähemmäksi viereistä autoa, jotta höyrypää pääsi ohi jolloin Kipakin jo tuli. Olisikohan torvi soinut jos mulla olisi ollut ranskalaiset rekkarit. Bussikin olisi varmaan jatkanut matkaansa juuri kohta. Kova on kiire ranskalaisilla sekä kaupungissa että teillä. Ohi on aina päästävä, ainakin vierasmaalaisista autoista, vaikka alla onkin Citikka mutta rekkari joku muunmaalainen.
Kaksikymmentä vailla kaksitoista pääsimme lähtemään kierrokselle. Mukanamme pelasi saksalainen rouva ja "pitkä pajunvarsi", nuori venäläis- tyttö. Hän löi sinisiltä ja millä svingillä. Aina oli useita kymmeniä metrejä pitemmällä kuin meillä punaisilta lyövillä. Oli kuulemma täällä vain pelaamassa golfia ja sai erikoisopetusta yliopistoaineissa, joita kävi Moskovassa tenttimässä, jotta pääsisi taas Ranskaan pelaamaan. Näin oli ollut jo yli vuoden. Sanoi, että Moskovassa voi pelata vain kolme kuukautta vuodessa hyvillä kentillä ja hinta oli kaksin-kolminkertainen ranskaan verrattuna. Hän pelasi pareja ja birdejä ollen parin sattuessa kovin pettynyt ja aloitukset ja väylälyönnit olivat todella suoria. Huh, huh, onko sitten ihme, että tuntuu siltä, ettei itse osaa mitään. Kipa totesi, että kyllä me aina pelaamme paremmin itsemme tasoisten kanssa tai kaksisteen. Voipa olla, pitää seurata.
Onneksi kuudennella väylällä hänkin tippui hetkeksi meidän kuolevaisten seuraan lyödessään ensimmäisen pallonsa pahasti metsään. Saksatar, joka kyllä pelasi ihan hyvin, mutta tehden virheitä kuten mekin, sanoikin hänelle, että olipa helpottavaa nähdä, että sinäkin olet kuolevainen. Kaikki me pärjäsimme hyvin sujuvalla englannilla, koska kukaan ei osannut hyvin ranskaa vaikka sitäkin vilahteli puheessamme ihan tottumuksesta. Kyllä Bad English on maailman puhutuin kieli.
Minä löin kaksi viimeista par 4:sta pariin, mutta kyllä notkea pajunvarsi venakko taisi niistäkin toisessa tehdä birkun.
Mikäs hitto, että viimeiset reiät menevät hyvin ja välillä päin p..tä. Pitäisikö kiertää toinen kerta kuten venakko lähti kiertämään.
Kotimatkalla Promenadella parveili taas muutama tuhat kottaraista, lehahtaen taivaan mustuttavina parvina palmuista toisiin, niin että palmujen oksat olivat niitä mustanaan ja sitten taas ilmaan. Tämä on joka syksyinen ihme täällä ja jatkuu useina päivinä. Lintuja on aivan valtavasti ja ne tuntuvat liikkuvan vain samoilla paikoilla yhden päivän ja sitten vaihtavat paikkaa. Viime syksynä ihmettelimme niitä tässä pihassamme ja oliivipuissa, jotka olivat välillä mustia ja kun linnut lehahtivat ilmaan, jälleen vihreitä, muuttuakseen hetken kuluttua mustiksi linnuista. Hurjan näköistä menoa. 

Tuulekasta golfia

Maanantaina kävimme katsomassa Provencalissa ja oli liian märkää autolle, joten Kipa hakkasi  kolme koria rangella. Ajoimme kotiin syömään  läheisen Casinon kautta, varattuamme tiistaille ajan 11.40. Muutoin kaunis mutta tuulinen päivä. Aamulla tuli suruviesti Tallinnasta. Eräs pitkäaikainen ystävämme oli kuollut sunnuntaina. Surullista, hieman vanhempia ja omanikäisiä alkaa lähteä.
Tiistaina oli pelipäivä. Mukanamme oli Saksassa asuva japanitar, joka puhui jollain tavalla englantia mutta myös saksaa. Oli saksalaisen kanssa naimisissa ja 5 viikon lomalla täällä. Pelasi hyvin ja sanoi, että Japanissa maksaa kierros 150€, huh huh. Kehui myös Finnairin nopeaa reittiä Japaniin. Meillä meni kehnosti ja muistelimme kaiholla kierrosta nyt syksyllä, jolloin molemmat löimme 3 paria.
Söimme mainion vasikanleikkeen, Plat du Jour, ja jälkkärit. Kävimme myös katsomassa Grand Bastidessa ja siellä sai vain kulkea manuaalisilla kärryillä. Sateiden jäkeen ei saanut kuin kantaa. Rupee olemaan jo märkiä jaksoja, mutta huomenna menemme taas, sillä tuulesta huolimatta on ollut lämmintä ja kaunista.
Kipa on onnistunut tänä syksynä jo kerran lähtemään ulko-ovesta avaamatta sitä uudelleen, hakemaan jotain tai katsomaan jäikö joku päälle. On muuten aika turhauttavaa seistä hissin vieressä ja odottaa koska rouva saa asiansa hoidettua.
Nafta on muuten halpaa meidän asemallamme Promenaden
 varrella , 1,376€, vai mitä se oli.

10 000 askelta

Me täällä noudatamme välimerellistä ruokavaliota, paljon hyvää oliiviöljyä, vihanneksia, hedelmiä, valkoista leipää, rasvaisia croissanteja, suklaata  ja erivärisiä rypäletuotteita. Ranskassakin ollaan huolestuneita väestön lihomisesta ja terveysvalistusta saamme mm. mainoksissa. Suklaamainos muistuttaa liikunnan tarpeesta, ei syödä liikaa sokeria eikä rasvaa ja  aina muistetaan syödä vähintään viisi hedelmää ja kasvista päivittäin. Televisio-ohjelmissa jonkin alkoholia sisältävän tuotteen mainitseminen aiheuttaa studioyleisön kuorolausunnan: a consommer avec moderation. Tupakanpoltto on kiellettyä  ravintoloissa niinkuin Suomessakin, kiellon tultua voimaan oli parasta hakeutua sisätiloihin syömään, jos halusi syödä raittiissa ilmassa, terassit kun täyttyivät tupakoitsijoista. Nyt  tuntuu siltä, että tupakointi olisi vähentynyt ylipäätään.

Mutta ne 10 000 askelta, yksi tapa noudattaa liikuntasuosituksia  helposti ja vaivattomasti päivittäin. Viime torstaina kävely Cap Ferratin ympäri  tuotti mukana olleen rouvan askelmittarin mukaan 9400 askelta. Olimme melkoisen pettyneitä, kaikki portaat, ylä- ja alamäet hengästykseen asti tuotti "vain" 9400 askelta. Kävelyt parkkipaikalta ravintolaan ja kotona autohallissa hädintuskin tuottivat puuttuvat 600. Ja kuitenkin puuhaan kului  melkein koko päivä matkoineen.

En uskonut askelmittarin lukemaan, ja perjantaina tuli tilaisuus perehtyä asiaan tarkemmin. Konsulimme Pariisista oli tullut Nizzaan ja kävelin infotilaisuudesta kotiin. Laskin askeleet 1,6 kilometrin matkalla, 2000 askelta. Pakko myöntää, näin asiat on. Lisäksi tuli matkat bussipysäkille ja petankin peluu, luultavasti jäin alle 5000 askeleen (kokonaiskävelymatka kotiin oli 2,5 kilometriä). Taas oli melkein koko päivä mennyt.
Eilen kävelin meidän pyhäinpäivämessuun, mutta tulin bussilla kotiin. Askeleita siis aika vähän.

Mitä tästä voi oppia? On mentävä pelaamaan golfia. 18 väylän kierroksella tulee taatusti 10 000 askelta. Tosin tästä joutuu maksamaan, mutta niin siitä välimerellisestä ruokavaliostakin.

Pyhäinpäivän (Toussaints) viettoa Rivieralla

Koko viikko on ollut kylmää, tuulista ja joukossa muutama sadepäivä. Tänään, ranskalaisten vapaapäivänä, aurinko  paistaa ja lämpötila on liki 20 astetta. Ihanteellinen päivä kävelyretkelle siis. Seuran kävelyretki oli n. 6 km pituinen, Cap Ferratin ympäri. Olimme jännittäneet kovasti tuulta, kovalla tuulella reitti ei ole kulkukelpoinen, mutta tuuli oli laantunut jonkin verran ja uskoimme retken toteutuvan. Sataman parkkipaikalla olikin runsaasti innokkaita suomalaisia ulkoilijoita ja reippaasti matkaan. Rantapolku  niemen itäpuolella on käytännössä tasainen melko leveä  päällystetty tie ja maasto nousee siitä hyvin jyrkästi ylöspäin. Olikin mielenkiintoista nähdä, kuinka ylhäällä oleville huviloille johti rannasta kapeita jyrkkiä portaita aitojen ja porttien takana ja myös portaita alas mereen, jotta pääsee uimaan, tosin nyt tyrskyt olivat aivan liian kovat ja muutamassa kohdin vettä saattoi tulla myös polulle. Ylhäällä näimme  myös erään tunnetun suomalaisen huvilan, unikkokuosia ei  ollut käytetty aurinkosuojissa. Etelärannalla lähdettiin nousemaan ylöspäin ja länsirannan polku kulki korkeammalla. Reitin varrella on muutamia eväiden syöntiin sopivia paikkoja ja roskiksia  siellä täällä.  Reitti on suosittu kävelyreitti, nytkin meidän lisäksi oli jonkin verran ulkoilijoita, viime päivien kova tuuli ilmeisesti kuitenkin piti isomman porukan poissa samoin kuin paikalla olleet varoituslaput. Joissain paikoin polku oli melko kapea, joten vastaantulijoita ei kaivannut, pudotusta on riittävästi alaspäin. Polku on vain osin kivetty, märkänä kiveämättömät osat ovat liukkaita. Kaiteitahan ransakalaiset ei yleensä pidä tarpeellisina, täällä muutamin paikoin sellaisia kuitenkin oli laitettu. Mielenkiintoinen reitti, jota voi suositella, kunhan sää on hyvä, meillä meni siihen hyvin maltillisesti edeten ja taukoa pitäen n. 2,5 tuntia.
Kävelyn päätteeksi osa lähti samantien omille teilleen, mutta meitä oli 9 nälkäistä. Satamassa on runsaasti ravintoloita ja menimme yhteen, joka nimettiin rouskuravintolaksi. Osa porukasta rouskutti rauskua ja osa kuka mitäkin. Ruokaa jouduttiin odottamaan tovi, meidän lisäksi paikalla oli n. 20 hengen seurue viettämässä isoäidin syntymäpäiviä, mutta se oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Nizzassa sitten kaikki olivat kävelemässä Promenadilla, väkeä aivan hurjasti.

