Junalla Nizzasta Pariisiin

 Olemme aina halunneet mennä junalla Nizzasta Pariisiin. Erilaisia suunnitelmia on ollut, mutta aina ne on johonkin tyssänneet. Tänä vuonna sain jouluna Suomessa ollessamme idean. Miksi emme lähtisi Nizzasta junalla Pariisiin ja lentäisi sieltä kotiin? Viikonloppu Pariisissa, mikäpä mukavampaa. Vielä, kun kysyin veljentyttären perheeltä, kiinnostaisiko heitä lähteä viikonlopuksi Pariisiin ja nuorin ryhtyi heti tutkimaan, olisiko silloin jalkapallo-ottelua, asia oli selvä.  Vieläkin mukavampaa kuin viikonloppu Pariisissa on viikonloppu Pariisissa hyvässä seurassa. 

Matka vaati järjestelynsä.  Matkatavarat, 2 matkalaukkua, lähti hyvissä ajoin kohti Suomea kuljetusfirman auton kyydissä, hieno hyvin toimiva palvelu. Me kiipesimme käsimatkatavaroiden kanssa junaan. Onneksi sinä päivänä ei ollut lakkoja eikä mielenosoituksia. Pariisissa osa roskista oli ilmeisesti myös saatu poiskuljetettua, ihan kamalia kasoja emme nähneet, jotain kyllä. Hotellimme oli juuri niillä kulmilla, missä roskia oli kasaantunut.

Hotellia vastapäätä oli Bouillon -ketjun ravintola, josta varasimme aprillipäiväksi pöydän. Sattumalta olimme nähneet peräti televisiouutisissa jutun kyseisetä ketjusta. Ei gurmeeta, mutta hyvää ruokaa kohtuuhinnalla ja ystävällinen palvelu kaupan päälle.

Sunnuntaina juostiin Pariisin maraton, 52000 juoksijaa. Näimme vilhduksen juoksijoista, kun taksinkuljettajamme yritti löytää reittiä hotellistamme Place du Tertrelle. Saimme mukavan kiertoajelun siinä aamupäivän kuluessa. Itse aukio oli aivan liian ruuhkainen meille, 50 vuotta sitten tilaa oli hyvin ja muistona siitä matkasta on Kipasta tehty muotokuva. Nyt söimme parit osterit, kun jotain piti tilata ja lähdimme turistijunalla alas.

Italian retkeilyä

 Maaliskuun lopulla tuttavapariskunta saapui kyläilemään. Italian matkan suunnitelma oli kolmen vuoden takaa, silloin se peruuntui viime hetkillä koronan takia. Mutta nyt siis matkaan. Sunnuntai-ajelija muisti tuota pikaa, miksi Italian reitti on harvemmin käytetty. Moottoritie  on täynnä tunneleita, tie on kapea ja mutkainen, italialaiset ajavat " ripeästi" ja ovat hyvin temperamenttisia. Nyt riesana oli vielä tietyöt, aina välillä siirryttiin yhdelle kaistalle ja nopeusrajoituksista ei välittänyt kukaan muu kuin onneton turisti. Onneksi meillä oli vuokra-auto, meni kaikki ranskalaisten piikkiin. Mutta Rapalloon päästiin, se osoittautui mukavaksi kaupungiksi. Olimme varanneet huoneiston keskeisesti sijaitsevasta huoneistohotellista, valinta oli onnistunut. Emännät olivat hyvin avuliaita ja majoittuminen sujui ongelmitta, autolle oli paikkoja samassa kompleksissa sijaitsevasta monikerroksisesta tallista. Kovin isolla autolla ei kannata mennä (jos voi valita), hiukan ahdasta oli niin hissiin ajo kuin itse paikkakin jopa meidän sitikalle. Päätimmekin pitää auton paikallaan ja tutustua kaupunkiin kävellen. Olimme ihan rantakadun lähellä, ravintoloita ja kauppoja oli runsaasti.

Rapallosta suuntasimme Cinque Terreen, suosittu turistialue hiukan etelämpänä. Ajoimme pikkukaupunki Levantoon, josta teimme junamatkan La Speziaan. Lippujen osto ei mennyt ihan putkeen, ja niiden leimaaminen vielä vähemmän. Emme mitenkään päässeet selville, mitkä lipuista oli menomatkaa ja mitkä paluumatkaa varten. No, leimasimme 4 lippua ja tietysti tuli tarkastus. Tarkastajarouva oli hyvin ystävällinen, arvattavasti emme olleet ensimmäiset. Hän teki merkinnän lippuihin ja kehoitti meitä leimaamaan kaikki liput paluumatkalla. Arvelimme hänen laittaneet lippuihin koodin "taas tyhmiä turistiteja". Paluumatkalla ei tullut tarkastajaa. Cinque Terren maisemat ovat kauniit, liikkeellä oli paljon vaeltajia, yksittäisiä ja ryhmissä, paras tapa tutustua paikkaan ilmeiseti on vaeltaa kylästä toiseen ja hypätä junaan välillä. Me olemme siihen jo liian huonokuntoisia emmekä niin vaellushaluisiakaan. Jäimme Levantoon yöksi, perhehotelli, jossa meidän lisäksi oli vaellusryhmä ja muutama yksittäinen asakas. Hyvin ystävällinen henkilökunta ja siistit huoneet. Henkan kanssa ei jaksettu lähteä enää kaupunkiin tutustumaan, vaan jäätiin hotelliin. Vaellusryhmää ja muitakin varten oli illallinen, jossa alkupala, pasta, pääruoka kahdesta vaihtoehdosta ja jälkiruoka. Uni maistui. 

Aamulla palasimme Rapalloon ja teimme lyhyen tutustumisretken Portofinoon. Portofinossa olemme Henkan kanssa olleet yhden yön 30 vuotta sitten, ja ihastuimme kauniisiin maisemiin.