sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Syyslomaviikko 2019

Tämänkertaiset vieraamme saapuivat kahdessa osassa, tiistaina ja keskiviikkona Tukholman kautta, ja nyt sunnuntai-aamuna vilkutukset patiolta  koko porukalle koneen suunnatessa  Helsinkiin. Hiljaista on.
Mitään erityistä ohjelmaa tai retkiä ei oltu lomapäiville suunniteltu, yksi ryhmästä saapui oman golfbäginsä kanssa ja niinpä saimme peliseuraa kahtena päivänä Le Provencaliin. Reippailuryhmä käveli alas kaupungille ja superreippaat vieläpä ylös. Yhtenä päivänä tehtiin autoretki Antibesiin, kierrettiin Antibesin niemi ja poikettiin Cannesissa. Seuraavana päivänä golfryhmä suuntasi taas pelaamaan ja muiden piti mennä junalla Monacoon. Asemalla vallitsi jonkinlainen hämmennys, Monacoon ei mene junia, bussit kyllä kulkee. Eivät arvanneet lähteä bussilla, kun paluusta ei oikein ollut tietoa, onneksi, sillä matka olisi saattanut kestää odotettua kauemmin ja illalla odotti jalkapallo-ottelu Nice-PSG. No, Cannesiin päin junat kulkee, josko menisitte sinne? Ei, siellä juuri oli oltu, joten lopputulema oli perinpohjainen kävelykierros ympäri Nizzan, tuli kerralla nähtyä Massena, Promenad de Paillon, Garibaldi-aukio, satama jne.
Jalkapallo-ottelut alkaa täällä meikäläisittäin tosi myöhään, ilmeisesti voidaan aloittaa vasta, kun on ehditty syödä päivällinen. Myöhäinen ajankohta jätti heti pois meidät seniorit, ei jakseta, mutta kun oli selvinnyt, ketä vastaan Nizza pelaa, ryhmä oli ryhtynyt hankkimaan itselleen lippuja. Se ei ollut ihan halpaa ja helppoa, stadionin lippukaupasta ei enää saanut lippuja, ottelu oli loppuunmyyty, mutta jonkun välittäjän kautta oli liput saatu ja olivat siis ihan oikeat liput. Stadionille pitää mennä ajoissa, ihmisiä ja ruuhkaa on paljon, matkaan joutuu lähtemään todella hyvissä ajoin.  Eri vaihtoehtoja oli pohdittu, omalla autolla, junalla vai miten. Turistitoimistosta neuvottiin keskustasta menevän ilmaisen bussin stadionille. Tähän päädyttiin, koska arveltiin takaisin tulon olevan siten yksinkertaisinta, seniori hakee sitten sopivalta pysäkiltä ryhmän. Ryhmä lähti kuuden aikaan kotoa  bussilla alas, ja keskustasta meni ilmainen bussi stadionille. Olivat lähtenee hiukan ennen ottelun loppua bussille ja olivat ennen puolta yötä kotona nälkäisinä. Tunnelma stadionilla oli hieno, ottelu hieno jne, mutta väliajalla ainakin lähimmän ruokapisteen hyllyt olivat typötyhjät. No, siihen aikaanhan ranskalainen on jo syönyt päivällisensä, kukapa ruokaa enää kaipaa. Meillä teki mikrossa lämmitetty ankkaparmentiiri  kauppansa.
Ilmat viikolla oli aika mukavat, riittävän lämmintä uimiseen uima.-altaassa, sopivaa kävelyretkille, perjantai-illan pieni sade ennen ottelua ei haitannut, mutta lauantai-aamuna satoikin sitten kovasti. Sopiva sää ostoksille, kun sade lakkasi lähdettiin CAP 3000:een. Sade oli ollut niin raju, että meidän kiemuraisella tiellä oli paljon rinteestä irronneita kiviä, hyvä muistutus siitä, ettei rajuilmalla pidä huvin vuoksi lähteä mihinkään vaan pysyä kotona. Me päästiin kuitenkin hyvin kauppakeskukseen ja takaisin, ja illalla odotti läksiäisillallinen tuttuun tapaan Koudoussa. Koudou ei pettänyt, kaikki löysivät mieluista syötävää ja ruoka oli hyvää. Tilasimme alkuruuat jaettaviksi, kaikki saivat pikkulautaset ja maistelimme etanoita, merietanoita, ostereita ja sammakonkoipia. Erityismaininta noista koivista,  meidän mielestä olivat tosi hyviä.
Hiljaista siis on, mutta lisää vieraita on tulossa tulevalla viikolla.

