Maanantaina sitten plokattiin mukaan keskustasta tuttavapariskunta ja suunnattiin hieman harmaassa säässä kohti otsikon kohdetta. Lounasaikaan kovan sadekuuron jälkeen ilma alkoi kirkastua ja pysyikin kauniina koko kaksipäiväisen matkamme. Kova sade sattui juuri silloin kun söimme lounasta, joten ei haitannut. Kiertelimme Frejusissa etsien roomalaisareenaa, mutta se oli piilotettu jonnekin, vaikka viimeksi käydessämme sen löysimme. Pieni uusi teatteriareena, jota silloin ei ollut, löytyi kyllä ja oletimme oikean olevan sen takana, mutta emme tarkistaneet asiaa. Kohteeseen saavuttuamme jätimme auton sataman parkkiin ja turistiofisesta saamamme kartan avulla kiipesimme valitsemallemme hotellille lähelle linnoitusta. Sen ovessa oli lappu, jossa luki, että olen hetken kerroksissa soittakaa nomeroon....
No emme soittaneet vaan etsiydyimme alemmas toiseen hotelliin, jossa respa oli auki ja hinta kohtuullinen Saint Tropezissa. Jälkeen päin kävi esitteestä ilmi, ettei hotellin enää pitänyt edes olla auki ja siksi hinta oli 60% normaalista. Pojat lähtivät hakemaan autoa satamasta ja ajoivat respan karttaan piirtämää reittiä hotellin toiselle kahdesta parkkiruudusta ihan meidän ikkunan eteen. Kaupungissa on kovasti yksisuuntaisia katuja. Sitten kolmikko lähti tutustumaan linnoitukseen ja kuski, joka oli jännittänyt matkaa ja nukkunut vain 3 tuntia edellisyönä makoili huoneessa.
Kuudelta lähdimme laskeutumaan kohti satamaa aikeissa syödä illallista. Poikien tiedustelu auton hakumatkalla oli tuonut tietoa rannan ravintoloista, kalliita! Mutta onni potkaisi huopatossulla ja puolessa välissä mäkeä sivukadulla rouva touhusi ravintolansa edessä ja me kysymään, koska aukeaa, kun näytti niin kodikkaalle. Ruokalistalla oli Potiron soup, joka kovasti houkutteli kylmänä iltana. Vastaus oli, että aperitiivejä nauttimaan pääsee vaikka heti, kello oli vasta puoli seitsemän??? No me sanoimme vähän kävelevämme ensin ja sitten. Pienen kävelyn ja kirkkoon tutustumisen jälkeen yksi meistä ilmoitti halunsa kuuman viinin ja niin pyrähdimme sisään ravintolaan (Rue du Portail Neuf, ymmärtääksemme iltaisin auki läpi vuoden).
Ilta alkoi sujua ihan rattoisasti hyvän ruuan ja viinin parissa mutta ketään muuta ei vain ilmestynyt ravintolaan ja kokkikin harhaili baaritiskin edessä jutellen madamen kanssa. Menin juttelemaan ja kävi ilmi, että molemmat puhuivat hyvää englantia. Kokki oli tullut Israelista joitakin vuosia sitten pakoon tyhmää sotaa ja madame oli tätä ennen ollut Pariisissa vuosia, mutta ymmärsin hänetkin alunperin israelilaiseksi. Pöytäseurue rupesi vaatimaan meitä pöytään puhumaan ja niinpä molemmat hakivat lasin viiniä ja liittyivät seuraan. Ravintola tarjosi kierroksen digestivejä ja ilta jatkui mukavasti. Kertoivat, että sunnuntaina ravintola oli täynnä ja torstaina taas, koska on Beaujolais Noveau- ilta. No me kyllä joimme ja söimme ainakin kuuden edestä, eli ei heillä ihan tyhjä ilta ollut. Kotiinkin oli lyhyt matka, joten nukkumaan. Aamulla Kipa mainitsi minun tuoksuvan eiliselle kokoukselle ja pastillin kanssa menimme aamupalalle. Aamiainen oli aivan riittävä buffet-tyylinen ja sen jälkeen kävelimme vielä alemmas aukiolle, jossa oli tiistaisin markkinat. Paljon olikin myytävää mutta ostettiin vain kastanjahilloa ja lämmittävä huivi.
Tuttavapariskunnan rouva oli jo illalla lähettänyt kiitossähköpostin saamaansa osoitteeseen madamelle ja aamulla oli vastaus pusujen kanssa. Hauska ilta todella.
Takaisin ajeltiin yhden uimarannan (belgialaisia myös katsomassa) ja viinitalon kautta (yhteensä 14 pulloa eli yksi ilmainen per laatikko) Saint Rafaeliin lounaalle. Nähtiin iltapäivän auringossa punaiset kalliot ja seistiin bussikadun ruuhkissa pitkään ennenkuin saimme vieraamme kotiovelleen. Mukava matka kaikkinensa.
Ruokalistan ulkopuolelta seurue sai kolme kania, yksi tyytyi ankkaan. Kuvassa kani. Oikein hyvää. Toisessa kuvassa kirkontorni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti