sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kotimatka

Travemunde-Vuosaari laivamatka sujui erinomaisesti tyynessä säässä. Lähtösatamassa oli vielä lämmintä, mutta Vuosaari tuntui aika viileältä. Satamahenkilökunta Vuosaaressa oli lakossa, mutta ulosajo sujui silti suht nopeasti.
Nyt on sitten tavaroiden purkamista ja pyykinpesua. Blogin kirjoitus jää kesätauolle, palaamme syksyllä.

Vihdoikin pelaamaan


Erittäin hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään TAAS golf-kenttää. Tämä oli jo kuudes, joten saas nähdä onnistuuko. Ajettiin navin mukaan, mutta pian jo ihmettelimme kovin metsäistä ja "keskellä ei mitään"- maisemaa. Epäiltiin navia, koska se tai me oli tai kait me olimme sekoilleet muutamia kertoja ja "olet perillä"- tieto tuli paikassa, jossa emme olleet perillä ainakaan siellä missä meidän piti olla perillä. Jatkoimme kuitenkin ajoa ja kuinkas ollakaan olimme perillä siellä missä meidän pitikin olla perillä eli golfkentän parkkipaikalla. Hienoa navi.
Me sitten kysymään erinomaisella saksallamme että, että saako pelata autolla 9 reikää ( loch). Täti riemastui ja sanoi, että jawohl ja paljon sen lisäksi, mistä Henkka ymmärsi osan ja Kipa naturlich, joten maksua ja pelaamaan. Auto ja kaksi kertaa 9 reikää 90€ ei ole paha hinta. Kun kiersimme ne yhdeksän, huomasimme,että auto oli paikallaan. Oli todella mäkistä maastoa. Ystävällinen herraseurue päästi meidät jopa kolmannella reiällä ohitseen. Ohitus sujui suhteellisen tyylikkäästi, mikä ei aina onnistu. Emme nähneet heitä sen jälkeen. Kenttä oli hyvässä kunnossa ja leveät väylät.
Klubilla söimme hyvät salaatit ja sitten kohti Travemundea. Oli kahdet pitkät STAUt tietöiden vuoksi ja parit lyhyemmät. Laskimme, että niihin kului kaksi tuntia. Olimme kuitenkin  niin ajoissa, että ajoimme Travemunden keskustaan, minä söin matjesit ja Kipa parsaa lohen kanssa. Satamassa olimme jo 21.30. 
Näimme kuinka viereinen Bemari, Belgian rekisterissä, pengottiin läpikotaisin poliisin ja tullin voimin. Homma kesti yli tunnin ja kaikki luvut moottorista ja rugosta tarkastettiin ja matkatavarat pengottiin. Mitään ei kai löytynyt, koska viranomaiset poistuivat. Sitten jo lähdettiin laivaan yli tunnin myöhässä ja hytissä olimme vasta 00.30. Klo on nyt 02.00 Saksan aikaa ja taidan mennä nukkumaan.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Matkalla tapahtunutta ja lisää golfkenttiä

Päätimme ajaa Belgian kautta syystä, että olimme lukeneet jostain, että siellä pikaruokaa tarjoavat Frites- kioskit meidän nakkikioskien tapaan. Aiemmilla Belgiassa käynneillä emme olleet tällaiseen tutustuneet lainkaan. No, ihan kioskia ei osunut reitin varrelle, mutta eräässä pikkukaupungissa huomasimme Frites Snack kyltin pääkadun varressa ja samassa kadun varrella oli parkkipaikka. Tavalliseen tapaan aioimme ensin ajaa ohi, koska eihän meille ikinä satu parkkipaikkaa silloin kun sitä tarvitaan, eli paikassa täytyy olla jotain kieroa. Parkkipaikka häviää juuri samalla hetkellä ilmaan, vajoaa maan alle tai jotain muuta outoa tapahtuu. Mutta pysäköitiin nyt kuitenkin ja työnnettiin maksuautomaattiin joitakin 20 senttisiä. 2x Fritit iso annos 2,20,  2x majoneesiannos, 2x pieni lihavarras , 2x  pieni olut, kaikki yhteensä 15 euroa. Listalla oli paljon muutakin kuin frittejä, ja annokset näyttivät todella suurilta.
Ehdittiin vielä suklaapuotiin ja ranskaksi ostettiin pieni laatikko suklaata. Auto oli pysynyt  paikallaan.

Majoituimme Monheim am Rhein nimiseen kaupunkiin Wald hotelliin. Kuvittelimme hotellin sijaitsevan keskellä metsää, mutta se olikin kaupungin laidalla, toimisto- ja teollisuusalueita. Toki metsä alkoi melkein portailta, kun lähti metsän suuntaan. Hotelli oli kansoitettu työmatkalaisilla. Istuimme kaikessa rauhassa tietsikan ääressä kun pöydän vieressä oleva ovi aukesi ja miehen pää kurkisti sisään. Olimme niin hämmästyneitä, ettei millään kielellä irronnut mitään, mies selitti vuolaasti jotain saksaksi ja vetäytyi omalle puolelleen. Muutaman hetken päästä kuulimme, että ovi laitettiin lukkoon. 

Monheimin lähellä oleva kenttä on 9-reikäinen, ja siellä oli aamulla aika paljon porukkaa. Näytti aurinkoisessa ja lämpimässä aamussa oikein hyvältä. Autoja ei ollut käytettävissä ja vaikka esitin Kipalle, että kierrä vain niin odotan, ei lähtenyt. Kenttä oli kuitenkin mielestäni täynnä juuri Kipan ikäisiä tai vanhempia naisia. Ehkä Kipa epäili, että kierroksesta tulisi pitkäveteinen.

Joten jatkoimme matkaa. Kotalaisen ajon jäkeen kokeilimme yhtä Flair Hotellia, joka oli kuitenkin täynnä, joten soitimme ja ajoimme toiseen, jossa olimme jo aikaisemmin olleet. Illalla hyvää saksalaista valkoista parsaa.  Pollessa golfkenttä n. 18 km päässä, joten aamulla pelaamaan. Luvassa on lämmin päivä.

Pelin jälkeen sitten Travemundeen ja laivaan, joka on Vuosaaressa lauantai- aamuna.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Golf-kenttiä bongailemassa

Söimme sunnuntai-iltana hyvät kalat kalaravintolassamme, Kipa kampelaa ja Henkka merianturaa. Alkuun etanat. Olimme löytäneet muutaman golfkentän läheltä  ja päätimme mennä katsomaan, josko menisimme pelaamaan. Ajelimme navigaattorin mukaisesti mitä pienimpiä teitä keskellä ei mitään, ja olihan siellä golf-kenttä ja iso Best Western hotelli. Aamupäivä oli aurinkoinen, mutta kylmä, ei oikein houkutellut. Siispä jatkoimme matkaa kohti pohjoista ja toiselle kauempana olevalle golfkentälle. Jälleen pieniä teitä keskellä ei todellakaan mitään, ja maisemat näyttivät välillä kovinkin tutuilta. Pari vuotta sitten ajelimme samoissa Ardennesin maisemissa. Ja lopulta löytyi aivan ihana golfkenttä, hotelli vanhassa luostarissa, aurinkoinen  hiukan lämmennyt ilma. Päätimme jo käyttää loput matkakassasta loisteliaaseen ympäristöön. Mutta mutta, ravintola on kokonaan kiinni, koska kokki "ei ole täällä". Ajatuskin kurnivasta vatsasta pelin jälkeen sai meidät ajelemaan samoja kurjia teitä takaisin. Yövyimme pienessä majatalossa, jossa keittiö oli auki ja muitakin vieraita kuin me. Aamulla vielä yksi lähistön kenttä, taas kuoppaisia teitä ja outoja käännöksiä. Kentällä ei ollut ketään, yksi auto, ja kovin viileää. Päätimme jättää bongailut sikseen, suunnata Belgian kautta Saksaan, ja täällä nyt olemme, Monheim am Rhein. Ihan lähellä on muuten golfkenttä. 

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Takaisin kylmään pohjoiseen

Niinhän siinä kävi, että toinen meistä lähti Palsista kultamitali kaulassa. Se toinen ei ollut se, joka osallistui tunnollisesti opetukseen ja harjoitteli ohjeiden mukaisesti ja joka muutenkin säntää golfkentälle aina, kun mahdollista. Onnea voittajalle! Voitto oli niukka, piste takaysillä enemmän kuin toiseksi tulleella, samat bogipisteet.
Lähdimme Palsista aurinkoisessa ja tuulisessa säässä, heti Pyreneiden ohi päästyämme tuuli edelleen hurjasti, mutta aurinko jäi taakse ja ilman lämpötila pienessä tihkusateessa +9 astetta. Äkkiä villapaitaa päälle. Ei oikein huvittanut poiketa missään, vaan päätimme ajaa ennen Lyonia olevaan, lähellä Vienneä sijaitsevaan Bellevue-hotelliin, jossa pari vuotta sitten yövyimme. Ruoka on erinomainen, isäntäväki ystävällinen, huoneet modernit ja siistit, ja tietysti hieno näkymä Rhonelle. Auto saadaan halliin vastapäätä. Baarissa majailee talon kissa.





Pääruoka on muuten ankanmaksaa ja kateenkorvaa.
Nyt olemme majoittuneet sitten  samaan hotelliin kuin keväällä pari vuotta sitten. Tällä kertaa vahingossa ja yllättäen, vasta päästyämme hotellin L'Auberge des Marronniers D'Arc eteen muistimme olleemme täällä aiemminkin. Sunnuntai-iltaisin monet   ravintolat ja pienet hotellit ovat kiinni, meidän ekavaihtoehto osoittautui olevan kiinni. Olemme lähellä Dijonia, päivällä söimme välipalan ja joimme kahvit erään kansainvälisen pikaruokaketjun paikassa, ja nyt odottelemme hotellin ravintolan aukeamista. Muistelemme myös täällä olevan oikein hyvä ruoka, tämä on kalaravintola. Täällä on modernit, varsin pelkistetyt huoneet motellimaisesti omalla sisäänkäynnillä ja auto oven edessä pihalla.


torstai 18. huhtikuuta 2013

Golfia, golfia, golfia

Nizzasta lähdettyämme yövyimme Ranskan puolella Sigeanissa, Sainte Anne, pieni rauhallinen majatalo lähellä moottoritietä uneliaassa kylässä. Huoneet ovat pienet ja vaatimattomat, mutta riittävät yhden yön majoittumiseen, isäntäväki on ystävällinen ja ravintolassa hyvä hinta-laatusuhde. Espanjaan ja Palsiin onkin sitten mukavan lyhyt ajomatka, teimme matkalla kierroksen tarkoituksena käydä Dalin kotimuseossa. Maisemat oli hienot ja viittojakin oli kiitettävästi, mutta lopulta päädyimme parkkipaikalle, jossa oli kyllä viitta museoon, mutta ei tietoa, kuinka pitkä kävelymatka. Ihan lähellä emme havainneet mitään museonnäköistä ja kun ei oltu huomattu selvittää etukäteen aukioloaikoja (lounasaika alkoi lähestyä) päätimme jättää museon väliin. Matkalla oli outo tienpätkä keskellä ei mitään, mutta ainakin neljässä kohtaa oli working girlsit passissa odottamassa asiakkaita. Kummallinen paikka on oltava jossain turistioppaassa, koska miten sinne muuten eksyy niin, että tyttöjen kannattaa siellä päivystää. (Siellä kyllä joku satama on ja rantakaupunkeja)
Nyt on sitten pelattu kaksi päivää Safojen opissa. Toinen meistä on ihan uupunut ja toinen puoliksi. Eilen oli Henkan bunkkeripäivä, edellispäivänä Kipan. Tänään videoidaan ja toivottavasti opit pysyvät mielessä.  
- Keskiviikko oli vapaapäivä, ja tänään taas golfia. Toisella menee paremmin kuin toisella. Paljon on opittavaa. "Titta på bollen, det kan vara den sista gången du ser den". Aurinkoista hyvää säätä. Muuta aktiviteettia: auto pestiin lähikylässä, automaatti 5 euroa. Ja unta ei tarvitse odotella. Huomenna loppukisapäivä.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Näkemiin Nizza

Tulimme keskiviikkona Nizzaan takaisin Suomesta, ja torstaina ajoimme tuttavapariskunnan kanssa Mentoniin. Yllättävän viileä, melko pilvinen päivä, ja ennen suosimamme  kalaravintola Cocteau museon lähellä floppasi täydellisesti. Alkuruuaksi ostereita jotenkin  menetteli, mutta pääruoka kampasimpukat oli tosi vaatimaton ja lisäkekasvikset suorastaan pahoja, tai ehkä ei pahoja, koska eivät maistuneet miltään. Kastike oli kelvollinen, jos nyt jotain positiivista haluaa sanoa. Olemme syöneet annoksen aikaisemmin ihan toisenlaisena. No, valitimmeko? Ei, emme valittaneet. Meillä oli  mukava päivä tuttaviemme kanssa, he olivat tulleet viikoksi Nizzaan.  Ruoka ei  ollut tapaamisen ykkösaihe, emmekä halunneet uhrata sille enempi aikaa saati ajatusta. Mutta Mentonista etsimme toisen ravintolan. 
Aamulla lähtiessämme olin kiertänyt auton, ja havainnut kuljettajan puoilella naarmuja. En kiinnittänyt asiaan enempää huomiota, mutta matkalla tajusin, että ne olivat väärällä puolella, olimme itse autotalliin ajaessa naarmuttaneet auton toista puolta. Palattuamme tarkistimme tilanteen, ja huomasimme kuin teräaseella tehdyn naarmun myös takaluukussa.  Emme mitenkään voi olla varmoja, että naarmut ovat syntyneet vuokra-asuntomme pihassa, emmekä tiedä, miten ne ovat syntyneet, ilkivaltaisesti vai huolimattoman autoilijan vahingosta. Ilkivalta tuntuu kuitenkin todennäköisemmältä jäljistä päätellen, ja tuntui tosi ikävältä, tiedämmehän toki, että vieraat autot ja mamut aiheuttavat reagointia. Talon piha oli täynnä autoja, asuintaloryhmä on ihan tavallinen ranskalaisten asuttama talo. Ihmettelimme, kun mennessämme ensimmäistä kertaa taloon ulosajoportti oli  auki ja koko ajan siellä ollessamme.  Kun palasimme Suomesta, tulimme taksilla kentältä ja portti olikin kiinni. Mutta, mitään tosiasioita ei ole esittää. 
Perjantaina sitten auton pakkaus, avainten luovutus ja kohti Espanjaa. 

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Kierrätystä


Kyllä on ollut makeata istua partsilla häikäisevässä auringon paisteessa. Kentät ovat ollet kovin märkiä, mutta löysimme kentän Opio-Valbonne, jossa takaysi oli pelattavissa autolla teitä myöten. Etuysillä oli kolme reikää suljettu, joten ei se niin kiinnostanutkaan. Valtavan hieno ja lämmin päivä ja kenttä oli tosiaan märkä ja Kipan housut olivat kurassa. Golf ei sitten sujunut kovin hyvin kuukauden tauon jälkeen, mutta ilma korvasi tilanteen. Söimme vielä erinomaisen lounaan klubilla. Eilen eli tiistaina kävimme Provencalissa, jossa Kipa harjoitteli chippausta ja Henkka nuokkui penkillä auringossa. Olisi ollut kyllä hieno ilma pelata, mutta märkä mikä märkä.
Parvekkeella istuessani näin kuinka mopo poika kypärä päässä raahasi meidän talon ja viereisen roskalaatikot portin taakse kadulle. Kadulla liikkuva kierrätyslaitos aloitti välittömästi jokaisen pöntön tarkan tutkimuksen. Kaksi miestä tonki jokaisen pussukan ja aina tuntui jotain käyttökelpoista löytyvän. Ammatti tuokin.
Huomenna sataa taas ennusteen mukaan.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Gurmeeta


Pääsiäislounas Parcour-ravintolassa 

Päätimme juhlistaa pääsiäistä hyvällä ruualla. Siispä petankin harjoittelun jälkeen kohti Faliconia. Olimme varanneet pöydän kolmelle, ja olimme paikalla heti 12 jälkeen, koska petankin harjoittelu jäi lyhyeksi. Barlan parkkihalli nimittäin ei ollut auki, mitä emme tietenkään tienneet, ja ranskalainen luova parkkeeraaminen ei meiltä tällä kertaa onnistunut. Onneksi olimme ajoissa, koska meille varatun pöydän vieressä oli koira. Olen joskus aiemmin kirjoittanut koirien ja gurmee-ruuan keskinäisestä liitosta, joten siitä ei nyt sen enempää. Toinen pöytä järjestyi kaukana koirasta, ravintola täyttyi kokonaan.
Kuvan kylmä alkuruoka (Amuse Bouche oli pieni lohirulla, 1. alkuruoka (lämmin)  viiriäistä) oli ehkä mieleenpainuvin annoksista,  tuoreista herneistä tehty keitto, ravun pyrstöjä, keskellä sitruunavaahtoa, tummat on mietoa chorizo-makkaraa. Kuva ei täysin tee oikeutta annoksen väreille. Kaikki annokset olivat tietysti herkullisia, pääruuaksi lammasta rapeassa kuoressa (kuori vaikutti ihan hapankorpulta rakenteeltaan), ja jälkiruoka suklaafondant, jossa tuoreita vadelmia.
Tuli tieto, että toinenkin seuran mestaruuskisan kilpailu on peruttu märän kentän vuosi. Tylsää. Nyt jännätään peruuntuuko petankikin sateen vuoksi perjantaina. Kirottu märkä kevät.

Ranskalainen vessa

Muutimme siis lauantaina, ja tämä on ihan mukava asunto. Rakennusvuotta emme tiedä, mutta rakennettu kuitenkin sen jälkeen, kun äänieristys tuli automaattisesti paksuista seinistä ym. rakennustavoista johtuen ja sitä ennen, kun ymmärrettiin tehdä jotain asialle. Kuuluvuus siis on hyvä. Mm.  ohjeissa lukee, ettei vuodesohvaa saa avata klo 22 jälkeen ja kengät jalassa ei saa kopistella. Talo ja asunto on kuitenkin remontoitu, eli ikkunat on tiiviit ja sisustus moderni, lämmitys, kuuma vesi jne. ok. Kaasuhella, jossa kuitenkin sähköuuni.
Erikoisuuksiin kuuluu siivous(?)komero, joka on suoraan yhteydessä ulkoilmaan, siis ei ikkunoita vaan avoimet luukut ulos. Pohdittiin, eikö sieltä tule lintuja sisään, päätettiin pitää ovi tiukasti kiinni eikä selvittää asiaa sen enempää. Vessa on ranskalaiseen tapaan erikseen, ilman lavuaaria ja vieressä suihkullinen tilava kph, missä lavuaari. Vessanpöttökin on uusittu, ja näyttää ihan normijutulta. Vessaa vedettäessä vettä ryöpsähtää tosi reilusti, varmaan 50 l, onhan se hygieenistä. Sitten säiliö hiljalleen täyttyy, ehtii hyvin käydä pesemässä kädet, jääkaapille, telkkarin ääreen, kun jälleen kosken kohina täyttää tilan. Siis takaisin vessaan ja painiketta rupsuttelemaan. Tekniikan oppii muutaman kerran jälkeen.Samaa saimme tehdä vakiasunnossammekin, aina jäi muuten vuotamaan.
Muuton jälkeen oli nälkä, ja lähdimme rantatietä Gagnes-sur-Meriin. Henkka ajatteli kalaravintolaa, mutta löysimme parkkipaikan ja kulman takana oli ravintola, jossa oli ihmisiä. Siis sinne, ja kyseessä oli pihvipaikka, täynnä lihansyöjiä. Söimme tartarit, erinomaista ja kaikin puolin mukava pieni paikka, ehkä 40 asiakaspaikkaa, Le Grill du Boucher, Les Cros de Cagnes, rantakadulla. Kohtuuhintainen meidän mielestä, tartarpihvi 19 euroa. Henkka maisteli 4 erilaista, siis eri tavoin maustettuja, se oli pari euroa kalliimpi. Ja kulmassa oli kauppa, josta Henkka sai magneetin petankkia varten.