Kotiin

Taidettiin jäädä Göttingeniin edellisessä blogikirjoituksessa. Hotel Central sijaitsi nimensä mukaisesti aivan keskustassa, ajo-ohjeet olivat hyvät ja navigaattori vei perille, hotellikylttikin nähtiin, mutta nimi luettiinkin sitten toisesta talosta ja takana puskeva bussi aiheutti pienen paniikin, joten painelimme ohi. Koska katu oli yksisuuntainen, kierrettiin koko kaupunki samaan paikkaan ja olihan siinä oikea nimi. Hotellilla on aivan lähellä lukitun portin takana oma parkkipaikka. Meidän huoneemme oli iso huone erillisellä sohvanurkkauksella (lisävuode).  Hissiä ei ole eikä ravintolaa, mutta lähistöllä on runsaasti ravintoloita. Lähdimme kävelylle ostoskaduille ja pakenimme ensimmäistä raekuuroa oluttupaan. Ruokailuaika alkaa jo klo 17, todettiin, ettei kannata lähteä etsimään muuta paikkaa, vaan otetaan oluet, sateen tauottua toinen voi käydä ostoksilla ja sitten syödään parsaa. Oltiin nälkäisiä ja ajateltiin, ettei pelkkä parsa riitä. No, kokonaisruokamäärä (alkukeitot ja pääruuat) olisi riittänyt 6-8 henkilölle. Kirstin parsojen lisäksi oli lautasen kokoinen snitseli, josta jaksoimme syödä vain 2/3 osaa ja mun parsojen lisäkkeistä porsaan noiseteista vain puolet kun molemmissa annoksissa oli vielä keitettyjä perunoita, jotka jäivät lähes syömättä. Miten ihmeessä saksalaiset jaksavat syödä noin mahdottoman isoja annoksia?

Aamiainen hotellissa oli runsas, normaalin tarjonnan lisäksi myös kylmäsavustettua lohta. Sää oli aavistuksen parantunut, ajelimme kohti Luneburgia kuivassa kelissä.

 

Luneburgista olimme aamulla netistä varanneet huoneen aivan raatihuoneen torin kupeesta, helppo löytää. Hotelli Schefflerillä on sisäpihalla muutama parkkipaikka ja kadun toisella puolella vastapäätä lisää parkkitilaa. Ostoskadut ovat aivan vieressä, ja lauantaiaamuna tori oli täynnä lähinnä vihannes- ym. ruokakauppiaita. Hotellissa on myös ravintola, söimme illalla paikan erikoisuutta, Stint-nimistä kalaa, jota kuulemma juuri nyt saa noin kolmen viikon ajan. Kala oli oikein hyvää, muistutti kuoreita, joita Siuronkoskella olemme syöneet, ja sama kala on kyseessä. Hotelli on erinomaisen kodikas paikka, ystävällinen emäntä ja aamiainen runsas. Huoneemme oli piharakennuksessa ja ensimmäiseen kerrokseen oli todella jyrkät portaat, mutta alakerrassa oli ainakin yksi huone ja päärakennuksen portaat näyttivät vähemmän hankalilta. Huoneet oli täälläkin uusittu täydellisesti, isot suihkut jne.

 

Nyt ollaan jo sitten nukuttu ensimmäinen yö laivassa. Sää parani, aamulla Luneburgissa paistoi aurinko ja hyvässä säässä ajoimme Travemundeen, missä perinteiset vohvelit. Ennen satamaan lähtöä söimme kalasataman ravintolassa, toinen paistettuja sillejä ja toinen merianturaa. Laiva oli aikataulussa ja varsin tyynessä säässä purjehditaan. Laivaliikenne on vilkasta, meidän laivamme Finnstar on nopea laiva, joka ohittaa muut, mutta pari muuttolintua tuossa kuitenkin Gotlantia ohittaessamme kaarteli laivan yli ja jatkoi matkaa kohti pohjoista.

Saksan ja Ranskan ero on siinä, että Ranskassa pitää tilata iso olut (formidable), jos haluaa enemmän kuin 25 cl olutta. Saksassa taas päinvastoin, "ein kleines" on tärkeä lisä oluen tilaamisessa, jos haluaa vähemmän kuin puoli litraa, ja ison oluen tilaamisella voi olla kauaskantoisia seuraamuksia. Mikäli paikassa nimittäin on isoja oluita. Voi saada litran, kaksi tai enemmän.

Räntäsadetta ja lisää syömistä

Aprillipäivä Alsacessa valkeni, valkeni siinäkin mielessä, että autojen päällä ja kadun vierustoilla oli vielä yöllisen räntäsateen jäljet. Edellispäivänä olin kiertänyt muutaman kilometrin pituisen merkatun reitin viinitarhojen keskellä, nyt teimme autolla pienen kierroksen viinikylissä. Muistelimme, kuinka vuosikymmeniä sitten osuimme Hunawihrin viinijuhlille ja voitimme arvonnassa Flammekuchenin. Riquewihrissä kävelimme  sateesta ja tuulesta huolimatta. Viinejä emme tällä reissulla maistelleet, naurettiin, että entiseen aikaan olisi jo ehditty monet viinit maistella lyhyen kierroksen aikana, viinipuoti kun on melkein joka talossa. Iltaruoka otettiin listalta, haluttiin maistaa kukkoa rieslingissä, annos oli  hienostunut versio perinneruuasta, mutta hyvä. Alkuun etanaraviolit ja rapucanneloni. Aamulla lähdettiin Miltenbergiin,  kaupunki Mainin rannalla. Oikein viehättävä kaupunki, sää vain haittasi tutustumista. Pakenimme raekuuroa oluttuvan suojiin ja söimme illallisen hotellissamme. Hotelli Hopfengarten oli oikein hyvä, sijainti juuri sopivasti kävelykatualueen toisessa päässä. Emme kyselleet sen enempää parkkipaikoista, parkkeerasimme auton kadulle hotellin viereen, pysäköinti oli  maksullinen 9-18 välillä, aika rajoitettu 1 tuntiin, tunti maksoi 1 euron, joten nelisen  euroa siinä kului. Aamiainen oli täydellinen.
Seuraava etappi oli Göttingen, ja matka oli jokseenkin hankala. Moottoritiellä satoi lunta ja räntää vaakasuoraan sillä tuuli oli kovaa ja  meno oli aika hektistä, joten päätimme turvautua "pikkuteihin". Ihan oikeasti pienille teille emme uskaltaneet, nimittäin sateen ja tuulen lisäksi säännöllisin väliajoin pyrytti ja vastaan tuli autoja, joiden katolla oli lunta. Lunta toki näkyi korkeammilla kukkuloillakin. Matkan opetus: Nizzasta ei pidä lähteä pohjoiseen näin aikaisin.