Promenade du Paillon

Petanquekin jäi väliin, mutta lauantain syysmessuun mentiin Canetin kautta, josta haettiin yksi suomalaisystävä, käytiin lounaalla Cannessa ja meillä kahvilla. Bussilla keskustaan ja Luterilaiseen kirkkoon pyhäinpäivän messuun. Siellä olikin kaksi kaverusta 11v, toinen puolisuomalainen ja hänen kaverinsa soittamassa meille kolme eri kappaletta selloillaan. Oli kiva. Messun jälkeen luultiin menevämme uudelle Promenade du Paillonille, joka oli avattu aamulla, mutta päätimme jättää toiseen kertaan, koska koko Nizza oli kait siellä. Sunnuntaina kävelimme vanhaan kaupunkiin saakka upeassa ja kuumassa säässä paita märkänä ja söimme lounaan Palace Justicen edessä olevassa ravintolassa kaksi kertaa. Ensimmäisen ja viimeisen, koska tarjoilu oli sekavaa ja hidasta, vaikka ruoka nyt ei ollutkaan huonoa, vain toinen tuli kipeäksi. Ei menun alkusalaattia pitäisi odottaa tuntia ja kahta punkkupichetä.
Menimme katsomaan uutta Nizzan komistusta Promenadea, joka alkaa Nizzan kansallisteatterista ja jatkuu rantaan saakka 1,2km pitkänä ja 70m leveänä vihreänä nauhana. Alla katettuna virtaavan joen Paillonin mukaan nimetty Promenade on 40-vuotinen haave, jonka toteuttaminen aloitettiin 23. helmikuuta 2012 istuttamalla ensimmäinen palmu. Työnimenä La Coulee Verte- projekti on mielestäni Nizzan päättäjien upea saavutus rakentaa 12 hehtaarin viheralue keskelle Nizzaa. Alta purettiin suuri autoparkkirakennus, ja bussiterminaali, jonka päällä oli aikaisempi nähtävyys, riippuva puutarha. Rakennelmat kuuluivat omaan aikaansa, eivät ehkä silmää hiveleviä rakennustaiteen mestariluomuksia. Ennen alueella oli 1000 puuta, nyt 6000 ja 50000 erilaista kasvia. Vesiaiheen on arkkitehti Michel Pena korvannut 3000m2 suuruisella 128 suihkulähteen alueella, jossa voi kävellä suihkujen välissä niiden toimiessa ja noustessa, laskiessa ja väliin vain purskahdellessa. Lisäksi on monipuolinen lasten leikkialue ja laajoja alueita, joissa suihkuaa hajustettua vesisumua, ja joissa myös voi kävellä sumun seassa, jos haluaa virkistystä. Kastelee jonkin verran nimimerkki asian kokeillut.
Kasveja löytyy Pohjois-Amerikasta, Etelä-Amerikasta, Oseaniasta ja Australiasta, Afrikasta ja Aasiasta.
Kaikkea tätä pääsimme kuvaamaan vasta tänään keskiviikkona koska kännykät jäivät kotiin sunnuntaina. Tottakait myös suomalaispariskunta tavattiin istumasta eräällä lukuisista kauniista puupenkeistä. Oli kuulemme tiistainen kahvilatapaaminen venynyt pitkälle iltayöhön. Pirteiltä kuitenkin näyttivät. 

 

 

Nuhaa

Eilen kävimme pitkästä aikaa kävelemässä, koska Kipalla oli ollut kova nuha. Nyt ei ollut huijareita vaan tuuli yritti viedä mukanaan. Istuimme penkillä ja tuuli kovasti, mutta se oli lämmintä Afrikan tuulta. Oli kuitenkin lähdettävä kotiin, ettei pää tulisi tuulesta kipeäksi ja Kipakin oli toipilas. Tiistain seuran golfkisa jäi väliin, eli Kipa oli todella nuhassa ja oli oppinut kahdesta edellisestä kerrasta, että tauti pitkittyy, jos pelaa puolikuntoisena. Tänään käytiin Cap 3000:ssä eli lentokentän läheisessä valtavassa ostarissa, josta Kipa sai vyön ja helmikorvikset rikkimenneiden tilalle. Syötiin myös Lafaiette Gourmandissa ensimmäiset osterit ja bulot Muscadetin kanssa. Bulot kaipasivat aiolia. Illaksi on isoja katkoja, dolmia ja muuta aperoa. Pakkasesta lisää jos nälkä jää. Pakkasessa on aina Picardin (pakastetaloketju) herkkuja. Huomenna olisi kävely, mutta kun tänään satoi ja tiistaina olisi taas seuran golfkisa on mentävä harjoittelemaan. Viimeinen lukemaron kirja on lopuillaan ja kirjojen vaihtopäivä vasta viikkojen päässä. On kait ostettava jotain englanninkielistä, kun meneilläänkin oleva on 515 sivuinen Kresley Colen "Dreams of a dark warrior". Tuon sen vaihtoon, jos joku haluaa tosi rajua aikuis-
ten satua.

Harjoittelijoita Promenadilla

Milloin ei ole muutakaan tekemistä, tapaamme käydä rantakadulla kävelemässä kuten muutkin turistit ja nizzalaiset. Istutaan penkillä, katsellaan merelle, tarkkaillaan lintuja ja kalastajia,  ehkä käydään kahvilla ja jatketaan taas matkaa. Viime torstaina kävelimme aina vanhaan kaupunkiin asti. Matkalla tapahtui jotain, joka palautti mieleemme seuran sivuillakin olevat varoitukset huijareista ja taskuvarkaista. Kävelimme huolettomina kaupunkiin päin, kun yhtäkkiä Henkan eteen ilmestyi kuin tyhjästä iso mies käsi ojossa tervehtien. Henkka oli nopea, kädet torjuvasti eteen ja sivuaskel vasemmalle ohi miehestä. Valitettavasti Kipa ei ollut ollenkaan ajan tasalla, vaan käveli kaikessa rauhassa siinä vasemmalla puolella pohtien sentään mielessään, ettei meidän tuttavapiirissä ole tummaihoisia miehiä! Pääsimme kuitenkin törmäyksittä ohi, ja silloin Kipa totesi sivukulmasta oikealle ilmestyneen pari muutakin tyyppiä. Jatkoimme siis matkaa kaikki tavarat  tallessa. Tapaus palautti mieleemme jokunen vuosi sitten tapahtuneen sormustempun, silloin emme olleet koskaan kuulleetkaan moisesta. Kävelimme melko autiolla rantakadulla, vastaan oli juuri tullut yksi pariskunta ja kuulimme edestä pienen kilahduksen ja nainen nostaa maasta sormuksen, jota alkaa ojentaa meitä kohti, katsokaa, mitä löysin, kultasormus.  Ei ole meidän, yritimme solkata auttavaisesti, olisko tuon juuri ohi menneen pariskunnan, mutta puoliväkisin nainen työntää sen Henkan käteen. Henkka yrittää antaa takaisin, ei ole meidän, ei me sillä mitään tehdä, mutta ei auta. Jatkamme  matkaa, sormus jää Henkalle. Pohdimme mitä tehdä, sormus tuskin on kultaa, mutta jos se kuitenkin on ja joku on sen kadottanut, tuntuu pahalta heittää roskiin. Turistitoimisto on melko lähellä, päätämme, että voimme poiketa sinne, he tietävät mitä tehdä. Ehdimme kulkea pienen matkan, kun nainen tulee peräämme ja elein ilmoittaa haluavansa sormuksen takaisin! Ei ehtinyt koettaa saada meiltä rahaa, joten päätti jatkaa toisten kanssa.

Suomi Ranskassa

Seurasimme toissa iltana  televisiosta Ranska-Suomi jalkapallo-ottelua. Ottelu oli sen illan pääuutinen, ja pelaajia ja valmentajia haastateltiin. 70 000 katsojaa stadionilla, ja myös suomalaiskatsomoa vilautettiin, pelästyivätkö sitten paidattomia faneja, kun vilautus oli todella vilautus. Huom. menimme nukkumaan kesken ottelun, joten kaikkea emme tiedä. Selostajat kyllä tunnistivat suomalaispelaajia, ja nimien lausuminen sujui ymmärrettävästi, meillekin, jotka emme tiedä juuri  mitään jalkapallosta. Vihanneskauppiaamme, joka tietää että olemme Suomesta, otti vielä tänään puheeksi ottelun, ja kehui, kuinka suomalaiset aloittivat hyvin ja oli todella huonoa onnea, ettei maaleja syntynyt. Tiistaina golfasimme 80-vuotiaan mösjöön kanssa, joka kuultuaan meidän olevan suomalaisia, otti hänkin puheeksi ottelun. Mies muuten pelasi hyvin, alku oli hiukan vaisua, mutta sitten tulosta alkoi syntyä, birdie ja pari paria tuosta vaan. Golffarillamme oli  turkoosi pikku urheiluauto, ja parkkipaikalla näimme, kuinka säästyi hädin tuskin kolarilta, kun kiireinen  madame yritti peruuttaa kylkeen.
Eilen pelasimme yhdessä ranskalaispariskunnan kanssa, jotka kertoivat olevansa alunperin Vietnamista. Kuultuaan meidän olevan Suomesta, rouva kertoi pitävänsä kovasti Sibeliuksen musiikista ja erityisesti mainitsi Finlandian. Ranskankielentaitomme ei valitettavasti riitä kovin kummalliseen keskusteluun, englanniksi sujuisi paremmin.  Pariskunta kertoi Vietnamissa heidän ikäisten puhuvan vielä ranskaa ja englannin taito on vähäisempi, nuoremmat puhuvat englantia. Pelikierros alkoi aika raflaavasti, molemmat löivät pallonsa jonnekin tosi kauas ja me katsoimme toisiimme, mitenkähän tästä kunnialla selvitään. Kierroksesta tuli jälleen tosi hidas, ja ilmeisesti myös pariskunnan pelivire kärsi, palloja hukkui selviin paikkoihin ja vaikka he edelleen pelasivat hyvin, meilläkin sujui olosuhteet huomioiden mukavasti mutta Henkalta hukkui kolme palloa. Johtuiko siitä, että hän pelasi tavanomaisesti poiketen keltaisilta. Rouvan avaukset olivat kyllä suoria ja hurjan pitkiä.

Peiton pesua ja golfkauppaa

Maanantaina eli tänään Kipa totesi palelevansa nykyisen peittonsa alla, vaikka minä vasta lopetin nukkumasta pelkällä lakanalla tai ilman. Lämpö ei ole talossa vielä päällä, mutta mielestäni 22C on OK. Hetki sitten se oli kylläkin 26C. Kipa löysi paksumman peiton kaapista, jonka päätti varmuudeksi pesettää vastapäisessä pesulassa. Harjoiteltuaan hetken ranskaksi sanomaan "Minulla on tällainen pesuun" lähti toiveikkaana pesulaan. Kävi myös kivijalkakaupasta tomaatteja. Niin, eikai oltukaan kerrottu, että tuttu mies tuli kuin tulikin myymään vanhaan paikkaan hedelmiä ja vihanneksia, oli ollut sukuloimassa New Yorkissa, muttei puhu lontoota eikä jenkkiä. Nyt aamuisin saadaan patongin ja tomaattien lisäksi vielä herkulliset, ihanan pehmeät ja makeat Kakin puolikkaat. Ne korvaavat mennen tullen tuorehehut, mutta valitettavasti niitä saa vain lyhyen aikaa syksyisin, ehkä kolme viikkoa vielä.
Takaisin tuli tyytyväinen pesulan kävijä ja totesi, että kait ne ilman hänen ranskaansakin olisivat muutenkin ymmärtäneet, että pestäväksi täkkiä tuotiin eikä myytäväsi ja oli ymmärtänyt, että viikon päästä on valmis. Mitään lappusia ei Suomen tapaan annettu ja maksu oli etukäteen. Olivat muuten vaihtaneet italiaksi, mutta silloin Kipa muuttui kysymysmerkiksi ja muu kielitaito taisi heiltä sitten puuttuakin.
Sateisen näköisestä aamusta huolimatta lähdimme Provencaliin vaikka matkalla satoi. Ei sitten jääty sinne golfaamaan, vaan jatkettiin Saint Donatin- kentälle ja ehdotin, että Kipa kiertäisi harjoitusradan 9 par kolmosta, jonka sitten tekikin, eikä satanut.
Jatkoimme läheiseen golfkauppaan, josta saamme alennusta ja ostimme 2* 2+1 laatikkoa palloja, eli kolme kahden hinnalla. Kipalle Lady softit ja mulle normaalit softit. Riittää sitten metsiin, vesiin ja muihinkin piiloihin lyötävää. Softit siksi, että meille kerrottiin tietävämmillä suilla, että meidän mailanpäänopeuksille sopii parhaiten softit. Lisäksi vielä tiitä pätkittäväksi ja käsine kuluneiden tilalle varastoon. Sain muuten lippaani uuden merkkausmerkin kun vanha unohtui Suomeen kun pesin hattuni. Peleissä nähdään tuleeko voittopulloja uusilla palloilla.

Petanqueta ja sielun ruokaa

Perjantain petanque olijoillekin harjoitusta lauantain koviin kisoihin. Meille se oli kireä peli, joka hävittiin kovin pienellä erolla. Kotona käytiin syömässä ja vaihtamassa vaatteet ja sitten klo 16.00 alkavaan Finnairin seniorilaulajien konserttiin. Meitä kuulijoita oli n. 40 henkeä, kokemuksen mukaan olisi mahtunut vaikka sata. Konsertti oli upea ja sekakuoro soi kauniisti tilassa, jossa laulamme aina ennen joulua Kauneimmat Joululaulut. Seuran tarjoilu oli maistuva kuten aina, kiitos. 
Lauantaina sitten katsomaan Mandelieuhun pohjoismaista petanque kisaa. Kovin kireiden kisailujen jäkeen selvisi, että Suomi kait hävisi voittaneelle Tanskalle vain puoli pistettä ja tuli toiseksi viime vuoden kolmannen sijan sijasta. Hienoa!!!!!!!! Outi niminen henkilö oli kuulemma paras naispelaaja. Pohjoismaalainen kyseli onko Outi naisen nimi, höh. En muuten tiedä miten paras naispelaaja valittiin, mutta seurasin yhden hänen ja miehensä pelin ja uskon, että valinta osui oikeaan. Kyllä pelikaverikin kilkkaili hienosti pisteitä Suomelle, mutta hän onkin mies eikä voinut olla paras naispelaaja. Piukkojen Paikkojen viimeinen repliikki oli kuitenkin "Kukaan ei ole täydellinen".
Ennen kotiinpaluuta kävimme ystävämme kanssa syömässä mulleja, veimme hänet kotiin ja tulimme Nizzaan täysin tuntemattoman Casinon kautta. Päivä on lämmin ja aivan pilvetön taivas antoi mahdollisuuden mukavaan päivään. Nyt kahvia.

Vihdoinkin golfia

Maanantaina päästiin ensimmäisen kerran pelaamaan Provencaleen. Ei varattu aikaa etukäteen ja mentiin paikalle, joka oli aiempien vuosien tapaan täynnä norjalaisia. Mahdollisuus lähteä heti tai sitten pari tuntia myöhemmin. Valittiin jälkimmäinen vaihtoehto, ehdittiin kipaisemaan kaupassa, puttailemaan ja vieläpä klo 12 syömään pikainen lounas. Ja kuinkas sitten kävikään, starttipaikalla odotellessamme näimme tutun hahmon lähestyvän ja sanovan jotain suomeksi. Niinpä taas pääsimme hyvässä seurassa ja loistavassa säässä pelaamaan. Varasimme ajan keskiviikoksi ja tänään pelasimme kaksistaan. Kenttä oli aika märkä, ilmeisesti sielläpäin on satanut. Kierros sisälsi odottelua, edellä oli yksi neljän ja yksi 3 henkilön ryhmä, joten peli kesti jonkin verran ihanneaikaa kauemmin, mutta nautimme ilmasta ja maisemista, kiirettä ei ole mihinkään. Toisen mielestä pelivire kärsii, peli ei sujunut kovin hyvin, toisella taas oli kolme birdie-puttia, joista sitten tuli iloiset parit. Joten ensi viikolla taas pelaamaan.

Nizzassa

Palattiin petanquen pelaamisesta. Meitä oli 11 pelaajaa ja kaksi katsojaa sekä koira. Hävittiin ottelu.
Muutoin viikko on mennyt kaupassa käydessä, tietsikan kanssa tapellessa, pyykkiä pestessä ja lukiessa. Vihanneskauppias ei ole ilmestynyt kulmalleen, vaikka lapussa luki, että loma on syyskuun loppuun. Soittaja on kylläkin uskollisesti paikallaan. Tänään sitten oli meidän helpotuksesksemme ilmestynyt toinen lappu, jossa sanottiin, että avataan 9. maanantaina. Ehdittiin jo huolestua,sillä siitä kulmasta on niin kätevä ostaa todella tuoreita vihanneksia ja hedelmiä.
Bussilippujen kertahinta on noussut eurosta 1,5€:n, joka on kova korotus, mutta on mahdollisuus ostaa joistakin kioskeista ja raitiovaunupysäkkien automaateista lippuja kymmenelle matkalle. Lippua voi käyttää usea henkilö, joten meille ei nousu vaikuta. Syötiin koko viikko matkalla ravintoloissa, joten ravintolaruoka ei oikein vielä maistu. Mennään kyllä tuttujen kanssa syömään sunnuntaina.
Muutoin aurinko paistaa ja on lämmintä.

Suomalaisia maailmalla ja muuta

Kun olimme Abassa lähdössä olusilta tuli viereeni nainen, joka sanoi suomeksi hieman kauemmalla olevalle miehelleen, että tuolla kauempana on paikka. Sain aikaan hämmästyneen ilmeen naisen kasvoilla sanoessani hänelle, tässäkin on paikka, olemme juuri lähdössä. 
Ja kun sunnuntaina söimme lounasta ihan sattumalta valitsemassamme kalaravintolassa vielä hieman Italian puolella ja olimme juuri lopettelemassa lounastamme, tuli viereiseen pöytään kahden pariskunnan suomalaisseurue. Kun kuuntelimme heidän pohdintaansa alkuruon jakamisesta totesimme heille, että ei siitä alkuruuasta ole oikein jaettavaksi, jollei ole kovin pieninälkäinen. Puhuimme kokemuksesta sillä olimme itse sen jakaneet, eikä olisi ollut tarvetta. Olivat kuulemma ajelemassa vain ympäriinsä ilman tarkempaa suunnitelmaa. Kummasti meitä suomalaisia vain riittää joka puolelle, sillä en oikein usko, että kaikki paikkakunnilla olevat suomalaiset nyt aina vain meidän kohdallemme sattuvat. Toisaalta ainakin Italiassa aina hämmästellään kun kerromme olevamme Suomesta.
Ennen Nizzaan menoa poikkesimme Lattessa, koska oletimme siellä olevan marketin olevan auki myös koko sunnuntaina, koska oli rajakauppa. Oikeaan osuttiin ja saimme kauheassa ruuhkassa ostettua tuorepastaa, parmesaania ja tomaatteja illaksi kun selvisi, että pääsisimme kotiin. Naftaa piti Nizzassa vielä saada ja harmiksemme Promenadilla oleva kotihuoltamomme oli remontin kourissa. Mutta saihan naftaa Rue de Franceltakin ja samalla patonkia, leikkeleita, fromage blancia ja muuta aamulla tarvittavaa kuten kahvia ja maitoa. Sitten purkamaan autoa, syömään ja nukkumaan.

Paikat ja ruuat III Alba

Gardalta ajettiin Baroloon, jossa pieneltä torilta ostettiin tryffelimakkaraa ja toistakin lajia sekä kaksi pulloa Baroloa vuodelta 2007. Sitten suunnattiin Albaan, jossa viime syksynä käytiin seuran kanssa tryffelimarkkinoilla. Suunnistusvaikeuksien kautta löydettiin hotelli, jossa viime syksynä yövyttiin ja sieltä löydettiin vanhaa kaupunkia kiertävälle tielle.
Eräällä parkkipaikalla odottelin kun Kipa kävi infossa ja tilasi hotellin läheltä ja vanhan kaupungin rajalta. Kun löysimme paikan ja ihan läheltä myös parkkiruudun kävimme tutustumassa paikkaan. Hotellissa oli 6 huonetta yksi eli meidän sisäpihalla ja 5 toisessa kerroksessa, josta parvi ja ovet antoivat myös sisäpihalle. Paikan nimi on Cortiletto D'Alba ja osoite on Corso M. Coppino, 27.
Jännä paikka siinä mielessä, että kun söimme illallista sisäpihalla oli huoneemme ovi 4 metrin päässä pöydästämme, joten kotiin ei ollut pitkä matka.
Ehdimme hyvin ennen illallista käydä vanhassa kaupungissa tryffeliostoksilla, kahvilla ja jäätelöllä sekä lounaan korvaavilla olusilla, joiden lisäksi saimme lautasellisen pikkupurtavia leipiä ja pizzan palasia. Näyttää olevan paikallinen kiva tapa.
Illalliseksi otimme menut a 25€, jotka olivat kahta alkupalaa lukuunottamatta erilaiset. Alkupalojen jälkeen tuli erilaisia pastoja sitten pääruoka, joka onneksi oli kohtuullisen kokoinen ja jälkiruoka sekä kahvi. Mielestämme hyvinkin kohtuullinen hinta herkullisista ruuista, viinit tietysti lisäksi mutta mineraalivedet kuuluivat hintaan.

Paikat ja ruuat II eli Gardajärvellä saksalaisittain

Olimme päättäneet mennä Garda-järvelle, jossa kauan sitten olimme viikon lomamatkalla. Reittimme kulki Gardajärven länsipuolta ja Limonen kohdalla ajoimme sivuun rannan puolelle ja majoitumme täysin sattumanvaraisesti eteen tulleeseen Hotel du Lac nimiseen hotelliin. Parkkipaikalla oli saksalaisautojen joukossa yksi sveitsiläinen. Majoittuminen sujui hyvin, siitä huolimatta, että vapaan huoneen löytäminen näytti tapahtuvan paperilistojen ja lappusten avulla. Huoneen lisäksi saimmekin myös parkkiruudun numeron, joka on varattu meille koko oleskelun ajaksi.
 Ihmettelimme jonkin verran ohjeiden määrää, joita vieraille annettiin, kaikissa ovissa oli saksaksi lappu joko että ovi sulkeutuu itsestään tai että se pitää sulkea, aulassa kiellettiin viemästä pyöriä ja kumisaappaita  huoneeseen, uima-altaan käytöstä oli  pitkä lista ohjeita jne. Kaikkia ei ehditty lukea. Allastuoleista oli ohje, että jokaiseen huoneeseen kuuluu kaksi numeroitua tuolia ja muita tuoleja ei saa käyttää. Allasalue oli iso ja tuoleja paljon, onneksi näimme meidän tuolit heti baarin edessä lähellä allasta. Ruokasalissa oli tietenkin varattu saman numeroinen pöytä kuin huonekin  koko oleskelun ajaksi, baarissa sai ihme kyllä istua minne tahansa, tai ehkä me ei vaan huomattu ohjeita. Hintataso pysytteli edelleen hyvin kohtuullisena, puolihoito-illallinen oli 11 €/nuppi ja oikein hyvä, alkuruoka salaattibuffetista, pasta tms sekä pääruoka ja jälkiruoka, kaikissa useita vaihtoehtoja. Limone oli sekin mukava, paljon kauppoja tietysti ja oli mukava kävellä ja tehdä vähän ostoksia sekä vain istua penkillä ja tarkkailla kaloja, lintuja, turisteja, laivoja ja veneitä. Jäimme siis kahdeksi yöksi, kun kiirettä ei ole mihinkään.

Paikat ja ruoat I

Olimme perillä Rostockissa aikaisin aamulla, ja vilkaisimme kaupunkia sen verran, että tiedämme minne tulemme seuraavan kerran. Suunnittelimme poikkeavamme Berliiniin, aikainen aamuherääminen ja  harmaa päivä väsyttivät ja saivat meidät majoittumaan Potsdamin paikkeille järvialueelle pieneen Caputhin kylään Flair-hotelliin. Hotellissa oli rauhallista, vaikka siellä oli kokousvieraita ja muitakin majoittujia. Hissi, hyvä ravintola kohtuuhintaan (pääruoka n. 10 € riittää yksinään mainiosti) ja hyvä aamiainen.

Seuraava aamu oli yhtä harmaa ja päätimme jättää Berliinin väliin, seuraava Flair-hotellimme oli Kulmbachissa. Kukkulan huipulla on linna Plassenburg ja kaupunki on  rakentunut kukkulan juurelle. Linnassa oli  museoita, tutustuimme tinamuseoon (Deutsches Zinnfigurenmuseum), jossa oli tinasotilaista ja muista tinahahmoista rakennettuja kuvaelmia. Mielenkiintoinen ja sopivan kokoinen paikka. Parkkipaikkoja ei ole linnassa, sinne pääsee keskustorilta bussilla puolen tunnin välein (bussimatka kestää 5 min.) ja reippaat voivat  kävellä sinne, tie  on tosin jyrkkä. Kävimme Norman  ruokakaupassa ja kaivoimme käteistä kukkaron pohjalta, Visa olisi kyllä käynyt mutta ilmeisesti systeemiä ei ollut päivitetty sirukorteille. Hotellissa illallinen, alkuun keitto n. 4 € ja pääruuaksi paistettu kokonainen todella iso forelli 14,50€ ja sitten seuraavan etapin suunnittelua.

Televisiosta seurasimme Oktoberfest-ohjelmaa, emme kuitenkaan päätyneet Muncheniin, vaikka niillä paikkeilla yövyimme kolmannen yön. Teimme kuten yleensäkin, katsoimme kartasta sopivan nimisen kylän/kaupungin, ajoimme sinne suuntaan ja katselimme matkalla sekä auton ikkunasta että navigaattorista majapaikkoja. Ensimmäinen, jonne pysähdyimme oli täynnä, mutta ystävälliseltä rouvalta saimme listan läheisistä paikoista. Muutaman puhelinsoiton jälkeen lähdimme ajamaan niistä yhteen muutaman kilometrin päähän. Sitten pidimmekin oman Oktoberfestimme, pienen hotellin ravintolan listan kallein annos 8,50 € (kalkkunafilettä lisukkeineen, oikein maistuva) ja sekasalaattilautanen 1,90 €, kaksi pientä olutta/nuppi ja rauhallinen yöuni keskellä ei mitään.