Bloody elevator

Hissi piti jo toissa päivänä pirun kovaa ääntä, joka kuului sisäänkin.
Eilen oli päätetty lähteä syömään Cannesiin, mutta hissi oli kovin hiljainen aamu yhdeksään saakka, sunnuntai aamu. Sitten alkoikin kova rumba kun kaikki lähtivät vuoron perään koiriaan kusettamaan ja Boulangeriin patonkien perään.
Me pääsimme kamalalla metelillä -4 kerrokseen ja Cannesiin. Kaunis päivä ja hyvät mullit Cafe Italyssa, päälle toivoimme Tarte Tatinia mutta tarjoilija sanoi, ettei sitä ole. Kysyimme sitten mitä olisi Tarte du Jour. Hän meni kyselemään ja tuli vähän nolona takaisin ja sanoi että se on Tarte Tatin. No saatiin mitä tahdottiin ja oli hyvää vaikka Kipalla oli aika suuri torttupohja klöntti toisessa päässä, joka jäi syömättä kuiva kun oli.
Marita kotiin ja suunta Nizzaan. Auto sillipurkkiin hallissa ja hissille. Merde. Hissi ei hievahtanutkaan. Taas rikki kuten jo aamulla arvelimme tapahtuvaksi lähiaikoina, niin kovaa meteliä se piti. Onneksi -3:sta  pääsee hissillä Californielle eli vain yksi kerros kierreportaita, mutta sitten nurkan ympäri pari kertaa ja kiipeäminen kuusi kerrosta kierreportaita. Siinä astmaatikon henki vinkuu ja jokaisella kerroksella on levättävä, jotta saa happea jatkaakseen. Se on pirullista.
Kun ajoimme auton purkkiin niin varmuudeksi Kipa opetteli  peruuttamaan ahtaaseen peltitalliin, joka on -4-kerroksessa autohallissamme. 
Niitä on siellä useita, mutta on täysin avoimiakin paikkoja. Hyvin sen Kipa sinne saikin, vain yksi vekslaus enemmän kuin minulla.
Tämä järjestely siksi, että jos hissi on pidempään rikki niin minun ei tarvitse vinkua neljää kerrosta alas autohalliin ja takaisin vaan riittää kuusi kerrosta kadun tasoon. Tänään lähdemmekin golfaamaan eikä hissistä ole vielä kuulunut inahdustakaan vaan kierreportaiden ovi on käynyt. Tuskin tulee kuntoon aamupäivällä. Toivottavasti on palatessamme.