Lasse Lehtinen

Kyllä tietysti se hissi oli rikki aamullakin ja iltapäivällä, jolloin läähätettiin ylös. Varmaan on huomennakin kun yhdekseltä lähdetään kentälle. Älkää masentuko. Kirjoitusta tulee lisää viimeistään 7.12 jolloin tullaan takaisin tutkimaan ranskalaista joulua ja uutta vuotta. On muuten tutustuttu siihen ennenkin, mutta nyt oikein paneudutaan. Itse palaan Suomeen tuon käynnin jälkeen vasta huhtikuun lopulla. Kipa käy välillä.
Lasse Lehtinen oli kuten Lasse Lehtinen. Sujuvaa juttelua lukemattomista kirjoistaan ja muistakin kylläkin hyvin arvostetuista tehtävistään. On muuten yksi demari Lipposen lisäksi, jota arvostan.
Kävi ilmi, että hänen väitöskirjansa Kekkosen suhteista NKP:n ja KGB:n kanssa on Suomen luetuin väitöskirja 18.000 myynnillään. On luettava tuo kirja. Jo etukäteen luulen yhtyväni sen moniin väitteisiin. Olin itse niin paljon Venäjän kaupan kanssa tekemisessä, että näin hyvin läheltä sen korruptioidun rappion ja politiikka oli samaa suhmurointia. Virossakin piti varaministerin kanssa puhua virka Volgassa puistojen kulmissa ja tarkistaa, ettei KGB seurannut. Oma kokemus, sillä tunsi varaministerin aikaisemmalta yritysjohdon ajalta. Kyse oli ihan rehellisistä yritysten välisistä kaupoista, ilman mitään korruptiota, rehellisellä rahalla ja kohteena Tallinnan uusi satama.
Taidanpa käydä läpi Lassen kirjoja, sillä olen vain niistä osan lukenut.
Huomenna Suomeen. Pärjätkää. Vähän kadehdittaa, mutta vain kaksi viikkoa olemme takaisin.

Hissi - ne marche pas

Eilen loistava golfpäivä, mukava ranskalaismies matkassa. Juttua ei juuri syntynyt, mutta kovasti oltiin puolin ja toisin sympaattisia. Seurapelin luonne tuli esiin valitettavasti samanlaisina virheinä, mutta, kuten sanottu, oli kivaa. Henkalle yksi par ja muuten tavanomaista. Tänään piti tehdä sama paremmin, mutta mutta. Alhaalla on lappu, ja epäilemme, että hissi on pitempään poissa käytöstä. Harmittaa kun päivä oli mitä kaunein ja parvekkeella auringossa 32C sekä aikakin Midi oli tilattu. 
Oli siis hyvää aikaa pohdiskella tätä mamun osaa. Mehän osaamme jo poskisuudelmat, petankkia käydään pelaamassa viikoittain, patonki haetaan aamulla boulangerista, juodaan Provencen viinejä ja kahviksi espressoa, puhutaan ranskaa, painetaan torvea herkästi, auto parkkeerataan, jos ei vielä ranskalaisittain niin vähän sen suuntaisesti, eli hätävilkut päälle ja parkkiin mihin vaan. Mutta onko sopivaa golfata klo 12-14 välillä? Kenttä olisi ilman meitä tyhjä, mutta osoittaako se sopeutumattomuutta maan tapoihin? Totuus on, että  meillekin lounas maistuisi, mutta kyseiseen aikaan on aina aikoja vapaana ja voimme syödä vähän myöhemmin. Paitsi ettei silloin saa ruokaa ravintoloista.
Toi hissi alkaa jo harmittaa,varsinkin jos se on pitkään rikki. Jo kolmas kerta kahden kuukauden aikana ja lappu alhaalla tietää ehkä pidempää remonttia. Huomenna olisi lounas yli 80 Nizzassa asuvan suomalaisen kanssa vanhan kunnianarvoisen hotellin komeassa salissa. Luennon pitää Lasse Lehtinen. Eli alas 7 kerrosta ja ylös iltapäivällä onnettomia kierreportaita saman verran. Torstaina lähdemme Suomeen käymään ja taas pahuksen portaat. Olisivat rakentaneet hienommat portaat kun ostivat paskan hissin ja joka tapauksessa asukkaat joutuvat kahdesti kuussa portaissa kulkemaan. No on kait todettava kuten talon ranskalaisasukas hissin kovasti metelöidessä minulle sanoi c'est Provence.

