Pegnitzin Ratsstuben ravintola oli italialainen, ja syötiin oikein hyvin ja edullisesti, uni maittoi. Suunnitelma oli ajella Comolle, mutta suunnitelmiahan voi aina muuttaa. Totesimme parhaaksi ajaa Itävallan ja Sveitsin kautta siitä huolimatta, että lyhyen läpiajon takia joutuu ostamaan vignetit. Sitten seurasikin taas täydellinen harhaanajo, navigaattori yritti parhaansa, mutta kun vastassa ei ollut pelkästään "umleitung" vaan myös lappu "border closed", navigaattori antautui. Yritti ohjata oikeaan ja vasempaan peltoja pitkin. Ajoimme moottoritielle takaisin ja klassisesti, juuri kun kartturi näki Churin kyltit, oltiin vasemmalla kaistalla ja nopeus 130 km/t. Seuraava liittymä tuli onneksi aika pian, ja oikea tiekin löytyi, päädyttiin yöpymään Churissa. Sveitsin frangin kurssi oli meille täysin epäselvä, Kipa katseli näyteikkunoita ja totesi, että jos nää olis euroja, niin ei paljon poikkeaisi kotimaan hinnoista. Käytiin kuitenkin kaupassa ostamassa sveitsiläistä viiniä, mitä ei juuri muualla tapaa, juovat itsekkäästi omat viininsä. Viinitkin oli kalliita, kunnes Kipa huomasi alahyllyllä alle 10 frangin viinejä. Ei kuitenkaan ostettu niitä, vaan keskihintaisia. Hotelli oli vaatimaton, mutta olihan edes kallis. Samaan hintaan oltiin seuraava yö Albassa juniorisviitissä I Castellissa, jossa monta vuotta sitten yövyttiin seuran retkellä. Churissa syötiin hotellin yhteydessä olevassa ravintolassa röstiä, se oli oikein hyvää. Albaan ei ollut pitkä matka, ja siellä ehdittiin iltapäivällä lähteä kävelemään kaupungille. Muisteltiin aiempia Alban yöpymisiämme, siellä on jostain syystä oltu useampi kerta ja tryffelin syömiset ja ostot tuli taas kerrattua. Muisteltiin myös, että katuravintolat toivat aperitiivien kanssa pizzanpaloja ym. syötävää, ja toiveikkaina istuttiin alas. Muilla asiakkailla näyttikin olevan pöydässä pikku kippoja. No, arvatkaa vaan tuotiinko meille mitään. Oluet maksoi 5 euroa kappale, pieni lasillinen väljähtynyttä litkua. Kipa väittää, että kohtelu johtui siitä, että meitä luultiin saksalaisiksi, muistaa aina, kuinka 30 vuotta sitten vietiin Alassiossa pastalautanen nenän edestä. Ei jätetty juomarahaa. I Castellissa on nykyään katolla näköalaravintola, siellä syötiin menu pitkän kaavan mukaan. Oltiin niin nälkäisiä, kun ei saatu iltapäivällä mitään. Ruoka oli oikein hyvää ja kohtelu asiallista. Kadun toisella puolella oli taas huvipuistolaitteet ja melkoinen meteli, niin kuin oli silloin seuran retken aikaankin. Meteli kuitenkin loppui aika aikaisin ja nukuimme oikein hyvin.
Illalla olimme pohtineet, ajaisimmeko seuraavana päivänä moottoriteiden asemasta pikkuteitä, ehkäpä matkalle osuisi viiniä tai hedelmiä, voitaisiin tehdä ostoksia. Navigaattori ilmeisesti kuuli keskustelumme, koska ohjasi aamulla meidät kohti Nizzaa todella pieniä teitä pitkin. Aina välillä näkyi joku vihreä kyltti, mutta sinne ei käännytty, vaan juuri päinvastaiseen suuntaan. Viiniä ja hedelmätarhoja oli, mutta eipä näkynyt mitään myyntikojuja. Käytiin omassa kaupassa Nizzassa, nyt on purettu tavaroita, pesty pyykkiä ja tietysti uitu omassa uima-altaassa. Paikka on kuin paratiisi ja uima-allas vain lisää mukavuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti