Alkuviikkoa ja Kipa Suomeen

Maanantaina kävimme rangella ja ajoimme kiertoteitä kotiin. Kuten sanoin Mimosat alkavat hiljalleen avautua.
Tiistaina oli Nizzassa ensimmäinen kahvilatapaaminen ja osanotto olikin runsasta yli 30.
Keskiviikkona toiveiden kanssa Provencaleen, mutta liian märkää autolle joten rangella kolme koria ja lounas ravintolassa. Suomalaisia ilmestyi englantilaisvieraansa kanssa viereiseen pöytään ja juttua riitti.
Torstaina se sitten tapahtui. Ystäväni oli tarkoitus tulla 10 päiväksi Nizzaan, mutta hän sairastui ja matka jouduttiin peruuttamaan. Kipan matka Suomeen kuitenkin toteutui ja tänään vein hänet kentälle. Tuntui kovin oudolta ajaa autoa yksin kun olimme olleet lähes vuoden kuin paita ja peppu. Mitä nyt minä kävin viime keväänä Brasiliassa 12 päivää ja Kipa Turkissa pelaamassa viikon.
Saas nähdä miten aika 16pv kuluu ja illat ovat kyllä pitkät. Rupean kait puhelemaan itsekseni. Mua saa sitten pyytää mukaan joka paikkaan jos vain seura kiinnostaa, eli syömään, golfaamaan yms. Huomenna bouleen ja saan kahvilaan unohtuneen hattuni,( se ei muuten ole pipo vaan aito itävaltalainen ranskassa valmistettu Louden lippis, joka ostettiin kolme vuotta sitten Ranskasta) aina niin ystävällisiltä kavereiltamme. 

Ostoksia Rivieralla

Olemme saaneet kyselyjä, ketkä siellä Ventimigliassa oikein  niitä halpoja viinaksia ostavat. Ranskalaisethan juovat viiniä, jota täällä kyllä riittääja ei ole Ventissä yhtään halvempaa.

 Yleisestihän alkoholituotteita lähdetään ostamaan meren ylitse. Muistelemme lukeneemme, että tämän tapainen liikenne myös Englannin kanaalissa on  ollut vilkasta, Suomenlahdenhan kaikki tiedämme. Ventimigliaan laivoja tulee korkeintaan Korsikalta tai Sardiniasta, jos niistäkään. Vastausta on  siis etsittävä muualta. Olisiko täällä tarpeeksi porukkaa ns. viinamaista? Kieltämättä venäjää kuulee Nizzan kaduilla jatkuvasti päiväsaikaankin, mutta ei ole uskottavaa, että he hakisivat vodkaa Italiasta. Suomalaisia ei missään nimessä ole tarpeeksi ylläpitämään Ventimiglian kauppoja, ja epäilemme monen jopa ranskalaistuneen siinä määrin, että viini on korvannut perinteiset väkevät. Pohjoismaalaiset naapurimme saattavat hiukan auttaa, ovat ehkä pitäneet perinteistään paremmin huolta ja hintaero taitaa olla niin suuri, että kelpaa rikkaammallekin. Mutta tilastojen mukaan alkoholin kulutus näissä maissa on pientä, tuskin riehaantuvat täälläkään.  Siis se ei riitä. Joudumme taas epäilemään englantilaisia, joita on täällä vakituisestikin runsaasti, mutta myös näemme ikkunastamme, kuinka  Easyjet jatkuvasti lennättää porukkaa tänne aurinkoiseen Nizzaan ja vastaavasti takaisin  sateiselle kotisaarelle. Englantilaiset ovat kuitenkin oluen juojia, ja tilastoitu väkevien kulutus on pientä. Ranskassa viinin kulutus on edelleen suurta ja yllättäen väkeviä kuluu niitäkin eniten.  Mikäli siis uskomme nationmaster.com tilastoihin. Ranskalaisille maistuvat Konjakit ja Calvadokset. Myöskin Limoncello ja Pastisset ovat Italiassa paljon halvempia. Ota tästä nyt selvää, mutta kauppa oli todella tungokseen asti täynnä väkeä ja kyseessä oli pieni parin tuhannen asukkaan kylä.
Käytiin eilen ajelemassa pikkuteitä Frejusiin ja St. Rafaeliin, jossa syötiin maittavat Mullit erilaisissa liemissä. Odotettiin, että Mimosat jo kukkisivat, mutta niitä oli täydessä kukassa vain erittäin aurinkoisissa paikoissa. Pari viikkoa ja sitten ne loistavat keltaisina yli kuukauden. Rantatietä lännestä Nizzaan on mukava ajaa ennen Cannesia iltapäivän auringossa, jolloin punaiset kalliot loistavat parhaiten ja tie on hauskan kiemurainen. Ei suositella korkeanpaikan kammoisille eikä epävarmasti ajaville. Vastaantulevat moottoripyörähurjat pitävät huolen kuskin valppaudesta. Tuntuu olevan kovasti motoristien suosiossa tuo tie. 

Ostoksilla Lattessa

Aurinkoisia päiviä ilman sen kummempaa tekemistä. Suomalaislounas keskiviikkona (silloin satoi), torstaina lounasretki Cannesiin, perjantaina petankkia normaaliin tapaan. Henkka keitteli keskiviikkoiltana pot-au-feu aineksia 3 tuntia. Eli kaupasta oli ostettu valmiiksi pakattu keittolihapakkaus, jonka päällä luki pot-au-feu, samoin valikoima vihanneksia ja mausteita.  Annettiin liemen jäähtyä, kuorittiin liiat rasvat pois ja nyt se on syöty! Hyvää. Lihakeittoa siis, mutta meillä ei siinä ollut perunoita, kun ei huomattu erikseen ostaa, valikoima sisälsi sipulia, purjoa, porkkanaa, nauriin tapaisia ja kuivattuja mausteita.

Viinat täällä käydään ostamassa Italian puolelta, koska ovat siellä paljon halvempia, heti rajalla on ensimmäiset kaupat. Meillä oli  enemmän mielessä edulliset vihannekset, kinkut, pastat ja parmesan, kun lähdimme kohti Italiaa. Oltiin kuultu, että ei tarvitse mennä Ventimigliaan asti, vaan Lattessa on supermarket, josta saa kaikkea ja varsinkin viinaa hyllytolkulla. On mukavaa tuo ostaminen ranskan-italian sekoituksella, kun kumpaakaan ei osaa. Mutta saatiin kaikki ja vähän enemmänkin mitä tarvittiin ja henkilökunta oli erittäin ystävällistä. Kysyivät, mitä kieltä puhumme ja ymmärsin, että neitokainen oli jo arvaillutkin meitä suomalaisiksi. Ymmärtämättömyytemme punnita vihannekset ei saanut osakseen ranskalaisittain pussien heittelyä, vaan kassa ystävällisesti laski hinnat apunaan hinnasto, vaaka ja taskulaskin. Todellista palvelua kun kauppa oli pullollaan väkeä, mutta kassoilla ei ollut kovia jonoja. Onneksemme pusseja ei kuitenkaan ollut monta. Kaunis aurinkoinen päivä. Takaisin tulimme rantatietä, jonka kautta Latteenkin olisi mentävä, eli motarilta ulos viimeistään Mentonissa muuten joutuu Ventimigliaan. 

Huomenna ajattelimme suunnata länteen lounasretkelle, mimosat ovat alkaneet kukkia ja kevät on selvästi tulollaan.

