Poistuttiin Nizzan asunnosta lauantaina klo 11.00. Auto täynnä kuten aina ja siirryimme Le Cannetista varaamaamme hotelliin, jossa oli autohalli turvalliseksi auton säilytyspaikaksi. Tiedä sitten mitä turvaa tarvitsemme sillä kun menimme ostamaan lähikaupasta maitoa ja tomaatteja aamukahviamme varten (huoneessa on pienoiskeittiö) niin myyjämies kuultuaan meidän asuneen 6 kuukautta Nizzassa, sanoi, että miksi siellä. Täällä on turvallisempaa sillä poliiseja on joka puolella. Emme kyllä vielä ole nähneet ensimmäistäkään, mutta ovat kait salapoliiseja. Yksi kyllä harhaili tuolla autohallissa.
Hotelli Park Suites Cannet on viehättävä paikka rauhallisessa ympäristössä, parveke on etelään ja näkymä kolmannesta kerroksesta Välimerelle on upea. Parvekeaamiaisia häiritsevät vain kyyhkyset, jotka aika rohkeasti kärkkyvät makupaloja, ei nyt sentään Linnut elokuvan tyyliin. Illallisilla olemme käyneet hotellin ravintolassa, jossa on kovin vähän kävijöitä, vaikka lista on suhteellisen laaja ja keittiön taso kohtalainen. Söimme ensimmäisenä iltana juustofonduen, jota harvemmin näkee ravintoloissa. Täällä niitä oli kolmea erilaista ja lisäksi yksi,
jossa kypsennetään lihaa. Tullessamme oli yksi ukko jo syömässä eli ravintola aukesi jo seitsemältä. Myöhemmin, kun hän oli lähdösä hän tuli kysymään mikä fondue oli kyseessä ja sanoi, että kaikki ovat hyviä. Sitten hän piti meille esitelmän ranskalaisesta ruokakulttuurista. Eri alueilla on omat ruokansa, joita syödään ja kun ihmisiltä on eri puolilla kysytty mieliruokia niin ensin ovat tietenkin oman alueen syötävät ja niiden jälkeen mainitaan ehkä Couscous, Pizza tai Paella. Kun sitten lasketaan kaikkien alueiden kyselyt yhteen saavat tietenkin alueiden ruoat vain alueiden ihmisten äänet ja nämä muut sitten kaikkien äänet ja lopputulos on että ranskalaiset pitävät eniten Coucousista sitten Pizzasta ja Paellasta, ensimmäinen ranskalainen Blanquette de Veau (vähän niinkuin tilliliha, joka on meidän mielestä ihan hyvää). Se tutkimuksista.
Täältä matka jatkuu huomenna kohti Roomaa, jossa pelataan viikko Suomesta saapuvien ystäviemme kanssa ja asumme keittiöllä varustetussa neljän hengen huoneistossa. Sieltä ajamme Riminille puoleksitoista viikoksi Safojen golfkurssille, joissa olemme eri puolilla Espanjaa ja Italiaa jo pelanneet neljänä vuonna. Sieltä kohti Rostockia, josta laivalla Vuosaareen, jonne saavumme vapunaatto aamuna. Eli blogi ei siirry vielä kuukauteen kesätauolle, joten olkaapa kuulolla.
Olemme aina ajatelleet, että me olemme täällä raikkaassa ja terveellisessä meri-ilmassa. Viime viikon saastesumun pysähtyminen moneksi päiväksi tänne herätti tutkimaan, miten asiat oikein ovat. Sumua oli niin paljon, että La Provencalin golfkentällä olisi luullut olevansa tasangolla, vuoria ei näkynyt lainkaan. Pallot sentään näkyivät, ollaan sen verran lyhytlyöntisiä. Meidän parvekkeelta näkyy normaalisti Välimeri, mutta nyt näkyi vain epämääräisen harmaata ilman horisonttia. Televisiouutisissa puhuttiin paljon Pariisista, jossa sallittiin vuoropäivinä parillisten ja parittomien rekisteritunnuksellisten autojen käyttö ja näytettiin autoilijoita, joilla selityksiä riitti. Poliisit eivät heltyneet, vaan kylmästi käännyttivät autoilijat sisäänmenoteillä. Joku fiksu ajoi yleensä scootterilla töihin, mutta kun siinä oli väärä numero, vaihtoi autoon, joka saastuttaa enemmän. Ei tullut mieleen ranskalaiselle(kaan) ottaa junaa. Täällä varoituskyltit ilmestyivät Promenadille ja nopeuksia rajoitettiin, muuta ei näkynyt. Lehtiä lukeneet suomalaiset kertoivat meille tilanteesta.
Nizzan ilmanlaatu olikin kartan mukaan todella huono, ja meitä tuntui kuristavan kurkusta, mutta vakuutimme itsellemme ja muille sen olevan vain mielikuvituksen tuotetta. Täällä ei ole teollisuutta, mutta liikenne ja normaali kaupunkiympäristö tuottaa saasteita niin paljon, että ilmanlaatu lienee korkeintaan kohtalainen normaalistikin, pääväylien varrella näkyy jopa punaista eli ilman laatu on huono. Epäilemme, että Helsingissä olisi tarjolla jopa enemmän raikasta meri-ilmaa. Lisätietoa ja karttoja löytyy mm. atmopaca.org sivuilta ja vastaavasti ilmanlaatu.fi. Vuodenaika ja paikalliset olosuhteet vaikuttanevat asiaan hyvin paljon. Ei ole ennen tällaista täällä ollut. Ompa kummallinen kevät, mutta oli talvikin outo. Mitähän kummallisuuksia vielä on odotettavissa niin täällä kuin Suomessakin.
Viikonlopun levon jälkeen suuntasimme vierainemme Marinelandiin. Viime vuonna kävimme siellä toisien vieraittemme kanssa ja muistelimme kokemuksen olleen positiivinen. Niin nytkin, sää ei tosin tälläkään kertaa oikein suosinut, pilvistä ja siksi viileää.
Eilen oli vuorossa Monte Carlo. Emme vaan taida olla pelureita, aulan automaatit riittivät tyydyttämään pelihimon. Puitteet on hienot, ja vessat siistit. Tutkimme myös ravintoloiden ruokalistat ja totesimme hintatason meikäläisittäin ihan kohtuulliseksi, ravintolat näyttivät myös riittävän hienoilta. Haluavat selvästi pitää asiakkaat kasinon sisällä myös ruokaillessaan. Aulabaarin kahvi maksoi 3,50, Cafe de Paris terassilla 4 euroa. Auto oli Casinon parkkihallissa ja matkamuistoja ja tuliaisiakin ostettiin.
Ennen peliä ajoimme lounaalle Mentoniin, joka on meistä mukava kaupunki. Olemme löytäneet sieltä uuden hyvän ravintolan viime kevään pettymyksen jälkeen, mutta emme muista, mikä se on. Ravintoloitahan siellä riitttää. Söimme lounaan L´ulivossa, sardinialainen ravintola, 20 euroa alku- ja pääruoka, oikein sympaattinen.
Kaikenlaisten (sika)influenssien ja muiden tautien lisäksi klassinen mahatauti iskee milloin missäkin tilanteessa ja mistäkin syystä. Otsikon haulla googlesta löytyy paitsi ohjeita, miten välttää tauti, mitä pitää tehdä, kun se kuitenkin iskee, mitä saa syödä ja juoda, myös kartta, josta ilmenee, missäpäin Ranskaa tautia on minkäkin verran. Olemme olleet lukuisia kertoja (muistamme oikein hyvin kaikki kerrat) taudin uhreina, olemme syyttäneet milloin perinnemakkaroita, milloin ostereita tai kypsentämättömiä vihanneksia, mutta nyt olen yhä vakuuttuneempi, että kyseessä on ollut viruksen aiheuttama tauti. Etenkin turistille sen välttäminen on haasteellista, käsiä pitäisi pestä yhtenään ja mihinkään pintoihin ei pidä koskea ilman, että menee taas pesemään käsiä. Täällä on tapana murtaa leipää käsin, ja pikaruuan sormin syöminen on kai ihan normaalia. Myös täällä vierailleet tuttavamme ovat joutuneet taudin kynsiin, lapsuuden ystäväni nukkui yhtenä vuonna kaksi päivää lomastaan meidän sohvalla ja nyt tuttavarouva on nukkunut pari päivää hotellihuoneessaan.
Tauti vie kaikki voimat.
Lukijoillemme voin kertoa, että epidemian huippu täällä on jo sivuutettu, kausi alkaa vuoden vaihteessa ja jatkuu pari kuukautta, kunnes sitten vähenee näihin aikoihin. Kuulemma rokotusta tai lääkettä tautiin ei ole.
Tiistaina lähdimme kohti Le Provencalia golfaamaan. Olimme 11 aikaan perillä ja parkkipaikka oli täpösen täynnä, kaikki meikäläisittäin luovan parkkeerauksen paikat oli käytetty, vain tosi ranskalaisten oli vapaana. Päättelimme, että on paras varata aika seuraavaksi päiväksi ja niin teimme. Keskiviikko oli vähintään yhtä hieno golf päivä, ja tällä kerralla parkkipaikalla oli hyvää tilaa. Osuimme pelaamaan ranskalaispariskunnan kansssa. He kertoivat asuneensa vuoden Antibesissa ja muuttaneensa sinne Pariisista. Ihastelimme asiaankuuluvasti Pariisia ja peli alkoi. Pariskunta oli meitä nuorempi ja hyvin urheilullinen, herra pelasi keltaisilta, rouva sinisiltä ja me seniorit punaisilta. Peli sujui tasaisesti, rouva oli yleensä lähinnä lippua ja se meistä, joka harjoittelee, kauimpana. Pelasimme kuitenkin hyvin, pareja tuli meille kummallekin ja sille, joka ei harjoittele ja pelaa harvoin, viimeisellä birdie.Viimeistä väylää lähestyessäni huomasin rouvan painelevan metsään ja keräävän sieltä jotain bagiinsa. Katsoimme toisiimme ja totesimme kyseessä olevan muutaman puukalikan. Takkapuita, arvelimme. Pariskunta huomasi ehkä hiukan kummastuneet katseemme ja ryhtyi selittämään, kuinka takkapuut on Ranskassa kamalan kalliita ja nähdessään metsässä vielä puukasan haki seltä lisää. Me naureskelimme, että Suomessa kyllä puuta riittää. Mutta Henkka ymmärsi, että mies olisi sanonut kuution maksavan 150 €. Mietiskelin, mitä viime kesänä maksoin heittokuutiosta koivuklapeja, määrä oli tosi iso ja pinosin niitä monta päivää. Riittää varmasti muutaman kesän saunan lämmitykseen ja omalta tontiltakin saa puuta poltettavaksi. Mutta jos ainoa lämmitystapa on puut, niitä varmaan kuluu täällä talven mittaan.
Eilen olimme lentokentällä vastassa Nizzaan tulevaa tuttavapariskuntaa ja tiedossa on herkutteluhetkiä heidän kanssaan, toisaalta, maaliskuun loppu lähestyy ja sanomme taas näkemiin Nizzalle.
Lauantaina kävimme Maritan kanssa kukkakarvevaalissa (Bataille des Fleures = Kukkien taistelu). Muutoin emme ole karnevaaleja katselleet. Josko tänään katsomme ilotulituksen Promedanilla?
Laululounas oli mukava tapahtuma, mutta minä jäin ilman kania. Joku ylimääräinen söi mun kanin. Sain hyvän lihapalan ja Kipan kanssa jaoimme lihat ja kanit. Mukava suomalainen omistajatar ja kiva ravintola satamasssa. Kiitos Ritvalle järjestelyistä ja erinomaisille muusikoille musiikista. Tulemme uudestaan.
Tiistaina päätimme lähteä Latteen (Latte on maito italiaksi), joka on lähin italialainen paikka Ranskan jälkeen Italian puolella ja siellä on suuri Supermercato, josta löytyy kaikkea. Ostimme Proscuito di Parmaa siivutettuina 320gr 9,37€, Kielikeikettä 200gr 4,99€ ja Reggiato di Parmigiano 600gr 10,67€, Sangiovesea, Barberaa ja Cabernet Sauvignonia pullon kukin 1,99€, ihan hyviä. London Gin 0,7l 5,15€ ja kuiva Martini 1l 3,2€. Eli kaikki halvempaa kuin Ranskassa ja tietysti Suomessa.
Ajelimme moottoritietä rauhassa Nizzaan päin ja löysimmde ehkä nopeamman reitin Rapidille, jossa sitten rupesikin tapahtumaan.
Eteemme yritti heittäytyä nokkaa hipoen pikku Mini ja painoin torvea. Näytin myös italialaisten meille opettaman ystävällisen merkin kanssa-autoilijoille. Tämä ranskalainen ei kait sitten osannut italialaisia käsimerkkejä, koska tuntui hermostuvan. Minä sitten yritin häntä rauhoittaa ajamalla viereisen auton kanssa samaa nopeutta. Tämä tuntui hermostuttavan häntä vielä lisää ja valot vilkkuivat, joka minua rauhallisena autoilija kovin ihmetytti, sillä ranskalaiset eivät yleensä valoja käytä torvea useinkin. Kun Rapid tuli kolmekaistaiseksi jäin keskikaistalle, jotta hul-- kanssa-autoilijani pääsisi ohi. Hän päätti kuitenkin tutkia lähietäisyydellä takaluukkuni sisältöä, jossa ostoksemme olivat. Kipa kauhisteli tuleeko hul.. kanssautoilijamme peräämme Magnaniin. Sanoin,että antaa tulla vaan, mutta Kipa, että jos sillä on ase. Pisti miettimään.
Oli tulossa perässa viime hetkeen mutta kurvasi penkka pöllytten ja muiden torvien säestyksellä takaisin Rapidille erittäin vaarallisesti. Tuli mieleen oliko herra ottanut liian vähän lääkkeitään vai liian paljon. Ranskassa tuntuu olevan liikennehulluja huomattavan paljon, sillä tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun käyttäydytään uhkaavasti. Eikä vain ranskalaiset vaan myös muut.
Kerran jopa italialainen rekka yritti ajaa päälle takaa päin, mutta Citikan dieseli päästi karkuun. Eipä vastaavaa tapahdu pohjoisessa.
