Ranskalaiset tuntuvat tulevan hulluiksi muutaman kerran vuodessa osoittamaan mieltä milloin minkäkin asian vuoksi. Nyt oli vuorossa keltaliivien mielenosoitus polttoaineiden hinnan nousua vastaan. Suuressa terävyydessään ranskalaiset ympäri maata blokeerasivat autoilijoiden kulkua kaupungeissa ja moottoriteillä, joten nuo onnettomat kanssaranskalaiset, jotka joutuivat kärsimään korkeista polttoaineen hinnoista, kärsivät lisää liikenteen hidastamisesta ja täydellisestä sulkemisesta. Päätöntä touhua. Homma jatkuu vielä sunnuntaina, joten kotipäivä.
Gilets jaunes- mielenosoitusten pelästyttäminä päättelimme pääsevämme parhaiten junalla ostereita syömään Virginiehin. Eli siis meiltä bussilla päärautatieasemalle ja siitä junalla Riquerin asemalle, 3 minuttia. Lippuja on ostettu ennenkin automaatista, se on hiukan hankalaa, kun vaihtoehtoja on niin paljon, mutta aina on jotkut liput saatu ja niillä matka tehty. Meidän edellä osti lippuja englanninkielinen nuoripari, kesti kauan ja meidän juna ehti jo mennä, mutta pian menisi seuraava. Viereen tuli matkalaukun kanssa mies, joka seurasi meidänkin lipunostoa ja jopa neuvoi jotakin, kun painettiin väärää nappia. Maksuvaiheessa näin jotenkin hänet sivusilmällä, mutta enpä kiinnittänyt sen enempää kuitenkaan huomiota, liput maksettiin kortilla ja sen jälkeen odoteltiin junaa, Henkka kävi kioskillakin ja sitten mentiin laiturille. Juna tuli ja junaan noustessa törmäsin jotenkin ovella samaan tyyppiin. Henkan kohdalla syntyikin sitten kahden henkilön aiheuttama ruuhka, ja Henkka tunsi jotain outoa sivullaan. Tyyppi tuli sisään ja hetkeä myöhemmin ryntäsi vetolaukkuineen ulos ennen kuin juna ehti lähteä. Arvattiin, miksi ja Henkka ryhtyi tutkimaan taskujaan. Kaikki oli onneksi tallella. Koodi ja kortin säilytyspaikka tuli selväksi automaatilla ja sen jälkeen olimmekin seurannan kohteena. Kalliiksi olisi tullut 4 x 1,20 euroa maksaneet junaliput, jos olisivat onnistuneet. Samassa junassa tulikin kuulutus, että kyydissä oli ollut taskuvaras. Olivatko sitten asemalla napanneet tyypit, ei tiedetä. Samalla mallilla muutamia vuosia sitten Henkka menetti lompakkonsa bussiin noustessa, mutta silloin ei oltu pinkoodia saatu eikä korttia käytetty, aika pian saatiin se kuoletettuakin kun päästiin kotiin. Yritetään taas ottaa oppia, mutta taitavia ne ovat ja kaikki käy silmänräpäyksessä. Ainakin kannattaa nostorajat pitää pieninä. Niistäkin tulee yhteen laskettuna iso summa.
Kaikesta huolimatta osterit olivat erinomaisia (kaksi tusinaa special numero 2) ja pääruoka Loup de Mer oli hyvää. Junalla ja bussilla kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti