Tapahtumia ja sattumuksia

Maanantaina oli vielä mahdollisuus golfata Biotissa. Vain pari pisaraa ja kierros 3 tuntia. Ulkona syötiin hyvä ateria. Sitten alkoivat sateet. Tiistaina piti käydä Lattessa, mutta oranssi varoitus koko Alpes-Maritimes departemantissa päätti, ettei lähdetä ja illalla taas näytettiin  telkassa tulvia. Tiistai-iltana kävimme ystäviemme luona kanipadalla, joka oli yhtä hyvää kuin ennenkin ja tuhosimme yhteisellä matkallamme hankittuja rose -viinejä. Kanipadan ohjeisiin kuului myös konjakkia hieman, joten saimme isännän kanssa tuhota kahvia juoden loput keittiökonjakista. Tytöt joivat Limontselloa. Mukava ilta jälleen.
Keskiviikkona kävimme vanhassa kaupungissa ostamassa lisää oliiviöljyä erikoiskaupasta ja taas rupesi satamaan, joten kotiin. Telkasta tulvia Provencessa.
Torstaina piti olla pelipäivä, mutta jo keskiviikkona tuli tieto, että kenttä on kiinni sateiden vuoksi.
Meillä katto vuotaa mutta ei sateiden vuoksi. Tyhmä isännöitsijä ei välitä vähääkään. Kun tiedettäisiin vakuutusyhtiö lähetettäisiin kuva vuotavasta katosta.
Me kuitenkin lähdimme kaupungille, koska ilma ei ollut ihan kehno, tarkoituksena syödä hyvä lounas jossain. Kävelykadun länsipäässä Kipa älähti ja minä ihmettelemään. Joku elefanttilintu paskansi Kipan päähän, silmälaseihin ja pitkin hienoa vaaleanpunaista takkia. Se on muuten impreable tai jotain  sen tapaista, syksyllä takki käytettiin pesulassa ja Kipa yritti tarjota sitä pesulaan "une petite veste", ja aiheutti pitkän keskustelun, mistä ei tietenkään ymmärtänyt mitään mistä puhuttiin.  No, nyt  sitten putsattiin paskoja 15 minuuttia ja kotiin tukan pesulle ja takki viedään taas  pesulaan. Tiedetäänpä mikä se on tai mikä se ainakaan ei ole, väri on rose pesulan hoitajan mukaan. Aika paska säkä muuten  kaiken kaikkiaan.
Kotona nyt maistellaan Beaujolais Noveauta vain yksi ja päälle muuta. Osti Kipalle lohdutukseksi ison omenatortun tai oikeastaan koko kakun.  Eiköhän se siitä. Huomenna on petankkipikkujoulu.
Matkalla nähtiin taas tämä kätevä tapa muuttamiseen. Ei kärräämistä ja hissin rikkomisia, vaan siististi ikkunasta ulos. Kaupunkilaiset osaa. Vaikka ei niihin porraskäytäviin ja hisseihin mitään mahtuisikaan.

Ranskalaista idiotismia

Kyllä nyt puristaa kaikki ranskalaisten hölmöilyt ulos. On oltu puolikasvuosia  jo kuusi täällä ja monet asiat yhä ottavat päähän tai ihmetyttävät. Päättäkää itse mitkä ottavat päähän ja vain ihmetyttävät.
Parkkeeraus täällä on oma taiteen lajinsa. Olemme jo oppineet itse, että kun laittaa varoitusvilkut päälle niin voi parkkeerata mihin vain. Niin me teemme.  Mutta on monia muitakin tapoja parkkeerata ranskalaisittain. Vinosti kadunkulmassa, poikittain kadulla, pitkittäin nurmikentällä ja keskelle kiertolittymää. Sivuttain tai katollaan ei autoja ole nähty kun moottoriteiden varrella ja silloinkin luulen,että niitä ei ole sinne parkkeerattu.  

Ranskalaista idiotismia 2

Kaikilla on koira tai koiria. Ne saa viedä kaikkialle paitsi ruokakauppaan ja olen nähnyt niitä sielläkin. Golfkentällä koirat ovat tietenkin mukana ja ravintolaan voi ilmestyä viereiseen pöytään vasikan kokoinen hurtta läähättämään. Koirat paskivat minne sattuu ja näiden kuuden vuoden aikana olen nähnyt vain kolmen ihmisen poistavan jätökset. Aina saa kulkea katse maassa.
Meillä on putkivuodon vuoksi katto vuotanut jo kuukauden. Välillä se kuivuu mutta kun joku salaperäinen venttiili avataan vuotaa taas. Gardien on selittänyt meille, että hän pistää venttiilin kiinni aina silloin tällöin???????? Miksi se voi olla kiinni silloin tällöin eikä koko ajan??? Vuokraemäntä selittää, että vakuutusyhtiölle pitäisi ilmoittaa yhdessä isännöitsijän kanssa mutta tätä ei asia kiinnosta vähääkään. Jokin aika sitten kuului yläkerrasta piikkausporan ääntä ja vuoto lakkasi. Gardien kylläkin sanoi meille, ettei vikaa ole korjattu ja niimpä vuoto alkoi taas pari päivää sitten, 10 tippaa minuutissa. Ei taida ranskalaisen isännöitsijän ohjekirjan mukaan olla vika joka pitäisi korjata. Hissinkin perusremonttia jouduttiin odottamaan kaksi vuotta jona aikana hissi oli vähän väliä rikki ja aina silloin kun meillä kävi vieraita ja kerran poislähtöpäivänä. Nyt kun korjaus on tehty ei hissi ole ollut poissa käytöstä kertaakaan. Täällä huoneiston omistaja omistaa vain seinät ja muut kuuluvat taloyhtiölle ja isännöitsijän tärkein tehtävä tuntuu olevan säästäminen kaikissa mahdollisissa paikoissa kuten hissien korjaamisessa ja vuotojen paikkauksessa. Meille jo sanottiin kuukausi sitten muitten suomalaisten suulla, että vuotoprosessi on pitkä juttu ja niin taitaa olla, sillä mihinkään ei ole ryhdytty. Minä omistajana kieltäytyisin maksamasta vastiketta siihen asti kun vuoto on korjattu. Sitä asukkaat pari vuotta sitten kirjallisesti esittivät alakerran sisääntulo-ovessa kun hissi oli aina rikki. Sitten hissi korjattiin!

Taas oltiin golfaamassa

Runsaat vesisateet näyttävät olevan toistaiseksi ohi, ja olemme hiukan odotelleet kenttien kuivumista. Nyt suuntasimme Provencaleen, koska kenttä on kuivemmasta päästä, tosin muutamalla väylällä saattaa olla ongelmia. Ajoimme Biotin ohi, joka näytti myös hyväkuntoisen vihreältä, jokunen vesilätäkkö oli näkyvissä ja bunkkerit täynnä vettä, mutta se nyt varsinaisesti ei haittaa, bunkkerista pallon pois nostaminen on hyvinkin mieluista puuhaa. Saimme auton ja marsalkka tervehti meitä kuulumisia kysellen ja valittaen, että on täysi kenttä ja ehdotti, että pelaisimme edellä lähtevän ranskalaispariskunnan kanssa. Meillehän se sopii hyvin. Pariskunta ilmeisesti sai paineita, mies löi pallonsa eturaffiin ja toisen metsään, josta kuitenkin onnistui palamaan väylälle. Rouvan avauksen lopputulos oli ihan ok, mutta seuraava lyönti vei pallon metsään. Tässä vaiheessa madame sanoi jotain miehelle, ja mies kehoitti meitä jatkamaan eteenpäin kaksin. No, mikäpä siinä, ei se menoa nopeuttanut millään lailla, mutta sää oli loistava, peli kulki kohtuullisesti ja evästäkin oli mukana, joten pärjättiin. Parkkipaikka oli täpösen täynnä vielä poislähtiessämme ja lisää autoja tuli ja paikka on koristeltu kuin pikkujoulua varten.

Saint Tropez

Maanantaina sitten plokattiin mukaan keskustasta tuttavapariskunta ja suunnattiin hieman harmaassa säässä kohti otsikon kohdetta. Lounasaikaan kovan sadekuuron jälkeen ilma alkoi kirkastua ja pysyikin kauniina koko kaksipäiväisen matkamme. Kova sade sattui juuri silloin kun söimme lounasta, joten ei haitannut. Kiertelimme Frejusissa etsien roomalaisareenaa, mutta se oli piilotettu jonnekin, vaikka viimeksi käydessämme sen löysimme. Pieni uusi teatteriareena, jota silloin ei ollut, löytyi kyllä ja oletimme oikean olevan sen takana, mutta emme tarkistaneet asiaa. Kohteeseen saavuttuamme jätimme auton sataman parkkiin ja turistiofisesta saamamme kartan avulla kiipesimme valitsemallemme hotellille lähelle linnoitusta. Sen ovessa oli lappu, jossa luki, että olen hetken kerroksissa soittakaa nomeroon....
No emme soittaneet vaan etsiydyimme alemmas toiseen hotelliin, jossa respa oli auki ja hinta kohtuullinen Saint Tropezissa. Jälkeen päin kävi esitteestä ilmi, ettei hotellin enää pitänyt edes olla auki ja siksi hinta oli 60% normaalista. Pojat lähtivät hakemaan autoa satamasta ja ajoivat respan karttaan piirtämää reittiä hotellin toiselle kahdesta parkkiruudusta ihan meidän ikkunan eteen. Kaupungissa on kovasti yksisuuntaisia katuja. Sitten kolmikko lähti tutustumaan linnoitukseen ja kuski, joka oli jännittänyt matkaa ja nukkunut vain 3 tuntia edellisyönä makoili huoneessa.
Kuudelta lähdimme laskeutumaan kohti satamaa aikeissa syödä illallista. Poikien tiedustelu auton hakumatkalla oli tuonut tietoa rannan ravintoloista, kalliita! Mutta onni potkaisi huopatossulla ja puolessa välissä mäkeä sivukadulla rouva touhusi ravintolansa edessä ja me kysymään, koska aukeaa, kun näytti niin kodikkaalle. Ruokalistalla oli Potiron soup, joka kovasti houkutteli kylmänä iltana. Vastaus oli, että aperitiivejä nauttimaan pääsee vaikka heti, kello oli vasta puoli seitsemän??? No me sanoimme vähän kävelevämme ensin ja sitten.  Pienen kävelyn ja kirkkoon tutustumisen jälkeen yksi meistä ilmoitti halunsa kuuman viinin ja niin pyrähdimme sisään ravintolaan (Rue du Portail Neuf, ymmärtääksemme iltaisin auki läpi vuoden).
Ilta alkoi sujua ihan rattoisasti hyvän ruuan ja viinin parissa mutta ketään muuta ei vain ilmestynyt ravintolaan ja kokkikin harhaili baaritiskin edessä jutellen madamen kanssa. Menin juttelemaan ja kävi ilmi, että molemmat puhuivat hyvää englantia. Kokki oli tullut Israelista joitakin vuosia sitten pakoon tyhmää sotaa ja madame oli tätä ennen ollut Pariisissa vuosia, mutta ymmärsin hänetkin alunperin israelilaiseksi. Pöytäseurue rupesi vaatimaan meitä pöytään puhumaan ja niinpä molemmat hakivat lasin viiniä ja liittyivät seuraan. Ravintola tarjosi kierroksen digestivejä ja ilta jatkui mukavasti. Kertoivat, että sunnuntaina ravintola oli täynnä ja torstaina taas, koska on Beaujolais Noveau- ilta. No me kyllä joimme ja söimme ainakin kuuden edestä, eli ei heillä ihan tyhjä ilta ollut. Kotiinkin oli lyhyt matka, joten nukkumaan. Aamulla Kipa mainitsi minun tuoksuvan eiliselle kokoukselle ja pastillin kanssa menimme aamupalalle. Aamiainen oli aivan riittävä buffet-tyylinen ja sen jälkeen kävelimme vielä alemmas aukiolle, jossa oli tiistaisin markkinat. Paljon olikin myytävää mutta ostettiin vain kastanjahilloa ja lämmittävä huivi.
Tuttavapariskunnan rouva oli jo illalla lähettänyt kiitossähköpostin saamaansa osoitteeseen madamelle ja aamulla oli vastaus pusujen kanssa. Hauska ilta todella.
Takaisin ajeltiin yhden uimarannan (belgialaisia myös katsomassa) ja viinitalon kautta (yhteensä 14 pulloa eli yksi ilmainen per laatikko) Saint Rafaeliin lounaalle. Nähtiin iltapäivän auringossa punaiset kalliot ja seistiin bussikadun ruuhkissa pitkään ennenkuin saimme vieraamme kotiovelleen. Mukava matka kaikkinensa. 

Ruokalistan ulkopuolelta seurue sai kolme kania, yksi tyytyi ankkaan. Kuvassa kani. Oikein hyvää. Toisessa kuvassa kirkontorni.

Kävelyä

Piti mennä pelaamaan, mutta sateiden takia kenttä oli suljettu. Onneksemme muistimme seuran kävelyretken, joka alunperinkin kilpaili vakavasti golfin kanssa. Metsä oli kostea, mutta reitti oli tiedusteltu edellispäivänä ja pahimmat paikat kierrettiin. Sää oli tarkoitukseen loistava, auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta, tyyntä ja Vaugrenierin metsän siimeksessä sopivan lämmintä. Kävelyn jälkeen maistui lounas Les Touristes- ravintolassa, edullinen hyvä paikka, iso puutarha, pitää vaan mennä reippaasti peremmälle. Formule 15,95 sisälsi pääruuan, jälkiruuan, 25 cl viiniä ja kahvi. Syötiin kanankoipi (vaihtoehtoina oli pasta tai kalasalaatti) , oikein hyvä, jälkiruuaksi tiramisu ja sitruunatorttu.
Sadetta on pidetty siis monta päivää, on pysytelty kotona, luettu lukemattomia kirjoja, tehty ristisanoja ja tietysti katsottu televisiota. Aina ei ymmärretä kovin paljoa ohjelmista, joskus katsotaan sanakirjasta sanoja, jotka unohdetaan samantien. Kovin paljon käyttöä ei kaikilla sanoilla ole, tänään visailussa (Money Drop) kysyttiin neljästä vaihtoehdosta, mikä eläin ei ole lihansyöjä. Delfiini ja gnou oli meillekin tuttuja, joten kysymykseen olisi pystytty vastaamaan, vaikka ei kahta muuta eläintä tunnistettu, la loutre (saukko) ja blaireau (mäyrä).  Kilpailijoille kysymys oli vaikeampi, kun he tunnistivat kaikki, ja vaikka tiesivät gnun syövän vain heinää epäilivät mäyränkin niin tekevän ja taas hävisi rahaa.Tuntuu siltä, että kun ranskalaiset menevät rahatietokilpailuun aivot jätetään narikkaan. Mukana saattaa myös olla matematiikkaan liittyviä kysymyksiä, ja hiukan on alettu uskoa, että Pisa-tutkimukset sittenkin ovat totta.

Vain golfareille

Ajan kuluksi olen lueskellut netistä golf-keskusteluja. Aiheet ovat mitä moninaisempia, kiperistä sääntökohdista ja niiden tulkinnoista senioreiden ja etenkin naispuolisten häätämiseen kentiltä (pelaavat hitaasti ja bagien asettelussakin on puutteita). Osa mielipiteistä ei liene tarkoitettu vakavasti otettaviksi, vaikka mieluummin ottaisivatkin vaan meidän rahat eivätkä päästäisi pelaamaan, niin se ei ole mahdollista. Kannattaisi ehkä paremminkin  lisätä palveluita senioreille. Syömme mielellämme golfkentän ravintolassa, kun ei jakseta enää kotona kierroksen päälle kokkailla ja kun kaikki aika kuluu golfkentällä eikä ole aikaa lähteä shoppailemaan, proshopin valikoimista voisi löytyä enemmän seniori-kokoisia ja -mallisia varusteita. Emme haluaisi kaiken muun lisäksi vaikuttaa kanssapelaajien pelihaluihin pukeutumisellamme tai paremminkin sen puutteella. Hidas pelaaminen ei ole senioreiden yksinoikeus, mutta monet meistä jättävät tilanteen mukaan liian raskaat väylät pelaamatta tai pelaavat 9 reiän kierroksia, voi suositella myös kiireisille. Oman kokemuksen mukaan noin 12 reikää voisi olla ihanteellinen monessa suhteessa.
Ikuinen keskustelun aihe palstoilla  on myös tasoitukset. Aihe on arka monelle meistä, mutta olemme pelanneet paljon myös henkilöiden kanssa, jotka eivät stressaa pisteiden kanssa eivätkä kirjaa tuloksiaan. Ihan yhtä mukavaa, ja itsehän voi pitää omista tuloksistaan kirjaa. Tasoitukset ovat tärkeitä niissä kilpailuissa, missä tasoitukset huomioidaan, "väärällä" tasoituksella tietoisesti palkintojen toivossa pelaava on nyt ihan ääritapaus, mutta niitäkin keskustelupalstojen mukaan on.  Tasoituskierroksilla pitää tietysti pelata sääntöjen mukaan ja sitä varten  täytyy  tuntea säännöt, tässä saattaa olla yksi syy, miksi jotkut eivät aktiivisesti ylläpidä tasoitustaan. Kilpailuissa porukasta joku yleensä tuntee säännöt paremmin ja oikein pahassa  paikassa turvaudutaan sääntökirjaan. Kilpailuissa tasoitus tulee ylläpidettyä automaattisesti, toinen meistä käy kesän mittaan oman seuran seniorikisoissa nostamassa tasoitustaan, joka ei kuitenkaan nouse korkeammalle kuin 36. Syksyllä voi sitten yrittää laskea tasoitustaan muutaman pisteen kentällä, joka sopii tähän tarkoitukseen, tämä vain siksi, ettei tarvitsisi tuntea vuosi vuodelta pelaavansa  aina vaan huonommin.  Seniorikisa ei ole ollenkaan vakava tapahtuma, kaikki kannustavat toisiaan ja hyvässä hengessä  pelataan, viikoittain meitä on noin 80 pelaajaa.  Tasoitusjärjestelmäkään  ei ole vastaus kaikkeen, kisoissa on (usein) kaksi sarjaa, alle 18 tasoituksella pelataan lyöntipeliä ja 18-36 pistebogia.
Rivierallakin seuran puitteissa tasoitukset ovat taas tapetilla, kerran viikossa on kisa, jossa palkintoja jaetaan. Mekin olemme saaneet ko. palkintoja, sekä arvottuja että tulokseen perustuen. Tasoitusjärjestelmä mahdollistaa tämän, jos sitä ei olisi, vain arpaonni veisi meidät  palkinnoille.
Toki palkinnoilla on kannustava vaikutus, mutta pelaaminen, hyvä seura ja vaihtelevat kentät on meille ehdottomasti pääasia. Meille tämä on ollut aivan uusi mukava juttu ja arvostamme kovasti järjestäjiä. Toivomme, että uusiakin pelaajia joukkoon liittyisi, tasoituksesta riippumatta. Pelaaminen seurassa on paitsi hauskaa  myös mahdollistaa  tietyn tavoitteellisuuden.  Totta on, että hyvien pelaajien kanssa pelaaminen kehittää omaa pelaamista ja tosi hienoja kierroksia olemme mekin hyvässä seurassa pelanneet. Toivottavasti pelit jatkuvat.

Myrskyä ja petankia

Täällä oli pari päivää sitten oranssi varoitus eli vakava säävaroitus ja se olikin yöllä alkanut hurja ukonilma tai oikestaan useita sillä myrräkkää kesti koko vuorokauden ja vettä tuli koko normaalin marraskuun sademäärä 24 tunnissa. Var-joki, joka on normaalisti pieni liru tulvi koko leveydeltään ja Promenade des Anglesin merenpuoleiset kaistat olivat välimeren vallassa vaikka katu on n.4 m vedenpinnan yläpuolella. Tuuli oli etelästä ja erittäin kova joten aallot paiskivat vedet kadulle.
Useilla paikkakunnilla oli kovia tulvia ja Hesarissakin oli kuulemma asiasta kuvia keskiviikon lehdessä.
Eli tiistain myrräkkä antoi olettaa, ettei keskiviikon petankipeli Antibesiläisiä vastaan toteutuisi, mutta yllätys, yllätys, pelit pelattiin eikä sadekaan juuri ollenkaan näyttäytynyt. Antibesiin meno kylläkin takkuili, sillä kaikki junat olivat puolesta tunnista tuntiin myöhässä. Ehdittiin kuitenkin paikalle juuri ennen kuin sampanjapulloja availtiin ja sitten alkoivat pelit. Joukkueita oli molemmilla 15 kahden hengen vahvuisina. Meidän vastutajia ei ollut kuin yksi eikä varamiehiä ollut, joten vastaan tuli yksi Nizzalainen ja olikin kova peluri. Ensimmäinen peli hävittiin 8/13 ja Nizza oli 7/8 voitolla. Sitten syötiin lihapiirakkaa, jota oli saatu suomalaiskaupasta ja tyhjenneltiin baginboxeja rosena ja punaisena. Nesteytyksen jälkeen pelattiin toinen kisa ja olimme Kipan kanssa 11/2 voitolla ja hävisimme 11/13. Nizza hävisi toisen erän 12/3, joten nesteytys epäonnistui nizzalaisilta totaalisesti. Sitten syötiin myöhäinen lounas ja matkustettiin kotiin. Kiertopalkinto jäi taas Antibesiin. Kait nizzalaistenkin pitäisi pelata kaksi kertaa viikossa kuten vastustajamme ovat jo vuosia tehneet. Meillä pelataan vain perjantaisin.

Taas mentiin

Eli sunnuntaina lounaalla Cannessa. Kaunis päivä. Maanantai taas hieman minua epäilytti, muttei tietenkään Kipaa, koska suuntana oli Biotin golfkenttä, jolle olimme edellisellä kerralla ostaneet kahdentoista kerran sarjalipun 500€. Pääsimme heti lähtemään ja pilvet olivat tummat. Kolmannen väylän jälkeen alkoi tihuuttaa ja sitten sataa enemmän. Kun Kirsti on päässyt golfkentälle niin sieltä ei lähdetä vaikka sataisi kissoja ja koiria. Taivallettiin eteenpäin ja kastuttiin. Yhden pallon taisin lyödä jopa maantielle. Väylällä 10 sade lakkasi ja 12. paistoi jo aurinko. Vaatteet kuivuivat loppupelin aikana aurinkoisessa säässä ja pelikin sujui kohtalaisesti yksi parikin par nelosella, muutoin bogeja ja tuplia. Autolla avasin takaluukun kauko-ohjaimella ja viereisen auto ranskalaisherra kiinnostui asiasta. Selitin, että tämä on uusi malli, eikä vanhassa ollut tätä toimintoa. Muutenkin juteltiin autoista ja hän sanoi, että hänellä on kyllä Mersu mutta näille lyhyille ja kaupunkimatkoille hän käyttää tuota C2 pikku Citikkaa, joka on vaimon käytössä.
Kun 18 reiän läpikäyntiin autolla ja ilman kummempia odotteluja meni vain 2,5 tuntia ei kello ollut kuin 10 yli yksi, joten syömään. Kyllä kannatti pelata kierros, kun päälle pääsi syömään roseisen grillipihvin Anguksen lihasta lisäkkeineen sekä viinit, jälkät ja kahvi. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuntui jopa paahteiselta kun ei tuullut yhtään. Viereisessä joessa tallusteli valkoinen pikkuhaikara ja uiskenteli muitakin oudonpia lintuja. Ei hassummin 3. marraskuuta, sillä lämpöä oli varmasti Suomen helleraja.
Seuraavat päivät ovatkin sitten arvoitus, sillä on luvattu ukkosta ja sadetta. Mitenkähän käy keskiviikon petankikisan Antibesia vastaan, kelluuko snadi, silloin ei pelata vaan syödään vaan lounas. Mitenkä käy niiden lukuisten samppanja ja muiden viinipullojen, joita pitäisi maistella pelin ohessa?