No niin

Maanantai aamuna se sitten oli taas rikki, nimittäin hissi ja tuli kuntoon vasta torstaina iltapäivällä, joten ei paljon ulkona juoksenneltu. Joulu meni täytettyä helmikanaa ja ankan maksaa syödessä ja sampanjaa juodessa. Le Gardien toi meille muovilätkän, jolla pääsemme A-rapun hissillä autohalliin ja takaisin 1-kerrokseen, josta pihan kautta kiertäen pääsemme omaan rappuumme, eikä tarvitse kiivetä kuin neljä kerrosväliä. Auttaa huomattavasti. Torstaina aamulla lähdimme A-portaan kautta autohalliin ja golfkentälle. Todella surkea kierros ja kenttä oli aivan täynnä. Yhdeksään reikään meni normaalin tunti ja viisikymmentä minuuttia sijasta kaksi ja puoli ja edessä ja takana englantilaisia, joista varsinkin edellä menevät kolme miestä paiskoivat pallonsa metsiin ja niitä sitten haettiin joukolla. Porukan naisjäsen löi pitkiä ja suoria väylälle.
Perjantaina olikin sitten taas petanki päivä. Kaksi kahden hengen joukkuetta ja kaksi kolmen hengen joukkuetta. Me voitimme Kipan kanssa 13 päättyvän kisan kovalla kirillä. Kuudella pallolla 5 pistettä, jolla päästiin tasoihin 11/11 ja sitten pari kisaa ja voitto kotiin. Vastaavasti hävittiin 7 päättyvä kisa ja sitten tykki olikin jo paukahtanut klo 12 merkiksi, eli olusille.
Illalla vielä päätimme mennä katselemaan Nizzan jouluvaloja ja kävimme myös maailmanpyörässä katselemassa valoja korkeuksista. Komeita olivat. Sitten piipahdimme Kirrille vakipaikkaamme kävelykadulla. Maksaessamme huomasin saaneeni Monacon kaksieurosen, jonka visusti pistin sivuun. Eipä vielä ole yhtään monacolaista kokoelmassa. Sitten pizzalle, joka on varma kävelykadulla. Mullit ja kanat on todettu kokemuksella huonoiksi, joten tyydymme pizzaan. Voihan siellä olla muutakin syötävää, mutta niitä varten on toisia ravintoloita eikä niin turistipaikkoja. Bussilla sitten kotiin ja nukkumaan.

Koirat p:le

Illalla lauantaina hissi piti taas erittäin kovaa meteliä ennustaen ikävyyksiä. Yllättävää kyllä pääsimme kovalla kolinalla alas ja Cafe Turiniin jouluisille ostereille. Otimme 12 no 2  ja 6 no 2 specialia vain todetaksemme kummat ovat parempia. Lisäksi kaksi jättiravun jalkaa ja kuusi moyennes crevettes ja lisäksi kuusi vielä. Lisäksi meni kaksi pulloa Muscadet sur lie viiniä ja mousse chocolade. Jättiravun koivet eivät olleet yhtä hyviä kuin helmikuussa, joten syömme niitä seuraavan kerran vasta sitten. Todella hyvää jälleen. Ravintola on perustettu samaan paikkaan Place Garibaldin varrelle 1908, joten ostereita on syöty tonneittain.Viereisessä pöydässä istui ranskalaisparikunta, joka kysyi tarjoilijalta mistä me olemme ja hän sanoi Belgiasta, mutta minä korjasin, että Suomesta. Aika makeeta, että Belgiasta. Luulevatko ranskalaiset, että Belgialaiset puhuvat ranskaa kuten me. Vähän ajan kuluttua pöytään tuli lisää uusi pariskunta ja mies innokkaasti selitti heille, että olimme Suomesta ja söimme ostereita kuten ranskalaiset. Outoa sillä mehän ymmärsimme kaiken ja tuntui kuin he luulisivat, ettemme ymmärtäisi. Pöytään tulleella pariskunnalla oli tietenkin koira. Koskaan ei Ranskassa voi syödä ilman koiria. Minä en ole koiravihaaja, mutta astmani ei siedä niitä lähistöllä, joten jälkkäri meni pilalle.  Tupakointi on kielletty mutta koirat eivät.
Kipa kävi boulangeriessa ja osti baquetin ja pienen Buch de Noellin. Hissi ei muuten pitänyt enään kamalaa ääntä.

Buche de Noel

Torstaina hissi ei enää metelöinytkään ja hissin peiliin kirjeen jättäneen toive ehkä toteutuu, että jouluna on toimiva hissi. Ehkä on pakko kirjoittaa, sillä täällä ei mikään ole varmaa ainakaan meidän Schindlerimme kohdalla. Tuossa otsikossa pitäisi olla u:n päällä väkänen ja viimeisen e:n päällä kaksoispiste. U:n väkänen tarkoittaa, että se lausutaan uuksi eikä yyksi kuten muutoin meneteltäisiin ja een päällä kait, että se lausutaan eikä jätetä pois eli noel. Korjatkaa jos olen väärässä. Otsikko tarkoittaa Jouluhalkoa, jonka Kipa kävi Gambettalta (yksi upeita bulevardeja) tilaamassa maanantaiksi. Se on yksi Ranskan jouluerikoisuuksista. Kääretorttu, josta on useilla erilaisilla päällysteillä, pääasiassa suklaalla muodostettu halon näköinen pötkylä oksineen ja ehkä myös pokasahoineen. Niitä on uskomaton määrä eri kokoisia ja niitä myös ostetaan.
Minä menin Nice Etoile'iin ostamaan Jean Medicinille, jota pitkin raitiovaunu kulkee, siis Nizzan ainoa, joka kulkeekin viiden minuutin välein ja lähes aina täynnä. On kovin tarpeellinen u-lenkki, joka käväisee akuilla ajaen Place Massenan poikki, etteivät johdot häiritse kaunista keskusaukiota. Nyt se on täynnä joulukojuja raitiotien molemmin puolin, syystä jonka aikaisemmin kerroin.
Tavaratalo oli vilkas kuten aina täynnä pieniä ja suurenpiakin myymälöitä, kuten C&A. Ostosten jälkeen nykyiseen väijypaikkaan  parille oluselle ja sitten kotiin.
Perjantaina olikin sitten Nizzalaisilla petankiukoilla ihmettelemistä kun kaksitoista enemmän tai vähemmän välkkyvää tonttulakkia ryhtyi petankin peluuseen yhdessä Nizzan petenkille varatuissa puistoissa. Hävisimme Juhanin kanssa molemmat erät kovasti taistellen ja kun Nizzan linnoituksen tykki jyrähti kumeasti kello kaksitoista menimme olusille. Kaikki lupasivat tulla myös ensi perjantaina, joten silloin tapaamme.
Lauantai onkin kaunis kävelypäivä. Kävimme vihannesmyyjällämme ostamassa tuoreet vihannekset, hedelmät, munat ja valmiiksi keitetyt punajuuret, joka on ranskalainen erikoisuus. En tiedä mihin niitä käyttävät mutta kaikkialla niitä myydään. Minä teen niistä vuohenjuuston kanssa laatikkoa. Ostin myös pähkinöitä, joita täällä jouluna myös syödään ja rasian suklaakonvehteja. Kipa kävi pakastekaupassa ostamassa Pintade'in eli helmikanan, joka on täytetty kastanjoilla ja viikunoilla, joulupäiväksi. Hanhenmaksa ostetaan maanataina ja Sauternes on jo ostettu. Jouluaattoja lounaaksi syödään ostereita sampanjan kanssa.  Kiersimme pienen lenkin Kipan kanssa. Ilma oli hieman pilvistynyt mutta huomenna on luvassa lämmin aurinkoinen päivä. Joulun odotusta!!!!!!!!!! 

Birdejä ja muuta tapahtumaa

Lauantaina kävivät ystävät aperoilla ja tyhjensimme yhdessä kolme samppanjapulloa. Olivat muuten hyviä, sekä ystävät että sampanjat. Sunnuntaina kävimme kävelemässä ja kahvilla Promenadilla.Pettymykseksi vakipaikka oli muuttunut kokonaan ruokapaikaksi vaikka kello oli yli kolmen. Oliko syynä sunnuntai vai joudummeko vaihtamaan kahvipaikkaamme. Maanantaina kävimme palauttamassa muuntajattoman sapinin, yritimme Provencaleen pelaamaan, mutta oli liian märkää autolle, joten ajoimme Var- joen rantaa suureen LeClerciin ostoksille. Sampanjaa ja muuta mukaan ja kotiin.
Tiistaina pelasimme kohtuullisesti pelaavan ranskalaisrouvan kanssa ja edessä meni tosi huonot ranskalaiset, joista rouvakin huomautti meille pari kertaa. Eli ranskaa puhuttiin ja rouva käsitti meidän kielitaitomme paremmaksi kuin oli, olikohan syy Henkan sujuva ääntämys, ja Pardon kaikui kysyvästi vähän väliä. Mutta Kipakin puhui paljon, mikä oli hienoa. Syömään ei päästy, koska ravintolan sekä sisä- että ulkotilan oli vallannut joku tilaus. Meidän perästämme tuli suomalaispariskunta, joiden kanssa sovimme petankiin tulosta, jollei hurrikaani yllätä. Hissi pitää kovin pahaa ääntä.
Keskiviikkona hissi piti kamalaa ääntä, mutta alas päästiin ja pelaamaan. Tällä kertaa kahdestaan aivan tuulettomassa ja aurinkoisessa säässä 16C eli pikee paidassa 19. joulukuuta. Viva la France, viva la Provence. Kolmannella väylällä hieman lyhyeksi jääneen aloituksen kuittasin 7 metrin putilla birdieksi, Jeee. Eipä ole birkuilla juhlittu ja Kipan Birdie pullokin jäi tyhjentämättä kun hän vasta autossa ilmoitti sellaisen omistavansa. Tankkasin naftaa ja ostin patongin lisäksi pienen vodkan, joka sitten tyhjennettiin yhdessä.
Kävin vielä aivan kaameasti ääntelevän hissin kanssa kaupassa ja hissin peiliin oli ilmestynyt tiedote, jossa toivottiin hissin korjausta pikapikaa, koska äänistä päätellen se kohta räjähtää ja pyhät ovat tulossa. Olen 100%:sti samaa mieltä. Kipa ei hissiin enää astu jollei korjausta tule.
Nyt parvekkeen ikkunasta näkyy lähes tyyni Välimeri ja huomenna mennään joko hissillä tai kävellen tilaamaan Buche Noel jouluksi, vaikka on luvattu sadetta. Minun on vielä käytävä pukin luona. Kello tulee viisi ja hämärtää. Kohta on täysin pimeää, sillä täällä tulee pimeä nopeasti.

Ja pinna paloi..

Sadepäivä, joten ei kait ollut petankia, joten lähdimme retkelle Ventimigliaan. Kostean ja synkähkön moottoritieajelun jälkeen etsimme parkkipaikkaa. P-merkki näytti, että pitää kääntyä oikealle, mutta yrittäessämme eräs mies veti eteen nelijalkaisen pukin, jossa oli kielletty ajosuunta merkki. Ihmettelimme, sillä valotaulu kertoi, että tilaa on, libero. Eteenpäin ja puolen tunnin kuluttua olimme samassa risteyksessä toisesta suunnasta. Nyt ei ollut kieltomerkkiä ja täydestä parkkipaikasta löytyi paikka. Outo juttu. Parkki oli ihan vanhan kauppahallin kulmalla, joten sinne. Tomaatteja, fenkoli, päärynöitä ja mandariineja todella halvalla. Tuorepastoja kaksin kappalein, kimpale Parmesania ja italiankielikin alkoi muistua. Lisää kiertelyä ja ajatus ostaa Parman kinkkua, joten jonottamaan. Yksi italialainen mies tuntui pitävän huolta kaikkien sekavassa läjässä odottavien ihmisten vuoroista. Odotus jatkui. Sitten tuli miehen mukaan hänen vuoronsa ja eräs nainen väitti kivenkovaan, että vuoro oli hänen. Kova huuto ja mekastus, eikä toinen miesmyyjistä pystynyt myymään kummallekaan, ei saanut toiselta kiistakumppanilta lupaa. Yhtäkkiä myyjä karjaisi, tempaisi takaoven kadulle auki, potkaisi sitä lujaa, meni ulos ja paiskasi oven raivoisasti kiinni. Ei näkynyt äijää sen koommin ja toinen myyjistä jatkoi tyynesti myyntiä, ensin kiistan miehelle ja sitten mäkättävälle naiselle. Myynti  tietysti hidastui puoliksi ja seisoimme vielä tovin ennenkuin saimme armollisesti vuoron. Mielestäni ohi meni muutama meidän jälkeen tullut, mutta ei uskallettu valittaa, ettei viimeinenkin myyjä häviäisi. Todettiin, että ollaan Italiassa. Edellä ollut nainen osti paitsi kinkkua myös Bresaolaa, ei tiedetty, mitä se on, mutta otettiin esimerkkiä. Arveltiin sen olevan naudanlihaa. Tiskissä oli myös laardia, jonka näköistä jossain telkkariohjelmassa tehtiin ja syötiin hyvällä ruokahalulla. Kukaan ei kuitenkaan nyt ostanut sitä, emme mekään rohjenneet. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin pullokaupan, josta mukaan tarttui konjakkia ja portviiniä. Ennen autoon menoa vilkuilimme ravintolaa, mutta lähistöllä tuntui olevan vain pikaruokaloita ja sämpyläbaareja. Päätimme lähteä kotiin pastalle. Matkalla muistin kuitenkin Mentonista Cocteaun museon läheltä hyvän kalaravintolan ja koska kello oli vasta puoli yksi suuntasimme sinne. Erittäin ystävällinen vastaanotto, koska meidät tunnettiin useista käynneistämme ja kaksitoista osteria, aioli du jour ja muscadet pullo. Erinomaista kuten siellä aina ja päälle valuvat suklaakakut ja kahvi, etten nukahtaisi matkalla Nizzaan. En nukahtanut vasta kuin kotona, puolitoista tuntia.

Viva l'ascenceur

Eilen aamulla 11.12. ilmestyi Gardien (talonisäntä, talonmies) kahden asentajan kanssa kun Kipan piti mennä kauppaan. Hän selitti, että hissi on kunnossa, mutta fancoilin vesisuodatin piti puhdistaa ja valitteli, että Schindlerin hissimiehet eivät oikein osaa hommiaan. Yhdyn täysin hänen käsitykseensä. Samalla vaihdettiin suodatin joka oli 5 cm liian kapea, eli pölyt kiersi suodattimen ohi. Fancoil saatiin kuntoon ja menimme yhdessä  kauppaan. Minä ostamaan jouluvaloja Bricoramasta, joka on ensimmäisessä kerroksessa Californien puolella ja Kipa Picardille vierasaperoiden ostoon. Nyt saa tulla meille samppanjalle.
Tänään mentiin valtavaan Carrefouriin ostamaan joulusampanjoita ja muutakin edullista. Kuten esimerkiksi 60cm korkea tekokuusi, jonka piti olla valaistu, mutta muuntaja puuttui. Käytävä valittamassa ranskaksi lähipäivinä. Onnistuu muuten aina vain paremmin, se puhuminen. Saatiin kuitenkin laatikko 16€/kpl sampanjaa ja kaksi muuta. Olisi kylläkin ollut alle 10€/kpl sampanjoita mutta ostettiin tämä nyt vierasvaraksi. Kipa sanoi paluumatkalla, että eihän kahdeksan sampanjaa riitä mihinkään ja päätimme ostaa vielä kuusi lähiaikoina. Samalla löydettiin muovipussukoita viiniä 1,5l päniköissä. Kipan mielestä idea on hyvä mutta minun mielestäni joudutaan vain avaamaan toinen. Rose pänikkä on kylläkin oikein hyvää, liiankin hyvää. Ostettiin myös keraaminen kulho (pieni) sanglierpateeta (villisika..), varmaankin hyvää. Promenaden varrelle on ilmestynyt Lenvalin-lastensairaalan eteen valtava lumiukko ja englantilaistyyppinen vanha postilaatikko ( viisi kertaa suurempana) Pere Noelille ( joulupukille). Että joulu on kait tulossa Nizzaankin. 
P.S. Villisikapate oli tee-se-itse  -mallinen, eli työnsimme se tänä aamuna uuniin paistumaan vesihauteessa. Eli ei aina ranskalaisen perheenemännänkään uunista ottama ole ihan itse tehtyä. 

Iloisia Pareja

Selvähän se, että hissi oli edelleen rikki. Mutta karmein totuus paljastui 0-kerroksen sisäoven ikkunasta. Seitsemännen kerroksen rouva pyysi muita omistajia painostamaan yhdessä Syndikaattia jopa maksujen lopettamisella. Syynä se, että on ilmoitettu, että hissiä ruvetaan korjaamaan vasta 18. joulukuuta eli yli viikon kuluttua. No me lähdimme golfaamaan kun ensin menimme Briconarin hissillä -3. ja sieltä kierreportaita -4. 
Kierros oli  vaihteleva ja sain 3 Paria ja Kipa yhden mutta paransi kahdella väylällä. En enää viitsi merkata kuin Parit ja Birdiet, viimeksi mainittuja ei vielä ole tullut tänä syksynä, mutta Pari- väylillä yritän vain Birkkua. Kierros meni reilusti alle kahden tunnin, koska kukaan ei hidastellut edessä ja kentällä ei ollut kovin paljoa pelaajia. Kahvit ja leivokset päälle ja kaupasta hyvin vähän koska ne jouduttiin kantamaan. Minä kannoin viinipänikän.
Kun pääsin vaikean astmani vinguttamana kuusi kerrosta kierreportaita ylös ja avasin ovea tuli samassa kerroksessa vanhempi pariskunta ulos ja mies kysyi urheilinko. Minä sanoin nousseeni portaat ja nainen kauhisteli tilannetta, yli viikko ilman hissiä. Puhelimme asiasta jonkin aikaa ja menin sisään soittamaan vuokraemännälle, joka ei tiennyt asiasta mitään. Sanoin, että jos aika pitää paikkansa joudumme muuttamaan viikoksi hotelliin. Hän lupasi selvittää asian. Näiden talvien aikana 4 kpl on hissi aina ollut useasti rikki. Kerran saatiin jopa puoli kuukautta alennusta. On kait parasta ruveta etsimään uutta asuntoa, sillä tuntuu siltä, että kiinteistöä hallinnoiva yhtiö ei edes halua saada hissiä kuntoon vaan korjauttaa sitä mahdollisimman halvalla, joten korjaajatkin ovat kyllästyneet, kun eivät saa laittaa laitetta kerralla kuntoon. Tämä olisi aivan mahdotonta Suomessa. Eihän toimiva hissi voi olla rikki kerran kahdessa viikossa, varsinkin kun kiinteistö on 7 kerroksinen ja nolla kerros kahden kerroksen korkuinen ????!!!!!!

Bloody elevator

Hissi piti jo toissa päivänä pirun kovaa ääntä, joka kuului sisäänkin.
Eilen oli päätetty lähteä syömään Cannesiin, mutta hissi oli kovin hiljainen aamu yhdeksään saakka, sunnuntai aamu. Sitten alkoikin kova rumba kun kaikki lähtivät vuoron perään koiriaan kusettamaan ja Boulangeriin patonkien perään.
Me pääsimme kamalalla metelillä -4 kerrokseen ja Cannesiin. Kaunis päivä ja hyvät mullit Cafe Italyssa, päälle toivoimme Tarte Tatinia mutta tarjoilija sanoi, ettei sitä ole. Kysyimme sitten mitä olisi Tarte du Jour. Hän meni kyselemään ja tuli vähän nolona takaisin ja sanoi että se on Tarte Tatin. No saatiin mitä tahdottiin ja oli hyvää vaikka Kipalla oli aika suuri torttupohja klöntti toisessa päässä, joka jäi syömättä kuiva kun oli.
Marita kotiin ja suunta Nizzaan. Auto sillipurkkiin hallissa ja hissille. Merde. Hissi ei hievahtanutkaan. Taas rikki kuten jo aamulla arvelimme tapahtuvaksi lähiaikoina, niin kovaa meteliä se piti. Onneksi -3:sta  pääsee hissillä Californielle eli vain yksi kerros kierreportaita, mutta sitten nurkan ympäri pari kertaa ja kiipeäminen kuusi kerrosta kierreportaita. Siinä astmaatikon henki vinkuu ja jokaisella kerroksella on levättävä, jotta saa happea jatkaakseen. Se on pirullista.
Kun ajoimme auton purkkiin niin varmuudeksi Kipa opetteli  peruuttamaan ahtaaseen peltitalliin, joka on -4-kerroksessa autohallissamme. 
Niitä on siellä useita, mutta on täysin avoimiakin paikkoja. Hyvin sen Kipa sinne saikin, vain yksi vekslaus enemmän kuin minulla.
Tämä järjestely siksi, että jos hissi on pidempään rikki niin minun ei tarvitse vinkua neljää kerrosta alas autohalliin ja takaisin vaan riittää kuusi kerrosta kadun tasoon. Tänään lähdemmekin golfaamaan eikä hissistä ole vielä kuulunut inahdustakaan vaan kierreportaiden ovi on käynyt. Tuskin tulee kuntoon aamupäivällä. Toivottavasti on palatessamme.

Viva la France

Taas täällä. Luojan kiitos, vaikka onkin kylmää, ei ole lunta!
Koko matkan lentokoneesta näkyi vain lunta alapuolella ja Keravalla sitä piisasi. Lähdimme Suomeen siinä uskossa, ettei pakkasta ja lunta ehtisi tulla. Kyllä sitä molempia kuitenkin oli yli tarpeen.
Miksikö Suomeen näin aikaisin. Minusta tuli Kotkan Kairossa "Hotoraudan Vääntäjien Korkean Raadin Neuvos". Tarkoittaa  Suomen LVI-yhdistysten liiton vanhojen ansioituneiden jäsenten poppoota. Sitten pidettiin kummityttöjen perheille pikkujouluja, käytiin hammaslääkärissä, lääkärissä ja tavattiin tuttuja. Minä en palaa Suomeen kuin vasta Vapuksi. Kipa käy helmikuussa.
Matkat menivät hyvin, mitä nyt Kipa teki Harrit City- jetissä ylös noustessaan, mutta vain kerran. Nizza yllätti kylmyydellään, mutta kuten tiedämme on lämpimämpääkin tulossa.
Täytyy sanoa, että Lufthansan uudet ohuemmat penkit antavat huomattavasti paremman jalkatilan ja aikataulussakin pysyttiin.
Edellisten öiden valvominen ja aikainen aamulähtö vaativat veronsa ja nukahdin jo 18.00 ja heräsimme klo 7 aamulla. Patonki, croissant Kipalle ja Nice Matin siitä aamu alkaa.
Iltapäivällä lähdimme katselemaan Nizzan joulukylää. Keskuspuistopromenadin rakentamisen vuoksi kylän kojut olivat kahdessa rivissä Massenan aukiolla ja keskeltä meni raitsikat. Maailman pyörä oli nyt lähempänä aukiota koska Albert 1 puistoa myös myllättiin. Se liittyy samaan projektiin. Tavattiin tuttuja, jotka ovat lähtemässä jouluksi Suomeen. Onneksi tänne jää ja myös tulee suomalaisia. Nyt kuulemma on kuivempaa, joten pääsemme pelaamaan. Joulutorilta ostimme taas yli kilon hyviä vuoristojuustoja viidellä kympillä, todella hyviä. Myös tonttulakit hankittiin, toinen vilkkuvilla Sapin:eillä (Sapin=kuusi). Kuulemma ensi perjantaina pelataan petankia tonttulakit päässä. Olemme valmiit. Terveiset kaikille lukijoillemme,tästä se taas alkaa. Kommentoikaa, silloin tuntuu, että joku lukeekin.