Golfia Grande Bastisissa

Niin vain eilen lähdettiin reippaasti ennen kello kahdeksaa kohti Grande Bastisin kenttää, joka  on noin 40 kilometrin päässä meiltä. Hieman jännitti ehdimmekö kun Californielta käännyttiin Promemadille vievälle kadulle ja ruuhka oli valmis. Valtava letka moottoripyöräpoliiseja, poliisiautoja ja -busseja sulki vähäksi aikaa koko pohjoisen Promenadin eikä ruuhka tuntunut liikkuvan ollenkaan. Pitikö nyt jonkun tyypin tulla Nizzaan juuri nyt. Emme vieläkään tiedä poliisiarmeijan liikkumisen syytä. No onneksi ruuhka hellitti 20 minuutin odottelun jälkeen ja moottoritie veti. Olimme jo useasti käyneet tällä kentällä, joten löysimme ilman navia.
Kentällä oli paljon tuttuja ja pelaajia oli 24. Muitakin oli liikkeessä sillä autoja oli kovin paljon. Sain vähän moitteita, etten ollut tilannut autoa etukäteen, mutta sain sen kuitenkin. Myöhempien tapahtumien vuoksi hän ei olisi vuokrannut sitä ollenkaan, mutta siitä myöhemmin.
Ilma oli pilvinen ja lähdimme toisena ryhmänä minä ja kolme ihastuttavaa rouvaa Kipa, Eva ja Jonna. Päätin pelata pelin nopeuttamiseksi punaisilta. Alku lähtikin kohtuullisesti kaksi bogia. Jonkin ajan kuluttua piti jättää yksi väylä valiin, jolla Kipa teki Parin (Par 4). Jatkettiin Kipan taidokkaan pelaamisen vain parantuessa, mulla oli vaihtelevaa. Seitsemännellä väylällä löin pahasti oikealle ojan yli ja lähdin hakamaan palloa. Se löytyikin aivan puron kaltevalta penkereeltä ja lyönti kolahti ojan toisella puolella olevaan puuhun ja hukkui ojaan. Oja oli täynnä kasvillisuutta ja niin syvä, ettei palloa löytynyt. No lähdin läheiselle sillalle ja ajamaan yli. Silta oli hyvin kapea mutta matalalla joten siitä vaan. Oikea takapyörä ojaan ja siinä pysyi, ei liikkunut eteen eikä taakse suti vaan. Yritimme Kipan kanssa vetää ja työntää mutta painava auto ei liikkunut milliäkään. No tuloskortissa oli puhelinnumero jonne soitin ja sain juuri asiani sanottua kun tyttö totesi niinkuin tätä tapahtuisi joka päivä, että lähetän jonkun tulemaan. Takaa tulevat suomalaiset pohtivat kanssani tilannetta mutta totesivat, että oli parasta odottaa. No kaveri tuli vaihtoi kamani autoonsa sanoi että menoksi ja jäi autoni luo odottamaan jotain kuormuria joka veti peli ylös ojasta. Väliin jäi kolme väylää ja peli-into katosi joksikin aikaa, mutta Kipa vain paransi. Kun tultiin klubille joku koiranleuka kysyi, että monesko auto.
Pelin jälkeen Kipa laski bogey-pisteensä ja pyysi minua tarkistamaan. Laskin ne myös yhteen 33 pistettä!!! Kova tulos.
No niinhän siinä kävi, että Kipa peittosi kaikki kun jäjestäjä diskasi omat 34 pistettään. Mumm pullo juhlistaa ensi viikon sunnuntaina Niinistön presidenttiyttä. Kotimatkalla eksyttiin sitten oikein kunnolla ja pinna oli kireällä.
Tänään ajettiin bussilla 23 äänestämään Koneen konttoriin, jossa on Suomen kunniakonsulaatti. Helppoa. Oli jonkin verran jonoakin. Kummipoika Lasse ja vaimonsa Linda äänestivät Brasiliassa Sao Paulossa ja äänestysmatkaa oli yli 100km suuntaansa. Eli ovat todella sisukkaita pyrkiessään estämään punavihreän presidentin punaisen punatukan jälkeen. Oltiin liian laiskoja Petankiin vaikka ei satanutkaan. Toivottavasti oli porukkaa.

Takaisin Nizzassa, luojan kiitos!

Terve kaikki!

Tultiin takaisin viime yönä. Suomessa oli pikkupakkanen ja lunta tuli lisää. Kuten tavallista Luftis myöhästyi tunnin lähdössä, mutta otti puolisen tuntia takaisin matkalla. Frankfurtissa oli onneksi portti ihan tuloportin vieressä ja heti bussiin ja bussilla ympäri kenttää 10 minuuttia. Varmaankin siksi, ettei kukaan pytyisi jäljittämään meitä. Portaita koneeseen ja menoksi, koska Frankfurtissa on yölentokielto. Alkaa kait klo 22, koska niin kiireellä noustiin juuri ja juuri 22.00. Ekalla lennolla saatiin kanarulla ja viiniä, toisella lyhyemmällä jopa hyvä kreikkalainen salaatti peukalonpaksuisten keksirullien ja viinin kanssa. Kertakäyttöhaarukka oli saksalaisen insinööritaidon mestarinäyte, sillä se oli itse koottava, mutta ajoi asiansa. 

Käytävän toisella puolella meidän kohdalla istui partatyyppi, joka näytti juutalaiselta. Hän tuijotti alkumatkan A4 -kokoista paperiarkkia, jossa oli noin kuusi riviä nuottiviivastoa täynnä kärpäsenpaskalta näyttäviä pilkkuja, siis ei nuotteja. Sitten alla oli kolme nuottiviivastoa täynnä nuotteja ja muita merkintöjä todella tiheästi. Kun ukko oli tutkinut paperiaan puoli tuntia, hän esitteli ajatuksiaan vieressä istuvalle kolleegalleen seuraavat puoli tuntia, tökkien niitä nuotteja sormellaan ja toisella kädellä ohjasi näkymätöntä orkesteria. Tätä jatkui ja jatkui ja nuoteissa siirryttiin eteenpäin. Kyllä kaveri löysi tuosta paperista poskettomasti selitettävää ja jäi tunne, että siinä paperissa oli kokonainen sinfonia. Outoa! Vieruskaveri rupesi jo kyllästymään ja sitten kait sinfonia jo loppuikin, koska maestro ryhtyi lukemaan saksalaista lehteä. Paperista riitti miehelle viihdykettä kuitenkin yli tunniksi.

Taksi saatiin nopeasti ja muuten hyvin, mutta sain taas väitellä kuskin kanssa ajolinjoista. Ajavat aina Promenadilta Magnan tunneliin, joka vie ohi meidän osoitteen ja sitten tulevat takaisin päin. Paras tie olisi Parking Magnan risteyksesta ennen Lenvalin lastensairaalaa Californielle ja Parking Magnanille käännyttyä ohi parkkipaikan Av. Glorialle. Pitänee selittää kuskeille etukäteen miten meille ajetaan.

Huomenna suomalailounas ja torstaina golfkisa. Niistä sitten myöhemmin.