Kylmä kausi

Perjantaina oli sitten niin sateisen tuntuista, että petanki jäi väliin. Pikkulinnut lauloivat, että kaksi pariskuntaa pelasi, eikä silloin satanut. Me lähdimme vanhaan kaupunkiin öljyostoksille ja hieman tihkui. Ostimme salaattiöljyä peltipurkissa sitä maistettuamme ja hyväksi havaittuamme. Toinen maistettu öljy oli liian mausteista      ( pippurista). Lisäsi mukaan tarttui hyviä oliiveja ja hunajaa. 
Jatkoimme kukkatorin ohi ja viimeisen seuran lounaspaikan ohi kohti viime kävelyllä oppaan maisnostamaan perheravintolaan, jonne saavuimme juuri klo 12.00. Pienen sähläyksen jälkeen pääsimme takahuoneeseen aluksi kahteen pekkaan mutta pian alkoi takahuonekin täyttyä. Takahuone siksi, että siellä tuntui olevan enemmän tilaa pöytien välissä, eikä minua isona miehenä kovasti viehätä ranskalainen ahtautuminen syödessä. Paikka oli viehättävä. Alkuruokani, kalakeiton kanssa sain ensimmäistä kertaa Ranskassa valkosipulin kynnen, jolla voin itse raastaa sipulia krutonien päälle. Hieno idea, meni lähes koko kookas kynsi. Tottakait olivat muutkin lisukkeet kohdallaan ja juustona parmesaania, joka oli parempi ratkaisu kuin venyvät juustot. Päivän annos oli Aioli, joka olikin hyvää, kalarulla erinomaista ja vihannekset sopivan kypsiä ei Al Dente, joka ei sopisi tähän annokseen. Annos oli niin iso, että jälkkäri jäi maistamatta. Hyvä paikka käydä ystävien kanssa lounaalla, eikä kallis mutta mukava.
Ravintolasta lähdettäessä satoi, vaikka ei niin paljon kuin syödessämme, joka huomattiin kadulla olevasta ikkunastamme. Mutta pysäkille päästyämme tuli jo kunnolla. Bussi tuli ja kotipysäkillä satoi niin, että jäimme pysäkille odottamaan. Ei vaan hiljentynyt ja Kipa lähti Boulangeriin ja minä Casinoon läpimärkinä huolimatta sateenvarjoistamme. Kun tuli Casinosta kassit täynnä ei satanut juurikaan.
Kotona vaatteet kuivumaan ja konjakkia lämmikkeeksi.
Lauantaina kaupassa käyntiä ja lukemista.
Sunnuntaina piti lähteä vierailulle lounaalle, mutta perhanan hissi oli taas rikki. Ei kiinnostanut raahautua 6,5 kerrosta hankalia kierreportaita kadulle ympäri korttelin ja 4 kerrosta samanlaisia kierreportaita autolle -4. kerrokseen. Varsinkaan kun oli sunnuntai eikä ollut mitään varmuutta siitä, että hissi olisi kunnossa takaisin tullessamme, eli sama toisinpäin, nyt kiiveten. Ei kiitos. Soitimme ja sovimme lounaan maanantaiksi. 
Illalla katsottiin netistä vaaleja ja todettiin puolen yön aikaan, että oli tarpeeksi hajurakoa toiseksi tulleeseen puolueeseen ja vassaritkin hävisivät vihreille reilusti, vaikka alku näyttikin huonolta. Toisaalta puoliksihan nuo vihreätkin taitavat olla entisiä kommareita tai muuten hairahtuneita, joten olikos sillä nyt sitten niin kauheasti väliä. Taas muuten kaikki muut puolueet paitsi voittajat olivat tyytyväisiä ja pitivät tulosta torjuntavoittona kun Soini ei saanut kuin 7% voiton. Soinin mielestä voitto oli aivan liian pieni ja syynä oli varmaan media, EU,YK:n yleiskokous, NATO, Kokoomus ja muut vanhat puolueet. Voittopuheeseensa Soini kokosi itsensä ja sanoi, että eurovaaleissa sitten ollaan suuri puolue. 
Tänään ajoimme hissillä autohalliin ja vierailulle. Kipa kävi minun suihkussa ollessani kukkakaupassa ja meidän kivijalkakaupassamme ostamassa tomaatteja ja muitakin vihanneksia. Molemmissa paikoissa oli pääpuheenaihe kauhean ja epätavallisen kylmä ilma. Lämpötila oli laskenut aikaisemmasta yli 10 astetta ja yöt olivat alle 10 astetta.
No  kyllä se vielä lämpenee. Lupauksia on jo torstaista eteenpäin.
Kotiin tulimme lounaalta ison Carrefourin kautta ja taas vannoimme, ei koskaan enää, sillä valtavassa kaupassa meni mielettömästi aikaa. Käsittääksemme kauppa on sama, josta ostimme Kirstille yli 30 vuotta sitten lyhyen valeminkkiturkin ja kaupan nimi oli tuolloin Mammouth. Oikean turkin Kipa sai vasta paljon myöhemmin, kun oli varaa ostaa se omilla rahoilla. Teko juttu oli mielestäni ihan yhtä kaunis kuin aito ja Kipa pitikin sitä monena talvena.
Kyllä pimeä tuli 15 minuutissa ja komea täysikuu näkyi hienosti N8:lle, kun laskeuduimme isoa mäkeä Nizzaan päin kohti Baye des Angles' ia ( Enkelten Lahti, millä nimellä Nizza komeaa lahtea kutsutaan).

Golfaten

Sunnuntai ja maanantai menikin sitten laiskotellen. Tiistaina ja keskiviikkona ja torstainakin pelattiin. Sää oli helteinen ja kaunis joka päivä. Tiistaina ja keskiviikkona syötiin klubilla hyvät lounaat. Keskiviikkona pelasimme ranskalaispariskunnan kanssa. Mies oli Air Francen lentäjä ja kysyi mitä kieliä puhumme ja minä ranskaksi että suomea, ruotsia, saksaa, englantia ja vähän ranskaa. Siihen hän vastasi, että hänkin puhuu englantia, saksaa ja vähän ranskaa kun on ranskalainen.
Torstaina ajoimme vielä golfkauppaan ja ostimme 18 palloa hukattavaksi ja Kipalle uuden käsineen (kuinka niitäkin kuluu) ja sukat. Sitten jatkoimme Galimariin ja ostimme Henkalle Sportissimo Eau de Parfume, joka on jo kolmas vuosien varrella.
Kotiin ajaessamme totesimme "Working Girlsien" palanneen tien laitaan. Onkohan lama menossa ohi, pörssi ei sitä tunnu tunnustavan, vaan on kovasti punaisella.
Tänään näyttää kovin sateiselta ja ennusteet kertovat ilman viilenevän jopa 10 astetta. Ei varmaankaan kuin ohi menevä ilmiö, sillä yleensä täällä on lämmintä myös marraskuussa. Petanki taitaa jäädä väliin mutta vanhaan kaupunkiin lähdemme ostamaan salaattiöljyä erikoiskaupasta ja ehkä syömään.

Ääniä kunnallisiin vaaleihin

Lauantaina saimme aikaan jopa 7 hengen jonon äänestyspaikalla ja virkailijat sanoivatkin, että tänä vuonna äänestäjiä on yli 100 eli tuplamäärä edellisiin vaaleihen verrattuna.
Poliisien paljous keskustassa ei ollut vaalien eikä katamaraanien kilpailun syytä, vaan huhu kertoi, että Holland ja sisäministeri olisivat kaupungissa osallistumassa nuorisojengin murhaaman poliisijohtajan hautajaisiin. Poliiseja oli kyllä paljon, että kait se juttu piti paikkansa. Äänestyksen jälkeen oli kahvin vuoro Jean Medicinin varrella. Nyt kuitenkaan ei meidän vaki paikassa, jossa normaalisti väijyimme. Se oli järkytykseksemme kiinni, remontti??
Jouduimme kadun toiselle puolelle, jossa kylläkin on parempi kahvi kuin aikaisemmalla väijypaikallamme.
Toinen järkytys, joskin onneksi väliaikainen, oli Boulangeriemme kiinninnäisyys ja rakennustelineet sen edessä. Onneksi sen kiinninnäisyys ei kestänyt kuin viikon, mutta se järkytti kyllä kovasti mielenrauhaamme, sillä Casino aukesi vasta puoli yhdeksän aamulla, eikä sen patonki ollut yhtä hyvää kuin leipomossa, josta sai joskus jopa lämpimän Baguetin ja lauantaisin Kipalle Croissantin sekä Nice Matinin viikon TV ohjelmineen. 
Nyt sunnuntaina paistaa taas aurinko, kuten on tehnyt jo monta päivää ja parvekkeella on auringossa 31C. Uima-altaassa ui nainen edestakaisin eli on lämpimänpää kuin normaalina suomalaiskesänä.
Ensi viikolla on enemmän aikaa panostaa golfin pelaamiseen kun ei ole muuta tiedossa kuin perjantain petanque.

