Lattessa ostoksilla

Sadepäivä, mitä tehtäisiin? Okei, viikkosiivous, mutta pyykkiä ei kannata pestä, koska ei kuivu, eli odotetaan aurinkoa. Lähdetään Latteen, tuttuun supermercadoon. Jääkaapissa ei ole paljon muuta kuin valo, ja viinihyllystä puuttuu punaviiniä.  Huom. valkoviiniä ja samppanjaa sentään kotoa löytyy, jostain syystä nämä  eivät ole meillä kulutustavaraa verrattuna punaviiniin.  Päätettiin ajaa Moyenne Cornichea, ei ole niin paljon kyliä ja liikennevaloja kun rantatiellä, mutta kuitenkin mukava reitti. Raja-asemalla  oli paitsi poliisiauto myös harmaa armeijan ajoneuvo, tulipa mieleen, ettei ole passeja mukana. No, eihän niitä ole koskaan kysytty, mutta tänä päivänä kaikki on mahdollista, eli lähteä voidaan, muttei palata. Konkreettinen esimerkki, mitä rajojen sulkeminen tarkoittaa meille. On se niin helppoa pitää passit mukana ja niitä rajalla vilauttaa. Siinä jo mietittiin ranskankielistä lausetta, miten selitetään, missä passit on, ja kenen puhelinnumero löytyy kännykästä, jos ylipäätään voidaan  kenellekään soittaa. Mutta ehdottomasti oli myöhäistä kääntyä, Italian herkut odottivat. Toisaalta, kyllähän Italiassa ruokaa saa niin kauan, kun luottokortillaa on katetta, ja jos ei kukaa majoita, onhan meillä kuitenkin auto.
Suomalaisystävämme aikoinaan neuvoi ko. kaupan ja  sen parkkihallin meille, alunperin oli viety autoa milloin minnekin lähistölle. Parkkitilaa on. Kauppa itsessään on iso, mutta tavaraa on paljon ja asiakkaita myös. Välillä on oltu kuin Suomi-seuran kokouksessa.  Tunnelma on hiukan sekalainen, ja kassoille on jonoa.  Parasta  on valikoman tuoreus, paitsi  carpacciota, tuorepastaa, parman kinkkua, mortadellaa, parmesania, salaattia, paprikoita  jne. ostimme tiskiltä mustekalasalaattia ja kotona suorastaan yllätyimme  tuotteen tuoreudesta. Menekki on luultavasti niin iso, ettei mikään seiso tiskissä pitkään. Salaattikerä 40 senttiä (vähintään 2 suomalaisen ruukkusalaatin kokoinen, okei, pitää huuhtoa, mutta näytti kyllä tuoreelta ja puhtaalta).Pusseissa myydään myös erilaisia kuivia keitettäviä risottoja, joita kerran ostimme ja oli hyvää. Nyt ostimme 6 pussia koska ovat kuivatuotteita ja säilyvät kesäksi mökkiruoaksikin. Emme ostoksilla ollessamme välttämättä vertaa niinkään hintoja, mutta ilahdumme maukkaista tuoreista tuotteista. Niitä sieltä löytyy. Erillinen lihatiski, sitten kinkut ja makkarat (ja valkoista laardia, televisiossa oli kerran  ohjelma, kuinka sitä jossain päin kypsytetään marmorialtaissa, mutta ei olla rohjettu ostaa, kun ei enempää tiedetä). Yksi rouva meidän edellä osti 10 siivua mortadellaa, ja me matkittiin perässä,  5 siivua. Hyvää on. Sitten juustot, alkupalat, pastat jne, loistavaa. Kaiken kiireen keskellä henkilökunta on ystävällistä, kaikilla kielillä pärjää. Entäs ne viinit? Muistettiin Valpolicella, ja hyllyjä täydentävä mies näytti meille, mistä löytyy. Oli tarjouksessa olevaa (3.99) ja vähän kalliimpaa, otettiin sekä että. Viinit ovat todella halpoja, mutta ei olla maisteltu ja vertailtu niin, että voitaisiin olla tietävinämmme asiasta jotakin. En muista pois kaataneemme yhtään, mutta toisaalta  en olisi yllättynyt, vaikka niin kävisikin, halvimmat lienee 1,99 pullo.
Niin se paluumatka? Ei, kukaan ei todellakaan meitä pysäyttänyt eikä passeja kysellyt, mutta ajoreitti rajalla oli mielestämme hiukan kavennettu ja ohjattu vain yhtä kaistaa pitkin. Hiljentää piti, ja pälyilimme, josko joku kiinnostuisi suomalaisesta autosta ja eläkeläispariskunnasta. No, ei todellakaan, onneksi.

Golfia Le Provencalessa

Loistava golfsää, tyyntä ja aurinkoista. Eilen satoi, joten tiedettiin, ettei autolla päästä ajamaan, mutta koska kierrokset Provencalessa sujuvat  leppoiseen tahtiin, ajateltiin jo etukäteen, että kävellään.  Siellä on poikkeuksellisen hyvät kärryt, joita voi työntää (etupyörä),  täällähän kaikilla on omat kärryt, sähkökärryt on yleisiä ja kentät ottaa kärryistä meidän mielestä aika korkean vuokran,täälläkin 5€. Mutta reippaampi meistä ei tarvitse kärryä, mailoja hiukan vähemmäksi, bagi selkään ja menoksi. Meitä ennen lähti yksi 4- ja yksi 3- hengen ryhmä, keski-ikä 80, joten arveltiin, että pärjätään kahden hengen ryhmänä "vauhdissa" mukana. Edellä lähteneet pojat olivatkin aika villejä, yksi vasemmalle, toinen oikealle ja kolmas keskelle. Tai kaikki metsään. Italiaa puhuivat ja oikeasti pelasivat ihan hyvin. Joskus tosin tulee mieleen, että miehillekin saattaisi olla mielekästä pelata punaisilta, mutta Ranskassa se lienee liki mahdotonta. Muutamalla väylällä on penkki, missä voi istuskella ja odotella, joten mikäpä siinä kauniina päivänä. Mutta meidän jälkeen lähti pojat valkoisilta, ja vaikka aika kiltisti odottivat ja pysyttelivät kaukana, välillä aloittivat liian aikaisin ja pallot laskeutuivat muutaman metrin päähän. Provencalen väylät ovat lyhyitä ja sen tasoisten pelaajien pallot eivät tule pitkin kenttää rullien, vaan kopsahtavat ilkeästi väylälle. Onneksi myös lähestymiset kopsahtavat greenille lipun viereen, eikä esim. greeniltä poistuvien niskaan.
 Edellisellä pelikerralla takana tulevat eivät millään jaksaneet odottaa 20 s, että saadaan pelikaverimme käteltyä lopuksi. No, pallo tuli yli greenin ja katosi jonnekin, niin siinä käy. Kierroksen aikana oli varmaan odotettu yhteensä ainakin puoli tuntia, onhan toki kamalaa, kun joutuu vielä kättelyn ajan odottamaan. Meidän kanssa pelasi ranskalainen pariskunta, joka puhui englantia, mies oli käynyt Norjassa ja kaikki sujui hienosti, Henkka kertoi nyt vasta, että mies pelasi kierroksen housut vetoketju auki. Onneksi ei kertonut kierroksen aikana. Rouvakaan ilmeisesti  ei huomannut mitään, joten mitäpä sitä turhaan numeroa tekemään. Oikein mukava golfpäivä. Lähellä olevasta Casinosta  ruokaa ja kotiin syömään.

Ravintolassa

Ranskalaisten ruoka-ajat ei oikein sovi meille, lounas liian aikaisin (vasta aamupala hädintuskin syöty) ja päivällinen liian myöhään, jos ei ihan nukkumaan menossa, niin iltateelle ainakin. Mutta säännöstä on poikkeuksia. Niinpä lähdimme kauniin lauantai-aamun kunniaksi kävelemään kohti vanhaa kaupunkia. Promenadille oli jo ensimmäiset bussit pysäköity, kukkaiskarnevaalikulkue alkaa klo 14 ja sotkeuduimme saksaa puhuvaan turistiryhmään. Mutta pääsimme kuin pääsimmekin vanhaan kaupunkiin, ja kurkkua kuivasi. Oikeustaloa vastapäätä kulmassa oleva kuppila on tunnettu huonosta ruuastaan, mutta arvelimme voivamme nauttia kuitenkin oluet. Istahdimme, ja mitään ei tapahtunut, paitsi kurkkua kuivasi edelleen. Televisiota ahkerasti seuranneen mielestä paikan siisteystasokaan ei täytä mitään hygienia-normeja (TF1:ssä on  ohjelma, jossa ravintoloitsijat kulkevat syynäämässä toistensa keittiöitä), ja kun mitään ei edelleenkään tapahtunut, päätimme vaihtaa paikkaa. Seuraava paikka vastapäisessä kulmauksessa vaikutti yhtä palvelualttiilta, mutta siisteystasosta ei voinut sanoa mitään ulkopuolelta. Hämmästykseksemme tarjoilija juoksi ulos kolmen ruoka-annoksen kanssa ja suuntasi torille, mutta huikkasi mennessään taikasanat " j'arrive", joten jäimme luottavaisina edelleen odottamaan. Juoksujalkaa tulivat meidän oluemme, joita tyytyväisinä siemailimme ja päätimme mennä syömään Gaglioon, jossa muistelimme joskus olleen seuran lounaan ja kerran käyneemme muutenkin. Terassilla on lämmityslaitteet ja nyt lauantaina hyvin tilaa. Paitsi, että terassilla oli neljän hengen seurue, joka tavallaan vei paljon tilaa.  Seurueen vanhin jäsen, ilmeinen isoisä, jos ei jo ollut kuuro, tämän jälkeen varmasti oli. Seurueen nuorin jäsen oli erittäin tyytymätön paikkaan, ehkä myös ruokaan, emme nähneet hänen syövän muuta kuin leipää, joka alkuun ilmeisesti vaikutti hyvältä, mutta jälkimaku täytyi olla  tosi surkea. Ja meteli oli sen mukainen. Muu seurue yritti josain määrin  lohduttaa, myös muu asiakaskunta ja täysin ulkopuoliset osallistuivat kykyjensä mukaan. Mutta joskus ei vaan voi mitään.  Kaikille ranskalaisillekaan ei sovi täkäläiset ruoka-ajat, mikä helpottava huomio. Jos päiväunet osuu lounasaikaan, kannattaisi valita päikkärit. No, meidän annokset oli oikein hyvät ja kaikki sujui muuten hyvin. Seuraavan kerran varustaudumme korvatulpilla myös ravintolaan (lentokoneessahan ne jo kuuluvat meidän vakiovarustukseen). Selityksenä edelliseen oli kovaa karjuva ja juuri kävelemään oppinut poikalapsi, jota sitten vuorollaan isä, äiti ja isoisä kävelyttivät ulkona, että oli sentään jonkin aikaa hiljaista.

Miehet soppailemassa

Televisiossa on ohjelma, missä viikoittain 5 naista kokoontuu shoppaamaan. Juontaja antaa teeman, tietyn budjetin ja aikaa on 3 tuntia ostaa teeman mukainen asukokonaisuus sekä käydä kammattavana ja meikattavana. Kukin vuorollaan lähtee ostoksille, muut seuraavat ostosretkeä ja arvostelevat valintoja. Parhaiten onnistunut palkitaan viikon lopuksi perjantaina:  voittaja liittyy ostoskuningattarien "erittäin valikoituneeseen" joukkoon ja saa 1000 euroa. Useimmat sanovat käyttävänsä rahan ostoksiin, kuinkas muuten. Ensin ohjelmassa näytti olevan ihan tavallisia naisia, viime aikoina joukko on muuttunut enemmän tositv:n suuntaan. Mutta nyt ohjelmaa on laajennettu, eli ohjelmassa esiintyvätkin miehet. Arvailla voi, ovatko osallistujat juontajan kavereita, jotka on pakotettu mukaan vai olisiko kyseessä joukko näyttelijöitä tekemässä työtään. Alkuun ainakin minua jaksoi huvittaa miehet jakamassa "kauneudenhoito" niksejään, jollain kului kokonaista 45 minuuttia aamuisin, joku selvisi 10 minuutilla. Tämän viikon teemana on Valentinen päivän illallinen ravintolassa, joten odotettavissa on tyylikkäitä miehiä muodinmukaisissa vetimissä. Miehillä tuntuu myös olevan huumorintajua, siinä, missä  ohjelman naiset ovat välillä jopa itkua tuhertaneet, miehet ottavat rennosti ja naureskelevat sekä omille että kanssakilpailijoiden  valinnoille. Ihan vakavasti ei katsojakaan ota pohdintoja "mise en beaute" teemasta, trimmataanko nyt partaa ja kulmakarvoja vai riittäisikö pelkkä kaljun kiillotus. Ai etteikö tavallinen suomalainen mies ole kiinnostunut moisesta? Kerroin Henkalle, miten ohjelmassa neuvottiin miehiä siistimään kulmakarvansa ja heti tuli spontaanisti kysymys "ai miten?" No, jos ei muuta, niin saadaan tietää, mikä on trendikästä ja muodinmukaista juuri nyt. Liian lyhyet lahkeet  (kuuluu kääriä), kengät ilman sukkia, kauluspaita kaulus napitettuna ilman solmiota jne. Valkoisia  sukkia ei ole näkynyt. Viikon voittaja oli seitsemänkymppinen  charmantti entinen nyrkkeilijä, jonka vaimo kuulema yleensä valitsee vaatteet.
Henkan kommentti: en katsele vaikka miehet soppailisivatkin