lauantai 12. lokakuuta 2019

Retki Genovaan lokakuu 2019

Pääsimme onnellisesti perille talvikotiimme, ja siellä odotti iloisia yllätyksiä, paitsi tietysti uima-allas, myös uudistettu keittiö. Ruskean sävyinen sisustus oli vaihtunut valkoiseen ja harmaaseen ja tuntui nyt valoisammalta, kokki näkee paremmin keitoksensa. Onko se nyt aina eduksi? Ensimmäiset vieraammekin ihastelivat hyvin maalattua valkoista kattoa, on tainnut moni meistä joskus tuskailla katon maalauksen kanssa, joten osaamme arvostaa hyvää työtä.
Poimimme vieraamme lentokentältä, ja suunnistimme saman tien kohti Italiaa. Ajoimme ensin moottoritietä, ja Arma di Taggian  (San Remosta hiukan Italiaan päin) kohdalla rantatielle. Rantatie on oikein kaunis, ranta on ihan tien vieressä pitkin matkaa ja lämmin sunnuntaipäivä oli tuonut ihmiset rannalle. Rantakaupungeissa on tiettyä entisajan charmia, vanhat satamat ovat muuttuneet huvivenesatamiksi tai muuten vaan saaneet uutta käyttöä. Muistamme joskus kauan sitten yöpyneemme Imperiassa ja muistikuvat eivät ole mitenkään hyviä, mutta nyt pysähdyimme vanhan satamalaiturin kohdalla, joimme kahvit aukiolla ja kaikki näytti oikein mukavalta. Lounasaika läheni, mutta klo 12 oli vielä autiota. Tuntia myöhemmin osuimme pikkukylään, nyt on pakko mennä syömään, mutta ravintolat näyttivät täpötäysiltä. Ihmettelyn jälkeen pyrimme sisälle yhteen ja meidät ohjattiin takahuoneeseen, jossa oli pari pöytää vapaana. Ruokalista ja tarjoilijan esitykset eivät ihan auenneet, mutta söimme alkupaloiksi maittavaa mustekalaa ja pääruuaksi tavanomaista pastaa. Genova oli meidän pääkohde, netistä oli varattu NH Hotel Genova Centro 2 2hh yht. 170,-. Hintaan ei sisältynyt aamiaista, 15 € ja kaupunkivero 6€ per nuppi tuli lisää. Autopaikka viereisessä hallissa maksoi 25€/vrk. Paikka on hyvä, Via Garibaldi, minkä varrella ovat 1600-luvulla alun perin rakennetut palatsit, nyt Unescon maailmanperintöä, on hyvin lähellä. Satamaankaan ei ole pitkä matka. Iltakävelyn teimme pitkin Via Romaa, ja jossain sen varrella oli pieni sivukatu, sen päässä aukio ja siellä ravintoloita. Muistettava vain, että hotellilta kävellään alaspäin, mutta takaisin tulo on sitten ylämäkeä. Seuraavana päivänä ajoimme satamaan, joka on siirtynyt muuhun käyttöön, siellä on iso akvaario, museoita, ravintoloita ja kahviloita, myös paljon parkkipaikkoja.  Pojat jäi kahvilaan ja tytöt lähti ostoksille. Muutaman korttelin päässä on isot ostoskadut, mosaiikkijalkakäytävät ja arkadiat. Satamassa on muuten toinen NH Hotel, alun perin olimme ajatelleet sitä, mainostivat 180 € kaksi kahden hengen huonetta, mutta sinä päivänä kun ryhdyttiin varaamaan, hinta oli 324.
Paluumatka Nizzaan sujui moottoritietä, Taggiassa poikkesimme kahville, on mielenkiintoinen keskiaikainen kylä, siellä voi tehdä kävelyretken kapeita kujia pitkin. Me teimme autoretken kapeita kujia pitkin, eli kuski ei viitsinyt peruuttaa takaisin sinne mistä tultiin, vaan kun navigaattori ohjasi eteenpäin niin siihen luotettiin. Mahduttiin toki, ja olihan siellä muitakin autoja. Lattessa pysähdyttiin ruokaostoksille ja sitten kotiin pastankeittoon. Kaikenkaikkiaan hieno yhdenyön retki.

torstai 3. lokakuuta 2019

Lokakuu 2019 matkalla Nizzaan

Pegnitzin Ratsstuben ravintola oli italialainen, ja syötiin oikein hyvin ja edullisesti, uni maittoi. Suunnitelma oli ajella Comolle, mutta suunnitelmiahan voi aina muuttaa. Totesimme parhaaksi ajaa Itävallan ja Sveitsin kautta siitä huolimatta, että lyhyen läpiajon takia joutuu ostamaan vignetit. Sitten seurasikin taas täydellinen harhaanajo, navigaattori yritti parhaansa, mutta kun vastassa ei ollut pelkästään "umleitung" vaan myös lappu "border closed",  navigaattori antautui. Yritti ohjata oikeaan ja vasempaan peltoja pitkin. Ajoimme moottoritielle takaisin ja klassisesti, juuri kun kartturi näki Churin kyltit, oltiin vasemmalla kaistalla ja nopeus 130 km/t. Seuraava liittymä tuli onneksi aika pian, ja oikea tiekin löytyi, päädyttiin yöpymään Churissa.  Sveitsin frangin kurssi oli meille täysin epäselvä, Kipa katseli näyteikkunoita ja totesi, että jos nää olis euroja, niin ei paljon poikkeaisi kotimaan hinnoista. Käytiin kuitenkin kaupassa ostamassa sveitsiläistä viiniä, mitä ei juuri muualla tapaa, juovat itsekkäästi omat viininsä. Viinitkin oli kalliita, kunnes Kipa huomasi alahyllyllä alle 10 frangin viinejä. Ei kuitenkaan ostettu niitä, vaan keskihintaisia. Hotelli oli vaatimaton, mutta olihan edes kallis. Samaan hintaan oltiin seuraava yö Albassa juniorisviitissä I Castellissa, jossa monta vuotta sitten yövyttiin seuran retkellä. Churissa syötiin hotellin yhteydessä olevassa ravintolassa röstiä, se oli oikein hyvää. Albaan ei ollut pitkä matka, ja siellä ehdittiin iltapäivällä lähteä kävelemään kaupungille. Muisteltiin aiempia Alban yöpymisiämme, siellä on jostain syystä oltu useampi kerta ja tryffelin syömiset ja ostot tuli taas kerrattua. Muisteltiin myös, että katuravintolat toivat aperitiivien kanssa pizzanpaloja ym. syötävää, ja toiveikkaina istuttiin alas. Muilla asiakkailla näyttikin olevan pöydässä pikku kippoja. No, arvatkaa vaan tuotiinko meille mitään. Oluet maksoi 5 euroa kappale, pieni lasillinen väljähtynyttä litkua.  Kipa väittää, että kohtelu johtui siitä, että meitä luultiin saksalaisiksi, muistaa aina, kuinka 30 vuotta sitten vietiin Alassiossa pastalautanen nenän edestä. Ei jätetty juomarahaa. I Castellissa on nykyään katolla näköalaravintola, siellä syötiin menu pitkän kaavan mukaan. Oltiin niin nälkäisiä, kun ei saatu iltapäivällä mitään. Ruoka oli oikein hyvää ja kohtelu asiallista. Kadun toisella puolella oli taas huvipuistolaitteet ja melkoinen meteli, niin kuin oli silloin seuran retken aikaankin. Meteli kuitenkin loppui aika aikaisin ja nukuimme oikein hyvin.
Illalla olimme pohtineet, ajaisimmeko seuraavana päivänä moottoriteiden asemasta pikkuteitä, ehkäpä matkalle osuisi viiniä tai hedelmiä, voitaisiin tehdä ostoksia. Navigaattori ilmeisesti kuuli keskustelumme, koska ohjasi aamulla meidät kohti Nizzaa todella pieniä teitä pitkin. Aina välillä näkyi joku vihreä kyltti, mutta sinne ei käännytty, vaan juuri päinvastaiseen suuntaan. Viiniä ja hedelmätarhoja oli, mutta eipä näkynyt mitään myyntikojuja. Käytiin omassa kaupassa Nizzassa, nyt on purettu tavaroita, pesty pyykkiä ja tietysti uitu omassa uima-altaassa. Paikka on kuin paratiisi ja uima-allas vain lisää mukavuutta.