Eilen marisin ranskalaisista kummallisuuksista. Vielä tuli mieleen yksi. Vaikka kuinka kaunista ranskaa puhuisi niin ei ne ymmärrä äidinkieltään, vaan vastaus useasti on pardon.
Kun nyt tätä kirjoitan niin ulkona on kaamea messu ja vastapäisen Citea parvekkeella, SUURELLA PARVEKKEELLA, on möykkäämässä ainakin kolmekymmentä ranskalaista. Pitävät kait hotellihuoneessa bileitä. Nyt kello on kymmentä yli kymmenen. Viimeksi kun oli samantapainen möykkä sitä kesti aamu kolmeen. Saas nähdä tänä yönä, josko sammuvat aikaisemmin.
Petankia pelattiin tänään aivan mainiossa säässä ja meidän kisa oli todella kova. Ratkesi yhdellä pisteellä joukkueeni hyväksi ja samalla ampuikin Nizzan vanhan linnoituksen tykki klo 12.00 paukautuksen ja mentiin vakipaikkaan olusille. Viime perjantaina oli niin kylmä, että piti ottaa kuuma viini.
Lähdettiin Kipan kanssa etsimään lounaspaikkaa. Outi kulki samaa matkaa kotiin päin ja kertoi heidän lähellään olevan ravintolan, jossa olisi halunnut käydä muittei vielä ollut. Ravintola on 111 ja menimme sinne luvaten kommentoida Outille ja muillekin paikkaa. Tässä se sitten tulee:
Kuva (ravintolan mainoksesta) on ulkoterassilta, jossa istuimme kun sisällä oli liian kuuma ja terassi oli umpinainen sekä säteilylämmitetty. Hyvin tarkeni, emmäkä olleet ainoat ja lisää väkeä tuli.
Palvelu oli ystävällistä ja suhteellisen nopeaa, kun ottaa huomioon, että terasssilla ja sisällä oli kovasti väkeä. Alkuun saimme Gourmet salaatin , jonka ystävällisesti jakoivat kahdelle, koska tiesimme, että listalta otetut salaatit vastasivat yleensä keskikokoista lounasta. Salaatti oli todella Gourmet sisältäen ohuita siivuja hieman paistettua hanhenrintaa ja ohuita siivuja vasikan maksaa tomaattien hyvien salaattien ja salaattikastikkeen kanssa. Pääruoaksi kummallekin puolikypsät entre cotet kasvisten ja erikoisen kulhossa olevan sulatetun vuohenjuuston? kera. Talon punaviini ja Chardonnay olivat molemmat hyviä ja raanavesi karahvissa, jota täällä juomme, oli kylmää ja raikasta.
Nyt ne pirut repesi kuorolaulamaan koko lauma siellä parvekkeella!
Annos oli hyvä ja iso, joten expresson jälkeen pyörimme lähimmälle bussipysäkille ja kotiin. Positiivinen kokemus. Kipa sammui sohvaan ja minä sänkyyn, nokosille. Niin oli Petanki ja raskas lounas meidät uuvuttanut. Illalla riitti tee ja torvisoitto ilman torvisoittoa, sillä fagottia iltaisin soitellut naapurimme muutti pois joitakin kuukausia sitten. Nyt ei sieltä naapurista kuulu mitään muuta kuin ulko-oven käyntiä vähän väliä aamusella.
No Citean parvekkeella meno vain yltyy. Kävin laskemassa porukan, mutta parveke oli niin mustanaan ihmisiä, että olkoon tuo ennen mainittu 30 tarpeeksi tarkka määrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti