Aurinkoinen maanantai, luvattu lämmintä, joulukuu puolessa välissä. Mikäpä mukavampaa kuin suunnata kohti Provencalia golfaamaan. Viime viikolla saimme pelata tyhjällä kentällä, joku kisa oli juuri päättynyt ja ehdimme matkaan heti sen jälkeen, kiireetön rauhallinen kierros 1,5 tuntia. Nyt olimme 11 aikaan perillä, ja 11.10 oli vapaa aika. Henkka kysyi, oliko myöhempää, juu, 11.20. Olimme 11.05 startissa, ja meitä edellä lähti seurue, jotka juuri olivat avanneet. 3 naista, yksi mies ja vielä vanhempi mies seuran vuoksi. Arvelimme kierroksesta tulevan hitaan puoleisen, mutta päivä on kaunis eikä kiirettä mihinkään. Päätimme kuitenkin, että jos ohitusta tarjotaan, otamme sen mieluusti vastaan. Meille on opetettu tiukka etiketti, eli edessä oleva ryhmä päästää ohi, jos katsoo sopivaksi. Takana tuleva ei missään nimessä saa kaahailla ohi mitään puhumatta ja kysymistäkin pidetään epäkohteliaana, emmekö muka osaa arvioida, onko ohitus paikallaan. Odotimme siis vuoroamme kaikessa rauhassa kiireettöminä ja välttäen liian aikaista aloitusta, muistaen hyvin golf-uramme alkuvaiheet ja enimmäkseen tuntuu, ettei hyvin kaukana niistä olla vieläkään. Mutta 5. väylällä meillä ei pokka enää pitänyt. Seuranpitäjä mies oli jäänyt penkille istumaan ja lähti alas mäkeä tietä pitkin vasta, kun olimme jo vuorossa avata. Minun avaukseni suuntautui tavanomaisen tutusti oikealle kohti puita, tarkka paikka ei näkynyt. Henkan avaus oli hienosti greenillä. Tavanomaisesta poiketen hyppäsin Henkan kyytiin, ajoimme tietä pitkin ja näen jo valkoisen pallon kiiltelevän tien vieressä. Samassa mies kumartuu, poimii pallon taskuunsa ja jatkaa matkaa! Minä karjun Henkalle, että se otti mun palloni! Vauhdilla perään ja Henkka huutelee mösjöötä ja minä ce mon balle! Olimme epäilleet seuruetta ei-ranskalaisiksi, mutta tulimme ymmärretyiksi, mies palautti palloni ja sanoi ranskaksi(?) jotain siihen suuntaan, että olipa pitkä lyönti. No ei oikeastaan, paitsi verrattuna hänen seurueensa lyönteihin, mutta onko se mikään syy varastaa pallo. Valitettavasti ranskan kielen taitomme ei riittänyt tähän eikä muuhunkaan kommentointiin. Seuraavalla väylällä seurue oli vasta avaamassa ja ajoimme ihan viereen ja yritimme näyttää siltä, että voisimme kyllä ohittaakin. Jono takanamme alkoi siinä vaiheessa kasvaa jo kahdeksi ryhmäksi. Päin vastoin, seurue laahusti matkaan ja sirkustunnelma jatkui, matkalla pysähdyttiin valokuvauksia varten, bageja siirreltiin edestakaisin ja lyöntivuorossa ei ollut kukaan. No, oikeasti juttu nauratti meitä, palloja tahtoo hukkua milloin minnekin, mutta ensimmäistä kertaa olisi pitänyt lyödä varapallo varkauden varalta. Mitähän säännöt sanoo kyseisestä tilanteesta? Muistamme yhden rouvan kertoneen, että lintu sieppasi hänen pallonsa, eikä palauttanut. Me saimme pallomme takaisin, kiitos ripeän liikkumisen golfautolla, mutta mistä seuraava lyönti pitäisi tehdä ja tulisiko rankkuja.
Loppukierros sujui samaan tahtiin, nautimme vuoden viimeisestä kierroksesta ja jäämme odottamaan ensi vuoden ensimmäistä kierrosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti