Vieraat vietiin lentokentälle, ja hiljaista on. Porukat tuli torstaina ja täällä odotti kotoisan makaroonilaatikon lisäksi ankka-perunasose-laatikko. Hyvin kelpasi. Perjantai oli hiukan sumuinen päivä, porukat suuntasi St Paul de Venceen ja olivat tyytyväisiä puolen päivän retkeen. Illallinen syötiin La Rotondessa, Kipa on odottanut tilaisuutta "pistäytyä" paikassa ainakin 40 vuotta, baarissa käytiin joskus kauan sitten ja tavattiin Kissa. Nyt vieraat ihailivat paikan taideteoksia, kurkisteltiin saleihin ja syötiin kelpo päivällinen. Isompaa ei jäänyt hampaankoloon, perunamuusi oli hyvää, mutta ei kuumaa, vaikka astia oli kuuma. Joku fiba oli käynyt. Toinen juttu oli, toki rahaa säästävä, etteivät kaataneet toista lasillista viiniä. Neljälle hengelle ei oikein yhdestä pullosta kahta lasillista riitä, joten todennäköisesti olisimme ostaneet toisen pullon. Nyt kaadettiin itse loppu kahdelle ja muut jäi ilman.
Sitten pitikin jakautua, koska kaikki ei mahdu autoon. Pojat lähtivät kotiin, Kipa muisti antaa avaimen, mutta ei parkkihallin kuittia, eipä sitä kukaan pyytänytkään. Tytöt eivät saaneet heti taksia ja ajutuivat baarin puolelle, onneksi, kun vihdoin kuulivat puhelimen soivan oli lyhyt matka toimittaa lappu autoporukalle. Taksikin saatiin aikanaan, oikein ystävällinen ja mukava kuljettaja.
Lauantaina osa suuntasi Monacoon ja osa kaupungille, taisi kuljettajamme saada vapaapäivän. Illalla grillattiin omasta lihakaupasta ostettu saalis, lankkupihviä, kananrintaa ja makkaroita.
Sunnuntaina toisia odotti syntymäpäiväjuhlat, toisia peli Nice-Nantes. Jostain syystä tapaamispaikan sopiminen vaatii aina lukemattomia puhelinsoittoja, tällä kertaa kuski soittaa Kipalle ja sanoo, että tuosta porukka käveli juuri ohi, minne ne menee. No, kukaan ei tietenkään kuule puhelinta ja porukan ainoalle suunnistustaitoiselle kukaan ei ollut kertonut tapaamispaikkaa. Lopulta, kaikki hyvin. Mutta nyt on siis hiljaista. Onneksi seuraava vierailija on tiedossa viikon päästä.