Nizza, Ranskan lämpimin paikka

Tuttavapariskunnan kanssa on monena syksynä tehty pieni automatka lähiseudulle, "yhteinen matka ja yöpyminen". Hauskaa on ollut ja monenlaista on nähty. Cezannen jalanjäljissä kierrettiin St Victoire- vuorta, ja BB:n jalanjälkiä seurattiin St Tropezissa vähäisemmistä kiertelyistä puhumattakaan. Matkalla poikettiin tavan mukaan viinitaloon ostoksille ja mukaan tarttui viinien lisäksi muutakin hyvää kuten öljyä, kastanjahilloa ja hunajaa.
 Tänä vuonna retki suuntautui Baux de Provenceen, jonka vanhassa bauksiittikaivoksessa  on mieleenpainuva taide-esitys heijastettuna luolan tai oikeastaan hallin seinille. Matkaan lähdettiin niin, että oltiin kohteessa lounasaikaan, toki ensin ruumiin ravinto ja sitten hengen. Paikalla muisti palautui äkisti, täällähän oltiin seuran retkellä ja hetkinen, tämähän on juuri sama ravintola, jossa silloinkin syötiin ja itse asiassa istuttiin tässä samassa pöydässäkin, takan äärellä.  Luultavasti muisti palautui ulkona puhaltavan kylmän tuulen ansiosta, villapaita, tuulitakki, pipo ja käsineet olivat arvossaan.  Syönnin jälkeen esitykseen, joka oli näkemisen ja kokemisen arvoinen, kallion sisällä ei sentään tuuli puhaltanut, vaikka kylmä olikin.

Tuttavarouva oli neuvonut menemään yöksi Arlesiin, siellähän on paljon nähtävää ja seuraava päivä voitaisiin kierrellä siellä ennen paluuta Nizzaan. Pääkadulta näkyi Best Western-hotellin kyltti ja siispä sinne, huone aamiaisineen erittäin kohtuuhintainen ja auto pääsi kympillä lämpimään sekin. Kuuden maissa kaikki mukana olleet vaatteet päälle ja kaupungille. Juuri niin kylmä, että liki ensimmäinen kahvilan ovi sai meidät sisälle ja eikös siellä istunutkin tuttu suomalaispariskunta, mitä ihmettä te täällä teette. Kun on niin kylmäkin. Henkka yritti sitten tilata mösjööltä "grogg", ja mösjöö selitti, että paikka suljetaan puolen tunnin kuluttua eikä mitään ruokaa enää saa. Vähän ihmetytti, että luulee meidän haluavan syödä, mutta ei se mitään. Pöydässä mainostettiin jouluteetä, ja naiset päättivät ottaa sellaiset. Pöytään ilmestyi teekupit ja kannulliset kuumaa vettä. Varmistuttiin vielä, että kannuissa todella oli pelkkää vettä ja odoteltiin teetä, josko olisi oikein haudutettua teetä. Miehet päätyivät toisiin rommitoteihin ja sitten kysyttiin, missä on tee? Unohdin, pardon, ja pöytään kiikutettiin kaksi teepussia.

Paikka todella suljettiin, ja kello oli vasta 7. Lähellä oli kuitenkin ravintola, tyhjä, mutta ovessa luki ouvert ja mentiin sinne.  Muutama muukin illan mittaan tuli, olisiko meitä ollut kaikkiaan 10 asiakasta. Menu 25 euroa, aperitiivit 5-6 euroa ja talo kuulemma tarjosi ainakin osan digestiiveistä. Hotellille kävellessä olikin jo ihan kohtuullisen lämmin olo.

Hotelliaamiainen oli oikein hyvä, kaikessa rauhassa nautittiin, vietiin tavarat autoon ja lähdettiin kävelylle. Tässä vaiheessa muisti oli taas palautunut, käytiinhän täälläkin seuran retkellä. Myös joskus nuoruudessa on paikassa käyty, mutta silloin oli kesä ja kahvilat ja ravintolat illallakin  täynnä asiakkaita.

Kotimatkalla poikettiin syömään simpukoita  Marignane- nimiseen paikkaan, oikein viehättävä paikka, suuri huvivenesatama ja paljon ravintoloita. Auringossa jotenkin tarkeni. Lähellä Nizzaa poikettiin levähdysalueelle jalottelemaan ja lämpö alkoi palata jäseniin. Kotona oltiin pimeän jo laskeuduttua.

Kaikenlaista sattuu

Kyllä kaunis ja lämmin lokakuu kostautui nopeasti. Lauantaina ja sunnuntaina illalla ja yöllä oli kovat ja tunteja kestäneet ukkoset. Ei tiedetä, oliko kyseessä monta rintamaa vaiko vuorten pysäyttämä rintama meidän kohdalle, mutta vettä, salamointia ja pauketta riitti. Tiistaina päästiin pelaamaan Biotiin 18 reikää ystävien kanssa. Ilma oli jopa lämmin ja sateeton. Paluumatkalla ostettiin kani.

Keskiviikkona sekoiltiin kauppareissulla. Ensin koetettiin entiseen Casinoomme mutta parkkipaikan alakerta oli remontissa ja yläkerta täynnä, joten suuntasimme Varin varrelle kohti Grande Frais kauppakeskukseen, jota ei sitten löydettykään heti vaan vasta kännykän opastuksella. Sieltä sitten kärry täyteen, mutta kaikkea ei löytynytkään. Suunnaksi sitten Carrefour, joka löytyikin helposti lähistöltä. Mieletön kauppakeskus, josta tunnin etsimisen jälkeen oli haalittu lähes kaikki tarvittava lukuun ottamatta niitä tarvikkeita jotka hukkuneessa kauppalapussa olivat ja joita emme muistaneet. No tulihan kaupoissa käytyä.

Kotona sitten istuttiin iltaa ja mitä tapahtui. Ukkonen yllätti täysin. Kaksi ensimmäistä räjähdystä oli juuri ja juuri kestettäviä, mutta kolmas räjäytti pommin. Ikkunat helisivät ja lasit kaapissa ja sähköt menivät saman tien. No siitä pimeässä kännykän ja taskulampun valossa kellariin. Paukahdus oli laukaissut pääkytkimen nollille. Se päälle ja valkeus tuli.
Oli kummallinen ukkonen, koska ei sitten enempää metelöinyt niin kuin aikaisemmat. Sai kait puhtinsa purettua viimeiseen megapaukkuunsa. 
Nyt odotellaan ystäviä syömään kanipataa, jota aloitimme jo aamusta valmistelemaan ja nyt tuntuu olevan valmista. Syöjät vielä puuttuvat.