Tuomisten ostamista

Lauantaina lähdimme kävelemään Promenadea pitkin vakituiselle kahvipaikallemme hieman ennen Gambettan risteystä. Hyvät kahvit ja kävelemään Gambettaa, joka on todella saanut jo alussa kasvojen kohotuksen. Epämääräiset poissa ja mukavat paikalla. Tarkoitan baareja ja ravintoloita. Risteykseen rakennetaan huippuasuntoja, paikkaan, jossa oli vuosia ränsistynyt halli. Jatkoimme Rue de Francea kauppaan, josta sai tuliaisherkkuja. On todella hyvä kävellä monen kuukauden pahan keuhkoputkentulehduksen jälkeen. Keukot toimivat todella hyvin, eivät kirnua.
Ostimme paljon marsipaanihedelmiä, sokeroituja hedelmiä ja Calissoneja kotiin vietäväksi, laskukin oli 68€. Kotiin kävely oli edelleenkin kuin unelma useiden kuukausien pahojen yskimisten jälkeen. Jipii!!!!!!!!!!!!!!! 
Sunnuntaian menimme hyvän ystävämme kanssa syömään Cannesiin. Ennen tapaamista kävimme autopesulla nr3 ja saimme Suomen pölyt pois. Tuttu Italian Cafe tarjosi taas parastaan. Oli tosi hyvät rognonit ja simpukat, päälle Cafe Gourmand. Viiniä meni vain lasi per person, eli ranskalaisittain. Kaunis päivä ja mukava matka. Illalla enemmän viiniä. Ei kuitenkaan pulloa enempää.
Huomenna golfaamaan!!!!!!!!

Mahtava kanipata

Ystäväpariskunnan luona aloitettiin sampanjalla ja aperoilla. Sitten aivan mahtava kanipata sinappisella muusilla, erinomaista Maconin punaista ja päälle maittavat kahvit ja isännän kanssa tyhjennetty ruoasta yli jäänyt keittiökonjakki, joka maistui ihan hyvälle, olihan siinä 3 tähteä ja oli oikeata konjakkia.Kipa sai reseptin ja aiomme tarjota sitä joillekin ystävillemme täällä Ranskassa. Rouva kertoi kerran tarvinneensa konjakkia joulusinappiinsa ja mies oli saanut useita pulloja joululahjaksi. Päätti ottaa sitten pienimmästä pullosta, ettei ottaisi mitään liian kallista ja otti XO:ta sinappiin. Oli kallista ja hyvää sinappia. Upea ilta kiitos isäntäväelle.
Petankissa voitettiin isäntäväki seuraavana päivänä ilkeästi. Sorry.
Kotona maisteltiin katkarapusalaatin kanssa neljää erilaista Beaujolais Nouveauta , tässä tiedot:
Beaujolais Nouveau (=BN) Club des Sommeliers  Meidän mielestämme paras
BN Georges Duboeuf, ei koskaan niin kovin hyvää.
BN Mis en boutelles par Bertrand d'Avdiersres, uusi tuttavuus
Beaujolais Viilages Neuveau Club des Sommeliesrs. Meidän mielestämme toiseksi paras.
 Kaupassa olisi  ollut myös lisää pari muuta vastaavaa, mutta ajattelin. että neljän maistelu riitäisi ja pystyn vielä kirjoittamaan tämän. Suomessa on yleensä vai pari viiniä. En tiedä miten nykyään, kun olen täällä jo neljättä vuotta.
Kyllä minulla menee viinikouluttaja aina päälle kun maistelen viinejä parittain. Kipa on täysin mennyt jo Golfiin ja olueeseen, eikä enää ole kiinnostunut viineistä. Sanoo, että yksi harrastus riittää ja nyt se on Golf, ja minä raukka saan golfata todella tarpeeksi, kolme kertaa viikossa. Oikeastaan ihan kivaa, kun tuntuu välillä kulkevan tuo peli ja saa puhua vieraita kieliä, ei vaan ranskaa.
Neljäs pullo on loppumassa, joten menen nukkumaan. Huom! Kipa on hieman auttanut, mutta tuntuvat nuo uudet viinit kovin köykäisiltä.

Tekemisiä

On tullut laiskasti kirjoiteltua vaikka tapahtumia onkin ollut. Perjantaina tietysti petankia ja lauantaina sateinen kaupunkimatka Nice Etoiliin tuliaisostosille ja ostoslounaalle. Sunnuntaina ystäväpariskunnan kanssa Grassen museoon, joka oli ainoana auki. Oli nimittäin ensimmäisen maailmansodan muistopäivä ja lähes kaikki paikat kiinni. Puheita pidettiin kaikkialla ja lähellä satamaa Nizzan valtavan muistomerkin luonna oli juhlallisuuksia ja siksi satamaan rantaa myöten menevä katu oli osan päivää suljettuna. Ymmärtää hyvin juhlat ensimmäiselle maailmansodalle sillä mitä juhlimista Ranskalla olisi toisesta maailmansodasta. Sitten kävimme eräässä kalaravintolassa ostereilla ja hummerilla. Mukava retki.
Maanantaina Provensalissa oli liian märkää autoille, joten rangelle ja tsippailemaan.
Tiistaina pelattiin ruotsalaisten rouvien kanssa ruotsia puhuen ja tänään keskiviikkona 14. marraskuuta Belgialaisparikunnan kanssa. Heidän kanssaan puhuttiin ranskaa koska olivat Vallonian puolelta. Mukava pariskunta ja puhe kulki kummallisen hyvin huom! ranskaksi ja jatkuin lounaalla, jonne he tulivat viereiseen pöytään.
Tänään kävimme pelin jälkeen Seuran järjestämässä filatelia tilaisuudessa, jossa suomalainen palkittu filatelisti kertoi viimeisimmästä tutkimuksestaan. Tutkimus, jossa käsiteltiin Suomen itsenäisyyteen johtaneita tapahtumia filatelian ja siihen liittyvän  avulla. Erittäin mielenkiintoinen tunnin esitys, jossa postimerkeillä oli melkeimpä sivuosa mutta tärkeä.
Huomenna taas pelaamaan, jotta Kipa pysyisi tyytyväisenä ja iloisena,huh huh huh. Illalla Syömään ystäväparsikunnan luo.  

Kottaraisten parveilua

Menimme aamusta hakemaan kenkäni suutarista Gambettalta. Istuin autossa kaksoisparkissa vilkut päällä ja Kipa kipaisi suutarissa. Vastaan tuli bussi, joka vei puolitoista kaistaa ja takaani oli juuri lähtenyt pakettiauto, joka oli myös kaksoisparkissa, kuten edessäni olevakin. Suunnaton torvien soitto koska bussin oli odotettava vihreää eikä takaatuleva päässyt ohitseni. Minä rauhallisesti vekslasin lähemmäksi viereistä autoa, jotta höyrypää pääsi ohi jolloin Kipakin jo tuli. Olisikohan torvi soinut jos mulla olisi ollut ranskalaiset rekkarit. Bussikin olisi varmaan jatkanut matkaansa juuri kohta. Kova on kiire ranskalaisilla sekä kaupungissa että teillä. Ohi on aina päästävä, ainakin vierasmaalaisista autoista, vaikka alla onkin Citikka mutta rekkari joku muunmaalainen.
Kaksikymmentä vailla kaksitoista pääsimme lähtemään kierrokselle. Mukanamme pelasi saksalainen rouva ja "pitkä pajunvarsi", nuori venäläis- tyttö. Hän löi sinisiltä ja millä svingillä. Aina oli useita kymmeniä metrejä pitemmällä kuin meillä punaisilta lyövillä. Oli kuulemma täällä vain pelaamassa golfia ja sai erikoisopetusta yliopistoaineissa, joita kävi Moskovassa tenttimässä, jotta pääsisi taas Ranskaan pelaamaan. Näin oli ollut jo yli vuoden. Sanoi, että Moskovassa voi pelata vain kolme kuukautta vuodessa hyvillä kentillä ja hinta oli kaksin-kolminkertainen ranskaan verrattuna. Hän pelasi pareja ja birdejä ollen parin sattuessa kovin pettynyt ja aloitukset ja väylälyönnit olivat todella suoria. Huh, huh, onko sitten ihme, että tuntuu siltä, ettei itse osaa mitään. Kipa totesi, että kyllä me aina pelaamme paremmin itsemme tasoisten kanssa tai kaksisteen. Voipa olla, pitää seurata.
Onneksi kuudennella väylällä hänkin tippui hetkeksi meidän kuolevaisten seuraan lyödessään ensimmäisen pallonsa pahasti metsään. Saksatar, joka kyllä pelasi ihan hyvin, mutta tehden virheitä kuten mekin, sanoikin hänelle, että olipa helpottavaa nähdä, että sinäkin olet kuolevainen. Kaikki me pärjäsimme hyvin sujuvalla englannilla, koska kukaan ei osannut hyvin ranskaa vaikka sitäkin vilahteli puheessamme ihan tottumuksesta. Kyllä Bad English on maailman puhutuin kieli.
Minä löin kaksi viimeista par 4:sta pariin, mutta kyllä notkea pajunvarsi venakko taisi niistäkin toisessa tehdä birkun.
Mikäs hitto, että viimeiset reiät menevät hyvin ja välillä päin p..tä. Pitäisikö kiertää toinen kerta kuten venakko lähti kiertämään.
Kotimatkalla Promenadella parveili taas muutama tuhat kottaraista, lehahtaen taivaan mustuttavina parvina palmuista toisiin, niin että palmujen oksat olivat niitä mustanaan ja sitten taas ilmaan. Tämä on joka syksyinen ihme täällä ja jatkuu useina päivinä. Lintuja on aivan valtavasti ja ne tuntuvat liikkuvan vain samoilla paikoilla yhden päivän ja sitten vaihtavat paikkaa. Viime syksynä ihmettelimme niitä tässä pihassamme ja oliivipuissa, jotka olivat välillä mustia ja kun linnut lehahtivat ilmaan, jälleen vihreitä, muuttuakseen hetken kuluttua mustiksi linnuista. Hurjan näköistä menoa. 

