Kuukauden luontoäänet

Tammikuun ukkosen jälkeen on ollut kaunista ja ilma on muuttunut keväiseksi. Yöt ovat viileitä, joten lämmitys on ollut edelleen tarpeen. Mimoosat tietysti kukkivat ja karnevaaliaika on alkanut. Emme ole tänä vuonna tehneet mimoosaretkeä ja karnevaalit ovat jääneet täysin huomiotta.

 Sen sijaan olemme sekä ihmetelleet että ihastelleet erilaisia ääniä. Aamuisin linnut visertelevät keväiseen tapaan, harakka rähähtää pihalla silloin tällöin. Kummallisempia ääniä kuului sisällä. Olohuoneen sohvan takaa tai sohvan yläpuolella riippuvan taulun takaa tuntui kuuluvan kummallista sihinää. Siis siellä on käärme. Tietysti vain toinen meistä kuuli äänen, joka satunnaisesti kuului lyhyen aikaa. Olimme melko varmoja, että ääni oli alkanut kuulua ukkosen jälkeen, ja isäntäväkikin kävi pohtimassa tilannetta.  Lopulta taulu otettiin alas seinältä, sen takana ei tietenkään ollut mitään, sohvan purkuun ei sitten ryhdytty. Ääniä kuuleva kävi myös tutkimassa yläkerran, sieltäkään ei löytynyt käärmettä, mutta mahdollisesti jossain ulkopuolella parvekkeen tai katon alla saattoi toki asustella kuka vaan. Luontoääneksi sen kuittasi lopullisesti aamuhavainto, eteisessä kuului ulkoa lintujen viserrys ja kun astuin olohuoneeseen, kuului jostakin ääni, joka sai hypähtämään ilmaan ja toisaalta nauratti, taitaa sittenkin olla iso lintu, joita on nähty lentelevän pihalla. No, näin asia ei kuitenkaan ollut, kyllä se ukkoseen ja sähköjohtoihin liittyi.

Toinen luontoääni on sitten sitäkin selvempi, mustavalkoisella kissalla on reittinsä meidän pihan poikki. Aamuisin meno toista puolta ja illalla paluu toiselta puolelta. Paitsi ei nyt sitten. Uima-allas tukkii reitin tehokkaasti, tai ainakin herättää kammoksuntaa, mitä kisu äänekkäästi ruokatilan ikkunan alla käy paheksumassa. Todella ranskalainen kissa!  Tulee vanhaa reittiä, havaitsee muutoksen, protestoi äänekkäästi ja kääntyy takaisin. Emme tiedä, kenen kisu on, näemme sitä vähän turhan usein ja on herännyt epäilys, onko kotia lainkaan. Ukkossateiden aikaan kissa juoksi ihan paniikissa alanaapurin pihan poikki, kun meidän pihan reitti ei enää onnistu. Kissa on arka, eikä anna lähestyä, pienikin rasahdus ja säntää piiloon. Kissanpelastajan vaistot ovat heränneet ja suunnittelemme ruokatarjoilun aloittamista. Ranskalaisilla kissoilla lienee samat ruoka-ajat kuin muillakin ranskalaisilla, mutta ehkä aamu- tai iltapala meidän pihalla kelpaisi.

Kynttilänpäivän aattoilta

Kuulimme vuokraemännältämme, että täällä on tapana syödä lettuja (crepe ja galette) kynttilänpäivänä. Lettujen paistaminen ei ole ihan hallinnassa oleva puuha, muistelen aikoinaan osan lätyistä jääneen vähän liian vähälle paistolle ym. vaikeuksia. Taitaa olla vähintään 10 vuotta edellisestä yrityksestä. Ei hätää, heti supermarketin ovella oli röykkiö valmispakkauksia, isoja räiskäleitä, vähän pienempiä, galetteja tattarijauhosta, suolaiseen tai makeaan makuun. Lähellä asuva suomalaispariskunta oli tulossa iltapäiväkylään, tästäpä siis tarjottavaa, hillon ja kermavaahdon (sekin valmista) kera. Iltapäivä sujui mukavasti, sade, joka oli alkanut jo torstai-iltana, piti vähän taukoa, kunnes taas kiihtyi kun vieraamme lähtivät. Saatoin vieraat portille, palasin takaisin ja jotain puuhatessani Henkka kysyi, mikä välähti. No, ei tarvinnut laskea kolmeen, kun tiedettiin. Aikaa oli kulunut niin vähän, että epäilimme vieraittemme olleen vielä matkalla kotiin. Tuntui parhaalta siirtyä pois ikkunan edestä istumasta, ja ehdin ajatella television seinästä irrottamista, kun sähköt meni. Kynttilät palamaan, samassa sähkö tuli takaisin ja sitten aivan hirveä räsähdys ja kaikki pimeni uudestaan. Päätettiin odotella ja katsottiin ikkunasta ympäristön tilannetta, näytti nousevan savua alhaalta ja näkyi valoakin. Lopulta ukkonen vetäytyi kauemmaksi ja mentiin laittamaan pääkatkaisin päälle, josko sähköt palaisivat. Onneksi valot palasivat ja televisiokin oli kunnossa. Avattiin pation ovi ja haisteltiin, haiseeko palaneelle, joku outo haju oli ilmassa mutta savu oli hälvennyt. Samassa muistin boxin. Saimme juuri perjantaina uuden internet-boxin. Boxi oli pimeänä, ja tajusin heti sen hajonneen sisältä alkutekijöihinsä. Opiksi kaikille, ottakaa herkät sähkölaitteet irti ukkosella. Vanhat entisajan vehkeet kestää, mutta uudet on vaarassa. No, mitäpä yhdestä boxista, vuokraemäntä soitti ja alhaalla oli todella tulipalo, yhden naapurin sähkökaappi (ulkona siis) paloi liekeillä ja palokunta oli pitkään paikalla. Sähköpalojen sammutus on oma lajinsa, ei pidä mennä vesiämpärin kanssa touhuamaan. Kaikenlaista vahinkoa sattui täällä monelle, sähkötoimiset portit, internet-boxit jne. Kaikki muu meillä kyllä näyttää olevan ihan ok. Sanoinkin, että mökillä otan ukkosella television pois seinästä, myös antennijohdon, koska meillä on katolla antenni ja pelkään salaman lyövän siihen, sekä sähkövessan, koska sen hajoamisesta on paljon vaivaa ja se on kallis korvattava. Boxi ei tullut mieleen, kun mökillä ei ole sellaista. 40 vuotta vanha jääkaappi on kestänyt niin monet ukkoset, että jos hajoaa, niin hajoaisi muutenkin. Olipa varsinainen kynttiläilta. Nyt on saatu uusi boxi, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja ulkomittarissa 14 astetta.