Myrskygolfia

Pitkän tauon jälkeen suuntasimme kohti Provencalea, harjoittelumielessä, onhan taas mahdollisuus osallistua seuran kisaan ensi torstaina. Ilma oli mitä parhain, ja luvassa +18. Pitkästä aikaa siis liikenteessä meidän Sitikkamme, ja naftan hinta on edelleen juuri alle euron.
Sattumalta suomalainen tuttavapariskunta osui samaan aikaan pelaamaan, vielä hauskempaa siis. Hämmästelimme heti aloituksessa tuulta, emme olleet rantatietä tullessa huomanneet ollenkaan tuulta, Välimeren laineet olivat mitättömät. Peli alkoi surkeasti, mutta sitten saimme vähän juonesta kiinni.  Tuuli vain yltyi, ja oli mielestämme jopa vaarallista. Säätiedoissa ei kuitenkaan ollut ollut mitään varoitusta, joten kaipa se siitä, päättelimmme.  Aluksi tuuli riepotteli vain  pallojamme, mutta jo toisella väylällä kärryt kaatuivat ja siitä eteenpäin joka väylällä. Lopulta juoksimme vuorollamme jokainen  lakin perässä, kaikki saatiin onneksi kuitenkin kiinni. Kenttä ja greenit oli ihan hyvässä kunnossa ja kauniissa aurinkoisessa säässä oli ilo pelata, mutta näin kova tuuli on kyllä meille liikaa. Ajaessamme takaisinpäin vastakkaisella kaistalla oli palomiehet työssä, tien viereltä oli kaatunut iso puu tielle ja liikennemerkkejä ym. pienempiä esineitä tuuli oli myös kaatanut ja tuonut tielle. Jos ei ole pakko minnekään lähteä, viisasta pysyä kotona. Auton mittari näytti todellakin  18 astetta ja käväisi jopa 19 asteessa, mutta Nizzaan tultuamme taivaalle oli ilmestynyt utuverho ja lämpötila laski 15 asteeseen.

Ja tietysti mimosat kukkivat!

Ranskassa jälleen

Juurihoitojen vuoksi viivästyi takaisin paluu viikolla ja millainen viikko Suomessa olikaan, valtavasti lunta ja KYLMÄÄ. Nyt on lämmitelty Nizzan tammikuussa, joka on normaalia lämpimämpi 15 parhaimmillaan varjossa ja aurinkoisella etelään ja Välimerelle antavalla parvekkeellamme 26C.
Yhdistyksen kuukausilounas avasi virallisesti vuoden 2016 vaikka varmaankin on petankia pelattu perjantaisin. Lounas oli kävelykadulta lähtevän kujan perällä olevassa hyvässä ravintolassa, jossa olimme jo käyneet vuosien aikana pari kertaa. Hintaan 30€ sai kolme ruokalajia, puoli pulloa viiniä ja kahvin, ei hassumpi hinta.
Niin vuosien aikana. Nyt olemme jo seitsemättä talvea Nizzassa samassa asunnossa Magnanilla. Ulkoa kuuluu työn ääniä, sillä siellä rakennetaan itä- etelä raitiotielinjaa, joka tulee kulkemaan sataman ja lentokentän väliä. Meille todella kätevä¨, koska se kulkee ihan talomme editse. Tiedä koska valmistuu, ehkä 2018. On tässä nytkin ollut hyvät yhteydet keskustaan, 5 bussia ja yksi vielä rautatieasemalle. Nyt ne kaikki on siirretty Promenadille juuri raitiotietöiden takia.
Meitä edeltäneet vuoralaiset ovat saaneet parvekkeen oven rikki niin, että se toimii osittain, mutta kyllä se pelaa, vaikka kahva on irrotettavissa. Kumma, kun on vähänkin monimutkaisemmin avattava ovi, se pitää rikkoa voimalla, jos ei muuten osaa. Vuokraemäntä kävi ohikulkiessaan katsomassa sitä ja toi samalla suomen-, ruotsin- ja englanninkielisiä kirjoja. Hyvä niin, koska minulta juuri loppui luettava, sillä ranskaa en vielä osaa tarpeeksi hyvin lukea vaikka niitäkin kirjoja olisi jokunen hyllyssä. Olin ehtinyt kuitenkin ostaa Ken Folletin viimeisen tiiliskiven 1159 sivua nimeltään Edge of Eternity, mutta ei siinä kauaa mene kun se on luettu. Olen lukenut useita hänen kirjoittamiaan kirjoja, kaikki yli tuhat sivuisia, alkaen suomennoksesta Taivaan pilarit. Muutoin kaikki muut on tullut luettua englanniksi, koska täällä on muutama kirjakauppa, joista saa englantilaisia opuksia. Makuuhuoneen kirjahyllyssä on monta ruotsikielistäkin kirjaa, mutta ne on tullut luettua jo alkuvuosina eikä juurikaan uusia ole ilmaantunut.
Nyt on todella kaunis ilma ja Kirsti lähti yhdistyksen viikottaiseen golfkisaan lähellä asuvan suomalaisystävän kyydissä ja minä yritän parantua viikkoja kestäneestä nuhakuumeesta, joka ei parane edes Tapsun ehdottamilla drinksuilla ja joka nostaa lämpöä aina iltaisin.
Eiköhän tästä kuitenkin toivuta.