C'est ma balle

Aurinkoinen maanantai, luvattu lämmintä, joulukuu puolessa välissä. Mikäpä mukavampaa kuin suunnata kohti Provencalia golfaamaan. Viime viikolla saimme pelata tyhjällä kentällä, joku kisa oli juuri päättynyt ja ehdimme matkaan heti sen jälkeen, kiireetön rauhallinen kierros 1,5 tuntia. Nyt olimme 11 aikaan perillä, ja 11.10 oli vapaa aika. Henkka kysyi, oliko myöhempää, juu, 11.20. Olimme 11.05 startissa, ja meitä edellä lähti seurue, jotka juuri olivat avanneet. 3 naista, yksi mies ja vielä vanhempi mies seuran vuoksi. Arvelimme kierroksesta tulevan hitaan puoleisen, mutta päivä on kaunis eikä kiirettä mihinkään. Päätimme kuitenkin, että jos ohitusta tarjotaan, otamme sen mieluusti vastaan. Meille on opetettu tiukka etiketti, eli edessä oleva ryhmä päästää ohi, jos katsoo sopivaksi. Takana tuleva ei missään nimessä saa kaahailla ohi mitään puhumatta ja kysymistäkin pidetään epäkohteliaana, emmekö muka osaa arvioida, onko ohitus paikallaan. Odotimme siis vuoroamme kaikessa rauhassa kiireettöminä ja välttäen liian aikaista aloitusta, muistaen hyvin golf-uramme alkuvaiheet ja enimmäkseen tuntuu, ettei hyvin kaukana niistä olla vieläkään. Mutta 5. väylällä meillä ei pokka enää pitänyt. Seuranpitäjä mies oli jäänyt penkille istumaan ja lähti alas mäkeä tietä pitkin vasta, kun olimme jo vuorossa avata. Minun avaukseni suuntautui tavanomaisen tutusti oikealle kohti puita, tarkka paikka ei näkynyt. Henkan avaus oli hienosti greenillä. Tavanomaisesta poiketen hyppäsin Henkan kyytiin, ajoimme tietä pitkin ja näen jo valkoisen pallon kiiltelevän tien vieressä. Samassa mies kumartuu, poimii pallon taskuunsa ja jatkaa matkaa! Minä karjun Henkalle, että se otti mun palloni! Vauhdilla perään ja Henkka huutelee mösjöötä ja minä ce mon balle! Olimme epäilleet seuruetta ei-ranskalaisiksi, mutta tulimme ymmärretyiksi, mies palautti palloni ja sanoi ranskaksi(?) jotain siihen suuntaan, että olipa pitkä lyönti. No ei oikeastaan, paitsi verrattuna hänen seurueensa lyönteihin, mutta onko se mikään syy varastaa pallo. Valitettavasti ranskan kielen taitomme ei riittänyt tähän eikä muuhunkaan kommentointiin. Seuraavalla väylällä seurue oli vasta avaamassa ja ajoimme ihan viereen ja yritimme näyttää siltä, että voisimme kyllä ohittaakin. Jono takanamme alkoi siinä vaiheessa kasvaa jo kahdeksi ryhmäksi. Päin vastoin, seurue laahusti matkaan ja sirkustunnelma jatkui,  matkalla pysähdyttiin valokuvauksia varten, bageja siirreltiin edestakaisin ja lyöntivuorossa ei ollut kukaan. No, oikeasti juttu nauratti meitä, palloja tahtoo hukkua milloin minnekin, mutta ensimmäistä kertaa olisi pitänyt lyödä varapallo varkauden varalta. Mitähän säännöt sanoo kyseisestä tilanteesta?  Muistamme yhden rouvan kertoneen, että lintu sieppasi hänen pallonsa, eikä palauttanut. Me saimme pallomme takaisin, kiitos ripeän liikkumisen golfautolla, mutta mistä seuraava lyönti pitäisi tehdä ja tulisiko rankkuja.
Loppukierros sujui samaan tahtiin, nautimme vuoden viimeisestä kierroksesta ja jäämme odottamaan ensi vuoden ensimmäistä kierrosta.

Jouluksi kotiin

Menemme tänä vuonna kotisuomeen jouluksi, ja jostain syystä jo hyvin varhain alkaa puhe matkasta ja sen odotus. Sitten matkustaminen alkaa tuntua hyvin vaivalloiselta ja ikävältä, kun taas soitto Suomeen herättää koti-ikävän. Odotamme läheisten tapaamista ja suunnittelemme pyhien ohjelmaa. Täällä olemme nauttineet Nizzan aurinkoisesta säästä, ja tuntuu haikealta jättää se taakse, alkaa jo odotus tammikuusta, jolloin pääsemme takaisin.

Joulua odotellessamme osallistuimme eilen joulukirkkoon, sen jälkeen kävimme ostamassa kotiin vietäväksi perinteiset juustot (n. 2 kiloa) ja vielä kävelykadulla  pizzalla. Pizzan paistaja ei onnistunut tällä kertaa. Muuten on aika kulunut pelatessa, golfia ja petankkia, huolto- ja ostospäivät siinä välissä. Joulua ennen täällä on paljon tarjouksia samppanjoista, ostimme pari laatikkoa, joista suurin osa päätyy keväällä kotiin ja edelleen mökille tervetuliaismaljoihin. Huoltopäivä taas tarkoittaa pyykkipäivää, päivän aikana vaatteet kuivuvat parvekkeella ja illalla päästään puhtaisiin lakanoihin. Asuntoon kuuluu runsas määrä liinavaatteita, mutta tuomme mukanamme omat lakanat ja pyyhkeet, tuntuu kotoisammalta. Kuluneet menee roskiin keväällä, perintölakanoita riittää vielä erittäin moneksi vuodeksi. Kirjat on luettu, ristisanat tehty, jääkaappi tyhjentymässä.
Olemme kierrelleet jo parit kerrat Nizzan joulukojut. Nice Matinissa valitellaan sen ja lähikaupunkien joulutorien epäjouluisuutta ja gastronomian puutetta. Kuulemma pienissä kylissä on enemmän artisaanimyymälöitä ja jouluisempaa. Ei ole käyty. Nyt ajatellaan maksapihvien ja keitettyjen porkkanoiden jälkeen lähteä katsomaan Cannesin joulukojuja, jotta nähtäisiin muitakin. Sitäkin haukuttiin lehdessä. Vuosia sitten siellä oli seiminäyttely, joka oli kiva.

Hyvää ruokahalua

Joulu lähestyy, ja kotiin jaetut mainokset pursuvat hanhenmaksapalleroita, äyriäisiä, lintupaisteja, suklaata ja samppanjaa. Mutta me kaipaamme piimää ja ruisleipää. Lohtahan täältä saa, ja Henkka löysi ihan hyvää savustettua silliäkin, ei ollut liian suolaista eikä  savustettua. Joku antoi vinkin, että Garibaldiaukion Monoprixissä on myynnissä ruisleipää. Eli sitä hakemaan, ja leipä löytyikin. Ulkonäkö muistuttaa kovasti keravalaisen leipomon ruisvuokaa, joka on ollut suosikkejamme vuosikausia. Maku muistuttaa sitä hiukan etäisemmin, mutta  meidän mielestämme leipä on ihan syötävää. Rukiin lisäksi leivässä on vehnää, joten nykyään suosittuihin täysruisleipiin verrattuna maku ei tietenkään ole sama.  Leipä pitää syödä tuoreena, pakkauksen päällä suositellaan syötävän viimeistään seuraavana päivänä. Leipä painaa 400 g, joten meillä sen syöminen vie useamman päivän, ei se kovin montaa päivää todellakaan säily. Niin ja hinta, 1,50. Vertailun vuoksi patonki meidän lähileipomossa maksaa 0,80, paikallisessa K-kaupassa eli Casinossa vähemmän.

Mainospostissa normaalin ruokamainonnan lisäksi mainostetaan valmismenuja, joita voi tilata etukäteen henkilömäärän mukaan ja mukana seuraa tarkat lämmitysohjeet. En malta olla laittamatta tähän muutamia esimerkkejä. Ranskalainen ei ilmeisesti voi viettää joulua ilman ankanmaksaa, kaikissa menuissa tarjotaan sitä alkuun, 40 g 2,90 €. Vaihtoehtoja kampasimpukat tai lohi. Pääruokana kalaa ja/tai lintua, esim. kuhapalanen 250 g kastikkeineen 6,50 €. Lintujen ja/tai muun liharuuan kastikkeessa on myös usein käytetty ankanmaksaa. Lisukkeet on luku sinänsä, yksinkertainenkin kuullostaa ranskaksi jotenkin hienolta, Ecrase de pomme de terre au comte, -siis perunamuusia, tai Duo de riz blanc et noir, siis riisiä. Lisuke n. 2 euroa/nenä. Äyriäisvadin hinta per henkilö on 10-30 euron välillä sisällön mukaan, langustin (tai hummerin) mukana olo nostaa hintaa. Vati on iso. Juustotarjotin, reilu kilo eri juustoja 10 henkilölle, 15 euroa, jälkiruuaksi jouluhalko kuudelle 10 euroa.  Nämä ovat siis suurten kauppaketjujen tarjontaa.

Jedin paluu

Pari päivää on ollut lämmintä ja aurinkoista, ja maanantaina suuntasimme Le Provencaliin golfaamaan. Sää oli loistava, mitä nyt oli vanhasta muistista liikaa päällä ja ne sitten nopeasti riisuttiin. Ei oltu varattu aikaa, päästiin saman tien matkaan ja kierros oli paitsi mukava myös nopea. Muutamalla väylällä parannettiin aiempia huonoja tuloksia.  Henkka ehdotti ajan varaamista seuraavaksi päiväksi, onhan luvattu hyvää säätä. Ei jääty syömään, vaan käytiin kaupassa, josta ostettiin valmispaketit carpacciota. Tänään sitten uudestaan kentälle, jossa jälleen oli muitakin suomalaisia, innokasta vilkuttelua puolin ja toisin. Kierros oli  jälleen onnistunut, ja Henkan birdie 5. väylällä lämmitti mieltä, vaikka birdiepulloa ei ollutkaan. Parilla väylällä birdie jäi 5 sentin päähän. Pelaaminen oli tällä kertaa hidasta, mutta jonotimme rauhassa mukavassa säässä ja pelasimme hätäilemättä mekin. Lounasaika alkoi olla lopuillaan, emmekä taaskaan jääneet syömään, carpacciota oli vielä toiset paketit kotona odottamassa. Kotimatkalla sitten toinen meistä, joka ei ole niin innostunut golfista, lausahti: enköhän minä vielä tule seurankin peleihin mukaan.

Joulun odotusta

Jouluvalot syttyivät Nizzassa adventtina perinteiseen tapaan. Perjantai oli siis pikkujoulupäivä, ja me suuntasimme petankin jälkeen läheiseen ravintolaan pikkujoululounaalle. Etukäteen oli tilattu lounas ja ravntolan väki oli kattanut pöydät ja laittanut jouluiset menukortitkin. Alkajaisiksi oli lämmitetty glögiä, ja sitten  "Duo de Tartares Noix de Saint-Jaques et Saumon sur lit de salade", pääruuaksi "Souris d'agneau ses Pommes de Terre maison et Haricots Verts" ja vielä jälkiruuaksi "Macarons avec son coer fondant au chocolat". Pari lasia viiniä ja kahvit. Oikein onnistunut ja maistuva ateria. Lounaan jälkeen kyseltiin jatkopaikkaa ja Garibaldille siitä väki suunnisti, tiedä sitten minne kaikkialle ja kuinka pitkäksi aikaa. Henkka kävi osan jatkoista, mutta tuli sitten kiltisti kotiin. Alla on valtava kuusenkoristepallo Place Garibaldilla.
.

Lauantai olikin sadepäivä, onneksi tuttavapariskunta oli kutsunut meidät lounassalaatille, joten iltapäivä kului mukavasti. Sade loppui jo illalla, hyvä niin, koska  sunnuntaina oli ohjelmassa Kauneimmat joululaulut.  Oli kuulema 10. kerta, kun kokoonnuttiin laulamaan. Meitä oli yli sata. Toinen meistä ei laula, mutta pitää silti kovasti tästä perinteestä. Keravan kirkossa aiempina vuosina olemme usein olleet mukana. Koska ilma oli hyvä, tuntui jopa  hiukan lämpimämmältäkin kuin aiempina päivinä, tosin glögillä saattoi olla jotain tekemistä tässä, lähdimme kävelemään kohti Place Massenaa laulun jälkeen. Katseltiin 60 joulukojua, joissa oli tavaraa laidasta laitaan. Ostettiin parit tuomiset ja juustot yms. sitten lähempänä Suomessa käyntiä. Luistinrata oli tietysti myös avattu.
 Lopulta päädyimme syömään pizzat kävelykadulle, oikein hyvät pizzat, ja kotona oltiin ennen yhdeksää.