Pelaamassa kuinkas muuten

Kauniita ilmoja riittää, ja päätimme nauttia niistä golfkentällä. Saimme hyviä vinkkejä, mitä kautta Biotiin pääsee mukavasti, rantatietä, ja meille tämä oli ihan uusi juttu, kaikki nämä vuodet on ihmetelty, että Biot on niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana. Emme olleet varanneet aikaa taaskaan, mutta saimme heti ajan. Toimiston nuori nainen myös selvästi tunnisti meidät edellisestä kerrasta, ja möi meille  nyt 12 kierroksen carnetin selittäen, kuinka paljon edullisemmaksi se tulee ja on vuoden voimassa. No, tottakai se kannatti ottaa, kenttä on paljon mukavampi kuin muistimmekaan ja ravintolan ruoka taas on juuri niin hyvää kun muistimme.

Olimme myöhässä ajastamme, meidän piti pelata 2 muun kanssa, niin olimme ymmärtäneet, mutta nämä olivat jo ehtineet lähteä. Aloittamassa oli yksinäinen mies, yritimme hiukan tehdä itseämme tykö, mutta hän ei vähääkään kiinnostunut hyvästä seurasta. Eikä hänellä ollut varattua aikaakaan, niin ymmärsimme. Perässä tuli pari ruotsalaista, alkoi olla jo heidän starttiaikansa, ja kysyimme tietysti, josko he haluavat odottaa, kun me pelaamme tai pelata meidän kanssa. He halusivat odottaa. Startteriakaan ei näkynyt, joten matkaan. Odottelua sitten riitti. Kaikki odottivat. Väylällä 6 avasimme, ja huomasimme greenille edenneen miehemme palaavan takaisinpäin. Hän oli hukannut pallonsa keskelle väylää, olimme lyöneet hänen pallonsa ohi ja kylmän rauhallisesti hän kulki tarkistamassa kaikki 3 palloa. Sinänsä odottelusta emme voi syyttää tätä yksin pelaajaa, hänkin joutui odottamaan. No, olemme jo aiemmin jättäneet tien toisella puolella 7 ja 8 väylänkin osittain väliin, kun ylös ja alas on  hankala mennä. Kurvasimme siis  edellämenneen pariskunnan perään, eikä miestämme näkynyt. Mutta pariskunta hämmästytti meidät täysin 9 väylällä.  Heillä oli mukanaan telttatuolit ja he istuivat siellä pitäen siestaa. Lisäksi kentänhoitaja vielä kuvioissa, ja niinpä miehemme ilmestyi paikalle ennenkuin saatoimme avata. Olin jo etukäteen päättänyt, että jos hän tulee, on pakko mennä selittämään jotain, ja niinpä minä menin selittämään loistavalla ranskallani, miksi olemme jo siellä ja lopputulos oli, että hän antoi meidän mennä edellään. Niin ainakin olin ymmärtävinäni.  Me kyllä kaduimme sitä, sillä miekkosemme osoittautui vaaralliseksi takanatulijaksi, siihen asti näkemämme avaukset olivat olleet meidän mielestä suhteellisen lyhyitä, mutta nyt pallo vieri meidän auton ohi, kun oltiin taas jouduttu vähän odottelemaan 2. lyönnin kanssa. Huom., me lyötiin punaisilta, hän sinisiltä.

No, sitten luulimme päässeemme karkuun, mutta ilmeisesti hän lopetti 9. väylään. Ajaessamme 11. väylälle meitä vastaan tuli mies ja nainen, mies pelasi ja nainen oli seurana. Kuvittelimme heidän olevan menossa 4. väylälle jne, mutta odotellessamme 11. väylällä he ilmestyivätkin sinne ja mies otti mailansa ja paineli mitään puhumatta keltaisille tiiboxiin. Me hiukan huolestuimme, ei kai hän nyt samantien lyö, edellisetkin olivat vielä väylällä. No, rouva selittämään, että mies pelaisi vain tämän ja sitten lopettaa. Tilanne näytti siltä, että parasta antaa miehen mennä, me voimme hetken odottaa, odotettuhan me oltiin koko ajan. No näin tehtiin, ja kun edellä mennyt pariskuntakin lopetti siihen väylään, saatiin pelata seuraavat väylät rauhassa. Tietysti, kun oltiin autolla, saatiin edellä mennyt kaksikko loppuvaiheessa kiinni, mutta suht hyvin kaikki meni. Peli tosin ei ollut kaksista. Kipa tarkoittaa, ettei minun pelini ollut kaksista, mutta hän kyllä pelasi edelleen hyvin. Ruotsalaisetkin kysyivät kun olimme lopettaneet, että miten meni ja minä, että inte så bra men frun spelade bätre, siihen he että så säger alla.  Ensi kerralla parannetaan.

Retkellä ja retkeltä palattua

Seuran retki suuntautui Les Arcs,Aix-En-Provence ja Pertuis paikkoihin. Mukana 39 seuran jäsentä, oppaamme Helena ja kuskina Pascal. Lähdimme Nizzasta 8.30 ja poimimme Antibesin seurojen talolta loput matkaan lähtijät. Parin tunnin ajon jälkeen saavuimme Sainte Rosalinin viinitilalle. Tarun mukaan tilalla oli asunut pyhimykseksi julistettu nainen, jonka muumioitunut ruumis oli näytillä tilan kappelissa lasiarkussa. Ihmeitä oli tapahtunut, leivän palaset olivat tammikuussa muuttuneet ruusunnupuiksi, enkelit kattoivat pöytiä ja ruumiin silmät olivat löydettäessä kirkkaan siniset. Nainen oli myöhemmin luostarin abbedissa.
Viiniahän tänne tultiin maistelemaan eikä ruumiita katsomaan.
Kellarikierroksen ja ranskalaisittain puhutun englannin kielisen esityksen, vaikea oli välillä olla varma puhuiko mies ranskaa vaiko englantia, jälkeen maisteltiin rose, valkoinen ja punainen tilan viineistä edellä kerrotussa järjestyksessä, koska rose oli tällä tilalla kevyempi kuin valkoinen. Ostimme 3 roseta 1 valkoisen ja 2 punaista.
Siirryimme bussilla Logis du Guetteur Les Arcsiin lounaalle ja erään toisen viinitalon viinien pariin. Sitten Aix-En-Provenceen kaupungin keskustaan kolmen tähden hotelliin St-Christopheen, jossa yövyimme. Illallinen kahdestaan hotellin ravintolassa ei minun kohdaltani ollut kummoinenkaan, mutta Kipan kalat olivat kohtuullisia.
Aamiaisen ja aamukävelyn jälkeen ajoimme pieneen Pertuisin kaupunkiin ja siellä Val Joaniksen viinitilalle puutarhoineen. Kiertelyt ja maistelut, shoppailut ja lounas. Mukaan tarttui kaksi pulloa tilan punaista.
Takaisin ajelimme mootoritietä mutta poikkesimme rantatielle Saint Rafaelin kohdalla ja ajoimme sitä Canneen saakka, sieltä pikatietä Antibesiin, jossa osa jäi pois ja sitten Nizzaan, jossa Pascal ystävällisesti päästi meidät ja pari muuta Magnanin bussipysäkillä pois.
Kotona odotti yllätys. Keittiön kohdalla katosta tippui vettä! Soitettiin vuokraemännälle ja hän sai isännöitsijän käymään. Mies tajusi heti tilanteen, koska katosta tippui pisaroita ja kapea alue kattoa noin metrin matkalta oli pisaroiva ja märkä. Hän kävi ylhäällä eivatkä asukkaat ainakaan tunnustaneet vesivahinkoa, joten oletukseksi jäi putkivuoto, jonka korjaamista saadaan odottaa maanantaihin. Astia alle ja nukkumaan.
Aamulla ihme oli tapahtunut ja katto oli lähes kuivunut. Eli varmasti oli kyse yläkerran vesivahingosta, jota eivät vain tunnustaneet. Ei putkivaurio itsestään korjaannu. Että sillä lailla.

Kansainvälistä golfia

Kuten lupasimme, keskiviikkona taas kohti Provencalia. Emme olleet varanneet aikaa, mutta saimme ajan ja starttijonoon. Edellämme oli melko sekava 5 hengen porukka, jotka jo kävivät kysymässä, voiko joku heistä pelata meidän kanssa, me tietysti että bien sur! Marsalkkakin tuli paikalle, ja lähestyi meitä samalla kysymyksellä. Pienen epätietoisuuden jälkeen hänkin ymmärsi, että se sopii meille hyvin, ja hän vakuutti kanssapelaajamme puhuvan englantia. Siinä sitten pari väylää pelattiin ja jutusteltiin niitä näitä englanniksi, koska mies luuli meitä jenkeiksi. Kolmannelle väylälle marsalkka ilmestyi autollaan  kyydissään miekkonen ja valitteli, että taas häiritsee meitä, mutta kun tämäkin pitäisi saada peliin  mukaan. No sopiihan se, ja mies tuli tervehtimään: Guten Tag! Me tietysti kohteliaasti vastaamaan samalla lailla, vaikka ei Saksassa enää kukaan niin tervehdi, vaan Haloo! Niinpä siinä sitten muutama saksan sana vaihdettiin, kunnes mies sanoi kyllä puhuvansa paremmin englantia. Ensimmäinen mies kävi ihmettelemään, että te olettekin saksalaisia, hän luuli amerikkalaisiksi. Tuotettiin siis pettymys molemmille, kun vakuutimme olevan suomalaisia ja viettävämme talvet Nizzassa.  No, jutustelut jäi sitten vähemmälle, koska pelikaverit pelasivat tietysti keltaisilta ja me totutusti molemmat punaisilta. Ihan mukava pelipäivä ja päälle vielä söimme plat du jour'in punamulloa ja riisipilahvia vihreässä kastikkeessa päälle kahvit.

Lämmintä edelleen sekä golfia

Täällä on edelleen lämmintä ja kaunista, Nizza ei suinkaan ole Ranskan lämpimin paikka tällä hetkellä. Sääkartan mukaan ylimmät lämpötilat on +29 C Etelä-Ranskassa ja Välimeri on lämmin. Nizzasta länteen Lavandoussa oli vesi +22 C ja meteorologi puhuikin intiaanikesästä. Nizzassa on meidän muistin mukaan ollut lokakuussa näin lämmintä aiemminkin meidän täällä ollessa. Tänään näytti auton mittari 24C.

Me ei menty uimaan vaan golfaamaan. Kierros oli oikein mukava molemmilla, kenties Mikko Ilosen voiton innoittama.  Kun kierroksen päätyttyä palasimme autolle, siinä yritti ranskalainen parkkeerata autoaan niin, ettei oltaisi päästy pois ja Henkka siitä huomauttamaan, ranskalainen siirsi autoaan ja kun huomasi meidät suomalaisiksi, kehui maanmiehemme voittoa. Mikko Ilonen oli voittanut eilen Euroopan reikäpelimestaruuden ja tuntuvat ranskalaiset golfarit seuraavan tarkkaan golf tapahtumia. Kaikki päättyi siis hyvin, ehkä Mikon ansiosta. Ranskalaisten temperamentista kun ei koskaan tiedä. Kenttä oli täynnä, jossain meitä ennen oli ehkä hidas ryhmä ja jouduimme odottelemaan. Odottelu sujui varjopaikoissa! sillä lämpöä riitti. Meitä ennen oli 2 kohtalaisen pitkälyöntistä rauhallisen oloista  nuorta miestä ja takanamme stressaantunut pariskunta. Nuoret miehet joutuivat koko ajan odottamaan ja he olivat jääneet 8. väylän penkille istumaan ja odottamaan. Edellä menevistä yksi katosi jonnekin etsimään palloa ja muut lähtivät etenemään. Pallon etsijä ei ilmeisesti löytänyt palloaan eikä mennyt greenille ollenkaan. Nuorukaisemme havahtuivat tässä vaiheessa nousemaan penkiltä ja aloittivat, mutta heidän kävellessä palloilleen pariskunta oli jo ehtinyt paikalle ja rouva huutamaan heille, että menkää nyt jo siitä tms. Meille tuli paineita, kun rouva jäi seisomaan kädet puuskassa ja  tarkkailemaan tilannetta tiiboxiin muutaman metrin päähän, eikä me uskallettu avata, kun miehet oli vielä niillä paikkeilla, mihin pallo parhaimmillaan voi lentää. No, meillä sujui hyvin ja pallot lensivät ihan OK, mutta pariskunta itse joutui etsiskelemään pallojaan metsästä. 9. väylällä miehet joutuivat kaikesta huolimatta taas odottamaan, eli mitään tarvetta kiirehtiä ei ollut. Pari birkku yritystä pelin aikana päätyi pariin, joten ei kovin kehnosti.
Illalla tulee suomalaisia tuttuja käymään ja menemme jonnekin syömään. Huomenna lähdetään metsästämään salaatiöljyä vanhaan kaupunkiin ja keskiviikkona taas pelaamaan.

Jo Nizzassa

Olemme olleet jo kohta viikon Nizzassa. Matkalla kaikki meni hyvin kuten olette lukeneet. Alkuun päivät olivat täällä sateisia ja ukkosta oli aamuin öin ja iltapäivisin. Nyt on jo kotiuduttu ja tänään käytiin ensimmäisessä golfkisassa suomalaisten kanssa. Kenttä oli meille uusi ja meitä oli varoitettu, ettei se löytyisi helposti edes navigaattorilla. No, meidän uudessa citikassa on sellainen ja edellispäivänä lähdettiin katsomaan, löytyykö.  Vaikeuksien kautta puolentoista tunnin ajelun jälkeen sinne löydettiinkin. Kartturi tunnusti myöhemmin, että kun navista ei löytynyt oikeaa kadunnimeä, hän laittoi määränpääksi vähän samalta kuullostavan. Kohteeseen päästyä todettiin, ettei siihen golfkenttää mitenkään voisi sijoittaa. Grassessa toki oltiin. Uusi määränpää ja siellä oli sitten jo viitat kentälle.  Paikan  koordinaatit naviin ja kotiin.
Tänään sitten paikka tietysti löytyi, mutta Grassen aamuruuhkan vuoksi aikaa meni puolitoista tuntia kuten eilen etsimiseenkin ilman ruuhkia. Olimme kuitenkin lähteneet kotoa jo klo 7.00 pimeässä ajamaan, joten klo 9.00 olimme valmiit starttiin. Monilla oli auto ja kentän hoitaja kävi kertomassa, että vain teillä sai ajaa. Eli  lähes sama kuin olisi kävellyt koko reitin, kylläkin vain yksi tai kaksi mailaa kädessä. Vaikka kuinka yritti sijoittaa pallon tien viereen se ei onnistunut läheskään aina, joten väylän yli pallolle ja takaisin, pätkä ajoa ja sama uudelleen. Joskus onnistui niin hyvin, että pallo meni tien toiselle puolelle eli metsään, joten se siitä pallosta.
Välillä saatiin edellä menevät kiinni. Olivat pitkälle lyöviä suomalaisia, siis myös pitkälle metsään ja palloja etsittiin ajan kanssa, oli varmaan rahaa kisassa normaalikisan lisäksi. Kyllä mullakin palloja hukkui, mutta yksi birkku tuli 25m, putterilla pitkälti fore greeniltä lyötynä. Muusta ei sitten kannata puhuakaan.
Birkkupulloakaan ei ollut eli piti ottaa kaverin pullosta, huh huh.
No ruokailun jälkeen palkintojen jaossa perhe sai lohdutusta kun parempi puolisko mestarigolfari Kipa lunasti naisten sarjan kolmannen palkinnon, hienon punaviinin. Huomenna petanque kuten aina perjantaisin.

Tuttuja maisemia

Päätimme ajella viinitarhojen läpi ja viinireitti veikin meidät mukavien maisemien läpi. Ajoimme Beauneen, jossa olemme käyneet pari kertaa aiemminkin, mutta vanha keskusta on mukavan pieni kävelyretkeä ajatellen. Hotelli oli rautatieaseman vieressä, Hotel de France, vanha ja hiukan vaatimattomampi, mutta kuitenkin siisti hotelli ravintoloineen ja vieressä runsaasti ilmaista parkkitilaa, käytännösssä ihan ikkunan alla. Turvauduimme pienen harkinnan jälkeen hotellin autotalliin, joka maksoi 11 € yö. Isäntä oli lähtenyt tallin avaimen kanssa jonnekin, joten emme heti saaneet autoa talliin, mutta kaupungilta tullessamme avain oli palannut ja ajoimme talliin. Hotellilta on lyhyt kävelymatka (5-10 min) vanhaan keskustaan ja päänähtävyyksille. Ihan keskustassa näytti olevan muutama hotelli, mutta suuret hotellit olivat jonkin matkaa ulkopuolella. Keskustassa on kutenkin  parkkialueita ja tilaa näin sesongin ulkopolella. Ryhmiä toki oli liikkeellä, amerikan englantia kuuli kaduilla ja bussillinen väkeä tuli syömään meidänkin hotellin ravintolaan.

Olimme jo etukäteen päättäneet yöpyä viimeisen yön ennen Nizzaa tutussa paikassa, Hotel Bellevue Rhonen rannalla paikassa Les Roches de Condrieu. Se on vanha hotelli, mutta uudistettu ja rakennettu lisää aikojen kuluessa. Huoneet ovat uudenaikaiset, tilavat ja siistit, näköala joelle ja huvivenesatamaan. Hotellissa on myös hissi. Ravintola on uskoaksemme perinteisen ranskalainen, hanhenmaksaa ja kampasimpukoita, munuaisia ja kateenkorvaa. Jälkiruualle on pakko jättää tilaa, mutta menun annokset on suunniteltu juuri sopiviksi. Hintataso on korkeampi kuin muissa tällä kertaa poikkeamissamme paikoissa, esim. jälkiruoka 14 €, mutta meidän mielestä se on tuore ja paikan päällä yksilöllisesti valmistettu ja hintansa arvoinen.

 Hotellissa on autohalli lähes vastapäätä, mutta aivan  hotellin alapuolella joen rannalla on yleisiä parkkipaikkoja ja paikka vaikuttaa rauhalliselta. Emäntä on hyvin ystävällinen, ja baarissa aperitiivilla saattaa hyvinkin saada maistiaisia keittiöstä, joko suolaisia tai makeita. Me saimme lähtiessämme vielä viinipullonkin mukaan. Ei, emme luvanneet mainostaa paikkaa, mutta sanoimme  tulevamme kenties neljännen kerran.

Jo illalla satoi ja ukkosti, ja aamu valkeni sateisena. Päätimme poiketa Chateau-Neuf-du Papessa  salaattilounaalla ja vähitellen ilma kirkastui. Muutama viinipullo paikallisesta myymälästä ja kohti Nizzaa, jossa avainkeijumme meitä jo odotti. Tavarat on nyt pääosin purettu ja asetumme aloillemme.

Saksasta Ranskaan

 Wuppertalin Monorail-ajelun jälkeen ihmettelimme hetken, minne syömään. Hotellin (My Dreams, siisti, edullinen) vieressä on pizzeria, vastapäätä huoltoaseman hampurilaispaikka ja saman aukion reunassa Tai Lake, kiinalaisravintola. Hiukan epävarmoina kävelimme viimeksimainittuun, se osoittautui olevan iso siisti ravintola. Tarjolla oli buffet, ja hiukan ihmettelimme, miten toimitaan. Asiakkaat ottivat pöydästä kaikenlaista lautaselle  ja veivät lautasen  tiskille, minkä takana kokki jotakin teki.  No, kun menimme pöydän ääreen löysimme sieltä raakoja lihoja, äyriäisiä ym. ja hämäläisen hitaasti tajusimme kokin vokkaavan asiakkaan valitsemat ainekset ja kastikkeet. Otimme itse mustekalaa ja/tai äyriäisiä, sipulia, papuja, herkusieniä ja hyvää oli. Toki tarjolla oli myös perusasiat, nuudelit, riisit, friteeratut kalat ja lihat jne, hedelmiä ja jäätelöä unohtamatta. Lisäksi  2 olutta ja lasku yhteensä n. 35 €.

Aamu olikin sitten sateinen, juotiin aamukahvit hampurilaispaikassa ja lähdettiin ajamaan kohti Luxembourgia ja Ranskaa. Matkalla syötiin gulassikeitot Luxembourgin puolella mutta kahvit keitettiinkin autossa  itse viime kerralla Saksasta ostamallamme pikku kahvinkeittimellä. Eka kerta, onnistui hyvin. Ensimmäinen yöpymispaikka Ranskasta oli valittu Amnevillestä, Logis de France, kolme pataa, mutta perille päästyämme löysimme itsemme jonkinlaisesta huvipuistosta, hiihtokeskus, eläintarha ym. ja autoja ja porukkaa ihan liikaa. Äkkiä seuraavaan paikkaan lähellä Metzia, ja se osoittautui huomattavasti rauhallisemmaksi. Läheltä löytyi iso Carrefour ja aloimme tuntea olomme oikein kotoisaksi. Hotelliin tuntui tulevan paljon porukkaa, parkkipaikalle ajoi toinen toistaan isompia autoja. Oikein hyvä, silloin hotellin ravintolassa syömässä on muitakin kuin me. Ja niinhän siellä olikin, bisnesporukkaa, ja  ”Altian agentti”, joka oli hukannut matkalaukkunsa matkalle. Seurue puhui englantia, yksi ranskalainen, yksi saksalainen ja meidän Suomi-poikamme, joka puhui Finlandia-vodkan puolesta.

Ruoka oli hyvää, syötiin menu, tonnikala carpaccio, lampaankoipi/äyriäistagliatelle, omenapiirakka/suklaamacaron. Ravintolassa oli oikea takkatuli ja tunnelma kotoinen. La Bergerie, Argancy Rugy (Metz). Menu n. 32 €.

Matkalla Nizzaan

Matka Nizzaan alkoi 2 viikkoa suunniteltua myöhemmin. Saimme kutsun väitöstilaisuuteen ja tohtorin karonkkaan, emmekä halunneet jäädä siitä paitsi, joten siirsimme matkaa. Syyskuu oli sitä paitsi kotona lämmin ja aurinkoinen, ja ehdimme vielä käydä mökilläkin, kun siellä kaadettiin vaarallisia pihapuita. Vielä kummitytön 13-vuotispäivät ja olimme valmiit ajamaan laivaan auto täynnä tavaraa.

Rannassa piti olla klo 15, koska yövymme laivassa sen saavuttua illalla Travemundeen ja poistumme  vasta aamulla. Olimme jonossa  varttia vaille kolme edellämme muutama auto ja hyvin ehdimme. Lastaus oli tarkkaa puuhaa, autot pakataan tiukkaan ja porukat hikoilee peruuttaessaan autojaan viittilöinnin mukaan. Meidän uudessa autossa on peruutuskamera ja se helpotti tehtävää aika lailla entiseen verrattuna.

Päivällinen ja nukkumaan. Palvelua on parannettu, käytetyt astiat kerätään pöydistä eikä tarvitse itse taiteilla niiden kanssa palautusjonossa. Ruokakin oli mielestämme oikein hyvää, ja kahvi on aina ollut hyvää. Aamupala ja lounas on yhdistetty brunssiksi, mutta aamukahvia saa kahvilasta jo ennen brunssin alkua.

Sää on hyvä ja tuuli on ollut vähäistä.

Hyvin nukutun yön jälkeen aamiainen ja poistuminen laivasta. Navigaattoriin osoite Wuppertal ja selvittiinkin ilman tavanomaisia eksymisiä, mitä nyt navi yhtäkkiä lakkasi puhumasta ja me nyt sitten tulimme kääntyneeksi. Pysähdyimme varmistelemaan reittiä levähdyspaikalle ja kyllä se  oli oikea reitti tai ainakin sama lopputulos. Tietöitä oli toki paljon matkalla mutta muuten meni hyvin. Wuppertalissa ajoimme eestaas monoraililla, joka roikkuu Wupper-joen yläpuolella, jo vuodesta 1901. Mielenkiintoinen kokemus. Kaupunki itse on rakentunut molemmin puolin joen vartta, vanha teollisuuskaupunki n. 360 000 asukasta. Nyt vielä jotain syömistä ja nukkumaan, huomenna kohti Ranskaa.