Tuulekasta golfia

Maanantaina kävimme katsomassa Provencalissa ja oli liian märkää autolle, joten Kipa hakkasi  kolme koria rangella. Ajoimme kotiin syömään  läheisen Casinon kautta, varattuamme tiistaille ajan 11.40. Muutoin kaunis mutta tuulinen päivä. Aamulla tuli suruviesti Tallinnasta. Eräs pitkäaikainen ystävämme oli kuollut sunnuntaina. Surullista, hieman vanhempia ja omanikäisiä alkaa lähteä.
Tiistaina oli pelipäivä. Mukanamme oli Saksassa asuva japanitar, joka puhui jollain tavalla englantia mutta myös saksaa. Oli saksalaisen kanssa naimisissa ja 5 viikon lomalla täällä. Pelasi hyvin ja sanoi, että Japanissa maksaa kierros 150€, huh huh. Kehui myös Finnairin nopeaa reittiä Japaniin. Meillä meni kehnosti ja muistelimme kaiholla kierrosta nyt syksyllä, jolloin molemmat löimme 3 paria.
Söimme mainion vasikanleikkeen, Plat du Jour, ja jälkkärit. Kävimme myös katsomassa Grand Bastidessa ja siellä sai vain kulkea manuaalisilla kärryillä. Sateiden jäkeen ei saanut kuin kantaa. Rupee olemaan jo märkiä jaksoja, mutta huomenna menemme taas, sillä tuulesta huolimatta on ollut lämmintä ja kaunista.
Kipa on onnistunut tänä syksynä jo kerran lähtemään ulko-ovesta avaamatta sitä uudelleen, hakemaan jotain tai katsomaan jäikö joku päälle. On muuten aika turhauttavaa seistä hissin vieressä ja odottaa koska rouva saa asiansa hoidettua.
Nafta on muuten halpaa meidän asemallamme Promenaden
 varrella , 1,376€, vai mitä se oli.

10 000 askelta

Me täällä noudatamme välimerellistä ruokavaliota, paljon hyvää oliiviöljyä, vihanneksia, hedelmiä, valkoista leipää, rasvaisia croissanteja, suklaata  ja erivärisiä rypäletuotteita. Ranskassakin ollaan huolestuneita väestön lihomisesta ja terveysvalistusta saamme mm. mainoksissa. Suklaamainos muistuttaa liikunnan tarpeesta, ei syödä liikaa sokeria eikä rasvaa ja  aina muistetaan syödä vähintään viisi hedelmää ja kasvista päivittäin. Televisio-ohjelmissa jonkin alkoholia sisältävän tuotteen mainitseminen aiheuttaa studioyleisön kuorolausunnan: a consommer avec moderation. Tupakanpoltto on kiellettyä  ravintoloissa niinkuin Suomessakin, kiellon tultua voimaan oli parasta hakeutua sisätiloihin syömään, jos halusi syödä raittiissa ilmassa, terassit kun täyttyivät tupakoitsijoista. Nyt  tuntuu siltä, että tupakointi olisi vähentynyt ylipäätään.

Mutta ne 10 000 askelta, yksi tapa noudattaa liikuntasuosituksia  helposti ja vaivattomasti päivittäin. Viime torstaina kävely Cap Ferratin ympäri  tuotti mukana olleen rouvan askelmittarin mukaan 9400 askelta. Olimme melkoisen pettyneitä, kaikki portaat, ylä- ja alamäet hengästykseen asti tuotti "vain" 9400 askelta. Kävelyt parkkipaikalta ravintolaan ja kotona autohallissa hädintuskin tuottivat puuttuvat 600. Ja kuitenkin puuhaan kului  melkein koko päivä matkoineen.

