Tammikuu 2020

Vuosi ja vuosikymmen vaihtui Suomessa. Ei lunta eikä pakkasta, mutta pimeää oli. Nyt olemme jo takaisin Nizzassa.  Onneksemme tulopäivänämme ei ollut lakkoa, pääsimme raitiovaunulla lentokentältä, kävelimme Gambettaa bussipysäkille ostaen matkan varrelta valmista ruokaa, hedelmiä ja leipää.
 Välimeren aurinko jaksaa aina yllättää positiivisesti. Ranskalaisten taipumus lakkoihin ja mielenosoituksiin sen sijaan alkaa jo kyllästyttää. Johtuu varmaankin 1789 syngroomasta, sillä vallankumousta ollaan koko ajan tekemässä oikein joukolla. Näyttäähän heillä olevan ihan mukavaa, muistamme keltaliivit grillailemassa liikenneympyröissä kuin paremmissakin puutarhapartyissa, ei siellä makkaraa paistettu. Pahempaa oli sitten kuvat mm. Pariisista, jota hävitettiin oikein urakalla, tai poltetut moottoriteiden maksuasemat ja valvontakamerat. Tuntuu, että Ranskassa mielenosoituksissa saa tehdä laittomuuksia ilman rangaistuksen pelkoa niin kauheita tekoja tehtiin. Pahimmoillaan keltaliivien rähinöinti muistutti sisällissotaa, ihmisiä kuoli ja poliiseja loukkaantui, ei tuntunut enää pelkältä mielenosoitukselta, vaan tarkoitukselliselta vahingoittamiselta ja tuhoamiselta. Ennen joulua televisiossa ihmeteltiin, miten ihmiset pääsevät joulunviettoon, kun junat ei kulje tai saattaa joku kulkeakin, ehkä, joskus, jonnekin. Suljetut tiet ja liikenneympyrät estivät ihmisiä menemästä jouluostoksille tai kaupat oli pakko sulkea, verkkokaupoissa asiakkaita riitti. Tuntui, että lakot aiheuttivat eniten haittaa tavallisille ihmisille, joiden pitää mennä töihin, hankkia perheelle ruokaa ja tässä tapauksessa vielä joululahjatkin sekä myös pikkukaupoille, miksei isommillekin. Ihmeen kärsivällisiä tuntuvat olevan, ei kai ole muuta mahdollisuutta. Taitaa vaan olla niin, että eläkejärjestelmiäkin on pakko muuttaa, kun eletään entistä vanhemmiksi ja toisaalta opiskellaan kauemmin,  varsinainen  työaika jää  lyhyeksi. Samat ongelmat kaikkialla.

Marras- joulukuu 2019

Myrsky,  jonka jälkeen sininen kanarianlintu löytyi takkahormista, oli esimakua, millaista säätä täällä voi olla, ja seuraava myrsky  oli jo katastrofi. Sadetta kaksi vuorokautta putkeen, eikä mitään pientä sadetta, vaan kaatosadetta. Punainen varoitus, tarkoittaa pysykää kotona, ja me istuimme tiiviisti kotona. Televisiossa näytettiin kuvia tulvista, vesi oli noussut paikoin jopa 1,60 m ja jälki oli sen mukaista. Järviksi  muuttuneet golfkentät ovat pienimpiä murheita.  Me ollaan niin korkealla ja kaukana merestä ja joista, ettei tulvasta ole pelkoa, mutta television maanvyörymäkuvat olivatkin sitten läheltä. Kovalla sateella emme lähde liikenteeseen, koska ollaan jo kauan sitten lomamatkalla paettu äkkiä vuoriston pikkutieltä,  kun tien poikki kulki joki ja veden mukana kiviä  ja oksia ym. pienempää roskaa. Täälläkin on havaittu sama ilmiö, sen verran on liikkeellä oltu. Tällä kertaa maanantain kauppamatkalla nähtiin televisiossa näytetty paikka, meidän bussireitin varrella, sivutiellä. Jyrkkiä rinteitähän  nämä ovat ja rapautuvaa kiveä, tukimuurit kestävät aikansa.

Sateet ja myrskyt menivät ohi, ja joulu olikin sitten jo aurinkoinen. Tilasimme jouluhalkomme Gambettan suklaakaupasta (jo 4. kerta) ja omasta lihakaupastamme täytettyjä viiriäisiä. Osterit käytiin syömässä jo aatonaattona ravintolassa. Kotiin ruokaa oli varattu niin paljon, että yksi viiriäisistä lähti Tapaninpäivänä evääksi Suomeen samoin kuin jälkiruuaksi ostetut juustot.  Ranskalaisten jouluperinteet näyttäytyy meille lähinnä syömisinä, ensimmäisen kerran jouluhalkoa tilatessa hämmästyimme, kun kysyivät, haemmeko sen 24. päivä vai 25. päivä, eli joulupäivänäkin kaupat ovat aamupäivän auki. Jouluaattona olemme nähneet pitkiä jonoja leipomoiden ovilla, joulupäivänä emme itse ole liikkeellä, mutta ilmeisesti silloinkin liikkeellä ovat tuoretta leipää ja leivonnaisia arvostavat ranskalaiset. Lihakaupassamme oli seinällä "menu", pitkä lista mahdollisista herkuista ja hakiessani tilaamiani viiriäisiä, näytti kylmävarasto olevan täynnä noutamista odottavia paketteja. Viiriäiset oli oikein hyviä, katsoin netistä erilaisia ohjeita ja päädyin ruskistamaan ne ensin pannulla ja sitten kypsentämään uunissa. Viiriäisten tilaaminen sujui sikäli mukavasti, että ohi mennessämme huomasimme kaupan olevan auki, vaikka siihen aikaan se yleensä ei ole.  Poikkesin sisään ja siellä olikin nuori mies, jolta kysyin, oliko kauppa auki. Tyhmä kysymys, ovihan oli kutsuvasti auki, mutta kun oli maanantai, jolloin kauppa on kokonaan kiinni ja vielä siestan aika, jolloin se ei ole koskaan auki. Olin  harjoitellut ranskaksi viiriäistilaukseni ja sitten ystävällinen nuori mies katsoikin parhaaksi vaihtaa englantiin, joten tuli varmistettua oikea hakupäivä.