Eipä paljon mitään

Lauantaina ja sunnuntaina ei paljon tapahtunut. Väijyttiin vain varvasta. Maanantaina käytiin Maritan ja Jussin kanssa hyvällä lounaalla Canesissa. Kävelin ensi kertaa sandaaleissa ja siitä kait ei varvas tykännyt, vaan tuli punaiseksi ja Kipa kovin huolestuneeksi. Aamulla ei punoituksesta ollut jälkeäkään, joten emme menneet sairaalaan, vaan vein kipan kävelemään suomalaisten kanssa. Paikalla oli kuitenkin myös yksi englantikainen ja yksi ruotsalainen suomalaisrouvineen. Odottelin kolme tuntia paahtavassa säässä, kunnes tulivat kävelyltä. Oli kuulemma raskas, mutta kiva kävely. Iltaa vietetään kotioloissa. Välimeri on uskomattoman tyyni jo toista päivää. Ei tuule ollenkaan, joten 22-25C tuntuu kovin kuumalta auringossa. Sää on ollut jo pitkään aurinkoinen ja luonto kaipaisi kovasti vettä, jota ei ole vielä päiviin luvassa.

Vasemman jalan varpaan viimeiset seikkailut...

Keskiviikkona sitten aamu yhdeksältä St. Roch'iin taksilla. Siellä respassa ihmeteltiin lähetettäni ja selittelin, että siteen vaihtoon. No ei tullut selvää ja ohjasivat seuraavaan kerrokseen ja sanoivat, jollei onnistu niin tulkaa takaisin. Seuraavassa kerroksessakaan ei kukaan halunnut tutkia vasemman jalan varvasta, joka otti siitä hieman itseensä. Edellisenä päivänä oli joukko sairaanhoitajia viettänyt vapaa-aikaansa vasemman jalan varpaan ympärillä ja varvas paistatteli ylpeänä mielenkiinnosta. Nyt ei kukaan ollut kiinnostunut. Paikalla oli sentään yksi varpaan tuttu miessairaanhoitaja, joka yritti ottaa yhteyttä varpaan jo tuntevaan pieneen naispäällikköön. Oli kuitenkin leikkauksessa vasemman jalan varpaan suureksi pettymykseksi. Ilmoitimme sitten painokkaasti, että vaihtaisimme siteen itse, vasemman jalan varpaan suureksi pettymykseksi.Emme menneet takaisin alakertaan vaan käpyttelin sairaalan edessä olevalle pysäkille ja kotiin bussilla.
Puoli yksi lähdettiin taksilla lounaalle. Suomalaisia oli 18 henkeä ja ruoka hyvää. Bussilla kotiin.
Lounaalla oli sovittu, että Juhani hakee Kirsti pelaamaan torstaina. Oli kuulemma kaksi aikaa tilattu ja mukaan mahtui. Ei kuulemma mennyt kovin hyvin mutta ilma oli kaunis.
Perjantain petankia pelattiin erittäin tuulisessa säässä, emmekä minä, Kipa ja Kimmo antaneet kummassakaan pelatussa erässä milliäkään periksi, joten tuli kaksi voittoa. Juomat yhdessä lähes kahdenkymmenen hengen kanssa ja kotiin bussilla. Bussissa yksi hörhö seisoi kuljettajan vieressä ja pälätti koko ajan. Housuissa ei ollut vyötä, joten mies näytteli koko bussille paljasta peppuaan vahän väliä kun housut tippuivat nilkkoihin. Porukalla oli hauskaa ja paljon kauhistelua myös.
Päivät vähenevät ja Suomeen lähtö lähestyy. Lauantaina koetan pienempää sidettä, jotta jalka mahtuisi sandaaleihin ja voisi kävellä melkein normaalisti. Auton ajo sujuu kyllä hyvin, koska automaatissa ei vasen jalka saakaan tehdä mitään.

Vasemman jalan varpaan uusimmat seikkailut Nizzan sairaaloissa

Tiistaina aamulla taksiin ja kohti L'Archet 1. Siellä neuvottiin viidenteen kerrokseen, joka ei ollut oikea, joten menimme neljänteen, josta ohjattiin kuudenteen eli sinne mistä lähdimme. Rupesi jo hieman risomaan, mutta kun respan ihminen pyysi anteeksi, ettei katsonut ensikerralla kunnolla paperiani ja ohjasi saman kerroksen ilmottautumispisteeseen, niin lauhduin. Pisteessä otettiin tiedot ja 23€. Odottamaan puoli tuntia, sitten läheiseen tutkimushuoneeseen tökittäväksi. Taas epäiltiin kirurgisia toimenpiteitä, vaihdettiin side ja lähetettiin takaisin St. Roch'iin. Sinne taksilla, ilmottautuminen ja odotusta. Nuori mies ohjasi meidät tutkimushuoneeseen kun kysyin saako vaimo tulla mukaan ja sain myöntävän vastauksen. Petille makaamaan ja side pois. Taas tutkitaan ja kysellään. Miestohtori totesi, ettei näytä enää kovin pahalta ja määräsi keskiviikkona poliklinikan vastaanotolle sidettä vaihtamaan. Uutta sidettä laitettaessa oli yleisönä kolme sairaanhoitajaa? Eikö ollut muuta tekemistä, ja Kipa heitettiin ulos. Olisihan Kipa osannut sen siteen vaihtaa kun oli jo kerran maanantaina sen tehnyt, mutta oltiin sitä mieltä, että mennään aamulla, jotta päästään 12,30 lounaalle. Ihan varmistuksen vuoksi.
Taksissa Roch'iin huomasimme, että tarkastuskäynti siellä oli määrätty 19.04, jolloin toivottavasti olemme jo Suomessa, vai onko tuo huono ennusmerkki tuo päivämäärä. Roch'in tohtori neuvoi jättämään sen voimaan, joka ei kovin paljoa rauhoittanut, vaikka oli aikaisemmin varvasta tutkiessaan todennut, ettei se pahalta enää näyttänyt.
Risteilyä sairaaloiden välillä näyttää jatkuvan. Miksiköhän ei voida kaikkea tehdä samassa paikassa kysyy vasemman jalan varvas.

Vasemman jalan varpaan seikkailut Nizzan sairaaloissa

Torstaina sitten kävimme pelaamassa kolmen rotarin ja Juhanin kanssa Provencessa 2x9reikää. Heikki teki elämänsä toiseksi parhaan tuloksen 18 reiällä ja Antti takoi ainakin yhden birkun, joten joutui tarjoamaan oluet. Minä pelasin Heikin ja Kipan kanssa Biotista viisastuneena punaisilta, ettei tarvinnut maksaa kaljoja jos ei pääse ensimmäisellä edes punaisten yli. Nyt kun en lyönyt yhtään aloitusta taaksepäin, niin kaikki menivat punaisia pitemmälle.
Illalla olikin sitten vasemman jalan tulehtunut varvas todella kipeänä.
Aamulla, kun olisi pitänyt lähteä Petanqueta pelaamaan, sovimme, että Kipa menee pelaamaan ja minä etsiydyn tohtorille. Menimme molemmat kolmosen bussiin, mutta minä jäin pois Grosso Gumissa ja kävelin turisti-infoon neuvoa kysymään. Neuvoivat sairaalaan Saint- Roch, joka olisi kait itsekin pitänyt tietää, mutta nytpä sitten osataan ja toivottavasti ei koskaan tarvita tuota tietoa enää. Oli kuulemma kävelymatkan päässä. Kaikkihan on kävely-matkan päässä, Roomakin. Kipeellä varpaalla kävely oli tuskallista, mutta paikalle päästiin. Sisäänkirjoittautuminen oli sähläystä ranskalaisittain ja odotushuoneessa kaksi tuntia. Sitten käsittelyhuoneeseen. Kaksi sairaanhoitajaa tonkivat jne. ei kait tarvitse tarkemmin selittää, mutta varvas oli selvästi tulehtunut ja sisälsi pusia. Puhuttiin ranskaa ja pärjäsin oudon hyvin, eli osaavat äidinkieltään. Sitten ohjattiin röntgeniin, jossa reipas mieshenkilö sanoi puhuvansa ranskaa, englantia ja arabiaa, minkä tunnisti jo ulkonäöstä. En viitsinyt sanoa, että itsekin puhun muutaman sanan kuten, että Gini on loppunut mutta Tonikia riittää olkaa hyvä tai neljä kaljaa kiitos.
Varvasta kuvattiin ylhäältä ja sivusta. Sitten tohtorille saman tarmokkaan apuhoitajan perässä.
Siellä sitten vasta varvasta tutkittiinkin ja välillä oltiin sitä mieltä, että yhdeksälläkin pärjää vaikka en ihan ollut samaa mieltä. Porukan pomonainen tohtori tuli paikalle ja lopetti leikkaamisesta puhelun ja päätyi vahvaan antibioottikuuriin aluksi. Sitten vasta leikataan ellei tipu sitä ennen pois. Varvas ja jalka käärittiin pakettiin, annettiin kotisairaan hoidolle kirjalliset ohjeet, minulle reseptit antibiootista ja tarvittavista ostettavista haavanhoitoaineista ja kääreistä, sekä jalkaan hankittavasta erikoiskengästä. Vastapäisestä Pharmaciesta saisi kuulemma kaikki. Sain myös lähetteen tulla uudelleen tarkastukseen sunnuntaina klo 11.00.
Pharmaciesta sai kaiken ja kengällä on todella vaikea kävellä, onneksi 10 ja 9 bussipysäkki on sairaalan edessä.
Kipa oli välillä käynyt tilaamassa rotareille läksiäis-illallisravintolan Le Maison Marie kävelykadulta menevän porttikongin viehättävältä sisäpihalta. En tiedä tällä hetkellä miten ilta sujui, mutta toivottavasti upeasti.
Heikki ja Osmo kävelivät meille antamaan konsulttiapua varpaan siteen vaihtamisessa ennen menoansa ravintolaan. Buukkasivat itsensä myös Lufthansan tämänpäiväiseen koneeseen läppäril-tämme ja joivat Kipan kanssa sampanjat. Minun on parasta olla kuivin suin koska syön vahvoja penisilliinejä, joiden tehoa alkoholi laimentaa. Pidän myös kovasti kaikista varpaistani.
Sunnuntaina sitten kaikki sujui mukavasti ja todettiin, että varvas on kovasti paranemaan päin ja sain passituksen tiistaina toiseen sairaalaan L'Achetiin, jossa tapaisin infektologin. Hauskinta reissussa oli, että saimme saman mukavan taksin mennen tullen vaikka väliä oli yli tunti ja Nizzassa on 380? taksia. Matkakin sujui mukavasti ranskaa puhellen, hei mehän osataan jo!!!

Viiniretki

Bussi oli ilmestynyt jo odottamaan hotellille klo 8.30 ja lähes kaikki  olivat paikalla. Lähdimme matkaan hieman ennen yhdeksää. Matkalla esittelin kuljettajamme Ericin ja kerroin ranskan aluehallinnosta sekä roseviinistä hieman. Olin myös kopioittanut hotellin respassa kaikille Riviera Suomi-seuran yhteislaululounaan laulut, joita moniäänisesti sitten Pentin johtaessa laulettiin mennen tullen ja kuskia huvitti niin. Laulettiin Chateau Bernen ravintolassakin, jossa saatiin muilta ruokailijoilta  raikuvat aploodit.
Meitä odotti myyntijohtaja Brigitte, joka puhuin niin hyvää ja selvää englantia, että taisivat englantia osaamattomatkin ymmärtää. Hieno kierros kellareissa, infoa talosta ja viinistä ja päälle kolmen viinin maistajaiset. Chateau Bern on englantilaisomistuksessa ja on laajentunut jatkuvasti. Viimeinen investointi oli läheisen viinitilan osto. Tällä hetkellä tuotanto on 1 miljoona pulloa vuodessa. Pääosin roseta Provencessa kun ollaan vaikka valmistavat he punaista ja valkoista. Provencen tuotantohan on 80% roseta. Hinnat eivät tietenkään ole market tasoa eikä laatukaan vaan paljon korkeammat. He todella tekevät hartiavoimin työtä rosen arvostuksen nostamiseksi ja vievät yhtä laatuaan Suomeenkin. Heillä oli ollut suomalainen, tarmokas harjoittelijatyttö, joka avasi kanavan Alkoon. Viereisessä neljän tähden hotellissaan he pitävät lähes tauotta erilaisia tilaisuuksia ruuasta ja viinistä. Tänä viikonloppuna puhuttiin suklaasta.  Nyt keväällä heillä oli tarjouksia vuoden 2010 viineistään ja hinnat olivat 50% viime vuoden viinien hinnoista. Seuran matkalla syksyllä emme ostanee pulloakaan kun hinnat olivat 12€ pullolta 12 pullon laatikossa. Nyt sai 6€ pullo 6 pullon laatikkoja, joita myös tarttui meidän ja muidenkin matkaan, niin että lasti jouduttiin työntämään nokkakärryillä bussiin ja taas Ericiä nauratti. 
Aivan mahtavan lounaan ja viinien jälkeen haimme viinit ja jatkoimme laulaen matkaa ruotsalaisten omistamalle Rabiega- tilalle.
Rabiega oli Vin och Spritin omistuksessa, joka vastaa meidän Altiaa ruotsissa, ja nykyinen omistaja osti sen heiltä tiloineen ja hotelleineen päivineen muutama vuosi sitten. Omistaja Sven Anders Aakesson on mukavan kodikas mies. Hän otti meidät vastaan rennosti työvaatteissaan ja sanoi, kevättöiden juuri valmistuneen viinitarhassa. Tämä aika on viimeinen, jolloin viiniköynnöksiä voi leikata. Tämän jälkeen ne valuvat liiaksi nestettä kun lehtien ja rypäleiden kasvaminen alkaa.
Hänen tilansa tuottaa noin 40.000 pulloa vuodessa, joten tila on vaatimattomampi kuin edellinen, mutta kunnianhimoa ei puutu. Sven valmistaa pääosin punaviiniä mutta on hänellä valkoista ja roseetakin. Maistoimme varmaan kymmentä viiniä, eri värisiä ja eri vuosilta, sekä hänen Marciaan, joka oli ollut tammitynnyrissa kuusi vuotta. Marchan on ranskalainen vastine italialaiselle Grapalle ja yleensä valkoista kuin vesi. Mutta Svenin Marc oli ihan konjakin väristä, johtuen tammikypsytyksestä ja maistui pehmeämmälle ja täyteläisemmälle kuin vedenväriset laadut. Otimme puolen litran pullon ja laatikollisen punaviiniä. Muutkin tekivät taas ostoksia. Joutuvat varmaankin juomaan osan kun ei laukkuihinkin.
Laulellen sitten ajettiin takaisin Nizzaan ja Eric tiputti minut ja Kipan Magnan linja-autopysäkille ja vei muut ja meidänkin viinit porukan hotelliin. Oli sovittu että kun torstaina tulemme hakemaan golfareita Provencaleen niin saamme viinit takaluukkuumme. Eric varoitteli, että n'oublie pas ja minä sanoi non non.
Eli oli hyvä matka ja aikataulu piti ilman kiireitä. Olimme Nizzassa noin klo 17.00. Ns. koko päivän retki.

Lounasta rannalla ja Rotarykokous

Maanantai aamina suomalaiset lähtivät koko joukko Gunnarin kanssa  turistijunalla Chateau-kukkulalle ja tulivat hissillä alas. Tapasin heidät Promenadilla ja menimme yhteen rantaravintolaan lounasta yrittämään. Tilaa ei tietenkään ollut 15 hengelle ja viisi lähti vanhankaupungin antiikkimarkkinoille mutta 10 urheata odotteli 20 minuuttia sisällä oluen ääressä pöydän vapautumista. Hienosti järjestivät meille 10 hengen pöydän ja päästiin syömään myöhäistä lounasta. Hyvä palvelu, kaunis ilma, hyvä viini ja ruoka viihdyttivät. Tarjoilija osasi omaa äidinkieltään kunnes lopuksi pyysin kaksi Marcia paikallista Grappaa lausumalla marc. Hän vastasi näyttämällä nimikilpeään, että non Sebastian. Marc pitää lausua ilman c:tä.
Jo olutta juodessa tuli Osmon kanssa puheeksi, että koettaisimme onneamme saman päivän rotarykokouksessa. Olin jo neljästi yrittänyt käydä eri klubien kokouksissa siinä onnistumatta. Nyt sitten soitin kontaktinumeroon, sieltä vastattiin, ja kerrottuani asiani hän toivotti porukan tervetulleeksi  klo19.00.
Lounaan jälkeen sovittiin golfareiden kanssa tiistaisesta Biotin pelistä, johon Juhani tulisi mukaan, että kaikki halukkaat pääsisivät pelaamaan. Halukkaiden kanssa sovittiin illan Rotaryklubikäynnistä niin , että tapaisimme Hotel-West Endin edessä ennen klo 19.00.
No ilta oli yllätyksiä täynnä. Menimme 11 henkeä sisään ja kysyimme kokouksen pitopaikkaa ja respa neuvoi oikealle. Löysimme ison kiinniolevan kokoushuoneen, jossa oli selvästi merkitty Rotary Baie des Anges reunion, mutta huone oli pimeä ja tyhjä. Löytyi kuitenkin pienempi huone, jossa oli muutama rotari. Selvisi, että ilta olisi poikkeuksellinen, sillä menossa oli Guvernöörin käynti ja hallitus esitteli Guvernöörille ohjelmaansa. Meitä pyydettiin odottamaan puoli kahdeksaan, jolloin alkaisi kokous ja coctailit. Sen jälkeen olisi poikkeuksellisesti illallinen Guvernöörin kunniaksi avec. Meille suomalaisille, viisi henkeä, jotka halusimme jäädä illalliselle järjestettiin pikapikaa ravintolaan paikat. 
No puoli kahdeksalta alkoi väkeä valua, osa vaimoineen, suureen kokoushuoneeseen, joka oli käydä pieneksi, johtuen meistä 11 yllätysvieraasta. Kukaan ei kuitenkaan jäänyt ilman paikkaa ja ystävälliset Rotarit sanoivat, että baari on avoin. Siitä runsaasta juomapöydästä löytyi kyllä jokaiselle jotakin ja odotellessamme hallitusta ja Governööriä kaikki maistelivat juomia, pikkusuolaisia ja keskustelivat meidän kanssa ja keskenään. Ihmetys oli tietysti alkuun kova kun meitä oli niinkin suuri delegaatio Suomesta.
Kokous alkoi sitten kahdeksalta ilmoitusasioilla, jolloin kerrottiin myös raitiovaunuissa olevasta Rotary- mainoksesta. Antti, tuleva presidenttimme, oli jo ehtinyt kuvaamaan sen, ja esitellyt paikalla eräälle rotarille, joka ilmoitti kokoukselle, että suomalaiset ystävät ovat jo kuvanneet raitiovaunun. Sain puheenvuoron, jossa esittelin ranskaksi itseni ja Nizzassa oloni, kerroin vähän Keravasta ja ilmoitin, että delegaatiossa on 3 klubin edustajia. Kerava, Yli-Kerava ja Tuusula ovat paikalla ja esittelin jokaisen porukastamme unohtamatta mainita tulevaa presidenttiä, past presidenttejä, piirin monivuotista nuorisoasiamiestä ja vaimoja. Lopuksi luovutin viirimme ja suomeksi sekä englanniksi kirjoitetun kirjan Suomesta. Me saimme puolestamme kaksi viiriä. Klubin viirin ja Governöörin viirin. Runsaiden taputusten ja kiitosten jälkeen siirryimme sitten komeaan ravintolaan illalliselle. Kello oli jo rientänyt yhdeksään.
Ravintolassa me viisi jakaannuimme kahteen pöytään ranskalaisten rotarien ja avecien seuraan. Pöydät olivat 7-8 hengen, joten pulinaa riitti. Kolmen ruokalajin illallisen ja viinien aikana puhuttiin ranskaa, jolla pääasiassa presidentti ja Governööri pitivät puheita toisilleen ja kehuivat klubia, ja pöydissä osin myös englantia. Minulta tultiin vähän väliä kysymään, että sinäkös se puhut ranskaa ja myötävän vastauksen saatuaan selittivät jotain Rotaryyn liittyvää tai kysyivät Suomesta. Pääasiassa ymmärsin ja osasin vastata ja hekin tuntuivat osaavan äidinkieltää.
Antti oli kutsunut klubin Keravalle ja Tuusulaan ja illallisen kohokohtana klubin presidentti kertoi koko klubille, että ensi kesänä järjestetän matka Suomeen. Saas sitten nähdä. Olin vasta puolilta öin kotona mutta ilta oli todella menestys.
Tiistaina pelasimme pelasimme hienossa säässä kuusi henkeä ja Juhani vei kolme vierastamme hotellille koska asui lähellä ja menimme kotiin.

Rotaryt avec

Tulivat tasan klo 12.00 eli 15 minuuttia etuajassa 14 henkeä 8 rotaria osa vaimoineen. Vein neljä henkeä hotelliin ja loput tulivat taksilla.
Illalla kävelimme vanhaan kaupunkiin Safariin  syömään ja sain tarjoilijoilta pienen paheksunnan kun olimme puoli tuntia etuajassa, koska pöydät eivät olleet aivan valmiit. Osoitin erittäin suurta ymmärrystä asialle ja pyysin kauniisti ranskaksi anteeksi, joka kelpasi. Olivat kuitenkin hieman otettuja, kun itsepäisesti puhuin ranskaa vaikka, yksi yritti hiukan englantia. Osasivat kuitenkin äidinkieltään, sillä sain sitä mitä olin tilannut. Jopa toisen pullon viiniä, Kipa oli piiiiitkän pöydän toisessa päässä. Tarjoilu sujui kuitenkin mainiosti ja ruoka ja viini olivat hyvää. Jopa yhdessä sovittu nokakkain olevien laskut pelasi ja niin saimme 8 laskua, sillä mekin Kipan kanssa olimme nokakkain vaikka 8m päässä toisistamme. Kävelimme yhdessä ulos vanhasta kaupungista ja me menimme N5 kotiin. Osa ystävistämme aikoi kuitenkin juoda vielä bideellisen punkkua, en oikein tiedä mistä sellaisen saisi klo 22.00 Nizzasta.
Jos oli Lufthansan koneessa mielenkiintoinen kapelimestari ohjaamassa olematonta sinfoniaorkesteria, niin tässä nattibussissa oli kaveri kuulokkeet korvilla naisensa vieressä tekemässä lähes näkymätöntä street dance showta. Kädet kävivät ja vartalo pyöri, mutta ei sentään tippunut lattialle. Me jouduimme Magnan kohdalla poistumaan, joten en koskaan nähnyt shown loppua, vaihtia kyllä oli. Nyt otan pienen yömyssyn klo 23.00 tätä kirjoittaessani ja sitten nukkumaan. Säkki Chardonney on liian hyvää. Hyvää yötä Bonne Nuit. Nukkumaan!!!!

Paris-Nice

Perjantaina pelattiin Petanqueta. Meidän 2x3 miehiset joukkueet pelasivat 3pallolla mieheen, joten lopussa palloja sitten olikin snadin ympärillä 18 kpl. Molemmat joukkueet voittivat 13. pisteeseen pelatut pelin, joten mukavasti meni. Kahdentoista tykinlaukaus tuli juuri kun olimme lopettaneet. Sitten kaikki kantapaikkaan kaljalle ja viinille. Meitä oli taas lähes kaksikymmentä eli kolme kisapaikkaa. Lähdimme Canneslaisen Lassen kanssa syömään  vanhankaupungin Safari ravintolaan ja samalla varmistin, että sunnuntain tilaukseni 16 hengelle oli voimassa ja olihan se. Ravintola oli aurinkoinen ja sisältäkin mukavan tuntuinen ja ruoka hyvää, joten rotaryt avec voivat hyvin tulla.
Lauantaina tuli sitten 17,30 aikoihin ensimmäinen pyöräilijä Magnan kohdalle ja ypö yksin. Ajatteli, että onkohan hän edes kilpailussa mukana kun muista ei näkynyt vilaustakaan. Mutta kait oli koska perässä ajoi vahvasti poliiseja ja muuta joukkoa moottoripyörillä, autoissa ja skoottereilla. Mitä noita eteppiloppuja on katsellut TV:stä niin aina on ollut suuri joukko pyöräilijöitä loppukirissä maaliin saakka. Nyt oli kovin toisin. Seuraava kilpailija tuli vasta lähes 10 minuutin kuluttua ja hänkin yksin vahvassa poliisisaattuessa. Pääjoukko(= Peloton) tuli vasta 3 minuuttia hänestä ja perässä kymmeniä autoja katoilla lähes kymmenen pyörää. Sitten taas minuutti pari ja toinen peloton . Sitten lähdettiinkin jo kotiin. Huomenna on kait vielä jonkunlainen mäkikisa. Promenadilta Monacoon päin, joka on satamasta lähtien yhtä mäkeä. 
Keskipäivällä lähdetään Rotareja vastaan ja pidän neuvonpidon kentän kahvilassa, koska itsepäiset ranskalaiset eivät avaa respaansa sunnuntaina ennen klo 14.00. Kun ryhmä tulee jo 12.10 ei ole mitään järkeä mennä hotellin eteen vetelehtimään tunniksi. Kipa sanoi, että siinähän ehditään jo varastaa kaikkien matkatavarat.

Hissin pahus

Hissin pahus on taas rikki. Kuunneltiin jo pari viikkoa sitä kolinaa ja pauketta, mitä se piti kulkiessaan, ja pelättiin ylös- ja alasmennessä, koska löydetään itsemme kellarista. Piti mennä pelaamaan, mutta ei oikein viitsi yhdeksää kerrosta autohalliin ja takaisin taapertaa. Eilen oltiin Provencalissa ja ilma oli hieno. Yskittää meitä molempia vielä, mutta tauti taitaa olla voitettu. Sisällä on oleskeltu tiistaihin saakka ja tänään piti mennä taas yhteen rotary klubiin, mutta vahingoista, 4kpl, viisastuneena googlasin klubin ja ovat pahus jossain teatterissa. Sunnuntaina tulevat rotaryt rouvineen 14 henkeä ja ovat viikon. Minä ja Gunnar olemme järjestelleet ohjelmaa. Myös Juhani on luvannut lähteä Biottiin , että kaikki halukkaat pääsevät pelaamaan. Huomenna Petanquen jäkeen menemme tarkastamaan vanhan kaupungin hyväksi mainitun Safari-ravintolan, jossa olisi tarkoitus syödä tuliais-illallinen. Pitää samalla varmistaa, että ottivat vakavasti tilauksemme 16 hengelle.
Nykyään jo yhä useammat ranskalaiset osaavat äidinkieltään, kun vastailevat järkevästi eikä quoi, kun puhun heille.
Toivottavasti hissi on huomenna kunnossa!!!!

Noniin 2

Eihän siitä mitään petanqueta tullut kun molemmat olemme kovassa köhässä. Ei olla muuta kuin käyty kaupassa ja nukuttu. Vieläkin yskitään ja Kipalta meni ääni. Minun astmayskäni on normaalia pahempi ja välillä menee yö yskiessä. Onneksi tulee TV-ohjelmaa koko yön ja kohta kaikki kirjat, joita vuosikokouksesta otettiin, on luettu. Todella tylsä tauti, ei uskalla edes mennä pelaamaan, kun tauti voi pahentua. Mä olen jo perjantaina aloittanut antibioottikuurin parantamaan keuhkoputken tulehdusta, joka on jokavuotinen vieraani kahdesti vuodessa. Nyt sen merkit olivat taas ilmassa ja varmuusantibiootit Suomesta tulivat käyttöön. Saas nähdä, koska tauti voitetaan. Kipa juuri kirjoitti Maritalle, että nuorempana tauti kesti vain pari päivää.
Eilen loppuivat sitten karnevaalit infernaalisen paukkeen kera, joka kuului kovana meille saakka, vaikka paukkeen paikka oli kilometrien päässä. Kesti kaksikymmentä minuuttia ja harmitti kun ei taudin vuoksi voinut lähteä paria korttelia Promedanille, josta olisi nähny itäänpäin ja ilotulituksen. No ensi vuonna sitten.

Noniin

En oisi kyllä uskonut, että Rotaryt ovat täällä näin epäluotettavia. Siis ei vieläkään kokousta. En aio enää yrittää tähän klubiin vaan kirjoitin toisen Nizzalaisen klubin presidentille sähköpostin. Heillä on tänään myös kokous. Se klubi oli muuten toinen kun Nizzassa yritin käydä Rotaryklubissa siinä onnistumatta. Kirjoitin taas kauniisti ranskaksi, osaavatkohan äidinkieltään. Käännösohjelma on hyvä, kun osaa vähän kieltä, ja voi korjata hölmöt käännökset. Sen pitää olla hyvä, koska meidän englantilainen ystävämme kirjoitti Kipalle englanniksi, että luulisin, että sinulla on kurkku kipeänä ja myös Henkalla. Kipan Facebook viesti oli kirjoitettu suomeksi. Tää on aika kivaa, kun voi kirjoittaa vaikka arabiaksi, mutta kone on kyllä vielä niin tyhmä, että olisi hyvä osata hieman asianomaista kieltä, että voi korjata pahimmat korniudet.
هنا مثالا على كيفية المتعددة غير المشبعة الفنلندية العربية ترجم
Tässä esimerkki siitä miten multitrans kääntää suomea arabiaksi. Eli edellinen teksti arabiaksi.
Huomenna Petankia. Saas nähdä miten käy kun Noora ei ole meitä auttamassa.