maanantai 24. lokakuuta 2022

Hiljaista on

 Vieraat vietiin lentokentälle, ja hiljaista on. Porukat tuli torstaina ja täällä odotti kotoisan makaroonilaatikon lisäksi ankka-perunasose-laatikko. Hyvin kelpasi. Perjantai oli hiukan sumuinen päivä, porukat suuntasi St Paul de Venceen ja olivat tyytyväisiä puolen päivän retkeen. Illallinen syötiin La Rotondessa, Kipa on odottanut tilaisuutta "pistäytyä" paikassa ainakin 40 vuotta, baarissa käytiin joskus kauan sitten ja tavattiin Kissa. Nyt vieraat ihailivat paikan taideteoksia, kurkisteltiin saleihin ja syötiin kelpo päivällinen. Isompaa ei jäänyt hampaankoloon, perunamuusi oli hyvää, mutta ei kuumaa, vaikka astia oli kuuma. Joku fiba oli käynyt. Toinen juttu oli, toki rahaa säästävä, etteivät kaataneet toista lasillista viiniä. Neljälle hengelle ei oikein yhdestä pullosta kahta lasillista riitä, joten todennäköisesti olisimme ostaneet toisen pullon. Nyt kaadettiin itse loppu kahdelle ja muut jäi ilman.

Sitten pitikin jakautua, koska kaikki ei mahdu autoon. Pojat lähtivät kotiin, Kipa muisti antaa avaimen, mutta ei parkkihallin kuittia, eipä sitä kukaan pyytänytkään. Tytöt eivät saaneet heti taksia ja ajutuivat baarin puolelle, onneksi, kun vihdoin kuulivat puhelimen soivan oli lyhyt matka toimittaa lappu autoporukalle. Taksikin saatiin aikanaan, oikein ystävällinen ja mukava kuljettaja.

Lauantaina osa suuntasi Monacoon ja osa kaupungille, taisi kuljettajamme saada vapaapäivän. Illalla grillattiin omasta lihakaupasta ostettu saalis, lankkupihviä, kananrintaa ja makkaroita. 

Sunnuntaina toisia odotti syntymäpäiväjuhlat, toisia peli Nice-Nantes. Jostain syystä tapaamispaikan sopiminen vaatii aina lukemattomia puhelinsoittoja,  tällä kertaa kuski soittaa Kipalle ja sanoo, että tuosta porukka käveli juuri ohi, minne ne menee. No, kukaan ei tietenkään kuule puhelinta ja porukan ainoalle suunnistustaitoiselle kukaan ei ollut kertonut tapaamispaikkaa. Lopulta, kaikki hyvin. Mutta nyt on siis hiljaista. Onneksi seuraava vierailija on tiedossa viikon päästä.

maanantai 17. lokakuuta 2022

Outoa on

 Elämme paitsi vaarallisia myös kummallisia aikoja. Korona, Ukrainan sota, energiapula, inflaatio, ilmastonmuutos. Mutta ei tässä kaikki. Ranskalaiset ovat toki lakkoherkkiä ja lähtevät helposti kadulle. Onhan tässä syytä protestoida. Öljynjalostamoiden lakon seurauksena porukka jonottaa tunteja bensa-asemille, josko polttoainetta riittäisi. Luovia ratkaisuja tarvitaan siinä vaiheessa, kun tankki on tyhjä. Sähköauton vuokraus on yksi vaihtoehto. Me säästämme bensaa pysymällä kotona ja käymällä tarvittaessa lähikaupassa, mutta torstaina on vieraat tulossa ja pohdimme, mitä tehdään. Lakot ovat osittain päättyneet, mutta missä tahdissa tilanne helpottaa ja bensaa saisi liki normaalisti, on epäselvää. Nyt tiistaina on yleinen lakkopäivä, ainakin rautateillä ja  muissa julkisissa palveluissa tuntuu lakkohalukkuutta riittävän. Vaikka tiedämme ranskalaiset vallankumoksellisiksi, silti epäluuloisina kaikenlaisista vaikuttamisyrityksistä pohdimme, masinoidaanko näitä jostain. Tuntuu tämä niin omaan jalkaan ampumiselta, vaikka jo nilkutetaan muutenkin. 

Sää on suosinut, ensimmäiset vieraat saivat nauttia auringosta ja sääennusteet ovat varsin lupaavia nytkin. Itse ehdimme osallistua seuran golfiin Opio-Valbonnessa loistavassa säässä. Kesän kuivuus näkyi väylillä, vihrää kohtaa joutui välillä etsimään. Greenejä on kasteltu ja ne olivat hyvässä kunnossa. Lämmintä ja kaunista!

tiistai 4. lokakuuta 2022

Lentäen Nizzaan lokakuussa 2022

 Viime kevään kotimatka kypsytti meidät hankkiutumaan tänä syksynä lentoteitse Nizzaan. Ainakin siirtyminen käy nopeammin, jos ei muuta hyötyä. Hankimme liput hyvin aikaisin, lentojahan on sittemmin ollut tarjolla runsaasti. Toinen meistä sai Finnair-pisteensä käytettyä lippuun, toisella ei pisteitä ollut. Siinä sitten sähläsimme niin varausten kun istuinpaikkojenkin suhteen, ja toinen vielä sijoitettiin yllättäen ja pyytämättä toiseen paikkaan, joten päädyimme eri riveille. No, 51 yhteisen vuoden jälkeen ehkä pystymme sopeutumaan, toinen oli rivillä 15 ja toinen toisella puolella rivillä 13 keskipaikalla.  Olimme kuitenkin pukeutuneet yhtenäisesti sävy-sävyyn sinikeltaisiin asusteisiin yhteenkuuluvaisuuden vahvistamiseksi. Siinä sitten tuijotin 3,5 tuntia edessä heiluvaa verhoa ja  välillä näin vilahduksia bisnesluokan tarjoilusta. Bisnes-matkustajia oli 12 riviä ja me muut istuttiin ahtaasti koneen takaosassa. Tarkkakorvaisimmat saattoivat kuulla vierasta kieltä. 

Vuokra-auto otettiin kentältä, ja yllättävän vaikea oli pimeässä suunnistaa kentältä talolle, vaikka reitti  kuulunee tutuimpiin heti 3-tien Hki-Tre välin jälkeen. Kipan mielestä auto oli ihan liian suuri, ja herätti epäilyksiä, Henkka väitti sen olevan juuri sellainen kun piti, ja aamulla totuuden paljastuvan. No, olipa kerrankin oikeassa, yön aikana auto oli kutistunut normaalimittoihin.

Talvitalomme odotti meitä ja toivotti lämpimästi tervetulleeksi. Nyt asetutaan aloillemme ja odotetaan ensimmäisiä vieraita viettämään pitkää viikonloppua. Katsellaan sitten sen jälkeen muita aktiviteetteja.




Kylmä viikko huhtikuussa 2022

Saimme vieraita maaliskuun viimeinen päivä. Olimme seuranneet sääennusteita ja viestittäneet, että ottakaa lämpimiä vaatteita mukaan, kylmää on luvassa. Kevät on ollut aurinkoinen, mutta tuulinen, ja nyt on odotettavissa poikkeuksellisen kylmä viikko. Toiveikkaita oltiin myös oltu, josko korona hellittäisi kevättä kohti, mutta niin ei ole käynyt. Tuttaviamme niin Ranskassa kuin Suomessa on sairastunut. Ymmärrettävästi siis olemme huolissamme. Pienin vieras kadotti mukana olleet tutit yksi toisensa jälkeen ja niinpä ryntäsin apteekkiin ostamaan tutteja. Tutit olivat esillä, nappasin paketin ja menin farmaseutin luokse ja pyysin "ibuprofeiinia" ja hän kysyi, tulevatko ne minulle itselleni.  Henkka ihmetteli, kun tulin naureskellen autoon, todellakin, kyllä, minulle päänsärkypillereitä.

Vieraat ovat viihtyneet kaupungilla ja shoppailemassa, ja ovat olleet kaikin puolin omatoimisia ja itsestään huolehtivaisia. On voitu rentoutua mekin.  Yhdessä olimme aurinkoisena päivänä rantaravintolassa lounaalla. Mutta sitä ennen oli  eräänä iltana ukonilma, sähkökatkos ja rakeita, jotka pysyivät maassa aina seuraavaan päivään asti. Ukkosen jyrähtäessä menin heti ottamaan nettiboxin irti, vuosia sitten se hajosi kirjaimellisesti salaman iskiessä naapuritalon sähkökaappiin, joka syttyi  palamaan. Televisiossa kehotettiin säästämään sähköä aamutunteina, jolloin kulutus on huipussaan, teimme työtä käskettyä. Maailman tilannehan on sellainen, että jatkossa voi tulla kaikenlaisia säännöstelytoimia. Täällä on kuivuuden takia nurmikon kastelut ja autojen pesut pannassa,  ukkoskuuro pesi kyllä  meidän automme niin, että voidaan lähteä kohti pohjoista.

Reitti on tuttu monen vuoden ajalta, korona-aikana ollaan ajettu  hyvin suoraviivaisesti Nizza-Travemunde tai päinvastoin.. Retkeily on jäänyt, pysähdyksiä on vain kaksi. Ensimmäinen tutussa paikassa Rhonen varrella ja toinen Saksassa. Tavaroiden pakkaus on jo alkanut, mutta vielä on kuljetettava vieraiden matkatavarat lentokentälle, joten tavaratila on vapaana.