Auto-ongelmia

Jokunen aika sitten liikkeelle lähtiessämme syttyi takarenkaan ilmanpaineen varoitusvalo. Kurvasimme läheiselle huoltoasemalle, ja juuri näin, ilmanpaine oli vähän alhaalla. Täytimme renkaan ja sen kummemmin asiaa pohtimatta jatkoimme matkaa. Kaikki unohtivat asian. Aikaa kului ainakin viikko, ehkä enemmänkin, kun lähtiessämme varoitusvalo jälleen syttyi ja nyt ilmoitti jo renkaan olevan puhki. No, arvasimme, ettei se ihan niin tyhjä ole ja taas huoltoasemalle. Kuinka ollakaaan, meidän edellä pyrki bussi ko. asemalle myös. Kaikki arvaavat, kuinka aikaa kului, jono kasvoi, siirryttiin hiukan eteenpäin jne. kunnes vihdoin pääsimme ilmaletkun lähettyville. Hiukan luovaa mielikuvitusta ja auto oli niin lähellä, että letku ylettyi. Päättelimme, että rengas kannattaa korjauttaa ja sitä ennen ei lähdetä mihinkään. Tänään sitten suuntasimme sitikka-ateljeehen, missä olemme aikaisemminkin käyneet. Siellä oli tapahtunut muutoksia, ajoimme vanhasta muistista toiseen kerrokseen, joka näytti hiukan erinäköiseltä kuin ennen. He neuvoivat meidät alakerran pikahuoltoon, jonne itse asiassa taidetaan ajaa ihan eri puolelta rakennusta, mutta tietä kysymällähän sinne löytää. Ja ystävällinen nuorimies ryhtyi työhön. Mutta suureksi pettymykseksemme hän ei löytänyt renkaasta vikaa. Eli olemme lähtöpisteessä, rengasta pitää tarkkailla kaiken aikaa tai yksinkertaisesti vaihtaa  uuteen. Renkaat eivät ole vanhat, joten millään ei viitsisi, autonkin vaihto on pian edessä. Olemme kuulleet kertomuksia neuloista, jotka joutuvat renkaaseen ja tekevät juuri tätä, vuotavat vähän mutta ovat vaikeasti havaittavia. Korjaamo ei perinyt maksua meiltä, arvaavat varmaan itsekin, että olemme kohta taas siellä. Vai pitäisikö yrittää löytää joku muu paikka, jossa on tarkkasilmäisempiä henkilöitä.

Kevättä rinnassa

Olimme Opio-Valbonnessa golfaamassa hyvässä aurinkoisessa säässä. Ei nyt ihan shortsikelejä, mutta palella ei tarvinnut ja päällimmäisiä saattoi jo vähän riisua. Peli ei sujunut kovin hyvin, mutta arpaonnea oli. Kenttä oli märkä, ja pallot pysähtyivät juuri siihen vesilätäkköön, mihin sattuivat osumaan, mutta ongelmat oli kyllä lähipelissä, kenttää on turha syyttää. Tunnelma oli kuitenkin loistava, kenttä on edelleen ainakin toisen mielestä mukava, väylät ovat vaihtelevia, siirtymät lyhyitä,  väylien kapeus ei tuota ongelmia lyhyille suorille lyönneille. Kiitos järjestäjille sekä peliseuralle, mukavaa oli ja tuli oltua ulkona ja nautittua ensimmäisistä kevätsäistä. Paikassa on erinomainen ravintola, jonka keittiöstä pidämme kovasti, ja nytkin ruoka oli hyvää, mutta linnun kypsyysaste herätti kyllä kysymyksiä. Olemme ostaneet meidän Casinosta kanafileitä, joissa paketin päällä on ollut ohje kypsentämisestä. Ohje on  erinomainen, lopputulos on mehevä, mutta kuitenkin läpikypsä. Ilman ohjetta olisimme kypsentäneet kauemmin (varmuuden vuoksi), ja lopputulos olisi ollut kuiva verrattuna ohjeen tuottamaan. Olemme aiemminkin olleet sitä mieltä, että täällä kypsennetään yleisesti kovin varovaisesti niin kalat kuin lihatkin, joten kypsempää haluavan kannattaa kyllä lausua toiveensa tilattaessa, jotta, parhaassa tapauksessa, välttyisi pettymyksiltä ja odottelulta.

Otsikko tulee siitä, että huomenna on St Valentinin päivä eli meikäläisittäin Ystävän päivä. Täällä päivää vietetään huomattavasti romanttisemmissa merkeissä, josta vihjaa telkkarin suklaa- ja parfyymimainoksetkin. Ravintoloissa on tarjolla St Valentin -menuja ja ehkäpä tapana on viettää iltaa sydänkäpysensä kanssa. Kukkia ainakin on syytä ostaa. Televisiosta olemme seuranneet ohjelmaa Les Reines du Shopping, jossa viisi naista saa tietyn summan rahaa, jolla pukeutua annetun teeman mukaisesti, siis puku, kengät, käsilaukku, asusteet, myös kampaus ja meikki kuuluu asiaan. Sitten he arvostelevat toinen toistensa asut ja voittaja saa 1000 euroa.  Nyt teemana oli "sexy pour St Valentin"  ja 4 kilpailijaa sovitteli liki epätoivoisina erilaisia mekkoja iltamenoja varten, mutta voittaja pistäytyikin alusvaateosastolle ja varustautui viettämään koti-iltaa. 

Hyvää Ystävän päivää kaikille!

Mimosaretkellä

Vihdoinkin kaunis päivä, ja suuntasimme kohti Massif du Tanneronia. Tanneron on Grassen eteläpuolella oleva kylä Mimosa- reitin varrella, ja sinne vie yksi niistä vihreistä teistä, jollaisista monet kerrat olemme vannoneet pysyvämme poissa. Tähän mennessä olemme suhtautuneet hiukan keveästi liikennemerkkeihin, joissa varoitetaan putoavista kivistä, arvelleet todennäköisyyden olevan  pieni, että se juuri meidän kohdalla putoaisi. Mutta surullinen uutinen junasta, johon törmäsi suuri kalliolohkare ja suisti sen raiteilta, sai ainakin ajelemaan varovaisemmin ja varomaan mahdollisia pehmeitä tien reunoja. Mekin olemme ajaneet jokunen vuosi sitten kyseisen junareitin, joka Nizzasta lähtiessä  seuraa Var-jokea.  Menimme vain Puget-Theniersiin asti ja tulimme toisella junalla takaisin, junia kulkee harvakseen eikä vauhti  matkalla päätä huimannut, mutta maisemat kyllä.

Mimosaretkellämme oli muutamin paikoin sortumia tiellä, mutta ei kuitenkaan mitään kovin pahoja, ja tien yllä kaartuvat mimosat sekä henkeäsalpaavat maisemat korvasivat vaivannäön.

Mimosaretkemme kääntöpiste oli tällä kerralla Frejus, ja pysähdyimme St Raphaelissa lounaalle rantakadun ravintolaan. Auton jätimme suosiolla läheiseen parkkihalliin, vaikka olemmekin pitäneet niitä usein kalliinpuoleisena. Tällä kertaa niin ei ollut, vaan maksu oli 2,90. Lounaspaikka valikoitui täysin sattumalta, O'Soleil, italialaistyyppinen moderni paikka, joka mainosti pizzoja ja kalaruokia. Bourreda de poisson oli runsas annos, 19,50, olisi hyvin riittänyt yksinään. Söimme kuitenkin alkuun kuorrutetut simpukat muistellen, ettei annos yleensä ole kovin iso, muutama simpukka. No, täällä oli toinen tyyli. Jälkiruokia mainostettiin Dessert Maison, ja siltä ne vaikuttikin, Tarte Tatin ja Tiramisu, 5-6 euron luokkaa. Muutkin vaikuttivat tyytyväisiltä ruokiinsa, ja paikka oli lähes täynnä. Ajoimme rantatietä takaisin, Cap Roux (kallioiden pääväri on punainen) oli oikein hieno iltapäivän auringossa, ja vaikka olemme ajaneet reitin lukuisia kertoja, olemme aina yhtä ihastuneita.
Vettä on kuulemma tullut tilastojen mukaan neljä kertaa enemmän kuin 60 vuoteen tämän talven aikana. Ei ihme, että rapakivikalliot sortuvat teille. Rapakiveä kun ovat tienvierusrinteet yleisesti Rivieralla.Nice Matin. kirjoitti Hiver fou eli hullu talvi kun sateen lisäksi on ollut kuitenkin tavanomaista lämpimämpää .Joet tulvivat ja Ranskan läsirannikko pohjoisessa on ollut täynnä katastrofaalisia tulvia, Keskiranska täynnä lunta ja vuoritossa lumivyöryvaara. Mutta kevät koittaa aina varmasti ja sateet loppuvat, toivottavasti nopeasti.