Lämmin syksy 2015

Joulu lähenee, samoin kotimatka pohjoisen pimeyteen. Täällä olemme nauttineet kauniista ja lämpimästä syksystä, joka on ollut aivan poikkeuksellinen verrattuna aiempiin meidän täällä viettämiin. Sadepäiviä ei ole ollut kovin montaa, yöt ovat olleet lämpimät ja enimmäkseen on aurinko paistanut.  Osa porukasta pukeutuu selvästi kalenterin mukaan, kaulaliinoja ja  toppatakkkeja, jopa turkiksia näkee, toki ne on kuulema muodissa. Mutta aina joku hipsuttelee, jos ei nyt ihan shortseissa niin kevyesti pukeutuneena kuitenkin.  Muualla Ranskassa on mitattu todella korkeita lämpötiloja tavanomaiseen verrattuna, täällä ei ehkä aivan niin poikkeuksellisia, onhan tämä Ranskan keskimäärin  lämpimin ja aurinkoisin kolkka talvella.

Golfkentät ovat olleet hyvässä kunnossa, Biot on saatu yllättävän hyvään kuntoon lokakuun katastrofin jälkeen. Kenttä on saatu tasoitettua ja uusi ruoho alkaut viheriöidä. Pääsimme pelaamaan ensimmäisen kerran koko kierroksen, paitsi yksi väylä, jonne vievä silta on vielä tulvan jälkeen poissa. Provencaliin menimme viime keskiviikkona tilaamatta etukäteen aikaa, ja hämmästyimme jonkin verran, kun saimme ajan heti klo 12, olimme noin puoli kahdentoista aikaa paikalla. Vielä hämmästyneempiä olimme, kun lähtöpaikalla oli muitakin, joilla oli klo 12 aika. No, ei se mitään, matkaan päästiin. Mutta hämmästys vain kasvoi, kun ketään ei tullut meidän perässä. Kierros eteni aina väylälle 7 saakka, jossa oli yksi mies valkoisessa teeboxissa valmiina. Hiukan ihmettelimme, mistä hän on sinne ilmestynyt ja hän sitten lähenikin meitä ja selitti jotain, mitä emme tietenkään ymmärtäneet. No, hetken aikaa siinä yritettiin ymmärtää toisiamme, ja lamppu syttyi. Klo 14 kentällä alkoi junioreiden joulukilpailu ja me olimme tosiaan viimeinen ryhmä ennen kilpailijoita. Pelasimme yhdessä viimeiset väylät.

Tänään teimme jouluretken Luceramin kylään, jossa koko kylä on omistautunut rakentamaan seimiä. Seimikierros, 450 seimeä, pieniä, suuria, pienen pieniä ja kaiketi tekijöidensä näköisiä. Mielenkiintoinen seutu muutenkin, emme ole koskaan sielläpäin autolla ajelleet, ja nyt tuttavien suosituksesta menimme katsomaan seimiä.  Kovin huonojalkaisille emme kuitenkaan voi suositella. Sen verran korkealla tämä ja monet muutkin kylät ovat, että tähän aikaan voi hyvinkin sattua oikea talvipäivä, nyt siellä oli aurinkoista ja noin 13 astetta lämmintä.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2016 kaikille lukijoillemme Henkka ja Kipa. Tammikuussa jatketaan huomenne lähdemme käymään Suomessa.

Juustoja ja rynnäreitä

Lähdimme katselemaan Nizzan joulukylää ja iltapäiväkahveille.
Heti Place Massenalle tultaessa tuli vastaan kolme poliisia varusteinaan rynnäkkökiväärit. Vähän matkan päässä käveli neljä sotilasta leveässä muodostelmassa rynnäreineen, sitten taas kolme poliisia samoin aseistettuna. En tiedä, tuntuiko turvalliselta vai aivan turvattomalta. Ihmisiä oli paljon liikenteessä ja join Vin Chaud -mukillisen. Luistirata ja maailmanpyörä olivat käytössä samoin kuin lasten karusellit ja trampoliinihyppelyt. Joulukylä oli tänä vuonna Prince Albertin puistossa. Oli ehkä hieman enemmän tilaa kulkea ja kylä oli aidattu, laukut tarkastettiin portilla. Juustojen kohdalla tuli ostettua yli kolme kiloa juustoja, jotka vedettiin vakuumiin. Mukaan tuli mansikan värinen tomaatilla ja oliiveilla maustettu Tomme ja iso palanen vanhaa Comtea. Kaupantekijäisiksi saimme kiekon Reblochon valkohomejuustoa Haute Savoiesta. Oltiin myös ostettu oliiviöljykaupasta salaattiöljyä, koska vanha uhkaa loppua. Tästä voi todeta, että kolmessa kuukaudessa menee parempaa neitsytöljyä puoli litraa plus hiukan tavallista öljyä (auringonkukkaöljyä tai rypsiä) päälle. Voita kuluu vastaavasti suunnilleen saman verran, 250 g/kuukausi.  Aukiolta poislähtiessämme joku auto peruutteli pois ratikkakiskoilta Place Massenalla Lafayettin edessä ja oli peruuttaa vanhan naisen päälle. Ajattelin, etteikö äijällä ole peruutuspeiliä ja nainen rupesi sättimään ukkoa kovasti. Kiersin auton takaa, koska uskoin, että ukko oli jo oppinut. Mutta ei, ajoi päälle, siis tällä kerralla vanhan miehen päälle. Kolahti lonkkaan, mutta ei kait kovasti, koska ei ole ollut kipeä. Mutta kyllä mulla paloi päreet. Menin hakkaamaan vieressä istuvan ikkunaa ja haukuin äijän, onneksi suomeksi, alimpaan helvettiin ja vanha nainen säesti auton toisella puolella. En jäänyt katsomaan jatkoa, mutta nainen jatkoi marmatustaan, sattuikohan siihen? Epäiltiin, että äijä oli humalassa, koska en ole koskaan nähnyt siviiliauton pörräävän siinä kohtaa ja oli kait täysin eksynyt. Nizza on vaarallinen paikka. Tänään sitten luettiin lehdestä, kuinka kahden auton kolarin seurauksena toinen osapuoli syöksyi läheisen kahvilan terassille, 11 loukkaantunutta. Ratikkakiskoja pitkin oli tässäkin tapauksessa ajettu, vaikka tänne on juuri pystytetty kaikkialle mainostauluja, joissa opetetaan, ettei kiskoja pitkin saa ajaa autolla. Ilmeisesti ennakoidaan tulevaa uutta raitiotielinjaa, joka kulkee satamasta lentokentälle.