Nizza-Helsinki huhtikuussa 2021

Olimme siirtäneet paluumatkaamme kahdella viikolla eteenpäin. Sää ei oikein suosinut, kevät oli normaalia kylmempi, pari kolme kertaa oli uimakausi avattu ja sitten kaivettu taas lämpimiä vaatteita esiin. Paluumatkan aikataulu yritettiin sovittaa pariin reunaehtoon. Saksan läpi ajaminen onnistuu paremmin sunnuntaina, onhan kakkoskuski varsinainen sunnuntaiajaja jo perusluonteeltaan, eli rauhallisesti eteenpäin. Sunnuntaina ei ole raskasta liikennettä, vaan rekat pysyvät tien varren levähdyspaikoilla. Toinen ehto, koronatestin tulos on negatiivinen. Nizzasta ei siis uskalla lähteä ilman testitulosta, Ranskan ja Saksan rajalla vaaditaan testi, majoittumiseen vaaditaan testi, laivaan tarvittava testi korkeintaan 72 tuntia vanha, ja Suomessa Vuosaaressa pitää olla testi tai se tehdään jälleen. Runsaasta informaatiosta piti ottaa selvää, mikä testi mihinkin kelpaisi. Kun sitten huomioi testipaikkojen aukioloajat viikonloppuisin, tuloksen valmistumisajan ja saako varmasti englanninkielisen paperin mukaansa jne., soppa oli valmis ja seurasi monta unetonta yötä. Ystävien tiedot oli kullanarvoisia ja vuokraemäntämme avulla saimme testiajan lähiapteekista lähtöaamuksi klo 9 ja sieltä oikean paperin, se olisi voimassa vielä laivaan mennessä, mutta ei enää Vuosaaressa.

Kirjoitimme hyvissä ajoin vakimajapaikkaamme Rhonen rannalla (Hotel Restaurant Le Bellevue, Les Roches de Condrieu, 450 km Nizzasta. suosittelemme lämpimästi!), vakuutimme olevamme negatiivisia ja tarvitsevamme yhden yön majoituksen ja ruokaa. Nizzaan jäi loistava kesäinen sää, matkalla auton mittarissa oli parhaimmilaan 25 astetta. Matka sujui hyvin, eikä kukaan kysynyt mitään. Perillä saimme tutun huoneen, illalliseksi lohta tai ankanmaksaa, pääruuaksi kampasimpukoita. Pihvi olisi ollut vaihtoehtona. Täydellinen aamiainen toimitettiin illalla huoneeseen, myös kahvin- ja vedenkeitin.

Seuraava yöpaikka oli varattu Strasbourgista, Ibis-ketjun hotelli. Ajoimme navigaattorin avulla hotelliin, kas, tuossahan se on, missäs parkkipaikka. Seikkailimme aikamme hallissa etsien hotellin parkkipaikkoja ja kiipesimme portaat ylös respaan. Ei, ei täällä ole sellaista varausta. Ei ehkä oltu ihan ensimmäiset, koska mies soitti jonnekin ja meille selvisi, että olemme väärässä hotellissa. Olimme jo maksaneet huoneen, ei oikein huvittanut maksaa toista kertaa. Ystävällinen henkilökunta vakuutti meidän löytävän oikean hotellin, neuvoivat tien, ei ole kaukana, kirjoittivat vielä nimen ja puhelinnumeron lapulle. Oikeassa hotellissa respa kysyi, olemmeko ne, jotka meni väärään hotelliin ja naureskeltiin yhdessä erehdykselle. Itse ajateltiin, että jos tämä jää ainoaksi matkan kommellukseksi, vähällä päästään.

  Aamulla matkaan. Rajalla oli poliisiautoja, mutta kukaan ei pysäyttänyt. Koko matkan aikana siis ei mitään tarkastuksia missään. Sen sijaan Angela lähetti tekstiviestin, missä toivotettiin tervetulleeksi ja nettiosoitteen, mistä löytyy säännöt ja ohjeet maahantulolle. Me oltiin moneen kertaan etukäteen tutkittu sivuja ja päätelty, että transit on meille mahdollinen, kunhan poistutaan välittömästi maasta, ja niinhän me aiottiin tehdä. Travemunden lähellä tuli vielä saman sisältöinen viesti toisesta numerosta. Siis sekä meitä että rajoja valvotaan. Tarpeetonta kai mainita, että viestit tuli vain kakkoskuskin puhelimeen, ja kakkoskuskihan muutenkin huolehtii kaikenlaisista  asioista. Matkalla pari kertaa bensa alkoi loppua yllättäen ja nopeasti. Kuskilla oli aika raskas kaasujalka. Muistelimme kaiholla diesel-Sitikoitamme, pumpulla käytiin kerran reissun aikana. Nyt oltiin ajeltu tovi Frankfurtin ohi, aina käännytty sinnepäin, missä ei ollut huoltoasemaa. No, tulihan se vihdoin. Sitten puhuttiin, kuinka nyt pidetään varamme ja otetaan ajoissa polttoainetta. Kakkoskuskilla on kevyempi jalka, ja bensaa tuntui riittävän. Kunnes vaihdettiin kuskia ja alettiin tähyilemään huoltoasemaa. Ajettiin tietyöalueella, jossa osa kaistoista johdettiin vasemmalle ja onneksi huomattiin kyltti, jossa ohjeistettiin pysymään oikealla, jos haluaa seuraavalle levähdysalueelle. Mittari ei enää näyttänyt mitään, kun päästiin alueelle. Toki navigaattori näyttää kaikki lähikylien huoltoasemat, mutta yleensä moottoritien varrella niitä on riittävällä tiheydellä. Muistettiin myös, että tällaisten yllättävien tilanteiden varalle meillä on Autoliiton tiepalvelusopimus, matkan katketessa on mahdollisuus saada apua.

Travemundessa saatiin syötävää ystävien löytämästä italialaisravintola Bellavistasta, Kaiserallee 1. Mekin voimme suositella lämpimästi. Haettiin pizzan mukaan (11 euroa, erinomainen) ja kyllähän se satamassa maistui laivaa odotellessa.  

 

Huhtikuu 2021 - uimakausi avattu

Maaliskuun viimeisenä päivänä presidentti Macron ilmestyi televisioon ja ilmoitti rajoitusten koskevan koko maata neljä viikkoa eteenpäin lauantaista alkaen. Koulut suljetaan ja liikkumista rajoitetaan myös päiväsaikaan,  on pysyttävä 10 kilometrin säteellä kotoa, ellei ole luvallista asiaa. Asiat on tarkoin lueteltu ja joka päivä uutisissa esitetään katsojien kysymyksiä ja saadaan vastaus, kuuluuko kysyjän asia noihin luvallisiin. Lupalappua ei uusien säännösten mukaan tarvitse täyttää päiväsaikaan pysyttäessä tuon 10 km säteellä. Meille tämä ei tuonut muutosta, paitsi, kun toivoimme vapauden koittavan 18.4 niin nyt rajoitukset jatkuvat vapun yli. Mitään mahdollisuuksia päästä ravintolaan tällä kaudella  ei ole, ja taitaa golfin peluukin rajoittua tuon lähipelikentän kiertämiseen. Voi olla, että sekään ei onnistu, kun koulujen loma osuu huhtikuulle. Olimme keskiviikkona siellä,  ja siellä oli ilahduttavasti ryhmä lapsia pelaamassa ohjaajan johdolla. Arvattavasti  ja toivottavasti lomaviikkoina junioreita tulee kentälle enemmänkin.

Mutta, uimakausi on  avattu ja vastaavasti lämmityskausi on ohi. Altaan vesi on 19-20 astetta, aurinko paistaa, koristepuut kukkivat, linnut laulavat. Paitsi, ettei asiat nyt sentään näin mene. Kevät keikkuen tulee, ja tänä vuonna erityisesti. Keski-Ranskassa on ollut hallaöitä, viljelijät taistelivat hallaa vastaan kaikin keinoin, mutta osa viini- ja hedelmäsadosta on tuhoutunut. Meillä ei sentään alle nollan ole yöt menneet, mutta lämmitys on jatkunut ja jo pari kertaa sivuun siirretyt talvivaatteet kaivettiin jälleen etualalle. Uimapuku sen sijaan siirrettiin takahyllylle. Olemme sen verran ylempänä, että aurinkoisinakin päivinä tuuli tuntuu kylmältä, ja pidempi golfkierros päättyi kädet kohmeessa sadekuuroon. Eipä siis ihme, että kotimatka on jo mielessä. Olemme yrittäneet ottaa selvää kaikista säännöksistä, mikä meitä mahdollisesti koskisi, ja koronatesti on varattu lähiapteekista perjantaiksi. Sillä sitten pitää ehtiä 48 tunnissa Saksaan ja 72 tunnissa laivaan. Ns. PCR-testiä ei olisi ehtinyt ottaa niin, että varmuudella ehtisi (viikonloppu huomioitava) ja ilman testiä ei oikein parane lähteä Nizzasta. Yövymme Ranskan puolella, koska Saksassa hotelleilla on rajoituksia vieraiden suhteen. Säännökset muuttuvat yhtenään ja mitään varmuutta mistään ei ole. Luultavimmin kukaan ei kysy mitään, mutta on yritetty varautua ainakin jotenkin.

Kotiin on aikomus tilata ruokaa netistä, kotitonttu noutaa ja  toimittaa tavarat jääkaappiin. Netistä löytyikin vuosi sitten toimitettu tilaus, eikä paljon muutoksia tarvinnut tehdä. Simaa, tippaleipiä, piimää, viilejä, ruisleipää, siinäpä oleellisimmat, jotka oli jo valmiina.