Alban valkoisen tryffelin juhlat

Käytiin Suomi Seuran matkalaisten kanssa Alban tryffeleitä maistelemassa. Bussi oli täynnä odotusta, kun kahden pysähdyksen taktiikalla saavuttiin maistelemaan viinejä viinipankkiin ja sitten ruokailemaan mukavasti ulkona. Viinit olivat noniin mutta ruoka maukasta. Albassa olimme hotellissa ennen kuutta ja innokkaimmat kävivät jo markkinoilla, mutta me söimme lähes tyhjässä hotellin ravintolassa OK illallisen hyvillä viineillä maustettuna.
Aamulla sitten suuntasimme tryffelimarkkinoille, jota oli Alban kaduilla ja kujilla, mutta varsinkin pääalueella, joka oli katettu suuri rakennus. Kuivattuja ja raakoja sieniä mahdottomasti ja tietenkin päivä sankareita valkoisia tryffeleitä lasin alla kuin korut jalokivikaupassa. Oli myös mustia paljon halvempia mutta nyt tultiin tapaamaan valkoisia. Koko halli tuoksui mielenkiintoiselle tryffelin tuoksulle, jota on vaikea kuvata kuten myös Umamin tuoksua. Ehkäpä tryffeli tuoksuu juuri sille. Ostimme hieman peukalon päätä suuremman tryffelin rouvalta, jolta ostaisin myös käytetyn auton. Jotkut miestryffelistit olivat sen näköisiä, etten ostaisi heiltä käytettyä autoa saati tryffeliä, jollaisia en ennen ole koskaan ostanut. No mukaan tarttui oliiviöljyä, jossa lillui tryffelin palasia ja samoin Balsamikoa samoin eväin. No nyt kun aarre oli Kipan kassissa, niin oli saatava sille leikkuri ja säilytyskassakaappi. Suuntasimme lähimpään kauppaan, jossa luulimme niitä olevan, eli keittiötarvikkeisiin. Leikkuri löytyi ja yritin italian ja ranskan sekoituksella selittää, että säilytys purkki. No rouva, että tryffelillekö. No me ilahtuneina hänen hoksottimistaan sanoimme että si. Esille tuli kolmenlaista kassakaappia, otimme kalleimman muovipurkin, jossa oli tiivis tiiviste ja lukko. Sijoitimme aarteemme kassakaappiin ja luulimme, että siinä oli kaikki. Eipäs ollutkaan. Uovo pastaa olisi saatava, sillä se sopi tryffelin kanssa. No sekin löytyi torilta ennen hotellin lounasta.
Lounaalla olikin sitten Seuran tarjoamana alkuruoan, pastan, kanssa todella kunnon annos tryffeliliuskoja. Järjestäjien mukaan hinta oli hirmuinen. Olipa maistuvaa.
Aika kului joutuisasti ja kun olimme saaneet liput aasi Palioon eli ratsastuskilpailuun, joka oli aloitettu jo 1932 silloisen pormestarin toimesta ilveilemään kilpailija kaupungin Astin hevos Paliolle. Ennen varsinaisia kilpailuja kukin kaupunginosa koetteli istumalihaksiamme pitkillä, mutta upeilla histeriallisilla pienoisnäytelmillä, kuten hirttäjäisillä, noitien poltolla roviossa, spitaalisten listimisillä ja muullakin kansanhuvilla. Meillä peppu kesti vielä kaksi karsintaerää, mutta loppukilpailu jäi näkemättä. Voittanutta aasia kylläkin kujetettiin ahkerasti kaupungin kaduilla, jossa sen näimme sitten toistamiseen, koska olihan se juossut karsinnat. Kyllä karsinnoissa meno oli sen verran railakasta, että väkisin tuli kaikilta katsomoissa röhönaurua lähes tauotta. 
Koetin liittää videoni aasi paliosta, muuta en onnistunut. Liitän myöhemmin.