Ruokaostoksilla

Asuinpaikan vaihdos antaa uusia mahdollisuuksia myös ruokaostoksille. Meillä on ikävä vanhaa vihanneskauppiastamme, kunnes totesimme, ettei hän olekaan niin kaukana meistä kuin ensin luulimme.  Emme ole vielä käyneet, mutta menemme kyllä. Vanhassa Casinossamme on parkkihalli, joten siellä voi halutessaan helposti käydä.  Meitä lähin Picard  on Madeleinella hiukan ylempänä, ja sieltä  haemme herkkuja pakastimeen. Ensimmäinen satsi on jo syöty, syötettiin vieraille, ja nyt on taas kaappi täynnä. Bussilla pääsee Gambettalle, jossa on ennestään tuttu kalakauppa, vihanneskauppa ja valmiita herkkuja myyvä pikkukauppa. Muistamme sieltä ostaneemme monenlaista herkkua vuosia sitten, kanipataa, lasagnea, pinaattimuhennosta, persiljakinkkua jne. Mutta autolla liikkuessa oman kotireitin   varrella on kauppakeskittymä, jossa on pieni lähikauppa, mistä saa vihanneksia ja hedelmiä sekä tarjolla on rajallinen valikoima normaalia  jokapäiväistä market-tavaraa, leipomo, tietysti, valmiita lämpimiä ruokia myyvä kananpaistopiste, myös possua ym. sekä oikea lihakauppias. Tänään uskaltauduimme lihakauppaan, lounaaksi paistetaan nyt vasikanleikkeet, alkuruuaksi "Pate Forestiere". Tarjolla on siis kaikenlaisen tuoreen lihan lisäksi kylmiä leikkeleitä sekä  myös erikoisjuustoja. Tarjonta vaikutti monipuoliselta, ainakin kanipataa aiotaan tehdä ihan lähiaikoina. Ensimmäinen ostoskerta sujui hyvin, joten eiköhän meistä tule vakiasiakkaita. Toivottavasti maistuu yhtä hyvältä. Tuli tässä myös mieleen sana "volaille". Esintyy usein ruokalistoilla, ja aina on saatu jotakin lintua. Mutta katsoinpa televisiosta tietokilpailua, jossa kilpailijoiden piti luetella näitä volailleja. Olin aika hämmästynyt, kun kanojen, ankkojen jne. joukossa oli myös "lapin" eli kani. No, vielä hämmästyneempi olisin ravintolassa, kun olettamani lintu osoittautuisikin kaniksi. Mutta nyt sekin tiedetään.

Voipula

Alkuvuosina ihastelimme Ranskassa  kauppojen voitarjontaa. Tarjolla oli niin suolatonta (doux) kuin merisuolakiteitä sisältävää voita ja kaikkea siltä väliltä  erilaisissa paketeissa ja purkeissa. Televisiomainoksissa oli perinteistä  "käsintehtyä" voita.  Näinhän meilläkin. Ennen oli Valion voita ja Mouhijärven voita puolenkilon paketeissa ja sitten alkoi olla muitakin pakettikokoja, laktoositonta, suolatonta ja voimakassuolaista kiteillä tai ilman. Hallista ja muutamasta muusta kaupasta ostamme kesällä kotivoita, suuresta palasta leikataan halutun kokoinen  pala, ja mikään ei maistu paremmalta uusien perunoiden kanssa. Tosin, sivumennen sanoen, Mahnalan siiklit eivät kaipaa edes voita kyytipojaksi, niin hyviä ne ovat, maistuvat niin kuin olisi voi jo valmiina.

Mutta jo parin talven ajan olemme olleet ihmeissämme kauppojen voihyllyjen äärellä. Voipaketti etsii kavereitaan, ja on otettava  se lähes ainoa, joka hyllystä löytyy. Koska voin kulutuksemme on aika pientä, ostamme voita noin kerran kuukaudessa 250 g,  kuvittelimme pitkään ongelman koskevan vain tällä kerralla juuri kyseistä kauppaa, jonka hyllyjä ei ole  ehditty täyttää. Mutta uutisissa oli parempaa tietoa. Ranskassa on voipula, joka uhkaa vakavasti ruokaperinnettä, erityisesti croissanteja. Emme ole tienneetkään, että ne leivotaan voista, mutta ehkä  juuri se on herkullisen maun salaisuus. Ranska on suuri voinkäyttäjä, henkeä kohti laskettuna 8 kiloa vuodessa, ja voin käyttö kasvaa koko ajan. Margariinista siirrytään voihin, jos nyt margariinia on koskaan käytettykään. Ilmeisesti voi käytetään enimmäkseen  leipomiseen ja ruuan valmistukseen, ei ainakaan ravintoloissa pöydässä ole voita vaan patonkia syödään enimmäkseen ihan sellaisenaan. Juustolautasella kyllä ainakin ennen vanhaan oli myös palanen voita. Täytetyissä patongeissa tuntuu olevan majoneesia, joskus sinappia, havaintoja voista ei ole.

Hassulta tämä tuntuu. Muistetaan vielä, kun joskus nuoruudessamme  Suomessa oli voivuoret ja voi julistettiin pannaan terveyssyistä. Emme tiedä, kuinka suurta voinkulutus oli siihen aikaan, mutta aina muistamme syöneemme Puruveden rannalla herkullista rantakalaa, jossa oli aineksina muun  lisäksi käytetty  voipaketti jos toinenkin. Tuttavarouva kertoi anoppinsa karjalanpaistista, joka pitkän haudutuksen jälkeen sai vielä tuhdin lisän voikimpaleesta. Täällä ainakin television  kokkiohjelmissa kastikkeisiin käytetään kunnolla voita ja myös vihanneksiin, kalojen paistamiseen ja paistamiseen yleensäkin. Tiedä sitten kansanterveydestä.

.

Jalkapallo-ottelu

Kummityttömme perhe kävi pitkällä viikonlopulla vierailulla ja sää oli mitä mainioin. Käytiin Monacot ja Monte Carlossa juotiin Euroopan kalleimmat oluet. Koluttiin vanhan kaupungin kujat ja kukkaistori. Läpikäveltiin Promenade de Paillon ja syötiin rannalla ja kaiken lisäksi katsottiin mielenkiintoinen ja meluisa ottelu  
 Nizzan jalkapallojoukkueen kotistadionilla Nizza-Strassbourg , jonka valitettavasti Nizza hävisi 1-2. Vähän sählättiin stadionin parkkipaikkaa etsittäessä, kun minä olisin ajanut suoraan Var-joen vartta, mutta naisen ääni takapenkiltä sanoi, että moottoritieltä liittymä 51 vie suoraan parkkialueelle 5. No minähän uskoin naisen ääntä, koska Kipalla on naisen ääni ja se kyllä usein neuvoo väärin mutta navin naisen ääni neuvoo oikein (useimmiten, joskus hyvin omituisia reittejä). Hölmöyksissäni lähdin Canneen päin mutta sinnehän liittymät 49 lähtien pienenevät. Seuraavasta liittymästä takaisin päin ja ulos 51 ja päädyimme tietysti Var-joen rantaa menevälle tielle. Mitä opimme tästä, älä koskaan usko naisen ääntä ellei se sitten tule navigaattorista. Parkkipaikka löytyi niin, että stadionille vievät bussit lähtivät aivan vierestä ja niitä meni koko ajan sitä mukaa kun täyttyivät. Takaisin päin yhtä hienosti ja bussi pysähtyi, jos ei nyt aivan auton nokan eteen niin melkein. Logistiikka pelasi hienosti.
Stadionilla oli myymälä, josta sai Nizzan joukkueen paitoja ja kaulaliinoja ja muuta kannattajatavaraa. Pienempi pojista oli jo ostanut paidan Monacon kaupasta ja nyt ostettiin isolle veljelle paita ja todettiin se halvemmaksi kuin Monacosta ostettu. Monaco on siis kallis paikka, joka jo kylläkin tiedettiin ja oluen hinnoilla ja paidalla todistettiin. Oluttakin oli myytävänä, jonka perheen isä mielihyvällä totesi. Minulla oli mukana tuotu vesipullo, jonka sai tuoda stadionille. Mukava iltapäivä ja vietyäni perheen hotelliin kävin vuorilla vaihtamassa vaatteet ja Kipan kanssa ajoimme Kou-douhun, jonne porukka tuli hotellistaan kävellen. Mukava läksiäisillallinen ja nukkumaan. Auto oli parkissa ravintolan välittömässä läheisyydessä Massenan parkissa. Aamulla sitten lentokentälle, halit ja vielä kotoa vilkuteltiin koneen noustessa.

Rakennettaisiinko tie, talo vai vaan uima-allas ja terassi

Muutama päivä sitten melkein  kotiportin viereen oli parkkeerannut iso muuttoauto. Ihmettelimme, onko joku muuttamassa, sisään vai ulos, epämääräistä tavaraa tuntui olevan siellä täällä.  Auto täytti puolet tiestä, mutta kyllä siitä varovaisesti ohi mahtui. Ei täällä ole muita mahdollisuuksia, tavarat on saatava perille ja kaikki joutuvat joskus saman tilanteen eteen, mutta en kyllä ymmärrä missä auto mahtui kääntymään. Naapuri oli itsekin paikalla, ja pihalla näimme lepäilemässä ison koiran. Myöhemmin nähtiin samainen hauva kierroksella meidän pihalla, nykäisin pation oven äkkiä kiinni, mutta eipä hän sisälle pyrkinyt, kiersi talon ja hävisi jostakin aidan raosta omalle puolelle. Ei vaikuttanut siltä, että olisi muuttamassa mihinkään. Nyt oli sitten ilmestynyt naapurin  portille isot kyltit, rakenteilla on terassi ja uima-allas ja arvaamme auton tuoneen tarvikkeet tätä varten.
No, samaan aikaan alarinteen puolella on rakennettu taloa. Rakentamispuuhaan on kuulunut jonkinlaista maansiirtoakin, pienehköllä kuorma-autolla, ja olemme henkeä pidätellen seuranneet auton peruuttelua jyrkässä rinteessä kapealla pihatiellä. No, sitten se tapahtui, klassista kotivideo-kamaa, auto peruutti aavistuksen liian pitkälle ja painava lasti kippasi auton rinteeseen. Ilmeisesti kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut, ehkei autokaan kärsinyt pahempia vaurioita, mutta näytti kyllä siltä, ettei omin avuin ole mitenkään mahdollista päästä pinteestä. Olimme jonkin ajan kuluttua menossa autolla kauppamatkalle, ja kapealla tiellä meitä vastaan tuli suuren suuri hinausauto. Huh huh, muuttoauto portinpielessä, pikku kuorma-auto rinteessä ja sinnekö tämä nyt sitten suuntaa, ei mahtunut kääntymään kurvissa vaan joutui vekslaamaan. Onneksemme, kun tulimme reissulta, kaikki autot olivat poissa ja pääsimme ongelmitta kotiin. Rinnerakentamisen mestareita näitten täytyy olla, ja älyttömän ahtaissa paikoissa ovat tottuneet toimimaan. Lähellä purettiin yksi talo tuosta noin vaan, isolla kalustolla, kapea rinteeseen koverrettu rakennuspaikka siinäkin. Mutta kun kaikki haluavat olla täällä etelässä ja rantakaistale on kovin kapea, asutus kiipeä monessa kerroksessa vuorten rinteitä yhä ylemmäs.

Nizza, Ranskan kylmin paikka

Kaunista ja lämmintä, edelleen. Aurinkoa, tyyntä, lämpötila +22. Oikein sopivaa siis. Nyt vaan kaikkialla muualla Ranskassa on poikkeuksellisen lämmintä, ja eilen sääkartassa Nizzan 22 astetta oli sinisellä, huomatkaa, että lämpötilat ovat varjossa mitattuja ja auringossa lämpö on aivan toista. Petankin peluu perjantaina tuntui suorastaan hikiseltä puuhalta, ei, liikuntaa siinä ei juuri tule, varsinkaan kun ei olla otettu televisiosta näytetyistä mestaruuskisoista oppia. Kilpailuissa pelaajat kävelevät ja mittailevat usein moneenkin kertaan etäisyyttä. Me vaan heitetään kuulaa kuka milläkin tekniikalla. Petankikuulat oli haettu entisen vuokraemännän suosiollisella avustuksella vanhasta vuokrakämpästä, johon ne olimme keväällä jättäneet. Kävimme myös pakastekaupassa täyttämässä pakastimemme kaikilla herkuilla. Pikkukaupassa kotimatkalla Kipa käväisi äkkiä hakemassa tomaatteja ja yritti ängetä edessä olevaan valkoiseen autoon siinä istuvan rouvan kauhistukseksi vaikka minä torvetin että ei sinne. Kiemuraisen kotitiemme varrelle on pieni kauppa, jossa on hyvä valikoima vihanneksia ja hedelmiä, mutta vähän kaikkea muuta. Vieressä on kuitenkin boulangerie, boucherie ja kananpaistopiste, joten kaikkea saa. Olemme ottaneet tavaksi hakea jääkaapin ja pakastimen täyteen pari  kertaa viikossa ja patongitkin on pakkasessa.
Tänään sitten Kipa harjoitteli ratinkääntöä kiemuraista tietämme meiltä Provencalen golf-kentän viereiseen Casinoon ja takaisin. Täytettiin jääkaappiakin. Koska on niin lämmintä olemme syöneet lounaat patiolla. Kyllä tämä Suomen märän syksyn voittaa 10 nolla.

Lämmintä ja kaunista

Tullessa oli pilvistä eikä tuntunut lämpimältä. No, ei haittaa, lämpimiä vaatteita on mukana, eiköhän tässä pärjätä. Maanantaina lähdimme bussilla rautatieasemalle hakemaan autoamme ja suuntasimme ruokaostoksille, joten säätilasta ei vielä tehty enempiä havaintoja. Tiistaina käytiin kahvilassa, bussilla ja raitiovaunulla mennen tullen, kahvilassa oli kyllä mukava istua ulkona auringossa. Keskiviikkona suunnattiin golfostoksille, nyt on uusi sinivalkoinen kevyt kantobagi.  Matkalla mentiin Grand Frais:hen ostamaan vihanneksia ja kotona syötiin lounas (kalaa) terassilla, oli mukavan lämmintä. Torstaina lähdettiin tutkimaan autolla ympäristöä ja eksyttiin tietysti, aikaa kului ja päädyttiin CAP 3000, jossa maistettiin syksyn ekat osterit. Kaupassakin käytiin taas, nyt luulisi riittävän.  Perjantaina ei jaksettu petankkiin, ei kyllä ollut kuuliakaan, mutta reipastuttiin niin paljon, että iltapäivällä suunnattiin Biotiin pelaamaan. Onneksi oli varattu kylliksi aikaa menomatkaan, harhauduttiin jossain käännöksessä ja jouduttiin kiertämään pitkä matka. Tietöitä on joka paikassa ja kyltit ei aina osu silmiin. Golfkentällä lämmin aurinkoinen iltapäivä yllätti, tällaistahan täällä kuuluu lokakuussa olla, tuntui, ettei koko kesänä pelattu kotona näin lämpimässä säässä, oli suorastaan kuuma. Peli sujui suhteellisen ripeästi, pelaajat tuntuvat Biotissa pelaavan milloin mitäkin väylää ja poistuvat yllättäen, joten tällä kerralla ei tarvinnut juuri odotella. Paluumatka kesti sitten vieläkin kauemmin kuin menomatka, ei eksytty, mutta onnettomuuden takia tie oli tukossa ja istuttiin puolitoistatuntia jonossa. Ei oikein osattu mennä toiselle reitillekään, olisi ehkä pitänyt noudattaa neuvoja mennä Promenadille, mutta kun  joka paikassa on tietöitä ja ruuhkaa. Oltiin kotitiellä juuri auringon laskiessa. Lauantaina viininmaistajaiset Antibesissa suomalaiskaupassa ja näin on viikko kulunut aurinkoisessa Nizzassa, laiskasti lepäillen. Maistettavana oli Alsacen viinejä ja ostettiin kaksi kuivaa rieslinkiä ja yksi pinot gris.

Nizzan kukkuloilla

Lokakuun ensimmäinen päivä, ja tunnelma on iltapäivän utuinen. Luonto on hiukan väsähtänyt  kuuman kesän jälkeen, me taas aikaisen aamulähdön ja huonosti nukutun yön takia. Välimeri siintelee terassilta ja me ihmetellään, missä ollaan. Nizzassa, kyllä, mutta ei tutussa Californien kulmassa vaan jossain ihan muualla. Tutuksi tullut asuntomme ei ollut enää vuokrattavissa ja joku muu oli löydettävä. Tulimme siis aamukoneella matkatavaroinemme, kaksi matkalaukkua, golfbagi ja käsimatkatavarat. Huonosti oli pakattu, toinen laukku oli liian painava ja piti maksaa lisämaksu. Olisi kannattanut investoida matkalaukkuvaakaan, tai ylipäätänsä punnita laukut. Matka meni mukavasti vierustoverin kanssa jutellessa, etukäteen hiukan odottelimme Rivieran Suomi-seuran kokousta lentokentällä, mutta entuudestaan tuttuja ei näkynyt. Vuokraemäntämme ja -isäntämme olivat vastassa, onneksi tilavalla autolla, ja niinpä pääsimme mukavasti kaupan kautta kotiin. Toinen meistä, joka pelaa enemmän golfia ja ajaa vähemmän autoa, tarkkaili reittiä huolestuneena, onnistuisikohan ajaminen itseltä vai ei, ja juuri kun tuli siihen tulokseen, että kyllä onnistuu, oltiinkin perillä ja parin portin kautta ajettiin, no, jos nyt ei suoraan alaspäin niin jyrkästi kuitenkin ja varovainen myötämielisyys vaihtui taas melkoiseen epävarmuuteen. Bussilla pääsee rautatieasemalle, pysäkki on aika lähellä (siis ensin ylös ja sitten alas tai päinvastoin, mutta ainakin  linnuntietä lähellä). Huomenna lähdemme tutustumaan tähän bussikyytiin ja hakemaan vuokra-autoa.