Tammikuun ukkosen jälkeen on ollut kaunista ja ilma on muuttunut keväiseksi. Yöt ovat viileitä, joten lämmitys on ollut edelleen tarpeen. Mimoosat tietysti kukkivat ja karnevaaliaika on alkanut. Emme ole tänä vuonna tehneet mimoosaretkeä ja karnevaalit ovat jääneet täysin huomiotta.
Sen sijaan olemme sekä ihmetelleet että ihastelleet erilaisia ääniä. Aamuisin linnut visertelevät keväiseen tapaan, harakka rähähtää pihalla silloin tällöin. Kummallisempia ääniä kuului sisällä. Olohuoneen sohvan takaa tai sohvan yläpuolella riippuvan taulun takaa tuntui kuuluvan kummallista sihinää. Siis siellä on käärme. Tietysti vain toinen meistä kuuli äänen, joka satunnaisesti kuului lyhyen aikaa. Olimme melko varmoja, että ääni oli alkanut kuulua ukkosen jälkeen, ja isäntäväkikin kävi pohtimassa tilannetta. Lopulta taulu otettiin alas seinältä, sen takana ei tietenkään ollut mitään, sohvan purkuun ei sitten ryhdytty. Ääniä kuuleva kävi myös tutkimassa yläkerran, sieltäkään ei löytynyt käärmettä, mutta mahdollisesti jossain ulkopuolella parvekkeen tai katon alla saattoi toki asustella kuka vaan. Luontoääneksi sen kuittasi lopullisesti aamuhavainto, eteisessä kuului ulkoa lintujen viserrys ja kun astuin olohuoneeseen, kuului jostakin ääni, joka sai hypähtämään ilmaan ja toisaalta nauratti, taitaa sittenkin olla iso lintu, joita on nähty lentelevän pihalla. No, näin asia ei kuitenkaan ollut, kyllä se ukkoseen ja sähköjohtoihin liittyi.
Toinen luontoääni on sitten sitäkin selvempi, mustavalkoisella kissalla on reittinsä meidän pihan poikki. Aamuisin meno toista puolta ja illalla paluu toiselta puolelta. Paitsi ei nyt sitten. Uima-allas tukkii reitin tehokkaasti, tai ainakin herättää kammoksuntaa, mitä kisu äänekkäästi ruokatilan ikkunan alla käy paheksumassa. Todella ranskalainen kissa! Tulee vanhaa reittiä, havaitsee muutoksen, protestoi äänekkäästi ja kääntyy takaisin. Emme tiedä, kenen kisu on, näemme sitä vähän turhan usein ja on herännyt epäilys, onko kotia lainkaan. Ukkossateiden aikaan kissa juoksi ihan paniikissa alanaapurin pihan poikki, kun meidän pihan reitti ei enää onnistu. Kissa on arka, eikä anna lähestyä, pienikin rasahdus ja säntää piiloon. Kissanpelastajan vaistot ovat heränneet ja suunnittelemme ruokatarjoilun aloittamista. Ranskalaisilla kissoilla lienee samat ruoka-ajat kuin muillakin ranskalaisilla, mutta ehkä aamu- tai iltapala meidän pihalla kelpaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti