Loputkin helmikuun vieraista lähti, olivat täällä kuudetta kertaa. Mentonin sitruunajuhla oli käyntilistalla tälläkin kertaa, mutta Nizzan karnevaalit ohitettiin, osa porukkaa oli flunssaisia ja vaikka lupasimme autokyytiä, nukkuminen vei voiton. Kuitenkin, edelleen suosittelemme karnevaaleja, muistelemme mielellämme ensimmäisiä iltakarnevaalejamme, kun pieni kummityttömme jaksoi bailata koko illan ja vielä hypellä iloisena kävelymatkan kotiin. Tunnelma paikan päällä oli todella hieno, toki myönnämme mukavalla seuralla olevan päärooli muistoissamme. Autoretkien maisemien katselu sujui tällä kertaa tyttöjen kanssa, ajelimme Belletiin kukkuloilla ja poikkesimme tuttuun taloon ostamaan muutaman pullon valkoviiniä. Paikan koira tuli vastaanottamaan, mutta hän ei ainakaan vielä osaa myydä viiniä. Odottelimme ja yritimme jo soittaakin, ja lopulta saimme viinimme. Kolmen hengen seurueena lähdimme sitten tutulle maisemakierrokselle, A8 Frejusiin saakka ja sieltä rantatietä punaisia kallioita ihaillen takaisin Nizzaan. St Raphaelissa on pitkä ranta ja paljon ruokapaikkoja, parkkipaikan voi saada hiljaisena aikana ihan oven eteen, mutta satamassa on parkkihalli ja eteenpäin Nizzan päässä suuri ulkoalue, jossa ei tähän aikaan ollut parkkimaksuautomaatteja. Syötiin kunnon liharuuat, kohtuuhintaan, täydessä ravintolassa, jaksettiin sitten ihailla maisemia aurinkoisena iltapäivänä. Muu porukka oli Monacossa samaan aikaan.
Vietiin vieraat mielestämme hyvissä ajoin kentälle, mutta siellä olikin ollut ruuhkaa, 3 lentokoneellista pohjoiseen menijöitä. Mutta onnellisesti oli päästy kotiin, ja meillä on hiljaista. Tänä aamuna ulkolämpömittari näytti +1 astetta ja klo 9 jälkeen leijaili lumihiutaleita. Koko helmikuu on ollut kylmää, tammikuu oli paljon lämpimämpi.
Viikon aikana jouduttiin käyttämään taksia useamman kerran, koska koko porukka ei mahtunut yhteen autoon. Kokemusta tuli niin normaalitaksista kuin uberistakin. Hinnat vaihtelivat, mutta suurta eroa ei tainnut eri kyydeillä olla, paitsi joillakin vauhti oli turhan kova näihin kiemuroihin. Uberin tilaaminen kävi helposti, sen sijaan odottelimme yhtenä iltana tovin taksia Negrescon nurkilla olevalla taksiasemalla, mutta sittenpä taksi jostakin sivukadulta ilmaantui ja ystävällisesti vilkutellen tarjosi kyytiä. Oikein mukava taksi ja vaikka oli sunnuntai-ilta, mitään ylimääräistä ei peritty. Ei olla itse otettu uberia käyttöön, ollaan vuosien mittaan käytetty todella vähän takseja, ja joskus harvoin, kun on tarvittu kotiin, tilattu puhelimitse Taxi Rivierasta ilman ongelmia. Ainoat ongelmat on olleet lentokenttätaksien kanssa, vieraamme vietiin kentältä länteen St Laurent-du Varin juna-asemalle Nizzan hotellin asemasta ja jätettiin sinne 30 euroa rahastettuaan (taksi sieltä hotelliin maksoi 32 euroa), itse kerran illalla tullessamme kuljettaja itsepintaisesti ajoi Promenadilta Magnanin alikulkutunneliin, vaikka kuinka kielsimme. Harmistuneena sitten teki u-käännöstä ja jupisi itsekseen.
maanantai 26. helmikuuta 2018
torstai 22. helmikuuta 2018
Kylmä helmikuu 2018
Tammikuu oli lämmin kuukausi, ja odottelimme jo kevättä. Helmikuulle oli ilmoittautunut parikin vierailijaryhmää, tottuneita Nizzan kävijöitä molemmat, jotka tietävät, että ilmat voi olla niin tai näin ja osaavat varautua. Helmikuu alkoi kuitenkin kylmänä ja säätiedot eivät kummosia luvanneet, joten aloitimme viestittelyn: ottakaa lämpimiä vaatteita, paksut takit ulkokäyttöön ja lämpimät sukat tai tossut sisäkäyttöön, koska lattiat täällä ovat kylmät. Laattalattiat on ihan yleisiä myös oleskelutiloissa eikä lattialämmitystä ole. Meillä on tosin parketit, mutta paljain jaloin kuljeskelu on poissuljettua. Kun sää edelleen kylmeni, muistutimme, että myös ravintolat ja kahvilat voivat olla hyvin kylmiä, muistan istuneeni eräänä vuonna turkki päällä pienen sähkölämmittimen vieressä, eipä tuo isoa tilaa lämpimäksi saanut. Toisaalta, terassien lämmittimet ovat hyvinkin tehokkaita, poski palaa, mutta selässä tuntuu kylmä viima.
No, ensimmäiset vieraat tulivat. Ensimmäiset päivät meni hyvin, naisten voimin käytiin pelaamassakin ja toivottiin parasta, mutta ilmat heikkenivät kun taas nuha ja yskä vahvistuivat. Siirryttiin autoretkiin. Käytiin Grassessa, Ventimigliassa ja Antibesissa lyhyiden Nizzan kävelyretkien ohessa. Ventimigliassa lounaspaikka löytyi hauskasti, kauppahallia vastapäätä oli pieni ravintola, jonka terassi kuitenkin oli täynnä, mutta isäntä neuvoi meille toisen paikan, suoraan asemaa kohti ja ylhäällä poikkikatu vasemmalle. Tähyilimme kadun kulmassa, ei täällä mitään ravintolaa ole, mutta olihan siellä. Muutama askel ja vasemmalla puolella oli ravintola, melkein täynnä ihmisiä. No, mitäpä me, sisälle ja terveiset Lorenzolta Dariolle tai päinvastoin. Ruuat oli kirjoitettu liitutauluille, ei alkuruokia lounasaikaan lainkaan, mutta valinnan varaa pääruuissa, pastoja, pari kala- ja lihavaihtoehtoa. Pastat oli erinomaisia ja päälle sai 3 eurolla jälkiruuan, ainakin pannacotta oli hyvää. Golfkentän lounasta lukuun ottamatta syötiinkin kotiruokia, tai Picardilta. Pussattiin vieraat kotimatkalle ja lähdettiin kauppareissulle varautumaan seuraaviin kävijöihin.
Seuraaville vieraille osuikin lämmin tulopäivä, valitettavasti tiesimme sen antavan liian positiivisen kuvan viikon lomasta. Myös Koudou petti meidät, osa porukasta sai ruokaa, jota voi kuvailla klassiseen tapaan, huonoa, mutta sentään kallista. Kun nyt kuitenkin haluan olla positiivinen, niin osterit olivat oikein hyviä. Hinta/laatusuhde ei muuten ollut kohdallaan. Ravintola oli täynnä ja myös tuttuja suomalaisia oli ruokailemassa, toivottavasti onnistui heidän osalta paremmin.
