Golf kisa Grande Bastide

Aamu oli niin kylmä, että väylät olivat huurteessa, joten päästivät lähtemään vasta 9.30. Kenttä on sen verran korkealla, että näin voi käydä. Nizzassa oli koko yön noin 7C. No mun peli kulki kuten aina eli huonosti. Kipan serkku vastasi aamulla Facebook viestiini mailojeni myynnistä, että hän möi omansa 2010 ja nyt elämä on taas elämisen arvoista. No minä kait pelaan vain siksi, että rakas vaimoni on golfhullu, eikä halua pelata yksin. Toisaalta, kyllä minäkin joskus onnistun lyönneissä, mutten koko väylää. Nytkin sain vain vaivaiset 18 bogey-pistettä kun Kipa takoi 28. Voittajalla oli 32 eli kun Kipa parantaa puttipeliänsä kolmesta kahteen per väylä niin meidän perhe saa kerran kuussa pari pulloa viiniä. Vakavasti puhuen tuolla pelillä Kipan tasoitus laskee Suomessa alle 30, eli ensi syksynä saa todella skarpata. Huomenna yritän nyt neljättä kertaa Nizzassa rotarykokoukseen. Aikaisempina kolmena kertana ei ole ollut kokousta vaikka netti on niin väittänyt. Onkohan Ranskassa sanonta neljäs kerta toden sanoo. Clubitalon baarissa tarjoilija tyttö kysyi miten meni golf, sanoin: ne pas tres bien com mon francais, häntä se huvitti kovin, oli näköjään ranskalainen, joka osasi äidinkieltään.
Tällä viikolla ei enää golfia. Kolmena päivänä peräkkäin 18 reikää kyllä riittää meille. Mehän ollaan melkein yhtä kovia kuin innokkaimmat suomalaiset, jotka pelaavat joka päivä. Päivät ovat nyt kauniita ja keväisen lämpimiä ja yöt Nizzan tasolla noin 7-8C. Joten kyllä kelpaa. Keravan rotareille tiedoksi, että kevät vaatteita ja kevyitä hyvin istuvia kävelykenkiä mukaan Nizzaan ja tervetuloa.
Yksi ranskalainen kummallisuus vielä. Kun ranskalaiset puhuvat käsillään myös kännykässä, niin arvatahan saattaa, ettei käsiä riitä ajamiseen ja silloin tulee ongelmia. Suomalaisethan puhuvat ilman käsiä ja silloin on ainakin toinen vapaa, jollei satu kaivamaan nenäänsä, jonka ranskalaiset onnistuvat tekemään puhuessaan kännykkään liikennevaloissa. Silloin suomalaisesta tuntuu, että odottelevat revontulia ja käsi menee torvelle.

Maanjäristys

No kummityttö ja vanhemmant pääsivät kotiin lauantaina mainiosti. Olisivat vain halunneet kaikki jäädä tänne. Sunnuntai oli ihmettelyä ja varsinkin 4,3 magnitudin maanjäristyksen ihmettelyä, kesti viisi sekuntia. Katselin telkkaa puoli 24.00 ja sohva heilui. Kipa tuli unenpöpperöisenä ja kysyi miksi sänky hyppi. Huh huh eka kerta. Tuli vielä tunti sen jälkeen jälkijäristys 3,7. jota emme enää tunteneet kun nukuimme. Muistakaa,että asteikko on logaritminen, joten laskut ja nousut luvuissa ovat aika huimat. Kuusi Richteriä on jo katastrofi.
Maanantaina pelasimme suomalaisten kanssa golfia, kuten myös tiistaina. Mulla bägit myyntiin, Kipalla lisää hyviä mailoja. Huomenna on kova kisa suomalaisten kanssa. Kipan pitäisi voittaa pullo. Minä en näköjään siihen pysty. Ei lisää magnitudeja please.

Menton ja sitruunafestarit

Torstaina olikin sitten vuoro mennä Mentoniin. Matkalla päätimme kuitenkin käydä Ventimigliassa Italiassa lounaalla. Pyköintipaikan löytäminen on aina tuskaista, ja kun se löytyy on auto jätettävä siihen, ja hoidettava eri paikoissa käynnit autoa siirtämättä. Lounaan jälkeen sama autopaikan etsintä Mentonissa ja sitten keskuspuistoon. Nyt sitruuna- ja appelsiinirakennelmat esittelivät Ranskan eri alueita. Oli Eiffeltorni Pariisista, majakka Bretagnesta, sampanjapullo Shampagnesta ja ristikkotalo Alsacesta. Ihmisiä oli käytävät pullollaan koska illalla alkoi myös karnevaalikulkue Mentonissa. No sen alta lähdettiin takaisin Nizzaan. Olikin ruuhkainen paluu. Läheinen thaipaikka oli oli kiinni, joten syötiin Pepen- pitzaa. Perjantaina olikin sitten petankipäivä ja Noora pelasti meidän joukkueen maineen heittämällä kaksi palloaan kiinni snadiin ja niin voitettiin yhdellä pisteellä. Iltapäivällä käytiin vuosikokouksessa ja saatiin vaihdetuksi useita uusia kirjoja. Kummityttö vanhempineen kierteli Antibesia. Lauantaina sitten alkoi heidän kotimatkansa eikä kadehdittanut ollenkaan. Kaikki olivat sitä mieltä, että vielä olisi voinut jatkaa lomaa, mutta koulu ja työt odottivat. 

karnevaalit

Niinhän siinä sitten kävi kuten pelättiin. Nooran ja vanhempiensa tulo Nizzaan ei onnistunutkaan  sunnuntaina. Syynä oli tällä kertaa lakko Frankfurtissa. Yöpyivät lentokenttähotellissa Helsinki-Vantaalla ja viettivät tylsän päivän Vantaan "humussa".Illalla uusi yritys ja onnistunut 23.10 tulo Nizzaan maanantaina. Onneksi Kaitsu oli saanut vaihdettua paluun lauantaille niin saamme kait kolme uutta suomalaista pelaamaan petankkia.
Hotellin varauksen jatkaminen ei sitten käynytkään kuten elokuvissa. Tyttö sanoi, että jatko pitää tilata saman tilauspalvelun kautta kuin alkuperäinenkin. No niin tehtiin tiistai aamuna, jolloin he myös kirjoittautuivat hotelliin. Respa oli yöllä kiinni ja minulla oli aikaisemmin haettu avain ja koodi ulko-oveen, joten pääsivät nukkumaan. Hotellilla oli kuitenkin alkuperäinen tilaus päivää lyhyempi kuin meidän tilausvahvistus ja sotku oli selvä, koska nyt uusi yksi vuorokausi ei ollut tytön tilauspapereiden mukaan vanhan tilauksen jatko, vaan väliin jäi yksi päivä. Asia ei ottanut selvitäkseen ja muutin ranskan englanniksi ja tyttö soitti varauspalveluun Selitti aikansa puhelimeen ja antoi luurin mulle edelleen ranskaa puhuen. No toisessa päässä kaveri kysyi ranskaksi, että puhunko englantia ja pyysi minua selittämään tilanteen. Hän sanoi, että hänellä oli oikea alkuperäinen ja jatkotilaus, joten hänen mielestään asia oli OK. Tytöllä ei vielä ollut jatkotilaustakaan. Mies selitti sitten asian tytölle, jolta sitten kysyin ranskaksi oliko asia nyt selvä. Hän myönsi kovin hämmentyneen näköisenä näin olevan. Ei tainnut selvitä asia tytölle.
Me jatkoimme rantaravintolaan lounaalle kun pikkuneiti halusi simpukoita ja ranskalaisia, joita sitten melkein kaikki söivätkin . Tumi valitsi maukkaan vihannesvokin, joka oli mausteisempi ja sopi hänen thaimaalaiseen ruokaperinteeseensä paremmin.Yritin saada tähän myös videon karnevaaleista mutta en millään onnistunut. Kone heitti aina herjaa, että videon lataamisessa tapahtui virhe. Kertokaa jos tiedätte mitä pitäis tehdä sillä videossa vaikka onkin otettu Nokian viimeisellä N- sarjan kännykällä on laatuvärit ja kuva (12MP).

Satumua tanko

Oltiin suomalaislounaalla vanhassa kaupungissa ja laulettiin ruokailun lomassa yhteislauluja. Satumaa tango laulettiin kahdella kielellä suomeksi ja savoksi. Ruokaa oli riittävästi ja hyvää. Perjantaiset möykkääjät lopettivat sitten ulkona huudon noin klo 2 yöllä.
Tässä savonkieliset sanat:


Satumua tanko

Uava meren tuolla puolen pitäsj olla mua
jossa paekat läpösinä aena olla sua.
Siellä kukat nuutumata aena rehottaa,
Päevä paestaa, rannan hiekkaan laene liplattaa.
Voe,voe jos minnäe jonnii kerran tuonne piäsisin,
niin tuskin tänne palluuta ies yhtään miettisin.
Vaan siivetön ei ossoo lentee, vanki se on muan.
Suan huaveilla ja unta nähhä minnäi tiällä vuan!

Lennä laalu sinne, missä lie tuo satumaa,
jossa jonnii pitäsj outtoo minuakkii vuan!
Lennä laalu niin ku liitää huorapiäskynen
kerro, että unissanj on yksinommaan hiän!
Voe, voe ...

Yöllä haetaan sitten kummityttö vanhempineen kentältä. Toivottavasti lumentulo ei heitä Frankfurtissa viivästytä.

Kummalliset ranskalaiset ja muuta

Eilen marisin ranskalaisista kummallisuuksista. Vielä tuli mieleen yksi. Vaikka kuinka kaunista ranskaa puhuisi niin ei ne ymmärrä äidinkieltään, vaan vastaus useasti on pardon. 
Kun nyt tätä kirjoitan niin ulkona on kaamea messu ja vastapäisen Citea parvekkeella, SUURELLA PARVEKKEELLA, on möykkäämässä ainakin kolmekymmentä ranskalaista. Pitävät kait hotellihuoneessa bileitä. Nyt kello on kymmentä yli kymmenen. Viimeksi kun oli samantapainen möykkä sitä kesti aamu kolmeen. Saas nähdä tänä yönä, josko sammuvat aikaisemmin.
Petankia pelattiin tänään aivan mainiossa säässä ja meidän kisa oli todella kova. Ratkesi yhdellä pisteellä joukkueeni hyväksi ja samalla ampuikin Nizzan vanhan linnoituksen tykki klo 12.00 paukautuksen ja mentiin vakipaikkaan olusille. Viime perjantaina oli niin kylmä, että piti ottaa kuuma viini.
Lähdettiin Kipan kanssa etsimään lounaspaikkaa. Outi kulki samaa matkaa kotiin päin ja kertoi heidän lähellään olevan ravintolan, jossa olisi halunnut käydä muittei vielä ollut. Ravintola on 111 ja menimme sinne luvaten kommentoida Outille ja muillekin paikkaa. Tässä se sitten tulee:




Kuva (ravintolan mainoksesta) on ulkoterassilta, jossa istuimme kun sisällä oli liian kuuma ja terassi oli umpinainen sekä säteilylämmitetty. Hyvin tarkeni, emmäkä olleet ainoat ja lisää väkeä tuli.
Palvelu oli ystävällistä ja suhteellisen nopeaa, kun ottaa huomioon, että terasssilla ja sisällä oli kovasti väkeä. Alkuun saimme Gourmet salaatin , jonka ystävällisesti jakoivat kahdelle, koska tiesimme, että listalta otetut salaatit vastasivat yleensä keskikokoista lounasta. Salaatti oli todella Gourmet sisältäen ohuita siivuja hieman paistettua hanhenrintaa ja ohuita siivuja vasikan maksaa tomaattien hyvien salaattien ja salaattikastikkeen kanssa. Pääruoaksi kummallekin puolikypsät entre cotet kasvisten ja erikoisen kulhossa olevan sulatetun vuohenjuuston? kera. Talon punaviini ja Chardonnay olivat molemmat hyviä ja raanavesi karahvissa, jota täällä juomme, oli kylmää ja raikasta.
Nyt ne pirut repesi kuorolaulamaan koko lauma siellä parvekkeella!
Annos oli hyvä ja iso, joten expresson jälkeen pyörimme lähimmälle bussipysäkille ja kotiin. Positiivinen kokemus. Kipa sammui sohvaan ja minä sänkyyn, nokosille. Niin oli Petanki ja raskas lounas meidät uuvuttanut. Illalla riitti tee ja torvisoitto ilman torvisoittoa, sillä fagottia iltaisin soitellut naapurimme muutti pois joitakin kuukausia sitten. Nyt ei sieltä naapurista kuulu mitään muuta kuin ulko-oven käyntiä vähän väliä aamusella.
No Citean parvekkeella meno vain yltyy. Kävin laskemassa porukan, mutta parveke oli niin mustanaan ihmisiä, että olkoon tuo ennen mainittu 30 tarpeeksi tarkka määrä.

Nuo pahuksen ranskalaiset

Mikään ei täällä pidä paikkaansa ainostaan ruoka-ajat. Siksi golfkentät ovatkin tyhjinä ranskalaisista 12 ja 14 välillä ja pelaaminen on edullisempaa. Olin valmistautunut esittelemään itseni, Rotary-klubini, syyni täällä olooni ja pyytämään mahdollisuutta Keravan Rotarin vierailulle Nice-Massena Rotary klubiin, kun tulevat Nizzaan maaliskuussa. Kaikki hienosti ranskaksi. Saavuin ajoissa hotelli Astoniin ja kysyin respasta missä reunion des Rotary on. Ei kuulemma ollut tänä iltana, vaikka netti niin väitti. Eipä tuo niin kauheaa olisi ollut. Joskus niin käy Suomessakin. Mutta, mutta tämä oli jo kolmas kerta kun yritin käydä Rotary-klubissa Nizzassa. Eri klubeissa, eri vuosina ja kaikissa tapauksissa netti kertoi, että kokous on, eikä ollut. Nyt olin lähettänyt useita päiviä ennen sähköpostia tulostani, johon ei tietenkään vastattu. Kyllä vähän kivistää.
On muutakin. Ranskalaiset joutuvat syömään sammakonreisiä, etanoita ja hanhenmaksaa kun ei muuta saa. Lisäksi ei ole varaa valmistaa ötököitä ruoaksi, vaan ne pitää syödä elävinä, pilaantuneen paksussa pullossa olevan kuplivan viinin kera. Sitten  homeisia juustoja ja ikivanhoja viinejä. Päälle niin kallista kahvia, ettei sitä saa kerralla kuin kolme ruokalusikallista ja senkin ilman maitoa. Leipähyllyt ovat kaupoissa niin vähäiset, että leipä pitää ostaa leipomosta tuoreena ja samalla rasvaisia sarvia, joita kutsuvat croissanteiksi. Alkuvuonna kaupoissa myydään pullaa tai torttua, joissa pakkauksessa on mukana pahvinen kruunu ja taikinaan piilotettu hammaslääkärien suosittelema kova pieni posliini-ukko. Hissit paukahtelee vähän väliä kuin vappupallot Ranskan Koneen suureksi iloksi ja lippuja myydään juniin, vaikka junat ovat lakossa, mutta myyjät eivät. Kaupat pistetään kiinni keskellä päivää vaikka ostajia olisi kuinka paljon. Autoilijat odottavat revontulia aina liikennevaloissa, joten on heidät herätettävä torvella. Ei ole paikkaa päällä maan, johon ranskalainen autoilija ei autoansa jättäisi, kunhan ovat varoitusvilkut päällä tai sitten eivät. Mopot, skootterit ja mootoripyörät menevät itseään pienemmistä rei'istä. Liikennekorkkeja (Bouchon) on kaikkialla. Valtio on kait painostanut joutavat miehet ja naiset heittelemään metallipalloja kaikkiin puistoihin ranskanmaalla. Että sellaista.
Huomenna kaikki joutavat Petangueen.

Saint Donat golfia

Panen bägin mailoineen myyntiin. Tuli vain 17 bogipistettä, jolla heikensin tuntuvasti joukkueemme keskiarvoa, jota Kipa taas kohotti 30 bogipisteellään, melkein riitti korvaaman mun surkean tuloksen. Nyt oli taso liian korkea Kipalle. Viiniä ei tullut. Keijo sai vaimon tilaaman punaviinipullon. Paras oli 34 ja kolme seuraavaa 32. Lounas oli herkullinen. Kokonainen Dourade vihannesten kanssa ja kahden suklaan mousse kahvilla. Mukavaa yhdessäoloa.
Takaisin ajaessamme alkoi melkein heti A 8:lla bouchon, joka mateli kävelyvauhtia. Tietiedotukset kertoivat digitaalisesti onnettomuudesta. Ohi ajoi sireenit päällä palo-, poliisi-, sairas- ja hinausautoja käyttäen kapeaa huoltokaistaa. Kun ohitimme paikan, vauhtia oli taas totutut vähän yli 110km/h, kuten klo 17.00 A8:lla normaalisti on. Ei siis tarvita muuta kuin yksi kolmesta kaistasta poikki, niin "korkki" (bouchon) on valmis, vaikka ei olisi ruuhka-aikakaan.
No Keijo lupasi, että kuun vaihteessa järjestetään vielä golfkilpailu Grande Bastidessa, joten en vielä myykkään mailojani. Katsotaan sen jälkeen tilannetta uudestaan, vai heitänkö koko roskan vesiesteeseen ja vetäydyn luostariin. 

Ystävänpäivä

 Hyvää ystävänpäivää kaikille! Me menimme St. Donatin Compactiin harjoittelemaan chippejä. Suht hyvin, kun tuli molemmille muutamia pareja ja ilma oli oivallinen. Vielä jäi 10 kerran cernetista yksi kerta jäljelle. Tullessa ja mennessä oli taas "Working Girls" pique niquella molemmilla puolin tietä. Selvästi on ilma lämmennyt! Kävimme Casinolla ostamassa myöhäisen lounaan tarpeita kun peli meni lähelle kahta ja huomenna kuitenkin syödään siellä. Mukaan tarttui oheinen ystävänpäiväkakku, joka oli aivan hyvää kevyttä mössöä. 
Kipan Face book ongelmakin on kait ratkaistu ja uusiakin ystäviä on tullut ja vanhatkin ovat uudelleen vaivautuneet kun Kipan skitsofreenipuolisko saatiin hävitettyä ja Kipa on taas yksi kokonainen. Tää netti rupeaa olemaan jo aivan liian vaikea meidän varhaisdementikoiden käyttää. Minullakin on tili Skypessä, jossa on 20€. Pistin sinne ensin 10€, jotta pääsisin soittamaan erittäin halvalla Suomeen äidilleni. No kun soitin niin Skype sanoi, että pitää olla tilillä rahaa, jotta voi soittaa. Luulin, että ensimmäinen 10€ ei ollut mennyt, joten pistin toisen. Soittoyritys toi uudelleen viesti saldoa puuttuu! Nyt en enää sortunut Skypen rahastukseen, mutta en vieläkään voi soittaa rahoillani. Missä vika? Who knows? Tell me! Please!!!!

Golfia Biotissa, Petankia eipä paljon muuta

Tortaina 9. päivä Kipa valitsi tottakait golfin Cap d'Antibesin kävelyn sijasta. Golfpeli oli aikaisemmin Provencalessa yhteisesti sovittu. Meitä oli kuusi suomalaista eli kolme ja kolme. Oma pelini sujui vain 8 bogipisteen verran etuysillä mutta 16 takaysillä. Mitähän olisi tullut jos olisi ollut yksi ysi lisää. Ilma oli kaunis ja lämmin niin, että jouduin/sain pelata paitahihasillani muutaman viimeisen väylän.


Perjantain Petanque olikin sitten taas extremeä, kun tuuli vei snadia miten sattui, ja joku väitti sen vaikuttavan omiin heittoihinsakin, kun menivät sinne tänne. Tuuli oli hetkittäin aivan posketon, ja kun ilman lämpökään ei ollut kuin muutaman asteen, oli tunne kuin pakkassäällä. Mistraali näytti taas tapansa. Pelit keskeytettiinkin poikkeuksellisesti ennen Nizza linnoituksen perjantaista tykinlaukausta ja kipitimme vakio kuppilaamme. Ei olusille vaan tällä kertaa kuumalle viinille, vaikka joku ehdottikin, että oluet lämmitettäisiin. Kuuma viini olikin sulattava vaihtoehto ennen kotiinlähtöä.


Lauantai ja sunnuntai olivat niin tuulisia ja kylmiä, ettei oikein ulos kiinnostanut mennä, mitä kaupassa ja postissa käytiin. Tänään maanantaina piti lähdettämän St. Donatiin kiertämään harjoituskenttää, mutta kun mittarissa oli aamulla -1C ei oikein sytyttänyt. Päivän mittaan kylläkin parvekkeen mittari kipusi 20C:een ja kaupparetkellä ei tuntunut yhtään huonolta, jopa lämpimältä. Tulee kait se kevät Nizzaankin, varsinkin kun karnevaalit alkavat jo perjantaina ja kummityttö perheineen tulee kylään sunnutaina.
Onkin aika jo kolmen viikon kylmän jakson jälkeen lämmitä ja kovasti.

Lisää ranskalaisia makkaroita

Ostimme paikallisesta kaupasta paikallisia makkaroita, Boudain Blanc ja Boudain Noir. Sattuneesta syystä mieleen tulee pari muuta makkaransyöntitilannetta. Aikoinaan vuosia sitten ajelimme autolla kiertäen Ranskaa, ja Mont St. Michelin lähellä yövyimme pienessä hotellissa ja söimme illallisen hotellin ravintolassa. Asiakkaina oli perhe meidän lisäksemme, ja kiinnitimme heti aluksi huomiota perheen isään, joka vähän väliä huitoi ympärilleen. Listalla luki Andouillette,  muistelimme sen tarkoittavan makkaraa, ja nimenomaan jotain perinteistä makkaraa. Tilasimme siis sitä, huolimatta siitä, että tarjoilija kysyi meiltä kahteen kertaan, että haluammeko varmasti sitä. Makkarat tulivat ja huitomisen syy selvisi, sen jälkeen huidoimme mekin yrittäen karkoittaa pieniä kärpäsiä ympäriltämme. Makkarat sinänsä olivat melkein syötäviä, paitsi toiseen makkaraan sisältynyttä rautanaulaa. Toinen perinnemakkaroiden syöntikerta osuikin sitten Lyoniin muutama vuosi sitten. Miksi ihmisen pitää mennä syömään makkaroita paikassa, jonka kauppahalli pursui ostereita, hanhenmaksaa, juustoja ym käsittämättömiä herkkuja! No, niin kuitenkin teimme, lounasravintolan päivän annos, joka näytti olevan varsin suosittu ympärillämme.  Sinappikastike oli meidän mielestä ainoa syötävä annoksessa, mutta kun ympärillämme muut näyttivät syövän myös makkaroita, jotka oli paistettu kauniin rapeiksi ja näyttivät ulkokuoreltaan ihan hyviltä, yritimme haarukoida harmaata kamalannäköistä ja -makuista mössöä suuhumme. Ei olisi pitänyt, mutta toki parin päivän sairastamisella siitä selvittiin.
Miten sitten kävi nyt ostettujen makkaroiden kanssa? Keitimme ne ja söimme, ja vain toinen meistä tuli huonovointiseksi. Se toinen on nyt päättänyt, että ranskalaiset saavat pitää makkaransa, tarpeeksi monta tilaisuutta on annettu. 
Kuitenkin säännöillä on poikkeuksensa. Vanhan kaupungin Oliveirassa on annos, jossa on maalaismakkaroita linssien kanssa. Sille annokselle se toinen antaa armon ja voisi sitä vieläkin syödä.

