Nizzan kukkuloilla

Lokakuun ensimmäinen päivä, ja tunnelma on iltapäivän utuinen. Luonto on hiukan väsähtänyt  kuuman kesän jälkeen, me taas aikaisen aamulähdön ja huonosti nukutun yön takia. Välimeri siintelee terassilta ja me ihmetellään, missä ollaan. Nizzassa, kyllä, mutta ei tutussa Californien kulmassa vaan jossain ihan muualla. Tutuksi tullut asuntomme ei ollut enää vuokrattavissa ja joku muu oli löydettävä. Tulimme siis aamukoneella matkatavaroinemme, kaksi matkalaukkua, golfbagi ja käsimatkatavarat. Huonosti oli pakattu, toinen laukku oli liian painava ja piti maksaa lisämaksu. Olisi kannattanut investoida matkalaukkuvaakaan, tai ylipäätänsä punnita laukut. Matka meni mukavasti vierustoverin kanssa jutellessa, etukäteen hiukan odottelimme Rivieran Suomi-seuran kokousta lentokentällä, mutta entuudestaan tuttuja ei näkynyt. Vuokraemäntämme ja -isäntämme olivat vastassa, onneksi tilavalla autolla, ja niinpä pääsimme mukavasti kaupan kautta kotiin. Toinen meistä, joka pelaa enemmän golfia ja ajaa vähemmän autoa, tarkkaili reittiä huolestuneena, onnistuisikohan ajaminen itseltä vai ei, ja juuri kun tuli siihen tulokseen, että kyllä onnistuu, oltiinkin perillä ja parin portin kautta ajettiin, no, jos nyt ei suoraan alaspäin niin jyrkästi kuitenkin ja varovainen myötämielisyys vaihtui taas melkoiseen epävarmuuteen. Bussilla pääsee rautatieasemalle, pysäkki on aika lähellä (siis ensin ylös ja sitten alas tai päinvastoin, mutta ainakin  linnuntietä lähellä). Huomenna lähdemme tutustumaan tähän bussikyytiin ja hakemaan vuokra-autoa.