Touhuviikko

Nyt on ollut kokolailla touhukas viikko. Tiistaina golfia ja lounas klubilla, keskiviikkona vanhan kaupungin opastettu kävely ja lounas viehättävässä ravintolassa. Mukana oli taas yli 40 suomalaista. Torstaina golfia ranskalaispariskunnan kanssa. Puhuivat englantia ?? vaikka me välillä ranskaa. Onkohan niin kuten vuosia sitten huomasin, että kun huonolla ranskallani yritin jotain selittää niin armollisesti vastattiin englanniksi. Tästä päättelin, että osaan hieman ranskaa, koska englannilla koettaessani vastaus tuli sitkeästi ranskaksi.
Muistan kokemuksen 1967, kun kaverini kanssa kierrettiin Eurooppaa 12 heppaisella rättisitikalla perässämme SF-kyltti, joka ranskalaisten mielestä tarkoitti Soviet Finland. Maaseutukylässä odotimme vielä hieman suomalaisaikaan tottuneine vatsoinemme ravintolan aukeamista klo 20.00. Sisään päästyämme saimme eteemme ranskankielisen listan, jossa oli paljon tekstiä. No me tökkimään listaa ja tarjoilija polottamaan ranskaa ja me englanniksi, että mitä. Lisää polotusta ja lisää englanniksi lausuttuja kysymyksiä.  Viimeisen tökkäyksen kohdalla tarjoilija sitten sai tarpeekseen ja toi pöytään greipin. No me, että ompas helkkarin kallis greippi ja syötäis kyllä alkuun jotain muutakin. No kun peliä oli jatkunut jo tuskastuttavan kauan sanoi takana olevasta pöydästä jo 15 minuuttia meidän ongelmiamme kuunnellut mies hyvällä englannilla, että voinko auttaa. Meinasi pistää vihaksi. Kuunteli niin kauan meidän nälkäistä tuskaamme varmaankin nautiskellen. Selvittiinhän siitä. Meille oli täysin tuntematon käsite Menu. Kun nyt sitten osasimme, miehen neuvosta, tökätä sormemme jokaiseen kolmeen ryhmään täysin käsittämättömän kielen ilmaisemia ruokalajeja, niin saimmehan syödäksemme. En kyllä muista mtä, mutta jälkiruoka ei ollut kylläkään tuo ensin poytään tuotu greippi.

Torstain golfin jälkeen matka jatkui Antibesiin yhdistysten talolle kirjailija tapaamiseen, jossa kuulimme mielenkiintoisen esitelmän päivän kirjailijan Kuopio- sarjan synnystä ja siihen liittyvistä perusteellisista tutkimuksista. Hyvää purtavaa ja kirjoja vaihtona kotiin iso kasa.
Tänään lisää touhua petankin muodossa ja ehkä käymme ostamassa hyvän salaattiöljyn vanhasta kaupungista.
Huomenna äänestämään ja 120-vuotispäiville. Sunnuntaina sitten lepäämme vaikka Kirsti sai kirjallisuuspäivillä kuulla, että Provencalessa on kyllä tilaa pelata myös sunnuntaina. Menkööt yksin, minä koetan selvitä viikon rasituksista. Maanantaina kuitenkin taas mennään.
Tietysti taas kun piti jonnekin lähteä oli hissi paskana ja korjaajat talossa. Ei näin. Tää on Prevencea, josta en pidä ollenkaan.
Ei se hissi ollutkaan rikki tai sitten korjaajat tai muut pellet häipyivät hissistä viiden minuutin jälkeen, koska hissi kulki taas.
Eli petankia ja olusien jälkeen syömään pitkästä aikaa ötököitä Le Turin´iin. Hyviä olivat. Kotona päikkärit kun oli herätty kuudelta.

Tryffelin syöntiä

Albasta siis ostimme tryffelin, purkin tryffelille ja tryffelihöylän sekä munapastaa. Nyt oli tullut aika keittää pasta, siivuttaa tryffeli ja nauttia. Ohjeiden mukaan tryffeli piti pestä harjalla ja kylmällä vedellä kaikki muta pois, me ei oikein päästy selvyyteen, oliko tryffeli jo kylpenyt, mutta pesimme varmuuden vuoksi ja kuivasimme hellästi. 10 minuutin kuluttua aloitimme siivutuksen, joka ei käynyt ihan helposti, tryffeli oli hyvin pieni ja  höylä hyvin terävä, kuitenkin selvisimme ilman vammoja. Lopputulos oli  hyvällä ruokahalulla nautittu pasta. Käytimme pastaan vain puolet tryffelistä ja lopuista syntyi tryffelimunakas. Laitoimme pari munaa tryffelipurkkiin, siihen ei enempää mahtunut, saamaan tryffeliaromia pariksi päiväksi. Tryffelin siivutus sujui nyt jo tottuneesti, syntyneet muruset sekoitettiin rikottujen kananmunien joukkoon, munakas paistettiin tavalliseen tapaan ja  siivut tuli sitten munakkaan päälle. Bon apetit!

Markkinoilta oli saanut myös makkaroita, joissa oli tryffeliä. Emme itse ostaneet niitä, mutta perjantaina petankin jälkeen saimme maistaa tryffelisalamia. tryffeli tuntui todella voimakkaasti tässä muutenkin vahvamakuisessa makkarassa.

Alban valkoisen tryffelin juhlat

Käytiin Suomi Seuran matkalaisten kanssa Alban tryffeleitä maistelemassa. Bussi oli täynnä odotusta, kun kahden pysähdyksen taktiikalla saavuttiin maistelemaan viinejä viinipankkiin ja sitten ruokailemaan mukavasti ulkona. Viinit olivat noniin mutta ruoka maukasta. Albassa olimme hotellissa ennen kuutta ja innokkaimmat kävivät jo markkinoilla, mutta me söimme lähes tyhjässä hotellin ravintolassa OK illallisen hyvillä viineillä maustettuna.
Aamulla sitten suuntasimme tryffelimarkkinoille, jota oli Alban kaduilla ja kujilla, mutta varsinkin pääalueella, joka oli katettu suuri rakennus. Kuivattuja ja raakoja sieniä mahdottomasti ja tietenkin päivä sankareita valkoisia tryffeleitä lasin alla kuin korut jalokivikaupassa. Oli myös mustia paljon halvempia mutta nyt tultiin tapaamaan valkoisia. Koko halli tuoksui mielenkiintoiselle tryffelin tuoksulle, jota on vaikea kuvata kuten myös Umamin tuoksua. Ehkäpä tryffeli tuoksuu juuri sille. Ostimme hieman peukalon päätä suuremman tryffelin rouvalta, jolta ostaisin myös käytetyn auton. Jotkut miestryffelistit olivat sen näköisiä, etten ostaisi heiltä käytettyä autoa saati tryffeliä, jollaisia en ennen ole koskaan ostanut. No mukaan tarttui oliiviöljyä, jossa lillui tryffelin palasia ja samoin Balsamikoa samoin eväin. No nyt kun aarre oli Kipan kassissa, niin oli saatava sille leikkuri ja säilytyskassakaappi. Suuntasimme lähimpään kauppaan, jossa luulimme niitä olevan, eli keittiötarvikkeisiin. Leikkuri löytyi ja yritin italian ja ranskan sekoituksella selittää, että säilytys purkki. No rouva, että tryffelillekö. No me ilahtuneina hänen hoksottimistaan sanoimme että si. Esille tuli kolmenlaista kassakaappia, otimme kalleimman muovipurkin, jossa oli tiivis tiiviste ja lukko. Sijoitimme aarteemme kassakaappiin ja luulimme, että siinä oli kaikki. Eipäs ollutkaan. Uovo pastaa olisi saatava, sillä se sopi tryffelin kanssa. No sekin löytyi torilta ennen hotellin lounasta.
Lounaalla olikin sitten Seuran tarjoamana alkuruoan, pastan, kanssa todella kunnon annos tryffeliliuskoja. Järjestäjien mukaan hinta oli hirmuinen. Olipa maistuvaa.
Aika kului joutuisasti ja kun olimme saaneet liput aasi Palioon eli ratsastuskilpailuun, joka oli aloitettu jo 1932 silloisen pormestarin toimesta ilveilemään kilpailija kaupungin Astin hevos Paliolle. Ennen varsinaisia kilpailuja kukin kaupunginosa koetteli istumalihaksiamme pitkillä, mutta upeilla histeriallisilla pienoisnäytelmillä, kuten hirttäjäisillä, noitien poltolla roviossa, spitaalisten listimisillä ja muullakin kansanhuvilla. Meillä peppu kesti vielä kaksi karsintaerää, mutta loppukilpailu jäi näkemättä. Voittanutta aasia kylläkin kujetettiin ahkerasti kaupungin kaduilla, jossa sen näimme sitten toistamiseen, koska olihan se juossut karsinnat. Kyllä karsinnoissa meno oli sen verran railakasta, että väkisin tuli kaikilta katsomoissa röhönaurua lähes tauotta. 
Koetin liittää videoni aasi paliosta, muuta en onnistunut. Liitän myöhemmin.

Matkantekoa Saksassa

 Yövyttiin Saksassa kolmessa paikassa, toinen toistaan siistimmissä ja puhtaammissa paikoissa. Ei roskia kadulla, koiran jätöksistä puhumattakaan. Henkka puhuu välimerellisestä ilmiöstä, valitettavasti muistan hämmästyneeni viimeksi Helsingissä käydessäni roskaisuutta. Mutta suurkaupungithan ovat aina toinen juttu, nämä Saksan kaupungit olivat pikkupaikkoja: Bad Kösen, Rothenburg ja Waldshut. Bad Kösenin hotellissa oli vieraskirja, ja lyötiin vetoa, löytyykö sieltä suomalaisia, terkkuja vaan Päiville ja kumppaneille. Rothenburg hämmästytti meidät täysin, japanilaisturisteja paikat täynnä. Siisteyteen löytyi ainakin yksi selitys, mennessäni hotellin nuoren miehen kanssa hakemaan autoamme suljetulta parkkipaikalta, hän kysyi, saisiko polttaa savukkeen parkkipaikalla. Heillä on nimittäin täysin kiellettyä työpäivän aikana polttaminen, ja nyt hän sanoi tarvitsevansa savukkeen, koska oli juuri raahannut ainakin 100 japanilaislaukkua hotellista autoon ja uusi vastaava ryhmä oli jo tulossa. Salapolttajathan yleensä korjaavat visusti jälkensä kiinnijäämisen pelossa. Mies oli muuten kotoisin Prahasta ja juttu kulki hyvin englanniksi. Hän hiukan kritisoi kaupunkia eräänlaisena Disneylandina, näkisipä  vain japanilaiset Muumimaailmassa. Waldshutissa majoituttiin turistitoimiston avulla kävelykadun varrella olevaan hotelliin, jonka ravintolan ruoka ja palvelu ylitti kaikki odotukset, toki myös budjetin, vaikka suomalaisittain oli edullista.

Ensimmäinen golf Nizzaan tultua

No niin. Lähdettiin sitten Le Provencaleen pelaamaan ja kun kysyin Kipalta eikös se ollut ensimmäinen "golfristeys" niin Kipa, että ei vaan toinen siinä isossa alamäessä Grasseen. No niin mentiin vaikka kovasti kummastalin kun minun mukaani piti olla ensimmäinen. No sitten kierreltiin takaisin mutkien kautta kun Kipakin tunnusti erehtyneensä. Ei tarvinnut sanoa, että olet oikeassa kuten aina niin harvoin. No löytyihän kenttä ja parkkipaikka täysin tukossa. Outoa klo 11.00 aamupäivällä!??
Ostettiin Green Duo -kortti, joka on voimassa huhtikuun loppuun ja jolla saa toisen henkilön puoleen hintaan. Aika oli 11.40. Tanskalaispariskunta pelasi kanssamme ja oli ilo pelata kun pelasimme paremmin kuin he, no ei nyt sentään. Olivat hauska pariskunta ja yhteisen ymmärryksen vuoksi puhuimme sujuvasti englantia yritettyäni pari kertaa ruotsiksi ja saatuani " kuuma peruna suussa" vastauksen tanskaksi, josta en ymmärtänyt sanaakaan.
Meidänkin peli meni vähän hakuseen, jos meni heidänkin ja herran sähkökärryä korjailtiin , vaimo potkaisi akkua, vähän väliä. Takaa tuli valkoisilta lyövä korealainen, joka asui kait Monakossa rekisterikilven mukaan. Päästimme ohi ja mies löi 300m metrin päästä lipulle ja birkun. Hyvä, että meni ohi. Taisi olla ammattilainen ainakin kahdessa lajissa. Jälkeenpäin näin auton ikkunassa tarran "Karate Club Monaco". Ei näyttänyt kylläkään ilkeältä ja kiitteli kovasti kun  päästimme ohi. Kiltti karateka.
Läheiseen Casinoon mentiin ostamaan juotavaa kun oli auto mukanaja painavat niin paljon, vedet, ja kotiin kahville. Nyt ovat täytetyt paprikat uunissa ja rose jääkaapissa ja osin mahassa. Muuten Working Girls eivät olleet työpaikallaan. Onko lama todella näin kammottavan paha??
Toinen asia on huomio siitä, kuinka siistiä ja vaurasta Saksassa oli. No kait myös Sveitsissä mutta mitä siitä näki, kun ulkona oltiin pilvessä ja rankkasateessa ja muut ajat tunnelissa kuten Gothard 29 km. Italia ja Ranska ovat valitettavasti jo välimerellisiä hälläväliä maita, joten roskaisuus, perseaukisuus ja koiranpaskaisuus näkyy. Viimeisen hotellin parkkipaikalla Italiassa oli jokin italialainen koira haistattanut paskat meidän vasemmalle takarenkaalle ja tietysti kussut päälle. Liikenne on myös toista kuin Saksassa, jossa autoilijat aina pysähtyvät kun joku aikoo mennä suojatien yli. Kipakin joutui väärälle puolelle katua minua odotellessaan, kun oli liian lähellä kadun reunaa, eikä enää kolmannen auto pysähdyttyä kehdannut olla ylittämättä katua.

Maanantaina 24. syyskuuta sitten lähdettiin Finnlinesilla kohti Travemundea. Keskiviikkona Gruner Jägerissä nukutun yön jälkeen polkaistiin liikkeelle vanhan Itä-Saksan puolta kohti Sveitsiä. Kivoja hotelleja ja hyvää ruokaa. Viinit eivät olleet kovin kummoisia. Nähtiin Rheinfalls, joka on kait Euroopan suurin putous ja Italialainen pässinpää, joka ajoi kuormurillaan niin läheltä bussia, että vei mukanaan bussin peilin, joka levisi palasina kadulle. Tyyppi kaasutti pakoon, vaikka bussikuski huudatti torveaan. Kuormuri paineli vasten punaisia ja häipyi maisemista. Onneksi ei ollut meidän peili. Muitakin täysiä torvia on Italian liikenne niin tulvillaan, että siellä saisi ajaa koko ajan keskisormi pystyssä, tulis varmaan kramppi. Italian puolella kuitenkin yövyttiin samassa hotellissa kuin keväällä kotiin tullessa. Kiva hotelli, käytetään kyllä uudestaan. Nizzaan tultiin helteisessä säässä ja sen verran ajoissa, että ehdittiin käydä kahvilla ennen kuin saatiin avaimet ja päästiin kotiutumaan. Yöllä oli turha käyttää peitettä kuten parina aikaisempanakin yönä, lämpöä riitti jopa ilman lakanaakin.
Aamulla oli heti lähdettävä kauppaan, että saatiin aamiaista. Nyt on syöty lounas ja käydään vielä kaupassa oikein kaksin, että saadaan perustarpeet ja iltasalaatti hankittua. Tätä kirjoitettaessa on vieressä oleva parvekkeen ovi auki kun on niin lämmin. Ulkoa kuulu lähes jatkuva torvien törähtely. Kotoisaa. Huomenna Provencaleen pelaamaan.