torstai 23. helmikuuta 2017

Kun netti ei toimi

Pari viikkoa sitten nettiyhteys pimeni yhtäkkiä. Koska ympäristössä tehdään kaikenlaisia töitä, katu on auki kun uusitaan raitiovaunulinjan alle jääviä kaikenlaisia putkia ja johtoja, emme juuri reagoineet, kohta se varmaan taas toimii. Puhelimen kauttahan kuitenkin pääsee nettiin tarvittaessa. Mutta sitten ilmeni, ettei toisen liittymässä ollut ikinä ollutkaan mitään datayhteyttä ulkomailla. Huolellisesti oli aina kytketty pois datan käyttö ulkomaille lähdettäessä, kissavideoiden katselu on kuulemma kovin kallista, tosin ihan tarpeetontakin. Facebookiin eikä sähköpostiin ei päästy, eikä aamuisin nähnyt hesaria saati sitten tiennyt mitä Trump oli yön aikana viserrellyt Twitteriin Lähimmille piti jo lähettää tekstiviestit ja soittaa, että täällä me ollaan eristettyinä. Parin päivän päästä löysimme sattumalta Rivolin ja Rue de Francen kulmasta kahvilan, jossa erinomaisten erikoiskahvien lisäksi toimi hyvin netti. Meistä tuli jokapäiväisiä kanta-asiakkaita. Aamulla lehden luvun sijasta laitettiin televisio auki ja selattiin uutiskanavia. Maailma näytti todella erilaiselta. Saatiin tietää itseltään Amerikan presidentiltä terrorihyökkäyksestä Ruotsissa, jota ei ruotsalaisten mukaan  koskaan tapahtunut, mutta pari päivää myöhemmin siellä kyllä  jokunen auto poltettiin. Ranskan presidentin vaalit lähestyvät, ja ehdokkaiden naamat on tulleet tutuiksi, samoin heihin liittyvät  skandaalit. Englanti taas,  Brexit tietysti, mutta Trumpin tulevan valtiovierailun vastustus ylitti kyllä kaikki rajat. Vastustajat kertoivat erittäin  suorasanaisesti, miksi he vastustavat ja miksi kuningatar heidän mukaansa joutuisi noloon tilanteeseen. Suomalaisista  moni ehkä  muistaa, kuinka happamelta kuningatar  näytti, kun vierailuohjelmassa on lounas metsässä,  kaikille on jaettu valkoiset kypärät, polulla kompastuu korkokengissä puunjuuriin ja kaikki on muutenkin, no, niin kuin nyt 70-luvulla oli. Ehkä Trumpin vierailun vastustajatkin muistavat.  Brexit-englantilaiset taas  haluavat palata takaisin vuoteen 1971. Me muuten menimme naimisiin silloin ja siksi tiedetään, ettei paluu ole mahdollista.

Viikon odottelun jälkeen otettiin yhteyttä vuokraemäntään, josko hän tietäisi jotain nettiongelman syistä. Arveltiin, että vika saattaisi olla "boxissa", virran katkaisun ja kytkemisen jälkeenkin pimeää oli. Saatiin uusi boxi, joka iloisesti vilkkui ja mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan. Kului taas viikko ja lueskeltiin asennusohjeita. Ohjeet oli toki ranskankielellä, jota ei osata, mutta ei sillä väliä  millä kielellä ne on, ei niistä mitään ymmärrä kuitenkaan. Kuvassa oli kuitenkin tietokone liitetty johdolla boxiin, ja arveltiin, että sitä voisi kokeilla. Meillä on koneessa  kuitenkin erilainen liitäntä ja tarvittaisiin adapteria, joka oli jätetty Suomeen. No, käydään ostamassa. Eka kauppa oli kiinni, toisessa kaupassa möivät väärän kaapelin ja uudelleen käynti ensimmäisessä ei tuottanut sekään tulosta.  Sitten tuli mieleen, että tulinkohan käynnistäneeksi tietokoneen uudelleen sen jälkeen, kun laitoin uuden koodin verkkoyhteyteen. Joskus sellainen voi auttaa, varsinkin ennen muinoin se oli ensimmäinen konsti, jota yritettiin.  Otin koneen syliin ja ennen kuin ehdin tehdä mitään totesin, että netti oli päällä ja  nyt palataan normaaliin päiväjärjestykseen. Kamala kaksiviikkoinen kokemus oli ohi , mitä me silloin tehtiin kun ei ollut nettiä.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Mimosat kukkivat





On perinteisen mimosaretken aika. Netistä löytyy runsaasti tietoa Mimosa-reitistä ja kylistä sen varrella. Muistelimme tien Pegomasista Tanneroniin olevan täynnä mimosaa, jotka kaartuvat tien yli ah niin kauniisti, että päätimme ajaa se pätkä tällä kerralla. Emme muistaneet, että tie on hyvin kapea ja kaiteet puuttuvat monin paikoin kokonaan. Alas on muutaman sata metriä pudotusta ja tien reunat eivät vaikuta mitenkään kovin vahvoilta. Onneksi mitään isoja autoja ei tullut vastaan, ihailtiin maisemia ja apukuski pelkäsi enemmän ja vähemmän. Nopeushan ei toki päätä huimannut, mutta tietysti paikalliset halusivat ohi pelokkaista turisteista. Hyvässä järjestyksessä valittiin takaisinpäin isompi tie Lac de Saint Cassien -järven kautta Grassen suuntaan. Kello oli yli puolenpäivän ja sekä auto että ihmiset kaipasivat polttoainetta. Huoltoasemalla tankattiin isoa venettä, ei kyllä tiedetä saako järvellä ajella moottoriveneellä, kanootteja ja polkuveneitä ainakin on saatavilla.  No saatiin naftaa ja seuraavaksi olikin sitten ravintola vasemmalla. Iso parkkipaikka löytyi heti oikealla ja niinpä syömään. Ravintola oli aika täynnä ja osa päivän annoksista oli jo loppu, mutta saatiin erinomaiset entrecotit, 10,50 €. Koko lasku jälkiruokineen ja kahveineen sekä viinikarahvi 46 €, ei paha. La Jeunesse  -bistro Peymeinadessa.

Grassen ohi tullessa käytiin ostamassa golf-palloja kadonneiden tilalle golfkaupassa, jossa yleensä asioimme. Ehkäpä huomenna pääsemme pelaamaan.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Kaikkea kanssa



Joku koira vihaa meidän ulko-ovea, sillä taas oli jätökset ihan oven edessä.

Perjantaina oli kiva ilma ja lähdimme kolmosen bussilla petankiin. Kipa pelasi naisten kanssa ja minä jouduin kaverini kanssa vastatusten Pohjoismaiden mestareita vastaan. Sehän oli selvä miten siinä kävi. Molemmat pelit 13 pisteeseen saakka hävisimme mutta ei niin kovin suurella erolla ja ekassa erässä saatiin kerran jopa 6 pistettä, kun miespuolisella mestarilla oli tykki vielä hakemisissa. Myöhemmin se kyllä valitettavasti löytyi ja naispuolinen rakensi aina hurjaa muuria snadin eteen.

No kaljottelun ja sosiaalisen menon jälkeen päätimme mennä taas Virginiehen ostereille ja kalalle koska oli katolisten kalapäivä. Pieni kävely ja sisään tervehdittyämme tavan mukaan osterin avaajaa. Tusina Ile D'Oleronin special no 2 huitreja, Bulot ja Bigorneauxit, jotta olisi osterihaarukan lisäksi pienellä neulalla töitä ja tietysti karahvi Muscadetia. Hyvää oli. Päälle Kipalle mustekalaa ja mulle kokonainen grillattu Loup de Mer, joka kävi grillauksen jälkeen tavan mukaan näytillä pöydässä, ennen kuin se ruodittiin sivummalla valmiiksi. Oliiviöljyä päälle ja terveellinen välimerellinen ateria oli valmis syötäväksi. Mahaan, myös minun, sillä naisilla on eri maha jälkiruoille, mahtui vielä Cafe Gourmand, eli espresso ja neljä pientä jälkkäriä. Pakko oli vielä tappaa osterit toisen kerran kahdella Marc de Provencella. Sitten vyöryttiin kotiin kolmosella.

Lauantaiksi oli tilattu suomalaismyymälään Antibesiin neljä Runebergin torttua ja nyhtökauraa, joita mentiin hakemaan niin ajoissa, että ehdittäisiin suomalaisten kanssa petankiin, jota Antibesissa pelataan kaksi tuntia aina keskiviikkoisin ja lauantaisin. Kaupunkiin tullessamme satoi ja kun aikaa oli kävimme ensin suomalaiskaupassa. Sieltä tarttui edellisten lisäsi reissumiestä, hapankorppuja, sillejä, karjalanpiirakoita, ruotsalaista veripalttua ja puolukkahilloa. Kahvit juotiin viereisessä tilassa olevassa taidekahvilassa, jossa oli nyt 81-vuotiaan suomalaistaiteilijan enimmäkseen sirkusaiheisia akvarelleja, ihan kivoja. Kahvin kanssa tietysti uunilämpimiä korvapuusteja. Kävelykadun sardiinimyymälästä haettiin Sardines Chaud -purkkeja ja myyjätäti useaan kertaan selitti meille ranskaksi että chaud.Vastattiin kyllä tietävämme, että ne pitää pannulla paistaa. Saadaan siis viidesti Sardines Grillee.

Vanhankaupungin portin kautta pääsimme satamaan, jossa jo näkyi kolme neljän hengen suomalaisryhmää rautakuulia heittämässä. Mentiin moikkaamaan. Kenttä on siellä paljon parempi siinä mielessä, että haitallisia pikkukiviä on kovin vähän. Tämä antaa mahdollisuuden korkeatasoisempaan peliin ja niinpä pallot joukkueilla kolisivat noin puolenmetrin halkaisijan sisällä snadin ympärillä pääosin. Muutama ohimennyt tykitys tietenkin oli kauempana. Lähdimme ennen pelien loppua kohti Nizzaa ja jätimme pelaajille kauniin auringonpaisteen, joksi sade oli muuttunut, mutta kylmä oli.

Nyt sunnuntaina on vielä Runebergin tortut jäljellä, kun on oikea päivä, mutta on kovin sateista ja päätimme jättää Mimosa- retken huomiselle, silloin on luvassa aurinkoa. Tänään on kyllä Biotissa Mimosa- karnevaalit. Joten nyt katsotaan golfia, jota tulee puolen päivän aikaan pari tuntia lauantaisin ja sunnuntaisin CNBC- kanavalta. Eilen unohtui.