Seuraava yleinen vapaapäivä on Armistice 11.11, tänä vuonna se osuu sunnuntaille, joten ei tarvitse erikseen huomioida kauppojen kiinnioloa, bussien kulkua ym.

Kylmä kausi

Perjantaina oli sitten niin sateisen tuntuista, että petanki jäi väliin. Pikkulinnut lauloivat, että kaksi pariskuntaa pelasi, eikä silloin satanut. Me lähdimme vanhaan kaupunkiin öljyostoksille ja hieman tihkui. Ostimme salaattiöljyä peltipurkissa sitä maistettuamme ja hyväksi havaittuamme. Toinen maistettu öljy oli liian mausteista      ( pippurista). Lisäsi mukaan tarttui hyviä oliiveja ja hunajaa. 
Jatkoimme kukkatorin ohi ja viimeisen seuran lounaspaikan ohi kohti viime kävelyllä oppaan maisnostamaan perheravintolaan, jonne saavuimme juuri klo 12.00. Pienen sähläyksen jälkeen pääsimme takahuoneeseen aluksi kahteen pekkaan mutta pian alkoi takahuonekin täyttyä. Takahuone siksi, että siellä tuntui olevan enemmän tilaa pöytien välissä, eikä minua isona miehenä kovasti viehätä ranskalainen ahtautuminen syödessä. Paikka oli viehättävä. Alkuruokani, kalakeiton kanssa sain ensimmäistä kertaa Ranskassa valkosipulin kynnen, jolla voin itse raastaa sipulia krutonien päälle. Hieno idea, meni lähes koko kookas kynsi. Tottakait olivat muutkin lisukkeet kohdallaan ja juustona parmesaania, joka oli parempi ratkaisu kuin venyvät juustot. Päivän annos oli Aioli, joka olikin hyvää, kalarulla erinomaista ja vihannekset sopivan kypsiä ei Al Dente, joka ei sopisi tähän annokseen. Annos oli niin iso, että jälkkäri jäi maistamatta. Hyvä paikka käydä ystävien kanssa lounaalla, eikä kallis mutta mukava.
Ravintolasta lähdettäessä satoi, vaikka ei niin paljon kuin syödessämme, joka huomattiin kadulla olevasta ikkunastamme. Mutta pysäkille päästyämme tuli jo kunnolla. Bussi tuli ja kotipysäkillä satoi niin, että jäimme pysäkille odottamaan. Ei vaan hiljentynyt ja Kipa lähti Boulangeriin ja minä Casinoon läpimärkinä huolimatta sateenvarjoistamme. Kun tuli Casinosta kassit täynnä ei satanut juurikaan.
Kotona vaatteet kuivumaan ja konjakkia lämmikkeeksi.
Lauantaina kaupassa käyntiä ja lukemista.
Sunnuntaina piti lähteä vierailulle lounaalle, mutta perhanan hissi oli taas rikki. Ei kiinnostanut raahautua 6,5 kerrosta hankalia kierreportaita kadulle ympäri korttelin ja 4 kerrosta samanlaisia kierreportaita autolle -4. kerrokseen. Varsinkaan kun oli sunnuntai eikä ollut mitään varmuutta siitä, että hissi olisi kunnossa takaisin tullessamme, eli sama toisinpäin, nyt kiiveten. Ei kiitos. Soitimme ja sovimme lounaan maanantaiksi. 
Illalla katsottiin netistä vaaleja ja todettiin puolen yön aikaan, että oli tarpeeksi hajurakoa toiseksi tulleeseen puolueeseen ja vassaritkin hävisivät vihreille reilusti, vaikka alku näyttikin huonolta. Toisaalta puoliksihan nuo vihreätkin taitavat olla entisiä kommareita tai muuten hairahtuneita, joten olikos sillä nyt sitten niin kauheasti väliä. Taas muuten kaikki muut puolueet paitsi voittajat olivat tyytyväisiä ja pitivät tulosta torjuntavoittona kun Soini ei saanut kuin 7% voiton. Soinin mielestä voitto oli aivan liian pieni ja syynä oli varmaan media, EU,YK:n yleiskokous, NATO, Kokoomus ja muut vanhat puolueet. Voittopuheeseensa Soini kokosi itsensä ja sanoi, että eurovaaleissa sitten ollaan suuri puolue. 
Tänään ajoimme hissillä autohalliin ja vierailulle. Kipa kävi minun suihkussa ollessani kukkakaupassa ja meidän kivijalkakaupassamme ostamassa tomaatteja ja muitakin vihanneksia. Molemmissa paikoissa oli pääpuheenaihe kauhean ja epätavallisen kylmä ilma. Lämpötila oli laskenut aikaisemmasta yli 10 astetta ja yöt olivat alle 10 astetta.
No  kyllä se vielä lämpenee. Lupauksia on jo torstaista eteenpäin.
Kotiin tulimme lounaalta ison Carrefourin kautta ja taas vannoimme, ei koskaan enää, sillä valtavassa kaupassa meni mielettömästi aikaa. Käsittääksemme kauppa on sama, josta ostimme Kirstille yli 30 vuotta sitten lyhyen valeminkkiturkin ja kaupan nimi oli tuolloin Mammouth. Oikean turkin Kipa sai vasta paljon myöhemmin, kun oli varaa ostaa se omilla rahoilla. Teko juttu oli mielestäni ihan yhtä kaunis kuin aito ja Kipa pitikin sitä monena talvena.
Kyllä pimeä tuli 15 minuutissa ja komea täysikuu näkyi hienosti N8:lle, kun laskeuduimme isoa mäkeä Nizzaan päin kohti Baye des Angles' ia ( Enkelten Lahti, millä nimellä Nizza komeaa lahtea kutsutaan).

Golfaten

Sunnuntai ja maanantai menikin sitten laiskotellen. Tiistaina ja keskiviikkona ja torstainakin pelattiin. Sää oli helteinen ja kaunis joka päivä. Tiistaina ja keskiviikkona syötiin klubilla hyvät lounaat. Keskiviikkona pelasimme ranskalaispariskunnan kanssa. Mies oli Air Francen lentäjä ja kysyi mitä kieliä puhumme ja minä ranskaksi että suomea, ruotsia, saksaa, englantia ja vähän ranskaa. Siihen hän vastasi, että hänkin puhuu englantia, saksaa ja vähän ranskaa kun on ranskalainen.
Torstaina ajoimme vielä golfkauppaan ja ostimme 18 palloa hukattavaksi ja Kipalle uuden käsineen (kuinka niitäkin kuluu) ja sukat. Sitten jatkoimme Galimariin ja ostimme Henkalle Sportissimo Eau de Parfume, joka on jo kolmas vuosien varrella.
Kotiin ajaessamme totesimme "Working Girlsien" palanneen tien laitaan. Onkohan lama menossa ohi, pörssi ei sitä tunnu tunnustavan, vaan on kovasti punaisella.
Tänään näyttää kovin sateiselta ja ennusteet kertovat ilman viilenevän jopa 10 astetta. Ei varmaankaan kuin ohi menevä ilmiö, sillä yleensä täällä on lämmintä myös marraskuussa. Petanki taitaa jäädä väliin mutta vanhaan kaupunkiin lähdemme ostamaan salaattiöljyä erikoiskaupasta ja ehkä syömään.

Ääniä kunnallisiin vaaleihin

Lauantaina saimme aikaan jopa 7 hengen jonon äänestyspaikalla ja virkailijat sanoivatkin, että tänä vuonna äänestäjiä on yli 100 eli tuplamäärä edellisiin vaaleihen verrattuna.
Poliisien paljous keskustassa ei ollut vaalien eikä katamaraanien kilpailun syytä, vaan huhu kertoi, että Holland ja sisäministeri olisivat kaupungissa osallistumassa nuorisojengin murhaaman poliisijohtajan hautajaisiin. Poliiseja oli kyllä paljon, että kait se juttu piti paikkansa. Äänestyksen jälkeen oli kahvin vuoro Jean Medicinin varrella. Nyt kuitenkaan ei meidän vaki paikassa, jossa normaalisti väijyimme. Se oli järkytykseksemme kiinni, remontti??
Jouduimme kadun toiselle puolelle, jossa kylläkin on parempi kahvi kuin aikaisemmalla väijypaikallamme.
Toinen järkytys, joskin onneksi väliaikainen, oli Boulangeriemme kiinninnäisyys ja rakennustelineet sen edessä. Onneksi sen kiinninnäisyys ei kestänyt kuin viikon, mutta se järkytti kyllä kovasti mielenrauhaamme, sillä Casino aukesi vasta puoli yhdeksän aamulla, eikä sen patonki ollut yhtä hyvää kuin leipomossa, josta sai joskus jopa lämpimän Baguetin ja lauantaisin Kipalle Croissantin sekä Nice Matinin viikon TV ohjelmineen. 
Nyt sunnuntaina paistaa taas aurinko, kuten on tehnyt jo monta päivää ja parvekkeella on auringossa 31C. Uima-altaassa ui nainen edestakaisin eli on lämpimänpää kuin normaalina suomalaiskesänä.
Ensi viikolla on enemmän aikaa panostaa golfin pelaamiseen kun ei ole muuta tiedossa kuin perjantain petanque.

Touhuviikko

Nyt on ollut kokolailla touhukas viikko. Tiistaina golfia ja lounas klubilla, keskiviikkona vanhan kaupungin opastettu kävely ja lounas viehättävässä ravintolassa. Mukana oli taas yli 40 suomalaista. Torstaina golfia ranskalaispariskunnan kanssa. Puhuivat englantia ?? vaikka me välillä ranskaa. Onkohan niin kuten vuosia sitten huomasin, että kun huonolla ranskallani yritin jotain selittää niin armollisesti vastattiin englanniksi. Tästä päättelin, että osaan hieman ranskaa, koska englannilla koettaessani vastaus tuli sitkeästi ranskaksi.
Muistan kokemuksen 1967, kun kaverini kanssa kierrettiin Eurooppaa 12 heppaisella rättisitikalla perässämme SF-kyltti, joka ranskalaisten mielestä tarkoitti Soviet Finland. Maaseutukylässä odotimme vielä hieman suomalaisaikaan tottuneine vatsoinemme ravintolan aukeamista klo 20.00. Sisään päästyämme saimme eteemme ranskankielisen listan, jossa oli paljon tekstiä. No me tökkimään listaa ja tarjoilija polottamaan ranskaa ja me englanniksi, että mitä. Lisää polotusta ja lisää englanniksi lausuttuja kysymyksiä.  Viimeisen tökkäyksen kohdalla tarjoilija sitten sai tarpeekseen ja toi pöytään greipin. No me, että ompas helkkarin kallis greippi ja syötäis kyllä alkuun jotain muutakin. No kun peliä oli jatkunut jo tuskastuttavan kauan sanoi takana olevasta pöydästä jo 15 minuuttia meidän ongelmiamme kuunnellut mies hyvällä englannilla, että voinko auttaa. Meinasi pistää vihaksi. Kuunteli niin kauan meidän nälkäistä tuskaamme varmaankin nautiskellen. Selvittiinhän siitä. Meille oli täysin tuntematon käsite Menu. Kun nyt sitten osasimme, miehen neuvosta, tökätä sormemme jokaiseen kolmeen ryhmään täysin käsittämättömän kielen ilmaisemia ruokalajeja, niin saimmehan syödäksemme. En kyllä muista mtä, mutta jälkiruoka ei ollut kylläkään tuo ensin poytään tuotu greippi.

Torstain golfin jälkeen matka jatkui Antibesiin yhdistysten talolle kirjailija tapaamiseen, jossa kuulimme mielenkiintoisen esitelmän päivän kirjailijan Kuopio- sarjan synnystä ja siihen liittyvistä perusteellisista tutkimuksista. Hyvää purtavaa ja kirjoja vaihtona kotiin iso kasa.
Tänään lisää touhua petankin muodossa ja ehkä käymme ostamassa hyvän salaattiöljyn vanhasta kaupungista.
Huomenna äänestämään ja 120-vuotispäiville. Sunnuntaina sitten lepäämme vaikka Kirsti sai kirjallisuuspäivillä kuulla, että Provencalessa on kyllä tilaa pelata myös sunnuntaina. Menkööt yksin, minä koetan selvitä viikon rasituksista. Maanantaina kuitenkin taas mennään.
Tietysti taas kun piti jonnekin lähteä oli hissi paskana ja korjaajat talossa. Ei näin. Tää on Prevencea, josta en pidä ollenkaan.
Ei se hissi ollutkaan rikki tai sitten korjaajat tai muut pellet häipyivät hissistä viiden minuutin jälkeen, koska hissi kulki taas.
Eli petankia ja olusien jälkeen syömään pitkästä aikaa ötököitä Le Turin´iin. Hyviä olivat. Kotona päikkärit kun oli herätty kuudelta.

Tryffelin syöntiä

Albasta siis ostimme tryffelin, purkin tryffelille ja tryffelihöylän sekä munapastaa. Nyt oli tullut aika keittää pasta, siivuttaa tryffeli ja nauttia. Ohjeiden mukaan tryffeli piti pestä harjalla ja kylmällä vedellä kaikki muta pois, me ei oikein päästy selvyyteen, oliko tryffeli jo kylpenyt, mutta pesimme varmuuden vuoksi ja kuivasimme hellästi. 10 minuutin kuluttua aloitimme siivutuksen, joka ei käynyt ihan helposti, tryffeli oli hyvin pieni ja  höylä hyvin terävä, kuitenkin selvisimme ilman vammoja. Lopputulos oli  hyvällä ruokahalulla nautittu pasta. Käytimme pastaan vain puolet tryffelistä ja lopuista syntyi tryffelimunakas. Laitoimme pari munaa tryffelipurkkiin, siihen ei enempää mahtunut, saamaan tryffeliaromia pariksi päiväksi. Tryffelin siivutus sujui nyt jo tottuneesti, syntyneet muruset sekoitettiin rikottujen kananmunien joukkoon, munakas paistettiin tavalliseen tapaan ja  siivut tuli sitten munakkaan päälle. Bon apetit!

Markkinoilta oli saanut myös makkaroita, joissa oli tryffeliä. Emme itse ostaneet niitä, mutta perjantaina petankin jälkeen saimme maistaa tryffelisalamia. tryffeli tuntui todella voimakkaasti tässä muutenkin vahvamakuisessa makkarassa.

Alban valkoisen tryffelin juhlat

Käytiin Suomi Seuran matkalaisten kanssa Alban tryffeleitä maistelemassa. Bussi oli täynnä odotusta, kun kahden pysähdyksen taktiikalla saavuttiin maistelemaan viinejä viinipankkiin ja sitten ruokailemaan mukavasti ulkona. Viinit olivat noniin mutta ruoka maukasta. Albassa olimme hotellissa ennen kuutta ja innokkaimmat kävivät jo markkinoilla, mutta me söimme lähes tyhjässä hotellin ravintolassa OK illallisen hyvillä viineillä maustettuna.
Aamulla sitten suuntasimme tryffelimarkkinoille, jota oli Alban kaduilla ja kujilla, mutta varsinkin pääalueella, joka oli katettu suuri rakennus. Kuivattuja ja raakoja sieniä mahdottomasti ja tietenkin päivä sankareita valkoisia tryffeleitä lasin alla kuin korut jalokivikaupassa. Oli myös mustia paljon halvempia mutta nyt tultiin tapaamaan valkoisia. Koko halli tuoksui mielenkiintoiselle tryffelin tuoksulle, jota on vaikea kuvata kuten myös Umamin tuoksua. Ehkäpä tryffeli tuoksuu juuri sille. Ostimme hieman peukalon päätä suuremman tryffelin rouvalta, jolta ostaisin myös käytetyn auton. Jotkut miestryffelistit olivat sen näköisiä, etten ostaisi heiltä käytettyä autoa saati tryffeliä, jollaisia en ennen ole koskaan ostanut. No mukaan tarttui oliiviöljyä, jossa lillui tryffelin palasia ja samoin Balsamikoa samoin eväin. No nyt kun aarre oli Kipan kassissa, niin oli saatava sille leikkuri ja säilytyskassakaappi. Suuntasimme lähimpään kauppaan, jossa luulimme niitä olevan, eli keittiötarvikkeisiin. Leikkuri löytyi ja yritin italian ja ranskan sekoituksella selittää, että säilytys purkki. No rouva, että tryffelillekö. No me ilahtuneina hänen hoksottimistaan sanoimme että si. Esille tuli kolmenlaista kassakaappia, otimme kalleimman muovipurkin, jossa oli tiivis tiiviste ja lukko. Sijoitimme aarteemme kassakaappiin ja luulimme, että siinä oli kaikki. Eipäs ollutkaan. Uovo pastaa olisi saatava, sillä se sopi tryffelin kanssa. No sekin löytyi torilta ennen hotellin lounasta.
Lounaalla olikin sitten Seuran tarjoamana alkuruoan, pastan, kanssa todella kunnon annos tryffeliliuskoja. Järjestäjien mukaan hinta oli hirmuinen. Olipa maistuvaa.
Aika kului joutuisasti ja kun olimme saaneet liput aasi Palioon eli ratsastuskilpailuun, joka oli aloitettu jo 1932 silloisen pormestarin toimesta ilveilemään kilpailija kaupungin Astin hevos Paliolle. Ennen varsinaisia kilpailuja kukin kaupunginosa koetteli istumalihaksiamme pitkillä, mutta upeilla histeriallisilla pienoisnäytelmillä, kuten hirttäjäisillä, noitien poltolla roviossa, spitaalisten listimisillä ja muullakin kansanhuvilla. Meillä peppu kesti vielä kaksi karsintaerää, mutta loppukilpailu jäi näkemättä. Voittanutta aasia kylläkin kujetettiin ahkerasti kaupungin kaduilla, jossa sen näimme sitten toistamiseen, koska olihan se juossut karsinnat. Kyllä karsinnoissa meno oli sen verran railakasta, että väkisin tuli kaikilta katsomoissa röhönaurua lähes tauotta. 
Koetin liittää videoni aasi paliosta, muuta en onnistunut. Liitän myöhemmin.

Matkantekoa Saksassa

 Yövyttiin Saksassa kolmessa paikassa, toinen toistaan siistimmissä ja puhtaammissa paikoissa. Ei roskia kadulla, koiran jätöksistä puhumattakaan. Henkka puhuu välimerellisestä ilmiöstä, valitettavasti muistan hämmästyneeni viimeksi Helsingissä käydessäni roskaisuutta. Mutta suurkaupungithan ovat aina toinen juttu, nämä Saksan kaupungit olivat pikkupaikkoja: Bad Kösen, Rothenburg ja Waldshut. Bad Kösenin hotellissa oli vieraskirja, ja lyötiin vetoa, löytyykö sieltä suomalaisia, terkkuja vaan Päiville ja kumppaneille. Rothenburg hämmästytti meidät täysin, japanilaisturisteja paikat täynnä. Siisteyteen löytyi ainakin yksi selitys, mennessäni hotellin nuoren miehen kanssa hakemaan autoamme suljetulta parkkipaikalta, hän kysyi, saisiko polttaa savukkeen parkkipaikalla. Heillä on nimittäin täysin kiellettyä työpäivän aikana polttaminen, ja nyt hän sanoi tarvitsevansa savukkeen, koska oli juuri raahannut ainakin 100 japanilaislaukkua hotellista autoon ja uusi vastaava ryhmä oli jo tulossa. Salapolttajathan yleensä korjaavat visusti jälkensä kiinnijäämisen pelossa. Mies oli muuten kotoisin Prahasta ja juttu kulki hyvin englanniksi. Hän hiukan kritisoi kaupunkia eräänlaisena Disneylandina, näkisipä  vain japanilaiset Muumimaailmassa. Waldshutissa majoituttiin turistitoimiston avulla kävelykadun varrella olevaan hotelliin, jonka ravintolan ruoka ja palvelu ylitti kaikki odotukset, toki myös budjetin, vaikka suomalaisittain oli edullista.

Ensimmäinen golf Nizzaan tultua

No niin. Lähdettiin sitten Le Provencaleen pelaamaan ja kun kysyin Kipalta eikös se ollut ensimmäinen "golfristeys" niin Kipa, että ei vaan toinen siinä isossa alamäessä Grasseen. No niin mentiin vaikka kovasti kummastalin kun minun mukaani piti olla ensimmäinen. No sitten kierreltiin takaisin mutkien kautta kun Kipakin tunnusti erehtyneensä. Ei tarvinnut sanoa, että olet oikeassa kuten aina niin harvoin. No löytyihän kenttä ja parkkipaikka täysin tukossa. Outoa klo 11.00 aamupäivällä!??
Ostettiin Green Duo -kortti, joka on voimassa huhtikuun loppuun ja jolla saa toisen henkilön puoleen hintaan. Aika oli 11.40. Tanskalaispariskunta pelasi kanssamme ja oli ilo pelata kun pelasimme paremmin kuin he, no ei nyt sentään. Olivat hauska pariskunta ja yhteisen ymmärryksen vuoksi puhuimme sujuvasti englantia yritettyäni pari kertaa ruotsiksi ja saatuani " kuuma peruna suussa" vastauksen tanskaksi, josta en ymmärtänyt sanaakaan.
Meidänkin peli meni vähän hakuseen, jos meni heidänkin ja herran sähkökärryä korjailtiin , vaimo potkaisi akkua, vähän väliä. Takaa tuli valkoisilta lyövä korealainen, joka asui kait Monakossa rekisterikilven mukaan. Päästimme ohi ja mies löi 300m metrin päästä lipulle ja birkun. Hyvä, että meni ohi. Taisi olla ammattilainen ainakin kahdessa lajissa. Jälkeenpäin näin auton ikkunassa tarran "Karate Club Monaco". Ei näyttänyt kylläkään ilkeältä ja kiitteli kovasti kun  päästimme ohi. Kiltti karateka.
Läheiseen Casinoon mentiin ostamaan juotavaa kun oli auto mukanaja painavat niin paljon, vedet, ja kotiin kahville. Nyt ovat täytetyt paprikat uunissa ja rose jääkaapissa ja osin mahassa. Muuten Working Girls eivät olleet työpaikallaan. Onko lama todella näin kammottavan paha??
Toinen asia on huomio siitä, kuinka siistiä ja vaurasta Saksassa oli. No kait myös Sveitsissä mutta mitä siitä näki, kun ulkona oltiin pilvessä ja rankkasateessa ja muut ajat tunnelissa kuten Gothard 29 km. Italia ja Ranska ovat valitettavasti jo välimerellisiä hälläväliä maita, joten roskaisuus, perseaukisuus ja koiranpaskaisuus näkyy. Viimeisen hotellin parkkipaikalla Italiassa oli jokin italialainen koira haistattanut paskat meidän vasemmalle takarenkaalle ja tietysti kussut päälle. Liikenne on myös toista kuin Saksassa, jossa autoilijat aina pysähtyvät kun joku aikoo mennä suojatien yli. Kipakin joutui väärälle puolelle katua minua odotellessaan, kun oli liian lähellä kadun reunaa, eikä enää kolmannen auto pysähdyttyä kehdannut olla ylittämättä katua.

Maanantaina 24. syyskuuta sitten lähdettiin Finnlinesilla kohti Travemundea. Keskiviikkona Gruner Jägerissä nukutun yön jälkeen polkaistiin liikkeelle vanhan Itä-Saksan puolta kohti Sveitsiä. Kivoja hotelleja ja hyvää ruokaa. Viinit eivät olleet kovin kummoisia. Nähtiin Rheinfalls, joka on kait Euroopan suurin putous ja Italialainen pässinpää, joka ajoi kuormurillaan niin läheltä bussia, että vei mukanaan bussin peilin, joka levisi palasina kadulle. Tyyppi kaasutti pakoon, vaikka bussikuski huudatti torveaan. Kuormuri paineli vasten punaisia ja häipyi maisemista. Onneksi ei ollut meidän peili. Muitakin täysiä torvia on Italian liikenne niin tulvillaan, että siellä saisi ajaa koko ajan keskisormi pystyssä, tulis varmaan kramppi. Italian puolella kuitenkin yövyttiin samassa hotellissa kuin keväällä kotiin tullessa. Kiva hotelli, käytetään kyllä uudestaan. Nizzaan tultiin helteisessä säässä ja sen verran ajoissa, että ehdittiin käydä kahvilla ennen kuin saatiin avaimet ja päästiin kotiutumaan. Yöllä oli turha käyttää peitettä kuten parina aikaisempanakin yönä, lämpöä riitti jopa ilman lakanaakin.
Aamulla oli heti lähdettävä kauppaan, että saatiin aamiaista. Nyt on syöty lounas ja käydään vielä kaupassa oikein kaksin, että saadaan perustarpeet ja iltasalaatti hankittua. Tätä kirjoitettaessa on vieressä oleva parvekkeen ovi auki kun on niin lämmin. Ulkoa kuulu lähes jatkuva torvien törähtely. Kotoisaa. Huomenna Provencaleen pelaamaan.

Brasilia 08-23.05.2012

Kuten uhkasin kirjoitan jotain tästä Brasilian reissustani, joka siirtyi kolmella viikolla kun venäytin pahasti nilkkani kotona Keravalla. Kummipoikani asuu vaimonsa,pienen parivuotiaan poikansa ja koiransa kanssa täällä vuoden tai nyt enää kuusi kuukautta. Istun nyt eräässä saaressa, jonne ajoimme 3,5 Campinaksesta, jossa he asuvat uima-altaalla varustetussa viehättävässä omakotitalossa.

Campinas on yli miljoonan asukkaan valtavan yliopiston kaupunki ja Linda tekee siellä stipedillään väitöskirjaa lääkekemiasta. Kaikki tapahtuu ulkona ja ulkokeittiössä, vain nukkuminen sisällä. Täällä on muka talvi mutta päivälämpötilat ovat 26C varjossa. Yöllä kylläkin tippuu 12C .

Brasilia on monessakin mielessä kumma paikka. Aurinko kiertää väärään suuntaan, kassat ovat mielettömän hitaita, liikenne on kaupugeissa kaoottista, pikkutiet maaseudulla perunapeltoa, lihat hyviä ja paikalliset viinit pääosin huonoja, onneksi myyvät myös Chileläisiä ja kaikkialle on pitkä matka. Tämän kahden viikon aikana kävimme Lassen kanssa myös kalassa Venezuelassa Merliineja pyytämässä. Siitä voitte lukea Lassen blogista http://brassiploki.blogspot.com.br/2012/05/caribianmeren-seikkailut-12-1552012.html , joten niistä en tässä kirjoita enempää. Käykää katsomassa, siellä on myös hienoja kuvia. Jatkan sitten kun on kirjoittamnista.

Ottiviehe

Tehtävä suoritettu

Koko konkkaronkka

Suomeen

Lauantaina puolilta päivin lähdettiin Suomea kohti. Kaksi yöpymistä Italiassa toinen Comon  Bellagiossa. Upeita maisemia ja maittavaa ruokaa. Läpi tunnelien ja Sveitsin. Nyt Saksassa, jossa keksittiin taas pienten luxushotellien ketjun hyväksikäyttö. Ketju on nimeltään Flairhotel ja Saksa on täynnä näitä perhehotelleja. Tämä hotelli on Gruner Baum Donaueschingenissä, jossa sijaitsevasta lähteestä suuri Donau saa alkunsa. Illallinen oli upea ja hotelliin majoittui valtava määrä ranskalaisia nuoria. Saimme kuulemman viimeisen huoneen, vaikka hotelli on kohtalaisen kookas. En ehkä kirjoita enää blokia kuin vasta lokakuussa kun palaamme Nizzaan. Ehkä kuitenkin jotain Brasiliasta kun sinne lähden puolen kuun aikaan, jotta Kirsti saa kuulumisia. Hyvää kesää kaikille.

Eipä paljon mitään

Lauantaina ja sunnuntaina ei paljon tapahtunut. Väijyttiin vain varvasta. Maanantaina käytiin Maritan ja Jussin kanssa hyvällä lounaalla Canesissa. Kävelin ensi kertaa sandaaleissa ja siitä kait ei varvas tykännyt, vaan tuli punaiseksi ja Kipa kovin huolestuneeksi. Aamulla ei punoituksesta ollut jälkeäkään, joten emme menneet sairaalaan, vaan vein kipan kävelemään suomalaisten kanssa. Paikalla oli kuitenkin myös yksi englantikainen ja yksi ruotsalainen suomalaisrouvineen. Odottelin kolme tuntia paahtavassa säässä, kunnes tulivat kävelyltä. Oli kuulemma raskas, mutta kiva kävely. Iltaa vietetään kotioloissa. Välimeri on uskomattoman tyyni jo toista päivää. Ei tuule ollenkaan, joten 22-25C tuntuu kovin kuumalta auringossa. Sää on ollut jo pitkään aurinkoinen ja luonto kaipaisi kovasti vettä, jota ei ole vielä päiviin luvassa.

Vasemman jalan varpaan viimeiset seikkailut...

Keskiviikkona sitten aamu yhdeksältä St. Roch'iin taksilla. Siellä respassa ihmeteltiin lähetettäni ja selittelin, että siteen vaihtoon. No ei tullut selvää ja ohjasivat seuraavaan kerrokseen ja sanoivat, jollei onnistu niin tulkaa takaisin. Seuraavassa kerroksessakaan ei kukaan halunnut tutkia vasemman jalan varvasta, joka otti siitä hieman itseensä. Edellisenä päivänä oli joukko sairaanhoitajia viettänyt vapaa-aikaansa vasemman jalan varpaan ympärillä ja varvas paistatteli ylpeänä mielenkiinnosta. Nyt ei kukaan ollut kiinnostunut. Paikalla oli sentään yksi varpaan tuttu miessairaanhoitaja, joka yritti ottaa yhteyttä varpaan jo tuntevaan pieneen naispäällikköön. Oli kuitenkin leikkauksessa vasemman jalan varpaan suureksi pettymykseksi. Ilmoitimme sitten painokkaasti, että vaihtaisimme siteen itse, vasemman jalan varpaan suureksi pettymykseksi.Emme menneet takaisin alakertaan vaan käpyttelin sairaalan edessä olevalle pysäkille ja kotiin bussilla.
Puoli yksi lähdettiin taksilla lounaalle. Suomalaisia oli 18 henkeä ja ruoka hyvää. Bussilla kotiin.
Lounaalla oli sovittu, että Juhani hakee Kirsti pelaamaan torstaina. Oli kuulemma kaksi aikaa tilattu ja mukaan mahtui. Ei kuulemma mennyt kovin hyvin mutta ilma oli kaunis.
Perjantain petankia pelattiin erittäin tuulisessa säässä, emmekä minä, Kipa ja Kimmo antaneet kummassakaan pelatussa erässä milliäkään periksi, joten tuli kaksi voittoa. Juomat yhdessä lähes kahdenkymmenen hengen kanssa ja kotiin bussilla. Bussissa yksi hörhö seisoi kuljettajan vieressä ja pälätti koko ajan. Housuissa ei ollut vyötä, joten mies näytteli koko bussille paljasta peppuaan vahän väliä kun housut tippuivat nilkkoihin. Porukalla oli hauskaa ja paljon kauhistelua myös.
Päivät vähenevät ja Suomeen lähtö lähestyy. Lauantaina koetan pienempää sidettä, jotta jalka mahtuisi sandaaleihin ja voisi kävellä melkein normaalisti. Auton ajo sujuu kyllä hyvin, koska automaatissa ei vasen jalka saakaan tehdä mitään.

Vasemman jalan varpaan uusimmat seikkailut Nizzan sairaaloissa

Tiistaina aamulla taksiin ja kohti L'Archet 1. Siellä neuvottiin viidenteen kerrokseen, joka ei ollut oikea, joten menimme neljänteen, josta ohjattiin kuudenteen eli sinne mistä lähdimme. Rupesi jo hieman risomaan, mutta kun respan ihminen pyysi anteeksi, ettei katsonut ensikerralla kunnolla paperiani ja ohjasi saman kerroksen ilmottautumispisteeseen, niin lauhduin. Pisteessä otettiin tiedot ja 23€. Odottamaan puoli tuntia, sitten läheiseen tutkimushuoneeseen tökittäväksi. Taas epäiltiin kirurgisia toimenpiteitä, vaihdettiin side ja lähetettiin takaisin St. Roch'iin. Sinne taksilla, ilmottautuminen ja odotusta. Nuori mies ohjasi meidät tutkimushuoneeseen kun kysyin saako vaimo tulla mukaan ja sain myöntävän vastauksen. Petille makaamaan ja side pois. Taas tutkitaan ja kysellään. Miestohtori totesi, ettei näytä enää kovin pahalta ja määräsi keskiviikkona poliklinikan vastaanotolle sidettä vaihtamaan. Uutta sidettä laitettaessa oli yleisönä kolme sairaanhoitajaa? Eikö ollut muuta tekemistä, ja Kipa heitettiin ulos. Olisihan Kipa osannut sen siteen vaihtaa kun oli jo kerran maanantaina sen tehnyt, mutta oltiin sitä mieltä, että mennään aamulla, jotta päästään 12,30 lounaalle. Ihan varmistuksen vuoksi.
Taksissa Roch'iin huomasimme, että tarkastuskäynti siellä oli määrätty 19.04, jolloin toivottavasti olemme jo Suomessa, vai onko tuo huono ennusmerkki tuo päivämäärä. Roch'in tohtori neuvoi jättämään sen voimaan, joka ei kovin paljoa rauhoittanut, vaikka oli aikaisemmin varvasta tutkiessaan todennut, ettei se pahalta enää näyttänyt.
Risteilyä sairaaloiden välillä näyttää jatkuvan. Miksiköhän ei voida kaikkea tehdä samassa paikassa kysyy vasemman jalan varvas.

Vasemman jalan varpaan seikkailut Nizzan sairaaloissa

Torstaina sitten kävimme pelaamassa kolmen rotarin ja Juhanin kanssa Provencessa 2x9reikää. Heikki teki elämänsä toiseksi parhaan tuloksen 18 reiällä ja Antti takoi ainakin yhden birkun, joten joutui tarjoamaan oluet. Minä pelasin Heikin ja Kipan kanssa Biotista viisastuneena punaisilta, ettei tarvinnut maksaa kaljoja jos ei pääse ensimmäisellä edes punaisten yli. Nyt kun en lyönyt yhtään aloitusta taaksepäin, niin kaikki menivat punaisia pitemmälle.
Illalla olikin sitten vasemman jalan tulehtunut varvas todella kipeänä.
Aamulla, kun olisi pitänyt lähteä Petanqueta pelaamaan, sovimme, että Kipa menee pelaamaan ja minä etsiydyn tohtorille. Menimme molemmat kolmosen bussiin, mutta minä jäin pois Grosso Gumissa ja kävelin turisti-infoon neuvoa kysymään. Neuvoivat sairaalaan Saint- Roch, joka olisi kait itsekin pitänyt tietää, mutta nytpä sitten osataan ja toivottavasti ei koskaan tarvita tuota tietoa enää. Oli kuulemma kävelymatkan päässä. Kaikkihan on kävely-matkan päässä, Roomakin. Kipeellä varpaalla kävely oli tuskallista, mutta paikalle päästiin. Sisäänkirjoittautuminen oli sähläystä ranskalaisittain ja odotushuoneessa kaksi tuntia. Sitten käsittelyhuoneeseen. Kaksi sairaanhoitajaa tonkivat jne. ei kait tarvitse tarkemmin selittää, mutta varvas oli selvästi tulehtunut ja sisälsi pusia. Puhuttiin ranskaa ja pärjäsin oudon hyvin, eli osaavat äidinkieltään. Sitten ohjattiin röntgeniin, jossa reipas mieshenkilö sanoi puhuvansa ranskaa, englantia ja arabiaa, minkä tunnisti jo ulkonäöstä. En viitsinyt sanoa, että itsekin puhun muutaman sanan kuten, että Gini on loppunut mutta Tonikia riittää olkaa hyvä tai neljä kaljaa kiitos.
Varvasta kuvattiin ylhäältä ja sivusta. Sitten tohtorille saman tarmokkaan apuhoitajan perässä.
Siellä sitten vasta varvasta tutkittiinkin ja välillä oltiin sitä mieltä, että yhdeksälläkin pärjää vaikka en ihan ollut samaa mieltä. Porukan pomonainen tohtori tuli paikalle ja lopetti leikkaamisesta puhelun ja päätyi vahvaan antibioottikuuriin aluksi. Sitten vasta leikataan ellei tipu sitä ennen pois. Varvas ja jalka käärittiin pakettiin, annettiin kotisairaan hoidolle kirjalliset ohjeet, minulle reseptit antibiootista ja tarvittavista ostettavista haavanhoitoaineista ja kääreistä, sekä jalkaan hankittavasta erikoiskengästä. Vastapäisestä Pharmaciesta saisi kuulemma kaikki. Sain myös lähetteen tulla uudelleen tarkastukseen sunnuntaina klo 11.00.
Pharmaciesta sai kaiken ja kengällä on todella vaikea kävellä, onneksi 10 ja 9 bussipysäkki on sairaalan edessä.
Kipa oli välillä käynyt tilaamassa rotareille läksiäis-illallisravintolan Le Maison Marie kävelykadulta menevän porttikongin viehättävältä sisäpihalta. En tiedä tällä hetkellä miten ilta sujui, mutta toivottavasti upeasti.
Heikki ja Osmo kävelivät meille antamaan konsulttiapua varpaan siteen vaihtamisessa ennen menoansa ravintolaan. Buukkasivat itsensä myös Lufthansan tämänpäiväiseen koneeseen läppäril-tämme ja joivat Kipan kanssa sampanjat. Minun on parasta olla kuivin suin koska syön vahvoja penisilliinejä, joiden tehoa alkoholi laimentaa. Pidän myös kovasti kaikista varpaistani.
Sunnuntaina sitten kaikki sujui mukavasti ja todettiin, että varvas on kovasti paranemaan päin ja sain passituksen tiistaina toiseen sairaalaan L'Achetiin, jossa tapaisin infektologin. Hauskinta reissussa oli, että saimme saman mukavan taksin mennen tullen vaikka väliä oli yli tunti ja Nizzassa on 380? taksia. Matkakin sujui mukavasti ranskaa puhellen, hei mehän osataan jo!!!

Viiniretki

Bussi oli ilmestynyt jo odottamaan hotellille klo 8.30 ja lähes kaikki  olivat paikalla. Lähdimme matkaan hieman ennen yhdeksää. Matkalla esittelin kuljettajamme Ericin ja kerroin ranskan aluehallinnosta sekä roseviinistä hieman. Olin myös kopioittanut hotellin respassa kaikille Riviera Suomi-seuran yhteislaululounaan laulut, joita moniäänisesti sitten Pentin johtaessa laulettiin mennen tullen ja kuskia huvitti niin. Laulettiin Chateau Bernen ravintolassakin, jossa saatiin muilta ruokailijoilta  raikuvat aploodit.
Meitä odotti myyntijohtaja Brigitte, joka puhuin niin hyvää ja selvää englantia, että taisivat englantia osaamattomatkin ymmärtää. Hieno kierros kellareissa, infoa talosta ja viinistä ja päälle kolmen viinin maistajaiset. Chateau Bern on englantilaisomistuksessa ja on laajentunut jatkuvasti. Viimeinen investointi oli läheisen viinitilan osto. Tällä hetkellä tuotanto on 1 miljoona pulloa vuodessa. Pääosin roseta Provencessa kun ollaan vaikka valmistavat he punaista ja valkoista. Provencen tuotantohan on 80% roseta. Hinnat eivät tietenkään ole market tasoa eikä laatukaan vaan paljon korkeammat. He todella tekevät hartiavoimin työtä rosen arvostuksen nostamiseksi ja vievät yhtä laatuaan Suomeenkin. Heillä oli ollut suomalainen, tarmokas harjoittelijatyttö, joka avasi kanavan Alkoon. Viereisessä neljän tähden hotellissaan he pitävät lähes tauotta erilaisia tilaisuuksia ruuasta ja viinistä. Tänä viikonloppuna puhuttiin suklaasta.  Nyt keväällä heillä oli tarjouksia vuoden 2010 viineistään ja hinnat olivat 50% viime vuoden viinien hinnoista. Seuran matkalla syksyllä emme ostanee pulloakaan kun hinnat olivat 12€ pullolta 12 pullon laatikossa. Nyt sai 6€ pullo 6 pullon laatikkoja, joita myös tarttui meidän ja muidenkin matkaan, niin että lasti jouduttiin työntämään nokkakärryillä bussiin ja taas Ericiä nauratti. 
Aivan mahtavan lounaan ja viinien jälkeen haimme viinit ja jatkoimme laulaen matkaa ruotsalaisten omistamalle Rabiega- tilalle.
Rabiega oli Vin och Spritin omistuksessa, joka vastaa meidän Altiaa ruotsissa, ja nykyinen omistaja osti sen heiltä tiloineen ja hotelleineen päivineen muutama vuosi sitten. Omistaja Sven Anders Aakesson on mukavan kodikas mies. Hän otti meidät vastaan rennosti työvaatteissaan ja sanoi, kevättöiden juuri valmistuneen viinitarhassa. Tämä aika on viimeinen, jolloin viiniköynnöksiä voi leikata. Tämän jälkeen ne valuvat liiaksi nestettä kun lehtien ja rypäleiden kasvaminen alkaa.
Hänen tilansa tuottaa noin 40.000 pulloa vuodessa, joten tila on vaatimattomampi kuin edellinen, mutta kunnianhimoa ei puutu. Sven valmistaa pääosin punaviiniä mutta on hänellä valkoista ja roseetakin. Maistoimme varmaan kymmentä viiniä, eri värisiä ja eri vuosilta, sekä hänen Marciaan, joka oli ollut tammitynnyrissa kuusi vuotta. Marchan on ranskalainen vastine italialaiselle Grapalle ja yleensä valkoista kuin vesi. Mutta Svenin Marc oli ihan konjakin väristä, johtuen tammikypsytyksestä ja maistui pehmeämmälle ja täyteläisemmälle kuin vedenväriset laadut. Otimme puolen litran pullon ja laatikollisen punaviiniä. Muutkin tekivät taas ostoksia. Joutuvat varmaankin juomaan osan kun ei laukkuihinkin.
Laulellen sitten ajettiin takaisin Nizzaan ja Eric tiputti minut ja Kipan Magnan linja-autopysäkille ja vei muut ja meidänkin viinit porukan hotelliin. Oli sovittu että kun torstaina tulemme hakemaan golfareita Provencaleen niin saamme viinit takaluukkuumme. Eric varoitteli, että n'oublie pas ja minä sanoi non non.
Eli oli hyvä matka ja aikataulu piti ilman kiireitä. Olimme Nizzassa noin klo 17.00. Ns. koko päivän retki.

Lounasta rannalla ja Rotarykokous

Maanantai aamina suomalaiset lähtivät koko joukko Gunnarin kanssa  turistijunalla Chateau-kukkulalle ja tulivat hissillä alas. Tapasin heidät Promenadilla ja menimme yhteen rantaravintolaan lounasta yrittämään. Tilaa ei tietenkään ollut 15 hengelle ja viisi lähti vanhankaupungin antiikkimarkkinoille mutta 10 urheata odotteli 20 minuuttia sisällä oluen ääressä pöydän vapautumista. Hienosti järjestivät meille 10 hengen pöydän ja päästiin syömään myöhäistä lounasta. Hyvä palvelu, kaunis ilma, hyvä viini ja ruoka viihdyttivät. Tarjoilija osasi omaa äidinkieltään kunnes lopuksi pyysin kaksi Marcia paikallista Grappaa lausumalla marc. Hän vastasi näyttämällä nimikilpeään, että non Sebastian. Marc pitää lausua ilman c:tä.
Jo olutta juodessa tuli Osmon kanssa puheeksi, että koettaisimme onneamme saman päivän rotarykokouksessa. Olin jo neljästi yrittänyt käydä eri klubien kokouksissa siinä onnistumatta. Nyt sitten soitin kontaktinumeroon, sieltä vastattiin, ja kerrottuani asiani hän toivotti porukan tervetulleeksi  klo19.00.
Lounaan jälkeen sovittiin golfareiden kanssa tiistaisesta Biotin pelistä, johon Juhani tulisi mukaan, että kaikki halukkaat pääsisivät pelaamaan. Halukkaiden kanssa sovittiin illan Rotaryklubikäynnistä niin , että tapaisimme Hotel-West Endin edessä ennen klo 19.00.
No ilta oli yllätyksiä täynnä. Menimme 11 henkeä sisään ja kysyimme kokouksen pitopaikkaa ja respa neuvoi oikealle. Löysimme ison kiinniolevan kokoushuoneen, jossa oli selvästi merkitty Rotary Baie des Anges reunion, mutta huone oli pimeä ja tyhjä. Löytyi kuitenkin pienempi huone, jossa oli muutama rotari. Selvisi, että ilta olisi poikkeuksellinen, sillä menossa oli Guvernöörin käynti ja hallitus esitteli Guvernöörille ohjelmaansa. Meitä pyydettiin odottamaan puoli kahdeksaan, jolloin alkaisi kokous ja coctailit. Sen jälkeen olisi poikkeuksellisesti illallinen Guvernöörin kunniaksi avec. Meille suomalaisille, viisi henkeä, jotka halusimme jäädä illalliselle järjestettiin pikapikaa ravintolaan paikat. 
No puoli kahdeksalta alkoi väkeä valua, osa vaimoineen, suureen kokoushuoneeseen, joka oli käydä pieneksi, johtuen meistä 11 yllätysvieraasta. Kukaan ei kuitenkaan jäänyt ilman paikkaa ja ystävälliset Rotarit sanoivat, että baari on avoin. Siitä runsaasta juomapöydästä löytyi kyllä jokaiselle jotakin ja odotellessamme hallitusta ja Governööriä kaikki maistelivat juomia, pikkusuolaisia ja keskustelivat meidän kanssa ja keskenään. Ihmetys oli tietysti alkuun kova kun meitä oli niinkin suuri delegaatio Suomesta.
Kokous alkoi sitten kahdeksalta ilmoitusasioilla, jolloin kerrottiin myös raitiovaunuissa olevasta Rotary- mainoksesta. Antti, tuleva presidenttimme, oli jo ehtinyt kuvaamaan sen, ja esitellyt paikalla eräälle rotarille, joka ilmoitti kokoukselle, että suomalaiset ystävät ovat jo kuvanneet raitiovaunun. Sain puheenvuoron, jossa esittelin ranskaksi itseni ja Nizzassa oloni, kerroin vähän Keravasta ja ilmoitin, että delegaatiossa on 3 klubin edustajia. Kerava, Yli-Kerava ja Tuusula ovat paikalla ja esittelin jokaisen porukastamme unohtamatta mainita tulevaa presidenttiä, past presidenttejä, piirin monivuotista nuorisoasiamiestä ja vaimoja. Lopuksi luovutin viirimme ja suomeksi sekä englanniksi kirjoitetun kirjan Suomesta. Me saimme puolestamme kaksi viiriä. Klubin viirin ja Governöörin viirin. Runsaiden taputusten ja kiitosten jälkeen siirryimme sitten komeaan ravintolaan illalliselle. Kello oli jo rientänyt yhdeksään.
Ravintolassa me viisi jakaannuimme kahteen pöytään ranskalaisten rotarien ja avecien seuraan. Pöydät olivat 7-8 hengen, joten pulinaa riitti. Kolmen ruokalajin illallisen ja viinien aikana puhuttiin ranskaa, jolla pääasiassa presidentti ja Governööri pitivät puheita toisilleen ja kehuivat klubia, ja pöydissä osin myös englantia. Minulta tultiin vähän väliä kysymään, että sinäkös se puhut ranskaa ja myötävän vastauksen saatuaan selittivät jotain Rotaryyn liittyvää tai kysyivät Suomesta. Pääasiassa ymmärsin ja osasin vastata ja hekin tuntuivat osaavan äidinkieltää.
Antti oli kutsunut klubin Keravalle ja Tuusulaan ja illallisen kohokohtana klubin presidentti kertoi koko klubille, että ensi kesänä järjestetän matka Suomeen. Saas sitten nähdä. Olin vasta puolilta öin kotona mutta ilta oli todella menestys.
Tiistaina pelasimme pelasimme hienossa säässä kuusi henkeä ja Juhani vei kolme vierastamme hotellille koska asui lähellä ja menimme kotiin.

Rotaryt avec

Tulivat tasan klo 12.00 eli 15 minuuttia etuajassa 14 henkeä 8 rotaria osa vaimoineen. Vein neljä henkeä hotelliin ja loput tulivat taksilla.
Illalla kävelimme vanhaan kaupunkiin Safariin  syömään ja sain tarjoilijoilta pienen paheksunnan kun olimme puoli tuntia etuajassa, koska pöydät eivät olleet aivan valmiit. Osoitin erittäin suurta ymmärrystä asialle ja pyysin kauniisti ranskaksi anteeksi, joka kelpasi. Olivat kuitenkin hieman otettuja, kun itsepäisesti puhuin ranskaa vaikka, yksi yritti hiukan englantia. Osasivat kuitenkin äidinkieltään, sillä sain sitä mitä olin tilannut. Jopa toisen pullon viiniä, Kipa oli piiiiitkän pöydän toisessa päässä. Tarjoilu sujui kuitenkin mainiosti ja ruoka ja viini olivat hyvää. Jopa yhdessä sovittu nokakkain olevien laskut pelasi ja niin saimme 8 laskua, sillä mekin Kipan kanssa olimme nokakkain vaikka 8m päässä toisistamme. Kävelimme yhdessä ulos vanhasta kaupungista ja me menimme N5 kotiin. Osa ystävistämme aikoi kuitenkin juoda vielä bideellisen punkkua, en oikein tiedä mistä sellaisen saisi klo 22.00 Nizzasta.
Jos oli Lufthansan koneessa mielenkiintoinen kapelimestari ohjaamassa olematonta sinfoniaorkesteria, niin tässä nattibussissa oli kaveri kuulokkeet korvilla naisensa vieressä tekemässä lähes näkymätöntä street dance showta. Kädet kävivät ja vartalo pyöri, mutta ei sentään tippunut lattialle. Me jouduimme Magnan kohdalla poistumaan, joten en koskaan nähnyt shown loppua, vaihtia kyllä oli. Nyt otan pienen yömyssyn klo 23.00 tätä kirjoittaessani ja sitten nukkumaan. Säkki Chardonney on liian hyvää. Hyvää yötä Bonne Nuit. Nukkumaan!!!!

Paris-Nice

Perjantaina pelattiin Petanqueta. Meidän 2x3 miehiset joukkueet pelasivat 3pallolla mieheen, joten lopussa palloja sitten olikin snadin ympärillä 18 kpl. Molemmat joukkueet voittivat 13. pisteeseen pelatut pelin, joten mukavasti meni. Kahdentoista tykinlaukaus tuli juuri kun olimme lopettaneet. Sitten kaikki kantapaikkaan kaljalle ja viinille. Meitä oli taas lähes kaksikymmentä eli kolme kisapaikkaa. Lähdimme Canneslaisen Lassen kanssa syömään  vanhankaupungin Safari ravintolaan ja samalla varmistin, että sunnuntain tilaukseni 16 hengelle oli voimassa ja olihan se. Ravintola oli aurinkoinen ja sisältäkin mukavan tuntuinen ja ruoka hyvää, joten rotaryt avec voivat hyvin tulla.
Lauantaina tuli sitten 17,30 aikoihin ensimmäinen pyöräilijä Magnan kohdalle ja ypö yksin. Ajatteli, että onkohan hän edes kilpailussa mukana kun muista ei näkynyt vilaustakaan. Mutta kait oli koska perässä ajoi vahvasti poliiseja ja muuta joukkoa moottoripyörillä, autoissa ja skoottereilla. Mitä noita eteppiloppuja on katsellut TV:stä niin aina on ollut suuri joukko pyöräilijöitä loppukirissä maaliin saakka. Nyt oli kovin toisin. Seuraava kilpailija tuli vasta lähes 10 minuutin kuluttua ja hänkin yksin vahvassa poliisisaattuessa. Pääjoukko(= Peloton) tuli vasta 3 minuuttia hänestä ja perässä kymmeniä autoja katoilla lähes kymmenen pyörää. Sitten taas minuutti pari ja toinen peloton . Sitten lähdettiinkin jo kotiin. Huomenna on kait vielä jonkunlainen mäkikisa. Promenadilta Monacoon päin, joka on satamasta lähtien yhtä mäkeä. 
Keskipäivällä lähdetään Rotareja vastaan ja pidän neuvonpidon kentän kahvilassa, koska itsepäiset ranskalaiset eivät avaa respaansa sunnuntaina ennen klo 14.00. Kun ryhmä tulee jo 12.10 ei ole mitään järkeä mennä hotellin eteen vetelehtimään tunniksi. Kipa sanoi, että siinähän ehditään jo varastaa kaikkien matkatavarat.

Hissin pahus

Hissin pahus on taas rikki. Kuunneltiin jo pari viikkoa sitä kolinaa ja pauketta, mitä se piti kulkiessaan, ja pelättiin ylös- ja alasmennessä, koska löydetään itsemme kellarista. Piti mennä pelaamaan, mutta ei oikein viitsi yhdeksää kerrosta autohalliin ja takaisin taapertaa. Eilen oltiin Provencalissa ja ilma oli hieno. Yskittää meitä molempia vielä, mutta tauti taitaa olla voitettu. Sisällä on oleskeltu tiistaihin saakka ja tänään piti mennä taas yhteen rotary klubiin, mutta vahingoista, 4kpl, viisastuneena googlasin klubin ja ovat pahus jossain teatterissa. Sunnuntaina tulevat rotaryt rouvineen 14 henkeä ja ovat viikon. Minä ja Gunnar olemme järjestelleet ohjelmaa. Myös Juhani on luvannut lähteä Biottiin , että kaikki halukkaat pääsevät pelaamaan. Huomenna Petanquen jäkeen menemme tarkastamaan vanhan kaupungin hyväksi mainitun Safari-ravintolan, jossa olisi tarkoitus syödä tuliais-illallinen. Pitää samalla varmistaa, että ottivat vakavasti tilauksemme 16 hengelle.
Nykyään jo yhä useammat ranskalaiset osaavat äidinkieltään, kun vastailevat järkevästi eikä quoi, kun puhun heille.
Toivottavasti hissi on huomenna kunnossa!!!!

Noniin 2

Eihän siitä mitään petanqueta tullut kun molemmat olemme kovassa köhässä. Ei olla muuta kuin käyty kaupassa ja nukuttu. Vieläkin yskitään ja Kipalta meni ääni. Minun astmayskäni on normaalia pahempi ja välillä menee yö yskiessä. Onneksi tulee TV-ohjelmaa koko yön ja kohta kaikki kirjat, joita vuosikokouksesta otettiin, on luettu. Todella tylsä tauti, ei uskalla edes mennä pelaamaan, kun tauti voi pahentua. Mä olen jo perjantaina aloittanut antibioottikuurin parantamaan keuhkoputken tulehdusta, joka on jokavuotinen vieraani kahdesti vuodessa. Nyt sen merkit olivat taas ilmassa ja varmuusantibiootit Suomesta tulivat käyttöön. Saas nähdä, koska tauti voitetaan. Kipa juuri kirjoitti Maritalle, että nuorempana tauti kesti vain pari päivää.
Eilen loppuivat sitten karnevaalit infernaalisen paukkeen kera, joka kuului kovana meille saakka, vaikka paukkeen paikka oli kilometrien päässä. Kesti kaksikymmentä minuuttia ja harmitti kun ei taudin vuoksi voinut lähteä paria korttelia Promedanille, josta olisi nähny itäänpäin ja ilotulituksen. No ensi vuonna sitten.

Noniin

En oisi kyllä uskonut, että Rotaryt ovat täällä näin epäluotettavia. Siis ei vieläkään kokousta. En aio enää yrittää tähän klubiin vaan kirjoitin toisen Nizzalaisen klubin presidentille sähköpostin. Heillä on tänään myös kokous. Se klubi oli muuten toinen kun Nizzassa yritin käydä Rotaryklubissa siinä onnistumatta. Kirjoitin taas kauniisti ranskaksi, osaavatkohan äidinkieltään. Käännösohjelma on hyvä, kun osaa vähän kieltä, ja voi korjata hölmöt käännökset. Sen pitää olla hyvä, koska meidän englantilainen ystävämme kirjoitti Kipalle englanniksi, että luulisin, että sinulla on kurkku kipeänä ja myös Henkalla. Kipan Facebook viesti oli kirjoitettu suomeksi. Tää on aika kivaa, kun voi kirjoittaa vaikka arabiaksi, mutta kone on kyllä vielä niin tyhmä, että olisi hyvä osata hieman asianomaista kieltä, että voi korjata pahimmat korniudet.
هنا مثالا على كيفية المتعددة غير المشبعة الفنلندية العربية ترجم
Tässä esimerkki siitä miten multitrans kääntää suomea arabiaksi. Eli edellinen teksti arabiaksi.
Huomenna Petankia. Saas nähdä miten käy kun Noora ei ole meitä auttamassa.

Golf kisa Grande Bastide

Aamu oli niin kylmä, että väylät olivat huurteessa, joten päästivät lähtemään vasta 9.30. Kenttä on sen verran korkealla, että näin voi käydä. Nizzassa oli koko yön noin 7C. No mun peli kulki kuten aina eli huonosti. Kipan serkku vastasi aamulla Facebook viestiini mailojeni myynnistä, että hän möi omansa 2010 ja nyt elämä on taas elämisen arvoista. No minä kait pelaan vain siksi, että rakas vaimoni on golfhullu, eikä halua pelata yksin. Toisaalta, kyllä minäkin joskus onnistun lyönneissä, mutten koko väylää. Nytkin sain vain vaivaiset 18 bogey-pistettä kun Kipa takoi 28. Voittajalla oli 32 eli kun Kipa parantaa puttipeliänsä kolmesta kahteen per väylä niin meidän perhe saa kerran kuussa pari pulloa viiniä. Vakavasti puhuen tuolla pelillä Kipan tasoitus laskee Suomessa alle 30, eli ensi syksynä saa todella skarpata. Huomenna yritän nyt neljättä kertaa Nizzassa rotarykokoukseen. Aikaisempina kolmena kertana ei ole ollut kokousta vaikka netti on niin väittänyt. Onkohan Ranskassa sanonta neljäs kerta toden sanoo. Clubitalon baarissa tarjoilija tyttö kysyi miten meni golf, sanoin: ne pas tres bien com mon francais, häntä se huvitti kovin, oli näköjään ranskalainen, joka osasi äidinkieltään.
Tällä viikolla ei enää golfia. Kolmena päivänä peräkkäin 18 reikää kyllä riittää meille. Mehän ollaan melkein yhtä kovia kuin innokkaimmat suomalaiset, jotka pelaavat joka päivä. Päivät ovat nyt kauniita ja keväisen lämpimiä ja yöt Nizzan tasolla noin 7-8C. Joten kyllä kelpaa. Keravan rotareille tiedoksi, että kevät vaatteita ja kevyitä hyvin istuvia kävelykenkiä mukaan Nizzaan ja tervetuloa.
Yksi ranskalainen kummallisuus vielä. Kun ranskalaiset puhuvat käsillään myös kännykässä, niin arvatahan saattaa, ettei käsiä riitä ajamiseen ja silloin tulee ongelmia. Suomalaisethan puhuvat ilman käsiä ja silloin on ainakin toinen vapaa, jollei satu kaivamaan nenäänsä, jonka ranskalaiset onnistuvat tekemään puhuessaan kännykkään liikennevaloissa. Silloin suomalaisesta tuntuu, että odottelevat revontulia ja käsi menee torvelle.

Maanjäristys

No kummityttö ja vanhemmant pääsivät kotiin lauantaina mainiosti. Olisivat vain halunneet kaikki jäädä tänne. Sunnuntai oli ihmettelyä ja varsinkin 4,3 magnitudin maanjäristyksen ihmettelyä, kesti viisi sekuntia. Katselin telkkaa puoli 24.00 ja sohva heilui. Kipa tuli unenpöpperöisenä ja kysyi miksi sänky hyppi. Huh huh eka kerta. Tuli vielä tunti sen jälkeen jälkijäristys 3,7. jota emme enää tunteneet kun nukuimme. Muistakaa,että asteikko on logaritminen, joten laskut ja nousut luvuissa ovat aika huimat. Kuusi Richteriä on jo katastrofi.
Maanantaina pelasimme suomalaisten kanssa golfia, kuten myös tiistaina. Mulla bägit myyntiin, Kipalla lisää hyviä mailoja. Huomenna on kova kisa suomalaisten kanssa. Kipan pitäisi voittaa pullo. Minä en näköjään siihen pysty. Ei lisää magnitudeja please.

Menton ja sitruunafestarit

Torstaina olikin sitten vuoro mennä Mentoniin. Matkalla päätimme kuitenkin käydä Ventimigliassa Italiassa lounaalla. Pyköintipaikan löytäminen on aina tuskaista, ja kun se löytyy on auto jätettävä siihen, ja hoidettava eri paikoissa käynnit autoa siirtämättä. Lounaan jälkeen sama autopaikan etsintä Mentonissa ja sitten keskuspuistoon. Nyt sitruuna- ja appelsiinirakennelmat esittelivät Ranskan eri alueita. Oli Eiffeltorni Pariisista, majakka Bretagnesta, sampanjapullo Shampagnesta ja ristikkotalo Alsacesta. Ihmisiä oli käytävät pullollaan koska illalla alkoi myös karnevaalikulkue Mentonissa. No sen alta lähdettiin takaisin Nizzaan. Olikin ruuhkainen paluu. Läheinen thaipaikka oli oli kiinni, joten syötiin Pepen- pitzaa. Perjantaina olikin sitten petankipäivä ja Noora pelasti meidän joukkueen maineen heittämällä kaksi palloaan kiinni snadiin ja niin voitettiin yhdellä pisteellä. Iltapäivällä käytiin vuosikokouksessa ja saatiin vaihdetuksi useita uusia kirjoja. Kummityttö vanhempineen kierteli Antibesia. Lauantaina sitten alkoi heidän kotimatkansa eikä kadehdittanut ollenkaan. Kaikki olivat sitä mieltä, että vielä olisi voinut jatkaa lomaa, mutta koulu ja työt odottivat. 

karnevaalit

Niinhän siinä sitten kävi kuten pelättiin. Nooran ja vanhempiensa tulo Nizzaan ei onnistunutkaan  sunnuntaina. Syynä oli tällä kertaa lakko Frankfurtissa. Yöpyivät lentokenttähotellissa Helsinki-Vantaalla ja viettivät tylsän päivän Vantaan "humussa".Illalla uusi yritys ja onnistunut 23.10 tulo Nizzaan maanantaina. Onneksi Kaitsu oli saanut vaihdettua paluun lauantaille niin saamme kait kolme uutta suomalaista pelaamaan petankkia.
Hotellin varauksen jatkaminen ei sitten käynytkään kuten elokuvissa. Tyttö sanoi, että jatko pitää tilata saman tilauspalvelun kautta kuin alkuperäinenkin. No niin tehtiin tiistai aamuna, jolloin he myös kirjoittautuivat hotelliin. Respa oli yöllä kiinni ja minulla oli aikaisemmin haettu avain ja koodi ulko-oveen, joten pääsivät nukkumaan. Hotellilla oli kuitenkin alkuperäinen tilaus päivää lyhyempi kuin meidän tilausvahvistus ja sotku oli selvä, koska nyt uusi yksi vuorokausi ei ollut tytön tilauspapereiden mukaan vanhan tilauksen jatko, vaan väliin jäi yksi päivä. Asia ei ottanut selvitäkseen ja muutin ranskan englanniksi ja tyttö soitti varauspalveluun Selitti aikansa puhelimeen ja antoi luurin mulle edelleen ranskaa puhuen. No toisessa päässä kaveri kysyi ranskaksi, että puhunko englantia ja pyysi minua selittämään tilanteen. Hän sanoi, että hänellä oli oikea alkuperäinen ja jatkotilaus, joten hänen mielestään asia oli OK. Tytöllä ei vielä ollut jatkotilaustakaan. Mies selitti sitten asian tytölle, jolta sitten kysyin ranskaksi oliko asia nyt selvä. Hän myönsi kovin hämmentyneen näköisenä näin olevan. Ei tainnut selvitä asia tytölle.
Me jatkoimme rantaravintolaan lounaalle kun pikkuneiti halusi simpukoita ja ranskalaisia, joita sitten melkein kaikki söivätkin . Tumi valitsi maukkaan vihannesvokin, joka oli mausteisempi ja sopi hänen thaimaalaiseen ruokaperinteeseensä paremmin.Yritin saada tähän myös videon karnevaaleista mutta en millään onnistunut. Kone heitti aina herjaa, että videon lataamisessa tapahtui virhe. Kertokaa jos tiedätte mitä pitäis tehdä sillä videossa vaikka onkin otettu Nokian viimeisellä N- sarjan kännykällä on laatuvärit ja kuva (12MP).

Satumua tanko

Oltiin suomalaislounaalla vanhassa kaupungissa ja laulettiin ruokailun lomassa yhteislauluja. Satumaa tango laulettiin kahdella kielellä suomeksi ja savoksi. Ruokaa oli riittävästi ja hyvää. Perjantaiset möykkääjät lopettivat sitten ulkona huudon noin klo 2 yöllä.
Tässä savonkieliset sanat:


Satumua tanko

Uava meren tuolla puolen pitäsj olla mua
jossa paekat läpösinä aena olla sua.
Siellä kukat nuutumata aena rehottaa,
Päevä paestaa, rannan hiekkaan laene liplattaa.
Voe,voe jos minnäe jonnii kerran tuonne piäsisin,
niin tuskin tänne palluuta ies yhtään miettisin.
Vaan siivetön ei ossoo lentee, vanki se on muan.
Suan huaveilla ja unta nähhä minnäi tiällä vuan!

Lennä laalu sinne, missä lie tuo satumaa,
jossa jonnii pitäsj outtoo minuakkii vuan!
Lennä laalu niin ku liitää huorapiäskynen
kerro, että unissanj on yksinommaan hiän!
Voe, voe ...

Yöllä haetaan sitten kummityttö vanhempineen kentältä. Toivottavasti lumentulo ei heitä Frankfurtissa viivästytä.