Mutagolfia

Säätiedot paranivat, ja torstaiksi oli luvassa aurinkoa, siis kohti Biotia. Olemme kadehtineet C-portaassa asuvia toimivasta hissistä, emme todellakaan olleet vahingoniloisia, kun sekään ei toiminut. Kulman ympäri, hissillä -3 kerrokseen ja siitä kävellen -4. Matkaan oli kuitenkin lähdetty hyvissä ajoin ja luottavaisina käännyimme moottoritielle vain todetaksemme, että se on täydellisesti tukossa, bouchon 11 km! Vilkuilimme kelloa ja edelleen vakuuttelimme toisillemme lähteneemme hyvissä ajoin. Vihdoin oikea liittymä, siitä ulos ja  toinen meistä "tiesi", miten päästään hiukan oikaisemaan ympyräkierroksilta. Ajettuamme pitkän matkaa takaisin Nizzaan päin  päätimme siirtyä rantatielle, jonne onneksi pääsimme ilman tavanomaisia eksymisiä. Tässä vaiheessa oli jo muutakin puhetta kuin vakuuttelua ajoissa olemisesta. Ehdimme kuitenkin hyvin mukaan.
Peli sujui hyvin, kiitos kaikille pelikavereille mukavasta ja kannustavasta seurasta. Yö oli ollut superkylmä ja osaksi oltiin talvigriineillä, jokunen tiiauspaikka oli lumen ja jään peitossa (hiukan liioittelua).  Kenttä oli  kostea  ja erityisen mutainen. Mutaa kertyi kengänpohjiin kilokaupalla mikä lisäsi liukastumisvaaraa, kärryjen vetäjillä pyöriin kertyvä muta teki kärryt tosi raskaiksi ja autoilu oli suorastaan vaarallista, kun renkaat olivat sileinä mudasta. 
Väsyneinä, mutta onnellisina (Henkka voitti arvonnassa) palasimme  kotiin. Henkan olkapää kipeytyi 10 väylällä ja sitten jouduin jättämään joka toisen väylän väliin ja kuitenkin käsi oli kipeä kotiin tullessa.
Hissi ei muuten lupauksista huolimatta toiminut lauantainakaan. Ilmoituslaput oli kyllä poistettu. Silläköhän hissi korjaantuu?

Grand froid

Viikko on alkanut koleissa merkeissä. Sääkartoilla näkyy kylmää ilmaa (Skandinaviasta tottakai) ja torstaiksi suunniteltu peli joudutaan ehkä peruuttamaan. Vahinko, mutta alle 10 astetta on liian kylmää ja sade siihen, niin ei ole järkevää pelata. Meitä ei yhtään ilahduttanut sääkartasta löytynyt tieto, että viime vuonna tähän aikaan Nizzassa oli 22,5 astetta lämmintä! Mehän olimme silloin Suomessa. Keskiviikko-perjaintai on ajateltu viettää lähinnä kotona, sillä  silloin hissi on remontissa. Pääsasia, että se sen jälkeen pysyisi kunnossa, nyt se on aina muutaman päivän päästä ollut pois käytöstä, onneksi ovat käyneet nopeasti laittamassa sen taas liikenteeseen. Meillä on avain, jolla pääsemme C-rapun hissillä 1. kerrokseen, ja nyt gardien sanoi tulevansa remontin jälkeen hakemaan avaimen pois. Olen jo opetellut  lauseen  "saammeko avaimen uudestaan, jos hissi menee epäkuntoon" ranskaksi ulkoa.
Tiistaina kävimme Cap 3000 keskuksessa ostamassa Kipalle Suomen tuliaisia ja söimme Shussit. Sitten ajelimme vuorille eksymään ja löydettyämme Nizzaan keitimme kahvit. Huomenna on hissi todennäköisesti korjauksessa ja kaksi päivää senkin jälkeen, joten portaita käytetään. 

Taas gourmeta

Kun nyt tuli sairasteltua noroa tai jotain muuta pari päivää niin tehtiin Kipan kanssa upea retki Faliconin kylään, joka sijaitsee pohjoiseen Nizzan keskustasta. Olimme käyneet siellä kerran ja etsineet ravintolaa, mutta emme löytäneet. Nyt menimme parkkipaikalta toista tietä ja heti löytyi. Syynä käyntiimme ei kuitenkaan ollut ravintola, joka olisi kyllä ollut pelkästään käynnin arvoinen ja siitä Kipa kertoo lisää. Tarkoitus oli nimittäin ensin syödä jossain jotain ja sitten käydä Faliconin suuressa seiminäyttelyssä, josta olimme nähneet bussissa mainoksen. Mutta ensin löytämäämme ravintolaan, koska kello oli vasta puoli yksi ja näyttely avattiin klo 14.00.
Reippaasti siis sisään, ja tajusimme heti tulleemme meille hiukan normaalia hienompaan paikkaan. Juu, kyllä minulla ei ollut toppatakkia vaan ruskea villakangastakki ja tukkakin  kammattu ja Henkalla oli puhdas kauluspaita. Parissa pöydässä oli asiakkaita ja myöhemmin saapui vielä 4 henkinen perhe syömään. Tilanne inspiroi meitä ottamaan aperitiiviksi Kir Royalit ja ruokalista vaikutti lupaavalta. Kampasimpukoita alkuun (artisokka-sieni pedillä, tryffelillä maustettua) ja pääruuaksi pihvi. Syömme harvakseltaan pihvejä, enemmän kalaa, lammasta, lintua jne., mutta nyt mainostettiin, kuinka "Le boef Coutancie" on maailman parasta lihaa, joten kiusaus kasvoi. Muistin suomalaisseurassa käytyä keskustelua pihvilihasta ja sen saatavuudesta, joten tässä nyt olisi mahdollisuus. Tilasimme pihvit "a point", jonka mukaan muistelimme saaneemme aikoinaan joka toisen mielestä liian raakoja pihvejä, mutta koska joka toisen mielestä pihvin läpikypsentäminen ei mitenkään edistä sen maistuvuutta, tapaa pidettiin hyvänä ja se johti usein vaihtopaloihin lautaselta toiselle.  Annokset saapuivat ja ehdimme tyytyväisinä syödä puolet pihveistämme tajuamatta, että ne olivat käytännössä läpikypsiä! No, hiukan myöhäistä oli ottaa asia puheeksi, joten emme tiedä, onko tavat tai maku muuttunut vai unohtiko kokki pihvit pannulle liian pitkäksi aikaa. Mutta hyvää oli, se on pääasia. Ruokiin voi tutustua ravintolan sivuilla www.restaurant-parcours.com, jälkiruuista saa kovin vaisun kuvan, jos sanon, että syötiin sitruunatorttua ja suklaakakkua. Muutkin kuin me kuvasivat annoksiaan ja kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä.
Kaupungintalo on ihan ravintolan vieressä ja seimi on nähtävillä tammikuun 27. päivään asti.