En uskonut askelmittarin lukemaan, ja perjantaina tuli tilaisuus perehtyä asiaan tarkemmin. Konsulimme Pariisista oli tullut Nizzaan ja kävelin infotilaisuudesta kotiin. Laskin askeleet 1,6 kilometrin matkalla, 2000 askelta. Pakko myöntää, näin asiat on. Lisäksi tuli matkat bussipysäkille ja petankin peluu, luultavasti jäin alle 5000 askeleen (kokonaiskävelymatka kotiin oli 2,5 kilometriä). Taas oli melkein koko päivä mennyt.
Eilen kävelin meidän pyhäinpäivämessuun, mutta tulin bussilla kotiin. Askeleita siis aika vähän.

Mitä tästä voi oppia? On mentävä pelaamaan golfia. 18 väylän kierroksella tulee taatusti 10 000 askelta. Tosin tästä joutuu maksamaan, mutta niin siitä välimerellisestä ruokavaliostakin.

Pyhäinpäivän (Toussaints) viettoa Rivieralla

Koko viikko on ollut kylmää, tuulista ja joukossa muutama sadepäivä. Tänään, ranskalaisten vapaapäivänä, aurinko  paistaa ja lämpötila on liki 20 astetta. Ihanteellinen päivä kävelyretkelle siis. Seuran kävelyretki oli n. 6 km pituinen, Cap Ferratin ympäri. Olimme jännittäneet kovasti tuulta, kovalla tuulella reitti ei ole kulkukelpoinen, mutta tuuli oli laantunut jonkin verran ja uskoimme retken toteutuvan. Sataman parkkipaikalla olikin runsaasti innokkaita suomalaisia ulkoilijoita ja reippaasti matkaan. Rantapolku  niemen itäpuolella on käytännössä tasainen melko leveä  päällystetty tie ja maasto nousee siitä hyvin jyrkästi ylöspäin. Olikin mielenkiintoista nähdä, kuinka ylhäällä oleville huviloille johti rannasta kapeita jyrkkiä portaita aitojen ja porttien takana ja myös portaita alas mereen, jotta pääsee uimaan, tosin nyt tyrskyt olivat aivan liian kovat ja muutamassa kohdin vettä saattoi tulla myös polulle. Ylhäällä näimme  myös erään tunnetun suomalaisen huvilan, unikkokuosia ei  ollut käytetty aurinkosuojissa. Etelärannalla lähdettiin nousemaan ylöspäin ja länsirannan polku kulki korkeammalla. Reitin varrella on muutamia eväiden syöntiin sopivia paikkoja ja roskiksia  siellä täällä.  Reitti on suosittu kävelyreitti, nytkin meidän lisäksi oli jonkin verran ulkoilijoita, viime päivien kova tuuli ilmeisesti kuitenkin piti isomman porukan poissa samoin kuin paikalla olleet varoituslaput. Joissain paikoin polku oli melko kapea, joten vastaantulijoita ei kaivannut, pudotusta on riittävästi alaspäin. Polku on vain osin kivetty, märkänä kiveämättömät osat ovat liukkaita. Kaiteitahan ransakalaiset ei yleensä pidä tarpeellisina, täällä muutamin paikoin sellaisia kuitenkin oli laitettu. Mielenkiintoinen reitti, jota voi suositella, kunhan sää on hyvä, meillä meni siihen hyvin maltillisesti edeten ja taukoa pitäen n. 2,5 tuntia.
Kävelyn päätteeksi osa lähti samantien omille teilleen, mutta meitä oli 9 nälkäistä. Satamassa on runsaasti ravintoloita ja menimme yhteen, joka nimettiin rouskuravintolaksi. Osa porukasta rouskutti rauskua ja osa kuka mitäkin. Ruokaa jouduttiin odottamaan tovi, meidän lisäksi paikalla oli n. 20 hengen seurue viettämässä isoäidin syntymäpäiviä, mutta se oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Nizzassa sitten kaikki olivat kävelemässä Promenadilla, väkeä aivan hurjasti.

Seuraava yleinen vapaapäivä on Armistice 11.11, tänä vuonna se osuu sunnuntaille, joten ei tarvitse erikseen huomioida kauppojen kiinnioloa, bussien kulkua ym.