Toinen koronavuosi on alkanut. Olimme syksyllä Nizzaan tullessamme huomattavan toiveikkaita, että keväällä pääsisimme melko normaalisti palaamaan Suomeen. Nyt ymmärrämme, että se ei ole todennäköistä eikä edes mahdollista. Viruksesta on kehkeytynyt helpommin tarttuvia muunnoksia ja luvut ovat menossa ylöspäin vähän siellä sun täällä. Rokotukset ovat alkaneet, mutta niillä ei ole vielä taudin leviämisen kannalta vaikutusta. Ravintolat ovat kiinni edelleen, ulkonaliikkumiskielto alkaa klo 18 ja nyt tulee kaksi viikonloppua käsittävä sulku, pysytään taas kotona totuttuun tapaan. Golfia olemme päässeet pelaamaan, sää on jo kovasti keväinen ja kentät kuivuneet. Pelaajia tuntuu olevan tavallista enemmän, golf kuuluu harvoihin mahdollisiin harrastuksiin ja kentällä ei tarvitse myöskään pitää maskia, joten siellä kävely on mukavampaa kun kaupungilla. Turisteja on sankoin joukoin tullut Nizzaan, muutama viikko sitten ihmettelimme, kun pitkän hiljaiselon jälkeen tuntui koneita saapuvan yhtenään. Jostain olen lukenut, että lentoja oli noin 20 päivässä hiljaisimpana aikana ja nyt jo 120 päivässä. Loma-ajan huomaa myös autoista, talvella suurimmalla osalla autoista on rekisterikilvessä 06, eli tämän departemantin numero, mutta nyt näkee runsaasti muualta kotoisin olevia autoja. Eipä siis ihme, että täällä on erityisen vaikea koronatilanne ja sairaalat täynnä. Kuri on löystynyt, take-away -pisteisiin on ilmestynyt ulos muutama pöytä ja väki siemailee aperitiivia tilaustaan odotellessa. Nyt onkin sitten alkoholin juominen kielletty ulkona yleisillä paikoilla, kukapa olisi tullut ajatelleeksi moista! Kurin pysymisen varmistukseen on valjastettu enemmän poliiseja, eli kauppoihin ei todellakaan ole asiaa ilman käsidesiannosta ovella ja maskia, ja kerralla sisään tulevien määrää on seurattava tarkasti. Poliisit huomauttavat puutteista ja jakavat sakkoja. Mielellämme siis käymme pikkukaupoissamme, kaksi asiakasta leipäkauppaan ja lihakauppaan, 5 Proxiin, helppo vilkaista itse, pitääkö jäädä odottamaan ulkopuolelle ja toisaalta, yritämme käydä kaupassa hiljaisina aikoina.
Koronan ohella on toinenkin riesa, onneksi se on kuitenkin tavallaan tilapäinen. Ilmanlaatu on huono, jopa niin huono, että ajonopeuksia on rajoitettu ja puiden poltto kielletty. Olisiko alkuperäinen syy Saharan hiekka, jota levisi aina Suomeen asti, mene ja tiedä, tyyni sää pitää saasteet vakaasti paikallaan. Meillä pihassa seisova auto sai hienon hiekkapölykerroksen päälleen, ajattelimme mennä pesuun, mutta siellä oli pitkä jono, eli kaikilla sama ongelma. Täällä liikenne on suurin ilmanlaadun pilaaja, tällä hetkellä lähinnä autoliikenne. Lentokenttä sijaitsee niin lähellä, käytännössä keskellä kaupunkia, että sillä on kuulemma huomattava vaikutus, mutta nythän lentoliikenne on normaalia vähäisempää. Lämmitys ja roskien poltto on sitten oma lajinsa, roskia ei saisi polttaa, mutta nyt on puiden ja pensaiden leikkausaika, ja risukasat palavat siellä sun täällä. Lämmityskausi onneksi alkaa olla takanapäin, aika monesta savupiipusta tupruttaa savua kaiken päivää siihen malliin, ettei siellä ainakaan kuivia koivuklapeja polteta. Teollisuuttahan tällä alueella on vähän, joten se ei saasteita selitä.
Päivät siis kuluvat kotona ja mahdollisuuksien mukaan golfkentällä. Aurinko paistaa, linnut konsertoivat aamuisin, koristepuut ja -pensaat kukkivat, päivä on pidentynyt ja sää lämmennyt.
