Muutto

Huomenna muutamme uuteen huoneistoon, koska tämän vuokrasopimus lakkaa. On varmuudeksi raahattu suurin osa jo autotalliin, jos hissi heittäytyy hankalaksi. Asumme uudessa paikassa vielä 12.04. ,jonka jälkeen lähdemme Espanjaan pelaamaan viikoksi ja sieltä Suomeen, jossa olemme 29. 04. 
Olimme tänään harjoittelemassa kuulan heittoa ja meitä oli 12 eli paljon, koska osa oli Cassiksen reissulla. Hyvin meni ja sain ajaa sisään uudet mustat kuulat. Kilpailun kapteeni, joka oli Cassiksen reissulla. kehotti kaikkia sunnuntaina harjoittelemaan. Kerroimme muillekin ja varmaankin meitä tulee useita. Pelin jälkeen menemme syömään ja juhlimaan Kipan synttäreitä päivää ennen. Synttärithän ovat täysi aprillipila, 1.4.

Mestaruuskisa ja hissi

Mestaruuskisan ensimmäinen osa peruttiin eilen. Kentällä ei saa pelata muuten kuin bagiä kantaen, joten se siitä. Tänään kävimme taas etsimässä boule- palloille nostomagneettia, mutta ei ollut, vaikka muuta Massenan sporttikaupan yläkerrassa väitettiin. Käytiin kahvilla väijypaikassa Medecinillä, mutta oli kovin kylmä ja tuulista. Surkea kevät. Nyt jännitetään kahta asiaa. Joku muuttaa tässä rapussa ja hissi on jatkuvasti raskaassa käytössä ja paikkuu jo. Se yleensä edeltää hajoamista. Olemme hieman ennakoineet sitä ja raahanneet osan tavaroista jo autotalliin, mutta vielä on paljon viemistä ennen muuttoa lauantaina. Toinen jännityksen aihe on tiistain mestaruuskilpailujen toinen osa. Kuivuuko pelikenttä, sillä sateita on luvassa jo huomiseksi ja viikonlopuksi?
Huomenna on kuitenkin kutsu lounaalle Cannettiin ja kun on sadepäivä niin tottakait menemme. 
Perjantaina menemme petankiin, mutta useat ovat mukana huomenna seuran järjestämässä Cassisin kahden päivän matkassa, joten voi olla, että pelaamme kaksistaan tai pienellä porukalla. Mustat kuulat on kuitenkin "avattava", jotta heitto sujuu 5. päivänä kisoissa Antibesiä vastaan. Ja magneettikin olisi löydettävä.
Kipa käveli Gambettan kautta kotiin ja kävi "romukaupassa" etsimässä Melitta suppiloa, mutta ei löytynyt. Uudessa osoitteessa kun on tablettikone ja se ehkä ei meille maistu, vaikka Patja de Palsissa espanjalaisessa golfhotellissa oli sellainen ja kahvi oli hyvää. Nyt menemme täältä sinne viikoksi uudelleen pelaamaan alkaen 13.04. Safojen kurssille muiden Suomesta lentäneiden kanssa. 
Katsotaan muuten Money Droppia. Ei voi käsittää kuinka tyhmiä ranskalaiset ovat. Mekin huonolla ranskankielellämme osaamme vastata kysymyksiin suoraan ilman vaihtoehtoja, joita ranskalaiset yleensä tarvitsevat. Yleissivistys on hakusessa Ranskassa ainakin nuoremmassa polvessa. Tuntuu myös monien vanhempienkin koulu jääneen vähiin. Rupean uskomaan Pisan tutkimuksiin, vaikka me olemme käyneet koulumme paljon ennen Pisaa. On todella käsittämätöntä!!!!!!!!!!

Soran siirtoa ja mustat kuulat

Viikonloppu oli kovin sateinen ja koko kevät on ollut kylmä ja sateinen. Ei viiteen vuoteen ole ollut tällaista. Pitempään olleet sanovat, etteivät muista näin sateista ja kylmää kevättä.
Ensi viikolla muuten lämpenee jopa 20C, joka tarkoittaa auringossa kuumaa. Nyt on satanut niin paljon, että kuivuvatkohan kentät yhdistyksen kaksipäiväisiin mestaruuskisoihin mennessä. Toivoa on sillä myös huomenna tiistaina on kaunista, joten lähtö keskiviikko aamuna voisi olla mahdollinen. Kipa käy kuumana.
Maanataina kävelimme Massenalle ja kävin ostamassa mustat pelipallot kisaa varten,wau, erotumpahan joistakin. Olen aina niitä halunnut nähtyäni ne television kaupunkien välisessä kisassa. Toisella joukkueelle oli kirkkaat ja toisella mustat. Antibesiläiset ovat sellaisia ammattilaisia, että heilläkin voi olla mustat kuulat. Ystävällinen sisäänheittäjä kävelykadulla kätteli taas ja varmaan menemme sinne uudelleen, koska ravintola oli hyvä.
Oli muuten outoa, että suuri maansiirtoauto, tarkoitan sellaista, jossa ihminen on pieni, siirsi kivisoraa paikasta A paikkaan B ja Kipan mielestä se tuntui kovin kummalliselta. Katselimme sitä istuessamme. Isot kaivinkoneet olivat jo siirtäneet talvimyrskyjen jäljet takaisin rantaviivalle, mutta tätä hiekan siirtelyä emme tajunneet. Selvinnee vasta parin viikon päästä, jolloin olemme täällä poikkeukselliseti raportoimassa Ranskan rivieran tapahtumista.
Kipa meni Pääsiäismessuun ja minä tuli kotiin kauppaan. 
Löytyy täältä Ranskastakin kännisiä liikenteenohjaajia. Kaupasta tullessani ja vihreitä odotellessani tulee kadun yli känninen ranskalainen täysiä punaisia päin näyttäen pysähtymismerkkiä autoille. Sanoin täysiä, sillä meidän risteyksessä on varoitus kääntyville, että jalankulkijat saavat ylittää punaisella. Tämä tapahtuu silloin kun Rapidilta tulevat ovat pysähtyneet.Näin ei vielä ollut. Kun äijä tuli kaverinsa kanssa horjuen yli hän kehaisi ranskaksi kaverilleen kohdallani, että kyllä ne pysähtyy kun näyttää pysähdysmerkkiä. En olisi niin varma. Kello oli vain 17.00 eli pahinta ruuhka-aikaa.
Nyt on muuten kaunista ja lämmintä. Kävelin lähes koko ajan lyhythihaisessa paidassa ja monet ranskalaisetkin olivat pienissä vaatteissa. Josko viimeinkin pääsisi golfaamaan. 

Kisakuntoon

Viikolla Kipa huolehti peruskunnon hankinnasta, kävelyä ja elävää ravintoa sekä lihaskuntoharjoittelu  pikku käsipainoilla. Perjantaina oli sitten ensimmäinen lajiharjoittelukerta vuorossa, lähdimme vietyämme vieraamme lentokentälle jo aikaisin petankkikenttää kohti tarkoituksena kilkkauksen viimeistelyharjoitukset ihan vaan kaksistaan ennen muiden tuloa. Kipa oppi kilkkaamaan ihan mukavasti. Sääntökertaus pelin yhteydessä, ja peli oli hyvin, hyvin tasaväkinen ja paljon kilkkauksia. Puhkumme siis itseluottamusta ja olemme valmiit kohtaamaan vastustajamme reilun pelin hengessä, voitto Nizzaan.

Seuran golf-mestaruuskisaan harjoittelu ei ole vielä yhtä hyvässä mallissa, sateet ovat tehokkaasti estäneet viimeistelyn, rangella ja chippaamassa on käyty, joten  olemme toki luottavaisia.

Talossa on taas harrastettu kirjeiden kirjoittelua, tällä kertaa hissin peiliin oli kiinnitetty lappu, jossa meidän ymmärryksemme mukaan valitettiin joidenkin lasten leikkineen hissillä. Täyttä varmuutta asiasta emme saaneet, mutta arvelemme ehkä hissin ajelleen tyhjänä ja pysähdelleen kerroksissa, jos joku on painellut nappeja huvikseen.  Jos näin on, ymmärrämme huolenaiheen, hissi ei todellakaan kaipaa mitään ylimääräistä ajelua, kun ei pysy muutenkaan kunnossa. Seuraavana päivänä oli ilmestynyt uusi lappu, jossa kysyttiin, mistä lapsista on kyse. Sen jälkeen ei ole ollut lappuja, emmekä ole kuulleet asiasta mitään, mutta totuushan on, että Henkka yhtenä päivänä vahingossa kosketti hississä hissin nappuloita kääntyessään ja hissi saattoi kulkea kerrosten väliä miten sattuu meidän lähdettyä pois. Muuten, tänään tullessani hissillä alakerran nuorimies tuli samaan hissiin ja  kysyi, olemmeko lomalla. Sanoin että olemme olleet koko talven mutta en huomannut sanoa, että tämän viikon jälkeen lähdemme, joten hissi saa meidän puolesta olla rauhassa. Nyt vaan sormet ristiin, että hissi pysyy tämän viikon kunnossa, jotta saadaan tavarat mukavasti alas autoon.

Yhdistyksen lounas

Torstaina oli yhdistyksen lounas klo 12.30 Baie des Amalfissa, joka on korkeatasoinen italialaisravintola. Meitä oli 38 henkeä, joten edustus oli hyvä ja lisäpaikkojen ansiosta vieraammekin pääsivät ei jäsenen hinnalla mukaan. Kyllä suomalaisjoukosta ääntä lähtee vaikka ei ollut edes alkupaukkuja pöydässä. Isännän ja Gunnarin oli  oikein vaadittava hiljaisuutta ilmoitusten ajaksi. Ravintolan omistaja esitteli ruoat italiaksi kuinkas muuten ja otti vastaan tilaukset. Olikin harvinaista, että etu-, pää- ja jälkiruoan sai valita neljästä eri vaihtoehdosta, kaikki yhtä maittavia. Gunnar kertoi tulevan Nizzan ja Antibesin välisen kovan petanki kisan jälkeisen ravintola lounaan paikan ja sisällön.
Ruoka oli erinomaista  Minä olin valinnut alkuun antipastot ja pääruuaksi lampaan kyljykset sekä jälkiruoaksi Gorgonzolaa. Juomana vesi ja punaviini. Lopuksi kahvi tuulihattu ja Limoncello. Oli hintansa väärti. 
Kävelykadulla eilinen ystävällinen sisäänheittäjä tuli oikein kädestä tervehtimään mennessä ja tullessa ja toivotteli hyvää päivän jatkoa.
Istahdimme Pepen kanssa kahvilaan virvokkeille, koska tytöt olivat kadonneet putiikkeihin kuin tuhka tuuleen. Konjakkien ja kahvikupin kanssa tuli paljon pikkupurtavaa, suolapähkinöitä, kevatrullia, perunalastuja sekä juustotäytteisiä voitaikina leivonnaisia. Kun niitä siinä sitten nakerreltiin täyteen vatsaan koputti minua joku alkapäälle ja sanoi terve. Minä katsoin ylös ja kaveri sanoi heti, että ei tunneta, mutta kun kuulimme suomea puhuttavan niin tulimme kysymään tiedättekö jotain Suomi Seurasta Nizzassa. Olivat aikaisempina vuosina asustelleet aurinkorannikolla Espanjassa, mutta kyllästyneet siihen kun joka vuosi sattui heillekin varkauksia ja ryöstöjä. Totesivat, että täällähän on mukavaa ja että tulisivat ensi syksynä tänne muutamaksi kuukaudeksi. Minä kerroin netistä löytyvän niin erinomaisen kotisivun, että sellaista tietoa ei sitten tarvitakaan, jota sieltä ei löytyisi ja niitä päivitetään ahkerasti.  Kiitos vaan pitäjälle.Todettiin, että syksyllä tavataan Suomi Seuran tilaisuuksissa Nizzassa 
Menimme vielä rantaravintolaan viinille ja Casinon kautta meille iltaa jatkamaan juustojen ja viini parissa. Aamullahan ystävämme lähtevät kylmään ja lumiseen Suomeen.

Uusi vuokra-asunto

Keskiviikkona hoitelimme uuden vuokra-asuntomme asioita ja kävimme sitä katsomassa, sillä se on tupakoiville tarkoitettu ja selvitimme, ettei se haise liiaksi tupakalle. Asunto oli hyvä ja viihtyisä, joten luovutimme allekirjoitetun sopimuksen siivousliikkeen omistajalle, jolta saamme 30. päivä avaimet ja portin kauko-ohjaimen. Paikka on avenue Lanternilla. Sieltä mäeltä tulee bussi parhaimmillaan kolmasti tunnissa, mutta yleisimmin vain kaksi kertaa, joten kaikkialle on mentävä autolla koska mäki on liian jyrkkä minun polvieni laskeutua. Ylöspäinhän se kyllä sujuu. Kyllä bussiakin voi käyttää koska pysäkit ovat talon vieressä ja Magnanilla voi vaihtaa tutumpiin. Muutoin on rauhallinen ja kaunis paikka kuusikerroksiselle talolle. Kaikki kaupat vaan eivät ole vieressä niinkuin nyt ovat.
Illalla menimme kävelykadulle ja jouduimme ystävällisesti sisäänheitetyksi ravintolaan, jossa Mullit maksoivat peräti 13,50€. Jo listasta ulkona kylläkin selvisi kovahkon hinnan syy ( normaalisti 11€). Mulleja oli neljällä eri kastikkeella ja lisää sai niin paljon kuin napa veti. Meillä ei vetänyt kuin kaikille kermakastikkeelliset ja molemmille pareille yksi lisäpotti jakoon. Vieraillemme edelleen kermaiset ja meille milanolaisittain tomaatilla. Vielä jäi varaa jälkkäreille. Pieni istunto vielä meillä ja vieraat menivät hotelliinsa.

Hajuvesiä ja ostereita

Eilen sitten suuntasimme aamun sateessa Grasseen, jossa söimme lounaan pikku ravintolassa vanhassa kaupungissa, kävimme katsomassa katedraalin, joka oli kiinni, viereisellä näköalapaikalla maisemat ja sitten kävimme hajuvesitehtaan museossa, mutta valitettavasti tuotanto-osaston tilat olivat remontissa eikä tehdaskierrosta nähty. Vuorossa oli hajuvesimuseo. Henkka istui odottamassa ulkona jo kovin aurinkoiseksi muuttuneessa säässä. Oli kovin lämmintä. Museossa sai sitten haistella hajuja yllin kyllin ja hajuvesipulloja oli ihan Egyptin suuruuden ajalta  Maria Antoinetten matkameikkisalkkuun saakka.
Ilma oli niin kaunistunut, että päätimme viedä vieraamme vielä Rothschildin puutarhaan ja itse siellä jo monasti käyneenä odottelimme heitä ulkopuolella. Kävimme kyllä kahvilla satamassa välillä ja eksymässä Cap Ferratissa, koska siellä oli taas tietöitä ja deviation, jolloin tavan mukaan aina eksymme. Lähes samaan aikaan kun vieraamme tulivat ulos olimme taas parkkipaikalla heitä odottamassa. Oli ruvennut kovasti tuulemaan eikä suihkuallas toiminut vaikka musiikki kylläkin kuului. Se oli harmi. Sitten takaisin Nizzaan.
Illalla vielä Cafe de Turiniin ostereiden, sinisimpukoiden (Kipa söi tulisemman sisilialaisversion Mulleista), merietanoiden (Bulot) ja isojen katkarapujen kimppuun. Lopuksi suklaamussut, jotka ovat siellä todella herkulliset. Ystävällinen taksikuski toi meidät hotelliin ja kotiin. Mersu oli samanlainen kuin edellisellä kuskilla, joka oli varsinainen kauhukuski. Kysyinkin tytöiltä ennenkuin menin autoon, että ei kait tää ole sama hullu. Sätti ja haukkui koko matkan kun en heti osannut penkkiä siirtää ovessa olevasta nappulasta, eikä ensin aikonut edes ovea ajata tytöille kun me pojat olimme kadun toisella puolella viittelöimässä vapaita autoja. Taisin minäkin muutaman valitun sanan lausua kun se (huom. en käyttänyt sanaa hän) puhkesi huutamaan. Kaikki ranskalaiset eivät näköjään meistä mamuista tykkää.Eilinen kuski selitti ystävällisesti, ennenkuin edes istuin, että siirrä penkkiä napista numero kolme ja sitten rupattelimme mukavia koko matkan. 

Vierailijat ja puhallus

Olimme lauantaina vieraita vastassa. Nizzan lentokentällä tuntui kuin olisi ollut koti-Suomessa. Pariskunta pääsi yllättämään, kun tuttuja ja tutunnäköisiä oli aulan täydeltä.Eräät suomalaiset sanoivat, että täälläkös se Suomi seura kokoontuu. Vieraamme majoittuivat Promenadin varrella meitä lähellä olevaan huoneistohotelliin, josta ei  löytynyt tehtyä varausta. Majoitus kuitenkin järjestyi, ja siirryimme meille kanipadan ääreen. Henkan tekemä kanipata oli tosi hyvää. Jäimme kuitenkin pohtimaan, olisiko reseptistä jäänyt  pois kopiointivaiheessa jotain oleellista, se oli sittenkin vain kalpea aavistus nauttimamme  alkuperäisversion herkullisuudesta, muistutti sitä toki kovasti. Turvauduimme perunamuusin teossa pakasteisiin, tunnustan heti, ja suosittelen käyttämään  kunnon muusiperunoita.
Illalla  pistäydyimme kävelykadulla syömässä ensimmäiset osterit. Tietäväthän nyt kaikki, kuinka terveellisiä simpukat ja osterit ovat.
Sunnuntaina etsimme Le Cannetin suklaafestivaaleja, mutta tapamme mukaan eksyimme ja suuntasimme seuraavaan paikkaan, Mandelieun viini ja ruokatapahtumaan. Sen sentään löysimme, ja pois lähdimme kassit täynnä juustoa, viiniä, nougat-herkkuja, hunajaa ym. Siellä oli myös ravintola, jossa söimme herkulliset salaatit.
Tulomatkalla se sitten tapahtui, eli puhallus. Ajoimme rantatietä Nizzaan päin ja Henkka halusi näyttää Pyramidien "pienvene"sataman, koska on joskus asunut siellä (ei, ei satamassa vaan hotellissa) viikon ja joka illalle löytyi kuulema uusi ravintola ja jokunen jäi kokonaan käymättäkin. Sieltä päätielle tullessamme meidät pysäytettiin ja Kipa ajatteli, että nyt ne kysyy, josko sitä alkometriä autosta löytyy. Ei olla vieläkään saatu hankittua. Mutta ei, poliiseilla oli ihan omat pillit mukana ja kohteliaasti ehdottivat puhallusta. Henkka puhalsi, poliisi sanoi "parfait" ja viittilöi jatkamaan matkaa. Kipa totesi, että nyt on virallinen todistus siitä, että Henkka on ainakin kerran ollut selvin päin ratissa. 
Meitä vastapäätä on Brasserie Magnan, jossa olemme hyvin harvoin käyneet. Säästelemme sitä aina sille varalle, että on huono ilma eikä viitsi lähteä kauemmaksi, tai ei vain viitsi laittaa kotiruokaa tai kaappi on tyhjääkin tyhjempi. Nyt satoi illalla, ja menimme sinne ja koimme tavallaan positiivisen yllätyksen, ruoka oli oikein hyvää ja kohtelu ystävällistä. Jälkiruokaa ei pitänyt ottaa, mutta päivän patisserie tarjotin sai jokaisen sortumaan. Ja olihan siinä terveellisiä marjoja.

kanipata

Huomenna tulee Suomesta vieraita ja tarjoamme kanipataa. Resepti kaikille ohessa. Saimme sitä maistaa täällä Nizzassa suomalaisystäviemme laittamana ja oli hyvää. Petanki oli tiukka mutta voitimme niukasti Kipan kanssa.

Kanipata 6 annosta

 

250g kuivattuja luumuja

100g savustettuja pekoninpaloja

1,5kg kania

50g voita

20 pientä shalottisipulia tai 3 isoa keltasipulia pilkottuna kookkaiksi paloiksi

1 rkl vahvaa sinappia. Totesin, että kanin voiteluun menee enemmän.

1 rkl vehnäjauhoja

3-4 dl kuivaa valkoviiniä ( kokki käyttää loput kokatessa)

2 rkl konjakkia (kokki ei käytä loppuja ellei pullo ole vain 2dl, sillä muuten kokkaus tökkii)

1/2 dl tuoretta tinjamia silputtuna

1-2 tl suolaa

 

Luumut kiehautettuun veteen pehmenemään.

Sulata voi padassa ja kumoa pekonit ruskistumaan, nosta padasta ja ruskista kanipalat, nosta padasta ja ruskista sipulit.

Sivele lihat sinapilla ja pane lihat ja pekonit pataan sipulien kanssa.

Lisää jauhot, viini, konjakki, valutetut luumut, tinjami ja suola.

Anna kypsyä reilu tunti.

 

Tarjoa perunamuusin kanssa, johon olet sekoittanut ranskalaista perinteistä sinappia, jossa on sinapinsiemeniä mukana.

 

Hyvää ruokahalua!

 

 

Gardienin salapoliisina

Ovikello soi, ei kovin aikaisin, mutta venyttelimme vielä aamukahvilla. Arvasimme, että se on gardien, kukapa muukaan, ja Kipa meni avamaan. Ja niinhän se oli. Hän selittää käyntinsä syytä, josta Kipa ymmärtää hyvin vähän  ja mies huomaa Kipan olevan kysymysmerkkinä. Henkka apuun, josko ymmärtäisimme yhteisvoimin, mistä on kyse. Toisessa kerroksessa asuva madame on valittanut parvekkeeltaan löytyneestä tupakannatsasta, ja gardien on käynyt läpi kaikki asunnon yläpuoliset kerrokset. Asunnot ovat tyhjillään, paitsi me. Vakuutimme, ettemme polta lainkaan saati heittele mitään parvekkeelta ja gardien perääntyi. Hänen mentyään tosin muistimme, että vieraanamme ollut iskä tupakoi parvekkeellamme, mutta siitä on jo kolme viikkoa, hänellä oli purkki tuhkakuppina eikä hänellä todellakaan ole tapana heitellä natsoja ympäriinsä. Purkki korjattiin pois vieraiden lähdettyä. Tuskinpa natsa siis parvekkeella on niin kauan säilynyt, parveke on avonainen ja satanut on sen jälkeen vaikka kuinka.
Kävimme kurkkaamassa parvekkeeltamme alas, ja siellä toisen kerroksen avoparvekkeella todistuskappale tosiaan lepäsi varsin hyväkuntoisen näköisenä. Ajattelimme ehdottaa gardienille DNA-testejä rikoksen selvittämiseksi, vaikka  syyllinen taitaa tässäkin tapauksessa löytyä eläinkunnan puolelta. Muistattehan jutut haudoilta varastetuista kukista, varas on usein pitkäkorvainen eikä pitkäkyntinen. Tässä tapauksessa lienee kyse linnuista, jotka käyvät parvekkeilla kaivelemassa, löytyisikö jotain syötävää tai pesätarvikkeita. Saattavat siinä tarkoituksessa myös nokkia parvekkeelle jätettyjä tuhkakuppeja. No, linnunaivotkin tajuaa, ettei tupakka ole hyvä juttu ja saalis  lentää hylättynä vaikkapa  kyseisen madamen parvekkeelle.

Ja A8:lla palaa

Pastaa on syöty ja muutakin Italian hyvää juotu.
Näin elämäni halvimman viinin Lattessa, 5 l, 5,50€, emme ostaneet. 
 Lähdettiin golfaamaan pitkin A8 kuten aina. Ensimmäinen valotaulu jo varoitti, että kulkuväline palaa liittymän N jälkeen. Olipa outo ilmoitus, mutta oli outo palokin. Iso rekka perävaunu tulessa ja Kipa pelkäsi, että se räjähtää kun palokuntaa ei ollut paikalla. Parin tunnin kuluttua tulimme takaisin ja silloin oli jo pelastajia paikalla ja  perävaunu palanut täysin. Täynnä teräslankaa tai rullia, eli öljy paloi valtavalla liekillä. Takaisin ajaessamme oli ruuhka vastakkaiseen suuntaan jo valtava. Onneksemme ajoimme paikan ohi jo aamulla. Kentällä Kipa löi palloja ja minä kyllästyin.
Seuraavana päivänäkään ei päässyt autolla kentälle. Kipa löi palloja ja minä nukuin.
Kävimme myös syömässä, alkuun ulkona, sitten sateen vuoksi osin ulkona  ja tapaamisessa sisällä, mukavaa. Kiitos Evalle ja Outille kun aloititte tapahtuman. Kannattaa tulla syömään, sillä ruoka on hyvää.

Latte

Ei menty pizzalle vaan sataman itärannalle Le Marlin ravintolaan, jossa on käyty pari kertaa ennenkin. Taas oli palvelu erittäin ystävällistä, ruoka hyvää ja ravintola pieni ja viihtyisä. Söin kalaa, kipa ankan rintaa ja alkuun molemmille kampasimpukat salaattipedillä. Suosittelemme lämmöllä. Ilma oli kiva verrattuna sitä seuraaviin päiviin.

Todella tylsiä sadepäiviä peräjälkeen. Ei edes petankia päässyt pelaamaan, satoi kovasti. Onneksi silloin tällöin näkyy golfia TV:stä. 

Lauantai oli sateinen aamusta lähtien. Kävin hakemassa patongin, Nice Matinin ja Kipalle croissantin. Onneksi päätettiin lähteä Latteen ostoksille. Satoi kuin saavista koko matkan. 

Kauppa oli täynnä kuten aina kun siellä olemme käyneet. Mukaan tarttui proscuitoa, kieltä, parmesania, pastaa kahdesti, vihanneksia, hedelmiä, viiniä ja viinaa calvadosin ja absolutin muodossa. Olen siellä finlandiaakin nähnyt. Hinta kaikesta hyvästä 100,12€. On halvempaa kuin Ranskassa. Suomessa jo viinit ja viinat olisivat maksaneet tuon. Miksi kaikki on niin kallista Suomessa, verot?

 Yllätykseksemme paluumatkalla sade hellitti ja nyt paistaa nice Nizzan aurinko poutapilviseltä taivaalta. Toivotaan parasta. Kyllä nyt onkin satanut kovasti.

Suomalaiset Nizzassa

Kovasti aktiivisia me ollaan. Sunnuntaina laulettiin Ritvan johdolla lounaalla (ei, Kipa ei laulanut, eikä laula vastedeskään), maanantaina suomalaiset golffarit valloittivat Provencalen  ja tänään kahvilla sitten kuultiin kuinka hyvin muut pelasivat. Me emme kehuskelleet tuloksillamme, mutta kylläkin urheudellamme. Olimme eilen varanneet ajan täksi päiväksi, ja sateen uhasta huolimatta ajoimme Provencaleen. Kipa ajatteli vähän harjoitella (tiedättehän, seuran mestaruuskilpailut lähestyvät) ja Henkka meni perumaan aikaamme. "Siellä sataa, peruutamme ajan" - startteri kipaisi ulos ja totesi, ettei sada, vasta iltapäivällä. "Siellä on kylmä, peruutamme ajan" - edellä lähtevät 3+3 ryhmät vakuuttivat, ettei ensimmäisen väylän jälkeen enää ole kylmä. Niinpä Henkka hetken päästä kurvaili hakemaan Kipaa, ja lähdimme matkaan. Startteri lupasi, että jos emme kuitenkaan voi pelata, saamme pelata toisena päivänä samaan hintaan. Alku menikin kivasti, mutta sitten sade kuitenkin yltyi, ja päätimme jättää seuraavaksi kerraksi. Meillä vain joka toisella on hyvä sadepuku, joten emme mielellämme pelaa sateessa. Kentältä siirryimme golfkauppaan, jossa aina kävimme ja Henkka osti kadonneen sandin tilalle uuden vain 79€, palloja, tiitä ja kummallekin käsineet. Olin jo maksanut kun Kipa kait halvasta sandista innostuneena osti vielä kivan lyhythihaisen ruutupaidan. Ruutuhousujen käyttöoikeuden olemme menettäneet viimeaikaisilla huonoilla tuloksillamme. Ei meillä kyllä sellaisia olekaan.
Tiistaikahvilaan siis. Menimme ennen kahta tarkoituksena syödä lounas, sisätiloissa tällä kertaa. Oli ollut toimintapäivä ja bussit alkoivat liikennöidä vasta klo 13.00. Istuimme pöytäämme niitä näitä puhuen ja olimme huomaavinamme pientä hämmennystä naapuripöydässä. Kohta rouva tervehtikin suomeksi ja sanoi, että parasta heti tunnustaa, jottei aiheudu kiusallisia tilanteita, jos vaikka alatte riidellä! Me oletimme heidän tulleen kahvilatapaamiseen, mutta he olivat paikalla vain sattumalta. Seurasi vilkasta keskustelua, miehet ehtivät todeta käyneensä samaa kouluakin, Norssia, tosin ei samaan aikaan. Pariskunta sanoi olevansa Nizzassa vain viikon, ja olleensa karnevaaleissa, myös Mentonissa. Pahoittelimme sateista säätä, mutta onneksi viime viikonlopun karnevaaleja säät suosivat.
Kahvilatapaamisessa ei ollut tungosta, meitä oli 12, sateinen sää ehkä verotti osanottoa, mutta seura oli erinomaista ja kuulumiset tuli vaihdettua. Oli siis oikein mukava päivä.
Keskiviikkona Henkka kävi vastapäisessä coiffuressa petit prix'ssä leikkauttamassa tukkansa 20€, ei paha. Muuten päivä on ollut sateinen. Huomiseksi luvataan samaa, joten taidamme mennä bussilla kävelykadulle pizzalle ja ostoksille.

Pieniä tehtäviä

Meillä on tapana pitää työlistaa, ts. pikkujuttuja, jotka tahtovat unohtua. Vastapäätä meitä on hiljattain avattu pesula, ja Henkan pikkutakki, joka uskollisesti on pakattu  matkoille mukaan vuosia siltä varalta, että tarvitaan, vietiin pesuun. Emme muistaneetkaan enää, minkä värinen se on. Käsittely maksoi 7,50. Sitikasta oli sammunut etulyhty, ja lähellä meitä on Citroen-huolto, johon olemme aiemminkin turvautuneet. Ajoimme reippaasti ateljeehen kylttien ohjaamana. Erittäin ystävällinen ja nopea palvelu, lamppujen vaihdon (yhteensä 4 kpl, joka kummastutti, että molemmissa etuvaloissa oli kaksi lamppua ja kun  yksi sammuu niin toinenkaan ei pelaa))  lisäksi huoltohenkilö tarkisti öljyt ja vedet. Lasku muutaman sentin yli 100 €. Ehdimme vielä hyvin Antibesiin seuran tilaisuuteen Onnellisuus-luennolle.  Ehdittiin mainiosti, siis vaikka totuttuun tapaan eksyimme matkalla. Seurojen talollehan toki  osaamme siis jo ajaa, mutta jos kuitenkin eksymme matkalla, navigaattorista on apua.  Työlistalla on myös puhelimen navigaattorin käytön opettelu, se sujuu jo, mutta on joka kerta vielä jotenkin ennalta arvaamatonta ja ihmeellistä. En tiedä olenko nyt onnellisempi, mutta aamuisin kuulemma pitäisi ajatella ainakin kaksi asiaa, jotka tekevät iloiseksi ja onnelliseksi. Ei mulla ole vaikeaa niitä löytää!!
Seuran tilaisuudesta palatessa päätimme käydä kahvilla ja ostamassa leipää. Matkalla on useita leipäkauppoja, mutta sulkemisaika oli ilmeisesti jo käsillä koska ajoimme tietä jolla oli paljon huonekalu ja muita kauppoja emme varsinaisesti kaupungissa. Pysähdyimme yhteen, pyysimme kahvit ja patongin. Kahvit luvattiin, mutta patongit oli loppu ja näkyvillä olevat pari leipää oli "reserve". Kahvitilaus kuitenkin hellytti madamen ja hän möi kun möikin meille toisen leivistä. Vuolaasti kiitellen jatkoimme matkaa kohti Nizzaa illan pimetessä, joten hyvä, kun kaikki lamput paloivat.

Torstain golfista EI ole vaikea löytää positiivista sanottavaa, peliseura kun oli loistavaa ja ravintolan buffet samoin. Kipa kävi muuten maksamassa sen ottamansa jälkiruuan, tarjoilija oli hyvin ystävällinen ja veloitti vain 4 €, "koska minä kyllä näin, että te otitte vain yhden pienen annoksen". Pelistä itsestään voi  sanoa, että ensi kerralla toivottavasti paremmin. Henkka teki vain 16 Bp ja Kipa 14. Kenttä ei kuitenkaan kuulu suosikkeihimme. Eli ei enään, Provencaliin.

Lauantailounas rantaravintolassa. Ihmettelen Kipan No comment. Ruoka oli hyvää ja aurinko paistoi täydeltä terältä ja pikeepaidassakin oli lämmin. Kotiin palattiin myös kävellen vasten valtavia ihmislaumija, sillä Bataille des Fleures ( kukkakarnevaali, eli suomennettuna kukkien taistelu) oli alkamassa. Busseja eripuolilta Euroopaa oli parkissa Promedanilla, rannan puolella, jossa ei yleensä saa parkkeerata ohi Magnan eli meidän risteyksen, varmaan pari sataa.
Iltapäivätorkkujen jälkeen kävin Casinossa ostamassa täytetyt paprikat ainekset ja oli niin lämmin 18,30, että pikeepaita olisi riittänyt 14C. Kevät on todellä alkanut Nizzassa. Parvekkeella oli auringossa päivällä 28C. Alla Henkka odottamassa mainiota kalalounastaan.