tapahtumia

Perjantaina tietysti pelattiin iloisesti petankia ja juotiin kaljat. Olusien aikana oli sovittu Biotin peluusta ja ilmottauduimme lauantaiksi. Peli -ilma oli aivan mahtava ottaen huomioon tammikuun alun. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja ainakin minä jouduin pelaamaan suurimman ajan pikeepaidassa, oli niin lämmin. Mielestäni minulla meni huonosti, mutta Kipa väitti etuysin menneen 18 bp. Väliäkö sillä meillä oli hauskaa ja aurinko jopa kuumotti kipeätä olkapäätä. Kolme naista pelasi edellämme ja me ukot 4 kpl perässä. Jäimme hieman jälkeen toisella reiällä kun jouduimme onkimaan tyttöjen palloja ojasta, mutta toisella puoliskolla saimme lähes kiinni. Taidamme Kipan kanssa pelata jatkossa Biottia kisana ja minä oikein keltaisilta. Provencalissa mulla on lähes kaikki reiät birdiä vailla vain toinen on 6 ja 6. on 5. Toinen on par 5 ja toivottoman pitkä. Vaatii 4 täydellistä lyöntiä ja huippuputti, jotta saa parin. Kuutonen on täysin mahdollinen mutta pää munaa aina yhden lyönnin, joten se siitä. Olen nyt huomannut, että jos on kyseessä tärkeä lyöti munaan sen aina. Se on päästä kiinni. Yhdellä naisistamme oli synttärit , joten lauloimme hänelle viini- ja olutpalkalla. Sitten tulikin valitettavasti kylmempi kun aurinko laski ja lähdimme kotiin.
Sunnuntai meni kotona toipuessa ja hissin pitäessä pahaa meteliään. Maanataina meteli jatkui, emmekä käyneet ulkona kun Kipa pelkäsi,että jäämme hissiin, enkä halunnut tallustella kahdeksaa kerrosta. Ei ehtinyt kuitenkaan hajota sillä tiistaina lähtiessämme Provencaleen se ei metelöinyt ja oli tullut ilmoitus, että hissi on poissa käytöstä ensi viikolla kolme päivää. Ensimmäistä kertaa oikein ilmoitus. Tulisikohan nyt kuntoon jopa muutamaksi kuukaudeksi. Epäilen neljän vuoden kokemuksella.
Keskiviikko, eli tänään on alennusmyyntien Soldes alkamispäivä. Niitä ei ole pitkin vuotta kuten Suomessa vaan pari kertaa vuodessa ja alennukset ovatkin kovat, 60-40% ja hyvää tavaraa. Kipa ei ole vielä tullut, mutta ajattelin valmistella kahvia kun ostin patongin kanssa kaksi tuoreviikunaleivosta, näyttivät turhan hyviltä. Suomessa ei syödä kuin erittäin harvoin leivoksia. Täällä ne ovat todellä hienoja ja niitä on runsaasti erilaisia.

Aurinkoa ja golfia

Aurinkoinen aamu, ja suunta kohti Opio-Valbonnea. Arvelimme, että kannattaa käydä pelaamassa kenttä uudestaan, koska se vaikutti maanantaina tosi  mukavalta. Autolla saa ajaa teitä pitkin, ja tiet kiertelevät mukavasti väyliä, maisemat kelpaavat. Pelasimme toisen pariskunnan kanssa ja juttu luisti englanniksi näiden Zurichistä kotoisin olevien sveitsiläisten kanssa. Oikein sympaattisia ja mukavia golffareita. Peli sujui vähän paremmin kuin viimeksi ja olimme tyytyväisiä. Minun ilona oli pitkä chippi, joka vaan jatkoi matkaa vierien suoraan reikään, ja harmina, ettei kukaan muu nähnyt. Palloja hukkui ja löytyi tasapuolisesti, vesiesteet oli tällä kertaa kohtalokkaita. Löytyi myös kaksi ruotsinkielistä palloa merkinnällä : " Och här ligger jag och ventar nästa skitslag". Tiesipä pallojen isäntä pelitaitonsa, koska pallot löytyivät peräkkäisiltä väyliltä.
Ei jaksettu mennä kauppaan, ja syötiin mitä löytyi jääkaapista. Jääkaapin aarteita  mm. loppiaistorttu (se hammaslääkäreiden suosittelema, jossa piilotettuna posliinihahmo), josta söimme puolet, mutta ei löytynyt hahmoa, joten hampaat on vielä tallella ja kruunu odottaa seuraavaa syöntikertaa.

Uudenvuoden aaton golfia

Mentiin kaameasti ääntelevällä hissillä autohalliin ja golfaamaan. Tällä kertaa oli vuorossa Opio-Valbonne 18 reikää ja mukanamme Juhani. Mulla meni kehnosti, vaikka viimeisellä rei'ällä sainkin pallon lipun viereen, mutta birkku meni lievästi ohi. Kipa pelasi tapansa mukaan hyvin ja Juhani löi pitkiä. Istuttiin pelin jälkeen kahvilla ja ajettiin kotiin, jossa hissi oli tietysti rikki ja pääsimme C-rapun hissillä, minä 0-kerrokseen, ja Kipa 1- kerrokseen ja kotiin. Kävin uudenvuoden pullon ja raahauduin neljä porrasväliä kotiin. C-rapusta pääsemme autohalliin ja 1-kerrokseen, joka on kahden kerroksen korkuinen, joten säästämme kolmasosan kiipeämisestä. 
Aatto meni aperoita syödessä ja samppanjaa juodessa ja 1. päivä olikin sateinen, joten vietimme sen kotosalla. Hissi ei tietenkään kulkenut. Tänään 2. päivä se sitten taas liikkui. Kukaan ei tiedä miten kauan, mutta toivottavasti pitempään kuin viimeisen korjauskerran jälkeen, joka oli neljä päivää. Pidän tätä tilannetta surkuhupaisana. Suomessa olisi isännöitsijä haastettu oikeuteen jo kolmannen rikkoutumisen jäkeen, mutta täällä hissiä on korjattu noin kahden viikon välein neljä vuotta. Kyllä ihmetyttää. Ranskalaiset nousevat barrikadeille lievemmästäkin syystä, mutta täällä todetaan vain ce'st Provence. Aivan mielettömän käsittämätöntä. Onko Suomessa mikään kerrostalon hissi koskaan rikki ja jos on niin kerran ja sillä siisti. Laskin  juuri, että meidän rapussa samalla tahdilla kuin nyt 15 vuorokautta kolmessa kuukaudessa, hissi on rikki kaksi kuukautta vuodessa. Suomessa kieltäydyttäisiin jo maksamasta yhtiövastiketta. Pakko kait on muuttaa ensi syksynä muualla, vaikka tämä muuten on aivan hieno asunto.
Huomenna ajattelimme mennä pelaamaan samaan paikkaan kuin aattona, koska ilma on ennustettu kauniiksi. Tänään erinomaisia ankankoipia lisukkeineen. Ei pahempaa.
Hyvää ja Iloista Uutta Vuotta Kaikille.