Ravintolassa

Ranskalaisten ruoka-ajat ei oikein sovi meille, lounas liian aikaisin (vasta aamupala hädintuskin syöty) ja päivällinen liian myöhään, jos ei ihan nukkumaan menossa, niin iltateelle ainakin. Mutta säännöstä on poikkeuksia. Niinpä lähdimme kauniin lauantai-aamun kunniaksi kävelemään kohti vanhaa kaupunkia. Promenadille oli jo ensimmäiset bussit pysäköity, kukkaiskarnevaalikulkue alkaa klo 14 ja sotkeuduimme saksaa puhuvaan turistiryhmään. Mutta pääsimme kuin pääsimmekin vanhaan kaupunkiin, ja kurkkua kuivasi. Oikeustaloa vastapäätä kulmassa oleva kuppila on tunnettu huonosta ruuastaan, mutta arvelimme voivamme nauttia kuitenkin oluet. Istahdimme, ja mitään ei tapahtunut, paitsi kurkkua kuivasi edelleen. Televisiota ahkerasti seuranneen mielestä paikan siisteystasokaan ei täytä mitään hygienia-normeja (TF1:ssä on  ohjelma, jossa ravintoloitsijat kulkevat syynäämässä toistensa keittiöitä), ja kun mitään ei edelleenkään tapahtunut, päätimme vaihtaa paikkaa. Seuraava paikka vastapäisessä kulmauksessa vaikutti yhtä palvelualttiilta, mutta siisteystasosta ei voinut sanoa mitään ulkopuolelta. Hämmästykseksemme tarjoilija juoksi ulos kolmen ruoka-annoksen kanssa ja suuntasi torille, mutta huikkasi mennessään taikasanat " j'arrive", joten jäimme luottavaisina edelleen odottamaan. Juoksujalkaa tulivat meidän oluemme, joita tyytyväisinä siemailimme ja päätimme mennä syömään Gaglioon, jossa muistelimme joskus olleen seuran lounaan ja kerran käyneemme muutenkin. Terassilla on lämmityslaitteet ja nyt lauantaina hyvin tilaa. Paitsi, että terassilla oli neljän hengen seurue, joka tavallaan vei paljon tilaa.  Seurueen vanhin jäsen, ilmeinen isoisä, jos ei jo ollut kuuro, tämän jälkeen varmasti oli. Seurueen nuorin jäsen oli erittäin tyytymätön paikkaan, ehkä myös ruokaan, emme nähneet hänen syövän muuta kuin leipää, joka alkuun ilmeisesti vaikutti hyvältä, mutta jälkimaku täytyi olla  tosi surkea. Ja meteli oli sen mukainen. Muu seurue yritti josain määrin  lohduttaa, myös muu asiakaskunta ja täysin ulkopuoliset osallistuivat kykyjensä mukaan. Mutta joskus ei vaan voi mitään.  Kaikille ranskalaisillekaan ei sovi täkäläiset ruoka-ajat, mikä helpottava huomio. Jos päiväunet osuu lounasaikaan, kannattaisi valita päikkärit. No, meidän annokset oli oikein hyvät ja kaikki sujui muuten hyvin. Seuraavan kerran varustaudumme korvatulpilla myös ravintolaan (lentokoneessahan ne jo kuuluvat meidän vakiovarustukseen). Selityksenä edelliseen oli kovaa karjuva ja juuri kävelemään oppinut poikalapsi, jota sitten vuorollaan isä, äiti ja isoisä kävelyttivät ulkona, että oli sentään jonkin aikaa hiljaista.