Ruokamessuilla Mandelieussa

Muutamia vuosia sitten olimme vierailevan tuttavapariskunnan kanssa ruokamessuilla Mandelieussa ja muistelimme olleen mukava paikka, juustoa, viiniä, oliiveja, kinkkua yms., maistaa sai kaikenlaisia herkkuja ja kotiinkin ostettiin. Tuttavamme ostivat juustoja, joita saimme vielä maistaa Suomeen palattuamme. Silloin paikalla ei ollut paljon väkeä, nyt tapahtuma tuntui laajentuneen ja väkeä oli runsaasti. Isosta parkkihallista löytyi kuitenkin paikka, kun muutaman kerran ajoimme ympäri. Parkkihalli on aivan näyttelypaikan vieressä. Messuille oli  pois lähtiessämme sisään  jono, joka aiheutui turvatarkastuksesta, niin maailma muuttuu.

Kiertelyn jälkeen olimme tietysti nälkäisiä ja jonotimme paikkaa ravintolaan. Toinen oli vähän hienompi ja toinen "kansanpaikka", kertakäyttölautaset ja maalaishenkisemmät ruuat. Pöytä vapautui jälkimmäisestä ensiksi, joten istuimme pöytään. Ihmettelimme menua, pääruokavalikoiman jälkeen (makkaraa, burgundin pataa tai "tripoux", jonka tiesimme olevan sisälmyksiä jossain muodossa), oli erikseen rivi "Aligot". No, naapuriin tuli pääruuat, makkara näytti makkaralta, burgundin pata lihapadalta ja "tripoux" sisälmyskääryleiltä, lisukkeena perunamuusia. Mutta kun seurueen lapset haarukoivat muusia, huomasimme sen olevan venyvää ja päättelimme, että siinä on juustoa.  Saimme annoksemme ja muistin nähneeni tv-ohjelman, missä keiteltiin kyseistä ruokaa. Perunoita, kermaa, juustoa, suolaa, pippuria, netistä löysin ohjeita, mihin laitettiin myös valkosipulia. Lounas oli tosi tuhti, päälle vielä juustonpalat ja makeaksi palaksi pienet kermatötteröt.

Paikalla oli kaikki hienot ranskalaiset viinit ja vielä jotain Italiastakin. Etsimme kuitenkin paikallisia viinejä ja ostimme muutaman pullon Barbossin viinejä. Juustot ja kinkut jäi tällä kertaa ostamatta.

Pitkään kotona

On jo aikaa kun kirjoitimme blogia. Syynä on Henkan kaksiviikkoinen gastro mikä lienee. Ensimmäinen viikko meni kaksion pienimmässä kolmannessa huoneessa 5-10 kertaa vuorokaudessa ja pitkälle ei päässyt . Kairossa naureskelimme taudille jalla jalla eli pian pian ja silloin ruoan ja juoman läpimenoaikaa ei laskettu sekunneissa vaan askelissa ja parhaat pillerit tautiin aiheuttivat pienen sivuvaikutuksen, meni näkö. Toinen viikko meni kummallisena olona ja etäisyys pienestä huoneesta sai jo olla kymmeniä kilometrejä, jos vastaava löytyi olopaikan lähistöltä. Joten pelattiin golfia ja nautittiin ruuasta, joka ei ensimmäisenä viikkona maistunut ollenkaan. Kipa kävi taudin aikana ystävien kanssa Seuran kisassa ja tuli kotiin arpajaispullon kanssa. Ihme, että jäi viimeiseksi valittavaksi, sillä pullo on  Pouilly Fumeta, yksi ainoita Sauvignon Blanc rypäleestä tehdyistä ranskalaisviineistä, joita nykyään päästän herkkään suuhuni. Tulee Loiren latvoilta ja läheltä Sancerren aluetta, josta tulevat samasta rypäleestä toiset viinit, joista pidän. Fumessa on hieman savun makua, kuten nimikin antaa ymmärtää ja Sancerressä vain raikas rypäle. Kummassakaan ei ole tammea, joka pilaa kaikki raikkaat valkoiset. Pullo odottaa vielä hyvää kalaa ja ehkä ystäviäkin.

Käytiin myös hyvässä ilmassa ja seurassa kierros Opio Valbonnessa. Ei hyvin, mutta kana oli hyvää.
Siirrytään viiniluennosta nykypäivään. Eilen Kipa ehdotti, että tehdään täytettyjä munakoisoja, mutta minä esitin, että suolauksen jne. jälkeen pistetään kerros munakoisoja ja kerros sipulin kanssa paistettua jauhelihaa mausteineen ja päälle taas munakoisoja ja juustoraastetta. Uuniin ja mahaan. Tämä eilen. Nyt on kalkkunapalat pannulla ja muuta hyvää. Vähintään maanantaina pelaamaan.

- No, kalkkunaleikkeistä tehtiin sinihomejuustolla ja pinaatilla täytettyjä kääröjä, haudutettiin kermassa ja syötiin uuniperunan kanssa. Oli hyvää. Ja koska vihanneksia pitää aina syödä (5 kpl päivässä, hedelmiä ja vihanneksia), syötiin pieni romanescu, tiedättehän, vihreä kukkakaalin näköinen, mutta terävähuippuinen kaali.