Lounasputkessa

Olemme useasti valitelleet sopeutumattomuuttamme täkäläisiin ruokatapoihin. Myöhään nukkuva seniori, joka nauttii suomalaistyylisen aamupalan, ei todellakaan ole nälkäinen ranskalaiseen lounasaikaan, ja iltaruoka, kas kummaa, osuu liki nukkumaan meno aikaa. Tai ainakin nälkä on  jo 6-7 aikaan illalla. Ranskassa ruoka-ajat on ne mitkä ovat, ravintoloiden ovia on turha kolkutella jos nälkä yllättää muuna aikana.  Välipaloja täällä emme juuri  nauti,  joskus iltapäiväkahvin kanssa jotain leipomon herkkuja, joita ranskalaiset ilmeisesti syövät jälkiruuaksi.
Toisin oli nuorena Ranskaa lomilla kiertäessämme, aamulla lähdettiin aikaisin liikkeelle,  hotellin aamupala oli  patongin pala hillon kera, kahvi, tai siihen aikaan usein tee, koska kahvi oli, no mielestämme  ei niin hyvää (kahvi käytiin juomassa aamupäivällä kahvilassa), ja lounasaikaan oli hillitön nälkä. Nautittu lounas ei mitenkään vähentänyt nautintoa, kun päivän ohjelman ja ajomatkan jälkeen majoituimme ja etsiydyimme tutkimaan lähistön ravintoloiden ruokalistoja ja syömään parhaalta vaikuttavaan paikkaan. Lukemattomia herkkuhetkiä, jotka vieläkin tuovat veden kielelle. Silloin maha veti ja sääret kantoivat, nyt on toisin. Ei jaksa enää välttämättä edes koko pitsaa vaan pitää pyytää mukaan ja syödä aamulla. Varmaankin pitää alkaa syödä Saksassa ns. Senior teller normaalin ja lasten annoksen välissä.

Nyt siis lounas vaatii etukäteissuunnittelua. Parempi herätä melko varhain ja juoda aamukahvit ilman turhia syömisiä ja iltaruokaa kotiin ei tarvitse varata, jos nälkä kuitenkin  yllättää, teen kanssa syödään voileivät.

Putki alkoi Nizzasta La Focacciasta, jossa tuttavapariskunnan kanssa nautittiin erinomainen lounas. Emme olleet siellä aiemmin olleet, ja ihastuimme todella ravintolaan. Henkka söi kalaa ja Kipa mustekalaa, erinomaista. Ja viiniä. Ravintola oli lounasaikaan aivan täynnä, onneksi tuttavamme olivat varanneet pöydän. Jälkiruuat vaikuttivat "kotitekoisilta", varmaan olivatkin sitä, hyviä.

 Seuraava lounas oli seuran golfin jälkeen (Old Course), siellä söimme kylmää ruokaa buffetista, vaihtoehtona päivän annos, choucrout  (hapankaalin päällä kinkkua, läskinpaloja ja makkaroita, Henkan herkku Alsacessa) , joka näytti tosi suurelta. Ja viiniä. Ulkoilun ja liikunnan jälkeen lounas ei tuottanut mitään vaikeuksia ja kotona todella vielä syötiin voileivät illalla.

 Seuraavana päivänä petankin jälkeen  meitä kokoontui iso joukko pelaajia pikkujoululounaalle (aperitiiviksi juotiin glögit), jossa perinteistä jouluruokaa, ankanmaksaa ja pääruuaksi lihaa perunoiden kera. Joku sanoi, ettei ole liikoja vihanneksia, no alkuruuassa oli vähän salaattia. Ja viiniä. Vielä jälkiruoka, ja oltiin tupaten täynnä.

 Itsenäisyyspäivänä osallistuttiin seuran järjestämälle lounaalle, hieno paikka Cannesissa. Uskomattomat näkymät, loistava sää ja juhlava tunnelma. Alkuruoka oli hieno ja näyttävä, valitettavasti puuttui makua. Pääruokana daube, haarukalla syötävän pehmeäksi haudutettu lihapala, joka oli oikein hyvä, ja vielä jälkiruoka pannacotta. Ja viiniä. Riittävää ja hyvää.

Seuraava lounas nautittiin golfin jälkeen Biotissa. Kentällä oli kisa, mutta koska maksavat asiakkaat ovat tervetulleita, marsalkka ohjasi meidät aloittamaan 10 väylältä. Alku sujui hyvin, loppu odotellessa, mutta sen verran ajoissa lopetimme, että jälleen, maksavat asiakkaat toivotettiin tervetulleiksi syömään. Päivän annos oli syöty loppuun, samoin tartar-pihvit, mutta lista on laaja ja annokset suuria. Seurueemme nautti simpukkapastaa, tonnikalapihviä ja Nizzan salaattia. Ja viiniä. Ei jaksettu jälkiruokaa.

Putken seuraava ruoka oli kenties viikon paras, tuttavarouvien kanssa Grassen suunnalla  Le Bar-sur-Loupissa La Jarrerie. Viehättävä paikka, parkkipaikat edessä, hyvä ruoka ja daamit saivat vielä ruusun poislähtiessään. Söimme ankanmaksaa alkuun, pääruuaksi kalaa "Bourrida" , Cafe Gourmand jälkiruuaksi ja viiniä, poistuimme tyytyväisinä.

Tänään piti olla putken viimeinen ravintolalounas,  Gagnes-sur-Merissä Le Grill du Boucher, valitettavasti tuttavamme sairastui ja tilaisuus peruttiin. Pikaista paranemista. Sen sijaan päädyimme kotilounaaseen, jääkaapissa oli Grand Fraisísta ostettua salaattia ja merietanoita (bulots), jotka oli jo aika syödä. Ja viiniä. Kotilounas oli kuitenkin aika kevyt, joten eiköhän illalla tarvita vielä ruokaa. Ja viiniä.

Yllä kuvat ankanmaksa-annoksesta ja kuva itsenäisyyspäivän lounaan ravintolan terassilta. Kuten kuvasta näkyy aurinko paistoi ja oli 18C lämmintä eikä tuullut.

Liian pikä tukka

Maanantaina 5.12.20016 piti mennä parturiin koska tukka oli kasvanut ylipitkäksi tällaiselle vanhukselle Kipan mukaan. Parturi-kampaamo, jossa yleisimmin olemme käyneet piti kait koulutuspäivää koska siellä kampailtiin irtopäitä ja ovi oli kiinni. En päässyt jättämään edes omaa päätäni sinne, joten kävelin työmaan yli kadun toiselle puolelle. Työmaan todella, sillä katumme blv. Californie on myllätty täysin molemmilta puolilta ja kun siihen soppaan pistetään vielä mukaan ranskalaisten erittäin mielikuvituksellinen parkkeeraustapa niin keitto on valmis. Kaivauksia on tiheästi ja autoja parkissa on keskellä ja molemmilla sivuilla sekä siellä missä on pienikin tila, johon mahtuu tai vaikka ei mahtuisikaan. Siitä syntyy jokapäiväinen torvikonsertti heti aamusta alkaen, nytkin torvet raikaa. Entinen nelikaistainen katu on nyt yksi kiemurteleva kaista toiseen suuntaan ja yksi vielä enemmän kiemurteleva toiseen suuntaan. Kiemurtelun aikaansaavat muoviporsaat, jotka joka aamu uudella tavalla ohjaavat liikennettä työmaan läpi. Yksikin tyhmästi pysäköity auto aiheuttaa kauhean ruuhkan ja konsertin, sillä isot työmaakuorma-autot eivät mahdu pikkuautojen koloista. Lisämausteen tuo tosiseikka, että kadun molemmin puolin on useita parkkihalleja ja niihin pitää päästä, joko työmaan läpi tai kaivantojen yli, ja sieltä sekä sinne on koko ajan liikennettä ja jopa jonotusta. Homma johtuu itä-länsi raitiotien rakentamisesta, mutta ihmettelen silti, että ei kait kaikkien putkien ja johtojen uusiminen ja kaikenlaisten betonirakennelmien tekeminen kaivantoihin voi johtua raitiotiestä. Oletettavasti työt tehdään koska jotain pitäisi kuitenkin kaivaa niin kaivetaan kunnolla. Kyllä homma on niin ranskalaista että. En uskoisi, että Saksassa näin tehtäisiin, eikä ainakaan pysäköitäisi noin älyttömästi. Tämä purkaus siksi, että kun olin astumassa apteekin ovesta sisään alkoi konsertti ison kuorma-auton alppitorvella ja todella pitkään kun yritettiin herättää myöhemmin naiseksi selvinneen auton omistajan huomiota liikennepulmaan ,tuloksetta. Apteekista ulos tullessani auton omistajatar sitten ilmaantui ja ruuhka pääsi taas hetkeksi purkautumaan.
No meillä kun on näitä parturi-kampaamoita jopa kolme muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan kadun (työmaan) molemmin puolin kävelin toiseen, nimeltään petite pris. Nimensä mukaisesti pesu, joka oli myös hieronta ja leikkaus maksoi vain 15€. Maksoin 20€ ja olin tyytyväinen. Paljon ei tarvinnut puhua, sanoin vain, että tukka on liian pitkä ja hän, että vähän sieltä ja täältä ja minä että oui. Sitten oltiin valmiita itsenäisyysjuhliin, jotka vietettiin lounaalla Cannesissa. Siitä myöhemmin.