Yhtenä iltana tultiin kotiin puoli kahdeksan ja joku sanoi, että pizza maistuisi. Eikun Kipa ja yksi vierailijoista sekä minä autolla matkaan olisiko lähipizzeria auki. Ei ollut joten ajoimme vähän pitemmälle ja luukusta seinässä tytöt tilasivat kuusi erilaista pizzaa sovitun mukaisesti. Mies käski odottamaan 10 minuuttia ja me ajelemaan korttelin ympäri. Sitten keksin tuplaparkkeerata lähelle luukkua ranskalaiseen tapaan ja tytöt kävivät varmistamassa, että kaveri todella ryhtyi hommiin. Sanoi, että menkää autoon palelemasta, hän singlaneeraa sitten kun on valmista. Tytöt tulivat palelemasta ja tiedottivat, että tilaus on niin iso, että siihen saa myös pullon viiniä ja kokiksen. Koko hoito maksoi 50.50 euroa. Syödessä todettiin pizzat erinomaisiksi ja niin suuriksi, että kuudelle olisi riittänyt neljä. Loppuja sitten syötiin lämmitettynä seuraavana päivänä ja rääppeet roskiin.
No, ensimmäiset vieraat tulivat. Ensimmäiset päivät meni hyvin, naisten voimin käytiin pelaamassakin ja toivottiin parasta, mutta ilmat heikkenivät kun taas nuha ja yskä vahvistuivat. Siirryttiin autoretkiin. Käytiin Grassessa, Ventimigliassa ja Antibesissa lyhyiden Nizzan kävelyretkien ohessa. Ventimigliassa lounaspaikka löytyi hauskasti, kauppahallia vastapäätä oli pieni ravintola, jonka terassi kuitenkin oli täynnä, mutta isäntä neuvoi meille toisen paikan, suoraan asemaa kohti ja ylhäällä poikkikatu vasemmalle. Tähyilimme kadun kulmassa, ei täällä mitään ravintolaa ole, mutta olihan siellä. Muutama askel ja vasemmalla puolella oli ravintola, melkein täynnä ihmisiä. No, mitäpä me, sisälle ja terveiset Lorenzolta Dariolle tai päinvastoin. Ruuat oli kirjoitettu liitutauluille, ei alkuruokia lounasaikaan lainkaan, mutta valinnan varaa pääruuissa, pastoja, pari kala- ja lihavaihtoehtoa. Pastat oli erinomaisia ja päälle sai 3 eurolla jälkiruuan, ainakin pannacotta oli hyvää. Golfkentän lounasta lukuun ottamatta syötiinkin kotiruokia, tai Picardilta. Pussattiin vieraat kotimatkalle ja lähdettiin kauppareissulle varautumaan seuraaviin kävijöihin.
Seuraaville vieraille osuikin lämmin tulopäivä, valitettavasti tiesimme sen antavan liian positiivisen kuvan viikon lomasta. Myös Koudou petti meidät, osa porukasta sai ruokaa, jota voi kuvailla klassiseen tapaan, huonoa, mutta sentään kallista. Kun nyt kuitenkin haluan olla positiivinen, niin osterit olivat oikein hyviä. Hinta/laatusuhde ei muuten ollut kohdallaan. Ravintola oli täynnä ja myös tuttuja suomalaisia oli ruokailemassa, toivottavasti onnistui heidän osalta paremmin.
Yhtenä iltana tultiin kotiin puoli kahdeksan ja joku sanoi, että pizza maistuisi. Eikun Kipa ja yksi vierailijoista sekä minä autolla matkaan olisiko lähipizzeria auki. Ei ollut joten ajoimme vähän pitemmälle ja luukusta seinässä tytöt tilasivat kuusi erilaista pizzaa sovitun mukaisesti. Mies käski odottamaan 10 minuuttia ja me ajelemaan korttelin ympäri. Sitten keksin tuplaparkkeerata lähelle luukkua ranskalaiseen tapaan ja tytöt kävivät varmistamassa, että kaveri todella ryhtyi hommiin. Sanoi, että menkää autoon palelemasta, hän singlaneeraa sitten kun on valmista. Tytöt tulivat palelemasta ja tiedottivat, että tilaus on niin iso, että siihen saa myös pullon viiniä ja kokiksen. Koko hoito maksoi 50.50 euroa. Syödessä todettiin pizzat erinomaisiksi ja niin suuriksi, että kuudelle olisi riittänyt neljä. Loppuja sitten syötiin lämmitettynä seuraavana päivänä ja rääppeet roskiin.
perjantai 9. helmikuuta 2018
Asunnot ranskalaisittain
Meillä ei juuri kokemuksia ranskalaisesta asumisesta ole, mutta onneksi televisio ja netti tulee avuksi. Olemme pitkin vuotta seuranneet ohjelmaa, missä myydään ja ostetaan asuntoja, sekä taloja että kerrostalohuoneistoja, eri puolilta Ranskaa. Vertailukohteenamme on ollut oma asunnon etsintä ja osto Helsingistä. Asuntojen hinta vaihtelee ihan samalla lailla kuin Suomessakin, siinä missä Pariisin liepeillä 500 000 ei oikein riitä mihinkään, jossain meille tuntemattomassa kaupungissa ostajilla on 200 000 euron budjetti talon ostoon. Hauskimmat katsottavat ovatkin nämä kaupunkitalot, erilaista kun meillä, kyllä. Talot eivät välttämättä ole kovinkaan suuria, yleensä 2 kerroksisia ja usein naapureissa kiinni olevia kivitaloja, joissa on mielenkiintoisia ja yllättäviä ratkaisuja. Ajatuksena olisi hyvin mukava asua sellaisessa, kaupungissa lähellä kaikkea, ehkä pieni oma puutarha, ainakin jonkinlainen piha-alue. Olisi mukava nähdä asuntojen pohjapiirrokset, mutta niitä ei meille katsojille näytetä, vaan näytetään paremminkin sisustusta ja joko ihastellaan moderneja sävyjä tai päivitellään vanhanaikaisia kylpyhuoneen kaakeleita. Pohjapiirroksia ei näytä olevan myöskään netissä olevissa ilmoituksissa, sieltä löytyy joko sisustuskuvia tai maisemakuvia, ilmeisesti riippuen siitä, kumpi on parempi, sisustus vai näkymät. Kun olimme ensimmäistä kertaa katsomassa Helsingistä ostamaamme asuntoa, paikalla oli paljon muitakin katsojia ja nämä asiat tuntuivat olevan sielläkin päällimmäisinä. Sinertävät keittiökaappien ovet saivat aikaan puistatuksia osassa yleisöä ja näkymät, no paremmat olisivat ylemmistä kerroksista. Ehkä merikin näkyisi. Osassa ranskalaisia asuntoja keittiökaapit eivät saa minkäänlaista huomiota osakseen, niitä kun ei ole. Asunnot usein myydään ja myös vuokrataan ilman keittiön sisustusta, ehkä tiskipöytä saattaa olla paikallaan, mutta muu pitää hankkia. Siihen nähden kaappien ovien vaihtaminen on helppo juttu. Ostajana vaihdan ne mieluusti itse, turha niitä on myyjän käydä vaihtamaan, valitsee kuitenkin väärän väriset ja vanhanaikaiset. Televisio-ohjelmassa sen sijaan tehdään "stailausta" ja myös isompaa remonttia myyjän toimesta. Muotia on avoimet keittiöt, saarekkeet keittiössä tai tietynlaiset pinnat pesutiloissa. Tämä johtaa mielestämme vallan omituisiin juttuihin, kauniit parketit peitetään, kylpyhuoneen kaakeleiden päälle liimataan levyjä ja keittiökaappien puuovet tuhritaan valkoisella maalilla. Voi olla, että asunto käy paremmin kaupaksi, mutta ostajaa odottaa remontti joka tapauksessa, kun levyt kupruilevat ja saumat irvistävät
sekä päälle liimatut kalvot irtoavat ja kellastuvat. Kun ostimme asuntoa Helsingistä, kävimme katsomassa myös remonttia kaipaavia asuntoja ja vaikka emme päätyneetkään sellaiseen, uskomme, että ostajan olisi parempi nähdä rapistunut kylpyhuone sellaisenaan eikä kaunisteltuna ja siten myös pystyy paremmin arvioimaan, onko hinta kohdallaan. Siinäpä se juju kai onkin. Ohjelmassa muuten mainostetaan myytävien asuntojen kaksinkertaisia ikkunoita, jos sellaiset on. Muuta rakenteista ei juuri kerrota, ei myöskään lämmityksestä, mutta joskus on kuitenkin käynyt ilmi, että asunnon ainoa lämmityslaite on pieni sähköpatteri ja makuuhuoneessa ei ole lämmitystä, eikä suinkaan oltu edes Etelä-Ranskassa. Nizza on Ranskan lämpimin paikka, silti ei täällä me ainakaan pärjätä ilman lämmitystä, vaikka untuvapeitto olisikin. Täällä kuulemma sähkö on kalliimpaa kuin Suomessa. Siitäköhän sitten johtuu, että ihmiset heti auringon paistaessa ryntäävät katukahviloihin ja lounastavat ulkona, sisällä kun on kylmempi kuin ulkona.
sekä päälle liimatut kalvot irtoavat ja kellastuvat. Kun ostimme asuntoa Helsingistä, kävimme katsomassa myös remonttia kaipaavia asuntoja ja vaikka emme päätyneetkään sellaiseen, uskomme, että ostajan olisi parempi nähdä rapistunut kylpyhuone sellaisenaan eikä kaunisteltuna ja siten myös pystyy paremmin arvioimaan, onko hinta kohdallaan. Siinäpä se juju kai onkin. Ohjelmassa muuten mainostetaan myytävien asuntojen kaksinkertaisia ikkunoita, jos sellaiset on. Muuta rakenteista ei juuri kerrota, ei myöskään lämmityksestä, mutta joskus on kuitenkin käynyt ilmi, että asunnon ainoa lämmityslaite on pieni sähköpatteri ja makuuhuoneessa ei ole lämmitystä, eikä suinkaan oltu edes Etelä-Ranskassa. Nizza on Ranskan lämpimin paikka, silti ei täällä me ainakaan pärjätä ilman lämmitystä, vaikka untuvapeitto olisikin. Täällä kuulemma sähkö on kalliimpaa kuin Suomessa. Siitäköhän sitten johtuu, että ihmiset heti auringon paistaessa ryntäävät katukahviloihin ja lounastavat ulkona, sisällä kun on kylmempi kuin ulkona.
tiistai 6. helmikuuta 2018
Kylmä helmikuu 2018
Eihän vielä tiedetä, tuleeko koko kuukausi olemaan kylmä, mutta ainakin alku on. Tämän hetkiset sääennusteet ulottuvat kuun puoliväliin, eikä niiden mukaan lämmöstä ole tietoa. Eilisessä sääkartassa sininen kylmyys levisi koko läntiseen Eurooppaan, pohjoisesta nyt puhumattakaan. Meidän ulkomittari näyttää 5 astetta ja aurinkokin paistaa jossain muualla, meren päällä näyttää kirkkaalta. Viime viikolla maanantaina ja keskiviikkona pelasimme vielä aurinkoisessa säässä ja välillä takkia pois heittäen, mutta sitten sää muuttui koleaksi. Odotamme tässä kuussa vieraita, ja olemme viestitelleet, että ottakaa lämmintä vaatetta mukaan. Nyt sitten keskitytään ostoksilla käynteihin, triominoksen peluuseen ja myös ruuan laittoon. Luvassa lienee lämmittäviä uuniruokia. Ihastelemme edelleen ranskalaista tapaa nostaa uuni työpöydän tasolle, toki sitä näkee Suomessakin, mutta täällä se näyttää olevan sääntö eikä poikkeus. Harmittaa vähän, kun emme keittiöremontin yhteydessä tehneet kotona samoin, vaikka remonttimiehemme sitä ehdotti. Toisaalta, pienessä keittiössä työtilaa on muutenkin vähän, täällä keittiöt tuntuvat olevan isompia.
Sisällä istumiseen kyllästyneinä päätimme lähteä sateessa ajelemaan Latteen ostoksille Conad supermarkettiin. Moottoritiellä totesimme poliisien tutkailevan autoja maksupaikalla, rajalla oli sekä poliiseja että armeijan miehiä pysäyttelemässä joitakin autoja. Me kait ranskalaisin rekistereittemme kanssa näytimme niin luotettavilta, että kädellä huiskaus saattoi meidät mennen tullen matkaan.
Marketissa ostimme tavan mukaan Parman kinkkua, kielileikettä, tuorepastoja, hedelmiä, kuivarisottopusseja ja vihanneksia sekä jotain makeata ystävänpäivälle ja kahvin kanssa.. Kaikki tuntuivat olevan halvempia kuin ranskassa ja varsinkin tarjousviinit. Mukaan tarttui laatikollinen Bardolinoa ja kaksi kuoharia Spumantte ja Asti toinen brut ja toinen dolce. Kaikki viinit maksoivat 1,99€ pullo!!!
Takaisin ajettaessa sama homma rajalla ja autoroutin maksupaikalla sillä erolla, että maksupaikalle oli väyjypoliisien lisäksi pistetty vähän matkan päähän maksupaikalta poistuttaessa vielä yksi poliisi keskelle tietä rynnärin kanssa ampumaan kaikki pakoon yrittävät, aika hurjaa. Olikohan kaiken tämän tarkkailun syynä Brysselin oikeudenkäynti, jossa käsiteltiin sen terroristihullun juttua viime vuodelta.
Mies vain sanoi uskovansa Allahiin. Toivottavasti Allah pistää sen helvettiin eikä neitsyiden seuraan. Kyllä piru hoitaa omansa.
Sisällä istumiseen kyllästyneinä päätimme lähteä sateessa ajelemaan Latteen ostoksille Conad supermarkettiin. Moottoritiellä totesimme poliisien tutkailevan autoja maksupaikalla, rajalla oli sekä poliiseja että armeijan miehiä pysäyttelemässä joitakin autoja. Me kait ranskalaisin rekistereittemme kanssa näytimme niin luotettavilta, että kädellä huiskaus saattoi meidät mennen tullen matkaan.
Marketissa ostimme tavan mukaan Parman kinkkua, kielileikettä, tuorepastoja, hedelmiä, kuivarisottopusseja ja vihanneksia sekä jotain makeata ystävänpäivälle ja kahvin kanssa.. Kaikki tuntuivat olevan halvempia kuin ranskassa ja varsinkin tarjousviinit. Mukaan tarttui laatikollinen Bardolinoa ja kaksi kuoharia Spumantte ja Asti toinen brut ja toinen dolce. Kaikki viinit maksoivat 1,99€ pullo!!!
Takaisin ajettaessa sama homma rajalla ja autoroutin maksupaikalla sillä erolla, että maksupaikalle oli väyjypoliisien lisäksi pistetty vähän matkan päähän maksupaikalta poistuttaessa vielä yksi poliisi keskelle tietä rynnärin kanssa ampumaan kaikki pakoon yrittävät, aika hurjaa. Olikohan kaiken tämän tarkkailun syynä Brysselin oikeudenkäynti, jossa käsiteltiin sen terroristihullun juttua viime vuodelta.
Mies vain sanoi uskovansa Allahiin. Toivottavasti Allah pistää sen helvettiin eikä neitsyiden seuraan. Kyllä piru hoitaa omansa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)