Marraskuun lämpöä

 Lokakuu oli poikkeuksellisen lämmin. Lämmintä lokakuuta seurasi lämmin marraskuu, joka varmasti ilahduttaa kaikkia asukkaita.  Taloyhtiöt pistävät lämmon päälle tiettynä päivänä, ja tänä vuonna oli monessa talossa päätetty aloittaa lämmitys kaksi viikkoa normaalia myöhemmin energian säästämiseksi ja kustannusten pitämiseksi jossain rajoissa.. Suositus huonelämpötilaksi on 19 astetta, joka on hyvä, kun teet normaaleja askareita, mutta iltasella paikalla istuminen vaatii villasukkia ja shaalia ympärille. Englantilaisten muinainen tapa ottaa kuumavesipullo mukaan nukkumaan ei ehkä ole niin pöllöä miltä ensin tuntuu. Luulen kyllä, että Suomessa huonelämpötila saisi olla vähän korkeampi, 21-22 astetta, koska ulkona on niin kylmä ja lämpötila asunnossa ei ole välttämättä  tasainen, ulkoseinät on kylmiä. Täällä on tähän saakka yöt olleet hyvinkin lämpimiä. 

Me saimme vielä vieraan seuraksemme, tuli omat villasukat mukana ja tuliaiseksi monta paria muillekin, sekä vielä kutoi muutamat paikan päällä. Petankkia ja golfia ehdittiin pelaamaan, myös ihastelemaan Cap Ferratin Villa Ephrussia sekä Esterelin punaisia kallioita. Todettiin, että seuraavaan kertaan jäi ainakin Marseillen matka, turistijuna-ajelu Nizzassa ja  Monte Carlo. Ikävä kyllä tällä kerralla näitten asemasta tutustuimme Ranskan terveydenhoitoon, hyvää hoitoa ja oikeat lääkkeet saatiin, joten onneksi sairastamiseen ei mennyt koko aika. 

Lakot ja mielenosoitukset tuntuvat  hiipuneen. Lakoista eniten meitä koskettava oli lokakuussa polttoainejakeluun vaikuttaneet jalostamoiden lakot, useimmat huoltoasemat oli tyhjiä ja lopuissa tuntien jonot. Bensaa sai vain 30 litraa kerralla ja kannuihin ei saanut ottaa. Osa asemista oli varattu erityisryhmille, kuten kotisairaanhoitajat ja muut työn takia liikkuvat. Pula aiheutti järjestyshäiriöitä ja johti mm. polttoainevarkauksiin. Onneksi pula helpotti, täällä oli alkamassa pyhäinpäivän 2 viikon koulujen loma-aika, jolloin tietysti matkustetaan paljon, eivät ehkä uskaltaneet jatkaa lakkoja ja jakelun estämistä. 

Hiljaista on

 Vieraat vietiin lentokentälle, ja hiljaista on. Porukat tuli torstaina ja täällä odotti kotoisan makaroonilaatikon lisäksi ankka-perunasose-laatikko. Hyvin kelpasi. Perjantai oli hiukan sumuinen päivä, porukat suuntasi St Paul de Venceen ja olivat tyytyväisiä puolen päivän retkeen. Illallinen syötiin La Rotondessa, Kipa on odottanut tilaisuutta "pistäytyä" paikassa ainakin 40 vuotta, baarissa käytiin joskus kauan sitten ja tavattiin Kissa. Nyt vieraat ihailivat paikan taideteoksia, kurkisteltiin saleihin ja syötiin kelpo päivällinen. Isompaa ei jäänyt hampaankoloon, perunamuusi oli hyvää, mutta ei kuumaa, vaikka astia oli kuuma. Joku fiba oli käynyt. Toinen juttu oli, toki rahaa säästävä, etteivät kaataneet toista lasillista viiniä. Neljälle hengelle ei oikein yhdestä pullosta kahta lasillista riitä, joten todennäköisesti olisimme ostaneet toisen pullon. Nyt kaadettiin itse loppu kahdelle ja muut jäi ilman.

Sitten pitikin jakautua, koska kaikki ei mahdu autoon. Pojat lähtivät kotiin, Kipa muisti antaa avaimen, mutta ei parkkihallin kuittia, eipä sitä kukaan pyytänytkään. Tytöt eivät saaneet heti taksia ja ajutuivat baarin puolelle, onneksi, kun vihdoin kuulivat puhelimen soivan oli lyhyt matka toimittaa lappu autoporukalle. Taksikin saatiin aikanaan, oikein ystävällinen ja mukava kuljettaja.

Lauantaina osa suuntasi Monacoon ja osa kaupungille, taisi kuljettajamme saada vapaapäivän. Illalla grillattiin omasta lihakaupasta ostettu saalis, lankkupihviä, kananrintaa ja makkaroita. 

Sunnuntaina toisia odotti syntymäpäiväjuhlat, toisia peli Nice-Nantes. Jostain syystä tapaamispaikan sopiminen vaatii aina lukemattomia puhelinsoittoja,  tällä kertaa kuski soittaa Kipalle ja sanoo, että tuosta porukka käveli juuri ohi, minne ne menee. No, kukaan ei tietenkään kuule puhelinta ja porukan ainoalle suunnistustaitoiselle kukaan ei ollut kertonut tapaamispaikkaa. Lopulta, kaikki hyvin. Mutta nyt on siis hiljaista. Onneksi seuraava vierailija on tiedossa viikon päästä.

Outoa on

 Elämme paitsi vaarallisia myös kummallisia aikoja. Korona, Ukrainan sota, energiapula, inflaatio, ilmastonmuutos. Mutta ei tässä kaikki. Ranskalaiset ovat toki lakkoherkkiä ja lähtevät helposti kadulle. Onhan tässä syytä protestoida. Öljynjalostamoiden lakon seurauksena porukka jonottaa tunteja bensa-asemille, josko polttoainetta riittäisi. Luovia ratkaisuja tarvitaan siinä vaiheessa, kun tankki on tyhjä. Sähköauton vuokraus on yksi vaihtoehto. Me säästämme bensaa pysymällä kotona ja käymällä tarvittaessa lähikaupassa, mutta torstaina on vieraat tulossa ja pohdimme, mitä tehdään. Lakot ovat osittain päättyneet, mutta missä tahdissa tilanne helpottaa ja bensaa saisi liki normaalisti, on epäselvää. Nyt tiistaina on yleinen lakkopäivä, ainakin rautateillä ja  muissa julkisissa palveluissa tuntuu lakkohalukkuutta riittävän. Vaikka tiedämme ranskalaiset vallankumoksellisiksi, silti epäluuloisina kaikenlaisista vaikuttamisyrityksistä pohdimme, masinoidaanko näitä jostain. Tuntuu tämä niin omaan jalkaan ampumiselta, vaikka jo nilkutetaan muutenkin. 

Sää on suosinut, ensimmäiset vieraat saivat nauttia auringosta ja sääennusteet ovat varsin lupaavia nytkin. Itse ehdimme osallistua seuran golfiin Opio-Valbonnessa loistavassa säässä. Kesän kuivuus näkyi väylillä, vihrää kohtaa joutui välillä etsimään. Greenejä on kasteltu ja ne olivat hyvässä kunnossa. Lämmintä ja kaunista!

Lentäen Nizzaan lokakuussa 2022

 Viime kevään kotimatka kypsytti meidät hankkiutumaan tänä syksynä lentoteitse Nizzaan. Ainakin siirtyminen käy nopeammin, jos ei muuta hyötyä. Hankimme liput hyvin aikaisin, lentojahan on sittemmin ollut tarjolla runsaasti. Toinen meistä sai Finnair-pisteensä käytettyä lippuun, toisella ei pisteitä ollut. Siinä sitten sähläsimme niin varausten kun istuinpaikkojenkin suhteen, ja toinen vielä sijoitettiin yllättäen ja pyytämättä toiseen paikkaan, joten päädyimme eri riveille. No, 51 yhteisen vuoden jälkeen ehkä pystymme sopeutumaan, toinen oli rivillä 15 ja toinen toisella puolella rivillä 13 keskipaikalla.  Olimme kuitenkin pukeutuneet yhtenäisesti sävy-sävyyn sinikeltaisiin asusteisiin yhteenkuuluvaisuuden vahvistamiseksi. Siinä sitten tuijotin 3,5 tuntia edessä heiluvaa verhoa ja  välillä näin vilahduksia bisnesluokan tarjoilusta. Bisnes-matkustajia oli 12 riviä ja me muut istuttiin ahtaasti koneen takaosassa. Tarkkakorvaisimmat saattoivat kuulla vierasta kieltä. 

Vuokra-auto otettiin kentältä, ja yllättävän vaikea oli pimeässä suunnistaa kentältä talolle, vaikka reitti  kuulunee tutuimpiin heti 3-tien Hki-Tre välin jälkeen. Kipan mielestä auto oli ihan liian suuri, ja herätti epäilyksiä, Henkka väitti sen olevan juuri sellainen kun piti, ja aamulla totuuden paljastuvan. No, olipa kerrankin oikeassa, yön aikana auto oli kutistunut normaalimittoihin.

Talvitalomme odotti meitä ja toivotti lämpimästi tervetulleeksi. Nyt asetutaan aloillemme ja odotetaan ensimmäisiä vieraita viettämään pitkää viikonloppua. Katsellaan sitten sen jälkeen muita aktiviteetteja.

Kylmä viikko huhtikuussa 2022

Saimme vieraita maaliskuun viimeinen päivä. Olimme seuranneet sääennusteita ja viestittäneet, että ottakaa lämpimiä vaatteita mukaan, kylmää on luvassa. Kevät on ollut aurinkoinen, mutta tuulinen, ja nyt on odotettavissa poikkeuksellisen kylmä viikko. Toiveikkaita oltiin myös oltu, josko korona hellittäisi kevättä kohti, mutta niin ei ole käynyt. Tuttaviamme niin Ranskassa kuin Suomessa on sairastunut. Ymmärrettävästi siis olemme huolissamme. Pienin vieras kadotti mukana olleet tutit yksi toisensa jälkeen ja niinpä ryntäsin apteekkiin ostamaan tutteja. Tutit olivat esillä, nappasin paketin ja menin farmaseutin luokse ja pyysin "ibuprofeiinia" ja hän kysyi, tulevatko ne minulle itselleni.  Henkka ihmetteli, kun tulin naureskellen autoon, todellakin, kyllä, minulle päänsärkypillereitä.

Vieraat ovat viihtyneet kaupungilla ja shoppailemassa, ja ovat olleet kaikin puolin omatoimisia ja itsestään huolehtivaisia. On voitu rentoutua mekin.  Yhdessä olimme aurinkoisena päivänä rantaravintolassa lounaalla. Mutta sitä ennen oli  eräänä iltana ukonilma, sähkökatkos ja rakeita, jotka pysyivät maassa aina seuraavaan päivään asti. Ukkosen jyrähtäessä menin heti ottamaan nettiboxin irti, vuosia sitten se hajosi kirjaimellisesti salaman iskiessä naapuritalon sähkökaappiin, joka syttyi  palamaan. Televisiossa kehotettiin säästämään sähköä aamutunteina, jolloin kulutus on huipussaan, teimme työtä käskettyä. Maailman tilannehan on sellainen, että jatkossa voi tulla kaikenlaisia säännöstelytoimia. Täällä on kuivuuden takia nurmikon kastelut ja autojen pesut pannassa,  ukkoskuuro pesi kyllä  meidän automme niin, että voidaan lähteä kohti pohjoista.

Reitti on tuttu monen vuoden ajalta, korona-aikana ollaan ajettu  hyvin suoraviivaisesti Nizza-Travemunde tai päinvastoin.. Retkeily on jäänyt, pysähdyksiä on vain kaksi. Ensimmäinen tutussa paikassa Rhonen varrella ja toinen Saksassa. Tavaroiden pakkaus on jo alkanut, mutta vielä on kuljetettava vieraiden matkatavarat lentokentälle, joten tavaratila on vapaana.

Ranskan ruokaherkkuja

Ravintolat olivat pitkään kokonaan kiinni, ja totuimme kotiruokaan. Ranskan ruoka-ajathan ovat aina olleet "haasteelliset", lounas liian aikaisin ja iltaruoka liian myöhään. Kaupasta saa tuoreita ruoka-aineita, Picardilta pakasteruokia joka lähtöön, herkkukaupoista ravintolatason valmisruokaa ja pikkuhiljaa olemme löytäneet paljon valmisruokia myös tavallisista marketeista. Saattaa olla, että niitä on  tullut kauppoihin lisää, siltä ainakin tuntuu. Ruuan hinta puhuttaa täälläkin, säästövinkkejä jaetaan televisiossa yleisesti. Hyvinkin edullisesti saa tuoreita ensiluokkaisia ruokatarvikkeita, kun tietää mistä ostaa. Toimme kotoa  keittokirjan Ranskan herkuista mukanamme ja netistä löytää ohjeet mihin tahansa aineksiin. Kotiruoka on kuitenkin hinnaltaan edullista ravintolaan verrattuna. Biotin golf-ravintolassa päivän annos on 16€, mutta kun siirryt listalle ja otat vielä jälkiruokaakin, hinta tuplaantuu.

Niinpä välillä tulee herkuteltua kotioloissa. Meillä on oma lihakauppamme, ja sieltä saa myös valmistusohjeet. Kuten tänään, kun huomasin tiskissä pikku kakkusia, "Panisses", ja kysyin, mitä ne ovat. Kuulemme kik-herneistä tehtyjä, ja otin pari maistiaisiksi. Ne leikataan sormen paksuisiksi siivuiksi ja paistetaan/grillataan kevyesti oliivioljyllä siveltyinä. Katsotaan sitten, noin 1,50 €/kappale. Vasikanmaksa on arvossaan, 34,90/kilo. Tämän kuitenkin ylittää marinoidut artisokan sydämet, 35,90/kilo. Olin jo maksamassa, kun huomasin juustojen joukossa pienen Brie-palan, joka on tryffelöity. Juusto leikataan jossain vaiheessa kahtia ja sivellään tryffelitahnalla, muistaakseni creme fraiche tai fromage blanc -pohjainen. Puolikkaat laitetaan vastakkain ja luultavasti odotetaan jonkin aikaa. Maistoimme juustoa jouluna, ja se on mielestäni todella herkullista, tuoksuu huumaavasti tryffelille.  Kilohinta 86,90. Ostimme vielä lammasta, sellerisalaattia, palan persiljakinkkua ja  perunaröstiä. Lasku oli yhteensä 56 euroa, ja laskin, että siinä on 6, jopa 8 ateriakokonaisuutta eli pikku alkupala, pääruoka  ja jälkiruuaksi nokare juustoa. Juustoa ei taida kyllä riittää kuin kahdelle.

 

 

 

 

Helmikuu 2022 - jo kaksi vuotta koronaa

Hiljaiseloa syksy 2021, sen jälkeen kun syysloman vieraat lähtivät. Pysyttiin siis terveinä ja käytiin  pelaamassa, siinä aktiviteetit. Joulu vietettiin Villa Bellevuessa perinteiseen tapaan, lintua, jouluhalko jne. Uudeksi Vuodeksi suunnattiin Suomeen, onneksemme pääsimme Finnairin suorilla lennoilla edestakaisin. Suomessa oli ohjelmassa 3. rokoteannoksen ottaminen, saimme sen heti ensimmäisellä viikolla. Kun täällä nyt on tullut kehuttua, kuinka hyvin Ranskassa on terveyden/sairaanhoito sujunut, täytyy kehua Suomeakin. Messukeskuksen pihalle oli syntynyt jono, kun turvaväleistä piti pitää huolta. Pakkassäässä oleskelu astmaattiselle on vaikeaa ja heti, kun ilmaisimme ongelmamme, jostain ilmestyi reipas nuori mies ja ohjasi meidät jonon ohi sisätiloihin. Emme olleet onnistuneet varaamaan peräkkäisiä aikoja, ja pelkäsimme byrokratian pakottavan toisen tulemaan uudelleen paikalle, mutta ihmeiden aika ei ole ohi, saimme piikkimme.

Suomessa jatkoimme omissa oloissamme oloa ja vain pakollisten asioiden hoitoa. Näin varsinkin sen jälkeen, kun olimme ensimmäisenä sunnuntaina tavanneet seuraavan päivänä armeijaan astuvan nuorukaisen, joka tiistaina ilmoitti olevansa karanteenissa. Tuvassa oli ollut heti maanantaina yksi sairaana. Torstaina sitten alokkaallemme tuli oireita ja sairastupa odotti. Seuraavalla viikolla alokkaan äiti ilmoitti sairastuneensa ilman mitään tietoa, mistä tartunta olisi peräisin. No, ehdittiin vielä ennen paluuta Nizzaan tavata tervehtyneet, joten kaikki hyvin.

Täällä Ranskassa koronarajoitusten vastaiset mielenosoitukset ovat jatkuneet, ja nyt on kansainvälisen trendin mukaiset convoit liikkeellä, yhdistettynä ihan mihin vaan paikalliseen tyytymättömyyden aiheeseen. Täällähän on hyvä järjestää mielenosoituksia ympäri vuoden, lumimyrsky osuu aika harvoin kohdalle ja jos vaikka sattuu vähän kylmempi sää, poltettavaa löytyy.

 Presidentin vaalit järjestetään tuota pikaa, ja ehdokkaita tuntuu olevan pilvin pimein, vanhoja tuttuja aiemmista vaaleista sekä uusia,  meille tuntemattomia nimiä. Toivottavasti valitsevat viisaasti. Arvellaan, että rajoituksia puretaan ennen vaaleja, mutta kukapa tietää, mitä mieltä virus on.

Nizzassa on jälleen karnevaalit. Viime vuonnahan niitä ei järjestetty, ja edellisenä lopetettiin ennen aikojaan.