Outojen ilmiöiden jatko

Eilen oli postilaatikkoomme ilmestynyt lisää Cher voisin-kirjekuoria ja netistä printattu kaksisivuinen ranskankielinen peittotussilla osin korostettu luettelo Ranskan häirintää koskevista lakipykälistä. Mikä oudointa niin meille oli osoitettu kait erehdyksessä kaksi samansisältöistä käsinkirjoitettua kirjettä. Kun tulkitsimme kirjeen rupesi arvoitus selviämään. Kyse ei ollut naapurista eikä Polter Gaistista vaan nollakerroksen suuresta Bricorama rautakaupasta, josta kummallinen meteli oli peräisin. Lakitekstit oli kait pistetty postilaatikkoihin ennen kuin asia oli selvinnyt onnettomalle rouvalle ja toinen kirje oli anteeksipyyntö naapurille (pariskunta) ja selvitys syyllisestä. Aktiivinen asukas, varmaan sai kopiokone kyytiä pari kolme päivää kun kaikille noin kolmellekymmenelle naapurille tässä rapussa oli toimitettu kaksi kirjettä ja kaksisivuinen ote Ranskan häirintälaeista.
Tänään lähdimme Provencaleen tarkoituksena lyödä pari korillista rangella ja käydä Casinossa. Ilma oli kuitenkin kylmyydestä huolimatta niin tuuleton ja aurinkoinen, että otimme kierroksen. Ennen kierrosta kahvit puhvettivaunulla, sillä ravintola oli vieläkin paloremontissa. Olipa aika extremikierros. Lunta näkyi siellä täällä, ei kuitenkaan väylillä ja tiiauspaikat olivat jäässä. Tiin istuttamiseen olisi tarvittu vasaraa. Alku väylillä olivat väylät kovia eikä autosta jäänyt jälkiä mutta viimeisillä väylillä jo litisi renkaiden alla. Perässä tuli suomalaisseurue, huomattiin intensiivisestä heiluttelusta jo ensimmäisellä väylällä. Pelin jälkeen joimme vielä yhteiset kahvit ja sovimme seuraavista kierroksista.
Casinossa ei käyty koska kello oli jo lähes neljä. Kevät kait sittenkin on tulossa, koska Working Girls olivat taas piknikillä molemmilla puolin moottoritielle menevää ja sieltä tulevaa tietä. 

Kulinarismia II

Suuntasimme sunnuntairetkelle kohti Cap d'Antibesia tarkoituksena tutustua hiukan etukäteen seuran kävelyretken maisemiin. Totesimme, ettemme ole sielläpäin koskaan liikkuneetkaan. Ilma tuntui kuitenkin niin kylmältä, ettei ulkoilu  innostanut. Ajoimme takaisinpäin ja päätimme nauttia sunnuntailounaan jossain Antibesin paikkeilla. Jätimme auton Ponteilin parkkipaikalle ja lähdimme katselemaan mahdollisia ravintoloita. Valitettavasti kello oli juuri 12 eli  ravintolat  vielä tyhjiä, joten mitään johtopäätöksiä ei voinut tehdä asiakkaiden perusteella hyvästä ruuasta. Näimme kuitenkin  kahden naisen menevän sisään jostain ovesta ja päätimme seurata heitä.   Kuten tällaisessa tapauksesssa yleensä, jonkinlainen yllätys on odotettavissa. Viimeistään laskun tullessa. Paikka osoittautui hienoksi kalaravintolaksi, hyvä palvelu, erinomaisia ostereita ym., upeat asetelmat meren antimista ja nauttimamme turbot, ilmeisesti piikkikampela, kasviksineen oli todella hyvä. Samoin jälkiruuat, suklaafondant oli miellyttävästi kohtuullisen kokoinen, tuulihatut, niitä oli monta. Ravintola oli likimain täynnä, enemmistö asiakkaista hiukan varttuneempaa väkeä. Seinillä oli valokuvia kuuluisuuksista ja ravintola on nimeltään Albert 1.

Kulinarismia

Ostimmepa tässä eräänä päivänä lähikaupasta makkaraa. Nämä makkarat roikkuvat sellaisenaan ilman pakkausta kaupassa naulassa ja säilyvät siis huoneenlämmössäkin. Maistuupas hyvältä, ihankuin olisi maksaa, totesimme ja huomioi sai tutkimaan jo roskiin heitettyä etikettiä tarkemmin. Juu, Figatelli 50% foie , Consommer cuit coeur. No, puolet oli syöty hyvällä ruokahalulla ja eittämättä tuli mieleen vuosia aikaisemmin piknikillä mukana ollut vihannespakkaus. Pussin päällä  luki jotain, jonka silloisella ranskankielentaidollakin ymmärsimme tarkoittavan kypsentämistä. Mahataudista selvittiin silloin parissa päivässä. Nyt tutkimme netistä, mistä makkarasta on kyse, kyseessä on korsikalainen savustettu maksamakkara, joka pitää kypsentää, mutta netin mukaan syödään myös raakana. Kypsennetään, jotta mahdollinen e-hepatiittivirus, jota on löydetty nimenomaan maksasta, tuhoutuisi. Söimme siis loput pannulla paistettuna, ja olen  luottavainen, että pysymme terveinä.


Suomessakin on nyt mahdollisuus koirilla päästä ravintolaan. Ranskassahan se on arkipäivää, herkullisiin ruuan tuoksuihin sekoittuu kosteaturkkisen koiran no, sanotaan nyt tuoksu. Kirppujakin lentelee ja joskus toinen koira-asiakas on liikaa.. Paras kokemus tästä on jo vuosien takaa, ravintolassa oli kaksi miestä ja hyvin iso koira , joka oli majoittunut pöydän alle käsittämättömän huomaamttomana. Viereisessä huoneessa olevassa pöydässä istuimme me, eikä muita asiakkaita ollut. Yhtäkkiä sylissäni oli koiran pää. Koira oli kenekään huomaamatta hiipinyt luoksemme ilmeisen seurankipeänä. Pelästynyt äännähdykseni herätti omistajan ja tuskin kuuluvan murahduksen jälkeen koira palasi paikalleen yhtä äänettömästi.

Kylmää

Pah sanoisi Iso Paha Susi. Tultiin Suomesta lunta ja kylmyyttä pakoon ja täällä uhkaillaan molemmilla ja viimeksi mainittu on jo toteutunut, aamulla +1C. Toinenkin on lähellä, sillä läheiset kukkulat ovat jo valkoisina. Missä kevät ja Mimosat?
Maanantai ja tiistai menivät sateisina. Käytiin vain postissa, kaupassa ja Picardilla ostamassa pakasteherkkuja. Keskiviikkona sitten käytiin turistiofisissa ostamassa meille ja Laurosille Karnevaaliliput. Syötiin vanhassa kaupungissa valkosipulivoissa paistetut simpukat ja pääruoaksi Kipa lapinin ja minä sollin, runsaat ja hyvät annokset.
Alkuviikosta soi ovikello ja Kipa meni katsomaan ja siellä oli nainen joka solkkasi jotain ranskaksi eikä Kipa ymmärtänyt ja sanoi vain, että je ne comprande pas tai jotain sinne päin ja sulki oven. Kun sitten postilaatikkoomme ilmestyi outo kirje, joka oli osoitettu cher voisin eli hyvä naapuri, niin otaksuimme asioilla olevan yhteyttä. Tankattiin kaksisivuista käsinkijoitettua ja selvästi kopioitua kirjettä jokin tovi. Totesin varmuudeksi kirjeen noutaessani, että samanlaisia kirjeitä oli naapurilaatikoissakin. Päättelimme kirjettä tutkiessamme sen jonkinlaiseksi avunpyynnöksi. Tämä nainen asuu kolmannessa kerroksessa yksiössä (me viidennessä) ja viereisen apartementin n.65- vuotias naapuri koputteli hänen seinäänsä jatkuvasti öin päivin ja piti outoa meteliä. Myös hänen kynnysmattonsa kanssa mies touhuaa jotain mutta katoaa aina kun ovi avataan. Mies ei vastaa ovikelloon ja hänellä on avain myös nejännessä kerroksessa olevaan asuntoon, joka on naisen kylpyhuoneen yläpuolella, ja jossa pitää myös outoa meteliä. Miestä ei koskaan näy? Eli onko kyse poltergaistista, joka on tullut kiusaamaan naisparkaa. Keksikää te!