Marraskuu 2018 - ystävät käymässä

Pienen kummityttömme vanhemmat saapuivat ensimmäistä kertaa yksin Nizzaan. Kummityttö on jo 17 ja opiskelun takia ei tällä kerralla päässyt tänne. Lyhyt lomanen, jossa paneuduttiin erityisesti syömiseen. Onneksemme oli myös aurinkoa ja pysyttelimme tarkoin poissa keltaliivien tieltä, jotka sekopäisinä sulkivat liikennettä joka paikassa. Mitä nyt Promenadilla saimme ihailla moottoripyörien suhahtelua edestakaisin, istuimme kahvilassa ja yksi rouva kahvilasta syöksyi innoissaan kadunvarteen kannustamaan liikettä. Me hiukan kyynisesti laskeskelimme verotuloja moisesta polttoainekulutuksesta, mutta totesimme kyseessä olevan ihan ranskalaisten oma asia, me yritämme pysyä pois tieltä. Pariisista näytettiin  televisiossa sen verran rajuja kuvia, että eiköhän turistit suuntaa muihin kohteisiin. Helsingissä on varmaan ihan rauhallista marraskuussa?
Mutta ne ruuat. Torstaina syötiin pikku kotilounas ja otettiin päikkärit, sitten tehtiin normaali keskustakävely ja iltaruoka kävelykadun kalaravintolassa Sapore del Mar.  Ei mitään erityisen mieleenpainuvaa makua, mutta eipä moitteitakaan. Palvelu turistimaista rupattelua, sinänsä ihan ok, ystävällistä ja vitsailevaakin. Kipa ja Tumi söi simpukat (15,90) ja pojat grillatut kalat (35,00). Jaetut creme bruleet (8€)  päälle ja vuorille nukkumaan. Ollaan muuten 183 metriä merenpinnasta. Perjantai oli sadepäivä, mutta me suunnattiin Grand Fraisiin. Olemme nähneet siellä paljon tuntemattomia eksoottisia hedelmiä, ja arvelimme Tumin tunnistavan niistä aika monta. Näin oli, kotiin lähti monta pussia kaikenlaista herkkua, joita maistelimme ensimmäistä kertaa elämässämme. Nyt voidaan käydä toistekin ostamassa. Kaikki syötiin eikä otettu kuvia. Ensi kerralla. Kotilounas ja illalla perinteisesti Koudou. Osterit ja ravut oli oikein hyviä ja maistuivat tuoreilta, ankanrinnan kastike erinomainen eikä muutkaan ruuat saaneet moitteita. Creme Brulee taisi olla kävelykadun ravintolassa parempi.
Kuvan sammakko on  Baba au rhum, herkullinen Sabayon-kastike.

 Lauantai oli aurinkoinen päivä ja rouvat suuntasivat heti aamupäivällä kaupungille ostoksille. Ostoksia ei paljon kertynyt, huolimatta Black Friday alennuksista, jotka oli kyllä aika huimia toisin paikoin. Askelia ja kilometrejä sen sijaan kertyi, ja Tumi muisti heidän keväällä syöneen vanhan kaupungin thai-ravintolassa, mutta ei sen tarkempaan, missä ravintola oli tai minkä niminen. No, ei tämä niin iso ole, saattaa tulla vastaan. Ja niin myös kävi, yhtäkkiä Tumi sanoi, että se on tämä. Mentiin sisälle, istuttiin pöytään, Tumi sanoi, että ei ole sama mies kun viimeksi, oli kuulemma puhunut thai-kieltä sujuvasti, tämä ei puhunut.  On ehkä vaihtunut omistaja, kokki tai molemmat. Tilaus saatiin tehtyä, onneksi ruokalistassa luki selvästi Som tam, Tom Yum, Pad thai jne. Ruuat tuli ja maistettiin, ei, ei ole kokki vaihtunut, herkullista! Ravintola alkoi täyttyä ja ovella oli jatkuvasti sisään pyrkijöitä. Ovesta ilmestyi myös sama mies kun viime keväänä oli paikalla, tervehti iloisesti Tumin kanssa ja ryhtyi hommiin. Ruoka oli herkullista, ja kaikki muutkin asiakkaat näyttivät pyöreän tyytyväisiltä. Lopuksi päästiin kurkkaamaan keittiöön, koska wc on sielläpäin, ja sama henkilökunta siellä vauhdikkaasti kokkasi. Kokki on  kotoisin Tumin naapurikylästä, ja siinä sitten kuulumisia vaihdettiin. Keittiö oli moderni ja siisti, näytti oikein hyvältä. Voimme suositella thai-ruuan ystäville. Olemme vuosien mittaa käyneet muutamassa paikassa, ja tämä on ehdottomasti paras käymistämme. Annokset on reiluja, kannattaa jakaa ja maistaa useampaa. Meidän lasku kahdelta  oli 52 €, alkuruuat, pääruuat ja yksi olut.

 

Marraskuu 2018- taskuvarkaiden maalina

Ranskalaiset tuntuvat tulevan hulluiksi muutaman kerran vuodessa osoittamaan mieltä milloin minkäkin asian vuoksi. Nyt oli vuorossa keltaliivien mielenosoitus polttoaineiden hinnan nousua vastaan. Suuressa terävyydessään ranskalaiset ympäri maata blokeerasivat autoilijoiden kulkua kaupungeissa ja moottoriteillä, joten nuo onnettomat kanssaranskalaiset, jotka joutuivat kärsimään korkeista polttoaineen hinnoista, kärsivät lisää liikenteen hidastamisesta ja täydellisestä sulkemisesta. Päätöntä touhua. Homma jatkuu vielä sunnuntaina, joten kotipäivä.
Gilets  jaunes- mielenosoitusten pelästyttäminä päättelimme pääsevämme parhaiten junalla ostereita syömään Virginiehin. Eli siis meiltä bussilla päärautatieasemalle ja siitä junalla Riquerin asemalle, 3 minuttia. Lippuja on ostettu ennenkin automaatista, se on hiukan hankalaa, kun vaihtoehtoja on niin paljon, mutta aina on jotkut liput saatu ja niillä matka tehty. Meidän edellä osti lippuja englanninkielinen nuoripari, kesti kauan ja meidän juna ehti jo mennä, mutta pian menisi seuraava. Viereen tuli matkalaukun kanssa mies, joka seurasi meidänkin lipunostoa ja jopa neuvoi jotakin, kun painettiin väärää nappia. Maksuvaiheessa näin jotenkin hänet sivusilmällä, mutta enpä kiinnittänyt sen enempää kuitenkaan huomiota, liput maksettiin kortilla ja sen jälkeen odoteltiin junaa, Henkka kävi kioskillakin ja sitten mentiin laiturille. Juna tuli ja junaan noustessa törmäsin jotenkin ovella samaan tyyppiin. Henkan kohdalla syntyikin sitten kahden henkilön aiheuttama ruuhka, ja Henkka tunsi jotain outoa sivullaan. Tyyppi tuli sisään ja hetkeä myöhemmin ryntäsi vetolaukkuineen ulos ennen kuin juna ehti lähteä. Arvattiin, miksi ja Henkka ryhtyi tutkimaan taskujaan. Kaikki oli onneksi tallella.  Koodi  ja kortin säilytyspaikka tuli selväksi  automaatilla ja sen jälkeen olimmekin seurannan kohteena. Kalliiksi olisi tullut 4 x 1,20 euroa maksaneet junaliput, jos olisivat onnistuneet. Samassa  junassa tulikin kuulutus, että kyydissä oli  ollut taskuvaras. Olivatko sitten asemalla napanneet tyypit, ei tiedetä. Samalla mallilla muutamia vuosia sitten Henkka menetti lompakkonsa bussiin noustessa, mutta silloin ei oltu pinkoodia saatu eikä korttia käytetty, aika pian saatiin se kuoletettuakin kun päästiin kotiin. Yritetään taas ottaa oppia, mutta taitavia ne ovat ja kaikki käy silmänräpäyksessä. Ainakin kannattaa nostorajat pitää pieninä. Niistäkin tulee yhteen laskettuna iso summa.
Kaikesta huolimatta osterit olivat erinomaisia (kaksi tusinaa special numero 2) ja pääruoka Loup de Mer oli hyvää. Junalla ja bussilla kotiin.

Marraskuu 2018 - retki Montpellieriin

Tuttavapariskunta tuli tiistai-iltana. He ovat olleet Nizzassa monta kertaa, ja viime keväänä kun olivat, sanoimme, että tulkaa syksyllä, syksyllä on parempi sää. Katselimme säätietoja, ja lännessä näytti olevan vähemmän sateista, joten heti keskiviikko-aamuna suuntasimme kohti ensimmäistä kohdetta, Bandolia. Kummasti sää hiukan kirkastui Esterel-vuoret ylitettyämme ja lounasaikaan kävelimme Bandolin sstamassa.  Purjeveneitä todella riitti, mutta myös perinteisiä kalastaveneitä oli rannassa. Bandolin viinit jäi ostamatta, olimme niin sopivasti jälleen lounasaikaan liikkeellä. Lounas syötiin rantakadun ravintolassa ja jatkettiin matkaa kohti Cassista. Cassisissa yövyimme, ei satanut ja itse asiassa oli aika lämmintä. Italialaiset olivat tulleet kauppaamaan tuotteitaan ja mukaan tarttui paitsi coppa myös laukku. Satunnaisesti katsoimme ympärillemme ja yksi hotelli näytti olevan auki. Tarjosivat meille edullisinta huonettaan, eikä, kuten tavallisesti, kalleinta mahdollista. Ihmeteltiin, missä parkkipaikka, ja madame neuvoi. Meidän kuski kävi siellä kääntymässä ja totesi: liian kaukana ja tuli hiukan nyreissään takaisin. No, kakkoskuski valmistautui tehtävään, vaikka ei ollut sunnuntai, ja tuttavarouva lupasi lähteä tueksi mukaan parkkipaikan etsintään. Onneksi hän oli aiemmin nähnyt myös ihan lähellä postin takana olevan parkkipaikan ja siellä jopa vapaan paikan. Suuntasimme sinne ja normaalin maksuautomaattisekoilun jälkeen kaikki oli kunnossa. Hotellin madame oli tällä välin heltynyt ja korvaukseksi pahasta mielestä vaihtoi meille parvekkeelliset merinäköalahuoneet. Molemmat kaupungit olivat oikein mukavia paikkoja. Cassisin iltaruokailu hoitui läheisessä ravintolassa, sataman ympärillä oli valinnanvaraa näin sesongin ulkopuolellakin riittävästi. Seuraava päivä kului Camarguen maisemia ihaillessa, kaikki nähtiin: valkoiset hevoset, musta härkä, flamingot, suolakasat, Aigues-Mortes, pieni ja iso Rhone ym. Lounas kuitattiin kahvilla keskellä maaseutua satunnaisessa hotelli-ravintola-kahvilassa lämpimässä auringon paisteessa ulkona. Iltapäiväksi ehdimme Montpellieriin, netistä oli valittu lähellä keskustaa oleva hotelli. Navigaattorin avulla sinne pyörittiin, navigaattori kyllä kehoitti jatkamaan matkaa, vaikka oltiin hotellin oven edessä. Ibis-hotelli osoittautuikin sitten olevan ihan täydellisellä paikalla, parkkihallista pääsi suoraan hotelliin hissillä ja hotellista suoraan Place de la Comedielle. Hieno aukio ja siellä oli kaikki.  Iltaravintola valittiin "huolella", kuviteltiin olevan pikku ravintola, mutta takahuoneisiin vaelsi illan mittaan isoja seurueita. Se ei ruuan laatuun vaikuttanut, 24,90 listalta valittavat: alkuruoka (mm. lohitartar), pääruoka (mm. härkäpataa ja Camarguen riisiä), jälkiruoka (mm. sitruunatorttu), 1/4 viiniä, alkuun Kir ja lopuksi kahvi. Hyvä ruoka ja hinta/laatusuhde loistava. Onneksi hotelli oli lähellä.
Paluumatkalla, joka alkoi heti aamulla johtuen pilvisestä ja hieman sateisesta säästä tylsää moottoritietä, päätimme tehdä poikkeamia ja menimme Boux de Provenceen ja siellä Carrieres de Lumieres taideluoliin, joissa oli jo viimeksi käydessämme tietoa tulevasta Picasson taiteen esittelystä.
Luolat ovat osa vanhaa bauksiittikaivosta ja niiden seinille heijastettiin useita maalauksia mahtipontisen musiikin tahdissa. Myös lattian kuviot vaihtelivat pimeässä luolastossa ja vaikutelma oli vaikuttava. Bauksiitti kun on vaaleaa ja luolat laajoja ja korkeita, niin seinät toimivat upeana valkokankaana. Todella käymisen arvoinen paikka.