Vuosi ja vuosikymmen vaihtui Suomessa. Ei lunta eikä pakkasta, mutta pimeää oli. Nyt olemme jo takaisin Nizzassa. Onneksemme tulopäivänämme ei ollut lakkoa, pääsimme raitiovaunulla lentokentältä, kävelimme Gambettaa bussipysäkille ostaen matkan varrelta valmista ruokaa, hedelmiä ja leipää.
Välimeren aurinko jaksaa aina yllättää positiivisesti. Ranskalaisten taipumus lakkoihin ja mielenosoituksiin sen sijaan alkaa jo kyllästyttää. Johtuu varmaankin 1789 syngroomasta, sillä vallankumousta ollaan koko ajan tekemässä oikein joukolla. Näyttäähän heillä olevan ihan mukavaa, muistamme keltaliivit grillailemassa liikenneympyröissä kuin paremmissakin puutarhapartyissa, ei siellä makkaraa paistettu. Pahempaa oli sitten kuvat mm. Pariisista, jota hävitettiin oikein urakalla, tai poltetut moottoriteiden maksuasemat ja valvontakamerat. Tuntuu, että Ranskassa mielenosoituksissa saa tehdä laittomuuksia ilman rangaistuksen pelkoa niin kauheita tekoja tehtiin. Pahimmoillaan keltaliivien rähinöinti muistutti sisällissotaa, ihmisiä kuoli ja poliiseja loukkaantui, ei tuntunut enää pelkältä mielenosoitukselta, vaan tarkoitukselliselta vahingoittamiselta ja tuhoamiselta. Ennen joulua televisiossa ihmeteltiin, miten ihmiset pääsevät joulunviettoon, kun junat ei kulje tai saattaa joku kulkeakin, ehkä, joskus, jonnekin. Suljetut tiet ja liikenneympyrät estivät ihmisiä menemästä jouluostoksille tai kaupat oli pakko sulkea, verkkokaupoissa asiakkaita riitti. Tuntui, että lakot aiheuttivat eniten haittaa tavallisille ihmisille, joiden pitää mennä töihin, hankkia perheelle ruokaa ja tässä tapauksessa vielä joululahjatkin sekä myös pikkukaupoille, miksei isommillekin. Ihmeen kärsivällisiä tuntuvat olevan, ei kai ole muuta mahdollisuutta. Taitaa vaan olla niin, että eläkejärjestelmiäkin on pakko muuttaa, kun eletään entistä vanhemmiksi ja toisaalta opiskellaan kauemmin, varsinainen työaika jää lyhyeksi. Samat ongelmat kaikkialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti