Touhuviikko

Nyt on ollut kokolailla touhukas viikko. Tiistaina golfia ja lounas klubilla, keskiviikkona vanhan kaupungin opastettu kävely ja lounas viehättävässä ravintolassa. Mukana oli taas yli 40 suomalaista. Torstaina golfia ranskalaispariskunnan kanssa. Puhuivat englantia ?? vaikka me välillä ranskaa. Onkohan niin kuten vuosia sitten huomasin, että kun huonolla ranskallani yritin jotain selittää niin armollisesti vastattiin englanniksi. Tästä päättelin, että osaan hieman ranskaa, koska englannilla koettaessani vastaus tuli sitkeästi ranskaksi.
Muistan kokemuksen 1967, kun kaverini kanssa kierrettiin Eurooppaa 12 heppaisella rättisitikalla perässämme SF-kyltti, joka ranskalaisten mielestä tarkoitti Soviet Finland. Maaseutukylässä odotimme vielä hieman suomalaisaikaan tottuneine vatsoinemme ravintolan aukeamista klo 20.00. Sisään päästyämme saimme eteemme ranskankielisen listan, jossa oli paljon tekstiä. No me tökkimään listaa ja tarjoilija polottamaan ranskaa ja me englanniksi, että mitä. Lisää polotusta ja lisää englanniksi lausuttuja kysymyksiä.  Viimeisen tökkäyksen kohdalla tarjoilija sitten sai tarpeekseen ja toi pöytään greipin. No me, että ompas helkkarin kallis greippi ja syötäis kyllä alkuun jotain muutakin. No kun peliä oli jatkunut jo tuskastuttavan kauan sanoi takana olevasta pöydästä jo 15 minuuttia meidän ongelmiamme kuunnellut mies hyvällä englannilla, että voinko auttaa. Meinasi pistää vihaksi. Kuunteli niin kauan meidän nälkäistä tuskaamme varmaankin nautiskellen. Selvittiinhän siitä. Meille oli täysin tuntematon käsite Menu. Kun nyt sitten osasimme, miehen neuvosta, tökätä sormemme jokaiseen kolmeen ryhmään täysin käsittämättömän kielen ilmaisemia ruokalajeja, niin saimmehan syödäksemme. En kyllä muista mtä, mutta jälkiruoka ei ollut kylläkään tuo ensin poytään tuotu greippi.

Torstain golfin jälkeen matka jatkui Antibesiin yhdistysten talolle kirjailija tapaamiseen, jossa kuulimme mielenkiintoisen esitelmän päivän kirjailijan Kuopio- sarjan synnystä ja siihen liittyvistä perusteellisista tutkimuksista. Hyvää purtavaa ja kirjoja vaihtona kotiin iso kasa.
Tänään lisää touhua petankin muodossa ja ehkä käymme ostamassa hyvän salaattiöljyn vanhasta kaupungista.
Huomenna äänestämään ja 120-vuotispäiville. Sunnuntaina sitten lepäämme vaikka Kirsti sai kirjallisuuspäivillä kuulla, että Provencalessa on kyllä tilaa pelata myös sunnuntaina. Menkööt yksin, minä koetan selvitä viikon rasituksista. Maanantaina kuitenkin taas mennään.
Tietysti taas kun piti jonnekin lähteä oli hissi paskana ja korjaajat talossa. Ei näin. Tää on Prevencea, josta en pidä ollenkaan.
Ei se hissi ollutkaan rikki tai sitten korjaajat tai muut pellet häipyivät hissistä viiden minuutin jälkeen, koska hissi kulki taas.
Eli petankia ja olusien jälkeen syömään pitkästä aikaa ötököitä Le Turin´iin. Hyviä olivat. Kotona päikkärit kun oli herätty kuudelta.