Jo monta viikkoa sitten ensimmäiset kurjet lähtivät Ranskasta kohti pohjoista. Vai olivatko ne joutsenia, en enää muista, televisiossa kerrottiin. Nizzaan on näyttänyt tulevan yhtenään lentokoneita, kaduilla näkyy ihan uusia turisteja ja pohjoismaalaisen näköiset eläkeläiset jäävät vähemmistöön. Tänään kahvilatapaamisessa istuttiin auringossa, takit sai riisua ja bussissa oli kuuma. Bussi oli tietysti myös ihan täynnä, mutta kun ikää on karttunut, kohteliaat ranskalaiset tarjoavat istuinpaikkaa. Taitaa olla tapana täällä, merci. Vihanneskauppias ihmetteli, joko olette lähdössä, ja sanoimme, että toivomme näkevämme taas ensi lokakuussa. Viimeiset Ranskan herkut on syöty ja nyt tyhjennämme jääkaappia ja pakastelokeroa. Huomenna vielä golfia, sitten pelit odottavatkin Nokialla, missä viime lauantaina on avattu 9 r. Totta puhuen ei vielä oikein houkuttele, aika kaljulta näytti kuvissa. Illallinen syödään perinteisesti vastapäisessä Magnan ravintolassa, koska kaapi on tyhjä.
Matkareitti suuntautuu Rhonen vartta pohjoiseen, Lyonin paikkeilta kohti Alsacea ja sieltä Saksaan. Pari ekaa yöpymispaikkaa on tuttuja, jälkiruuistaan kuuluisa Bellevue Les Roches de Condrieussa ja Alsacen Kintzheimissa Schwendi, jossa viimeksi syödessämme pitkää menyta juomineen aloimme jo tilailla digestiviä kun tarjoilija sanoi c'est pas fini, eli ei vielä loppunut ja toi toisen jälkiruoan viineineen. Toivomme pääsevämme nauttimaan pitkästä parsakaudesta, täällä aloitettiin ja odotamme vesi kielellä Saksan valkoisia paksuja parsoja. Viime keväänä parsat olivat vielä peitettyinä tähän aikaan ja Travemundessa syötiin silliä, mutta perinteisesti syödään siellä kyllä parsaa.
Tänään pakataan ja täytetään autoa. Kipan kantobägi menee roskiin kun siitä on kantohihna rikki. Mitä tekee kantobägillä, jota ei voi kantaa? Sampanjat ja viiniboxit vievät tilaa mutta kyllä kait kaikki taas mahtuu mukaan kun on yksi bägi vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti