Menemme tänä vuonna kotisuomeen jouluksi, ja jostain syystä jo hyvin varhain alkaa puhe matkasta ja sen odotus. Sitten matkustaminen alkaa tuntua hyvin vaivalloiselta ja ikävältä, kun taas soitto Suomeen herättää koti-ikävän. Odotamme läheisten tapaamista ja suunnittelemme pyhien ohjelmaa. Täällä olemme nauttineet Nizzan aurinkoisesta säästä, ja tuntuu haikealta jättää se taakse, alkaa jo odotus tammikuusta, jolloin pääsemme takaisin.
Joulua odotellessamme osallistuimme eilen joulukirkkoon, sen jälkeen kävimme ostamassa kotiin vietäväksi perinteiset juustot (n. 2 kiloa) ja vielä kävelykadulla pizzalla. Pizzan paistaja ei onnistunut tällä kertaa. Muuten on aika kulunut pelatessa, golfia ja petankkia, huolto- ja ostospäivät siinä välissä. Joulua ennen täällä on paljon tarjouksia samppanjoista, ostimme pari laatikkoa, joista suurin osa päätyy keväällä kotiin ja edelleen mökille tervetuliaismaljoihin. Huoltopäivä taas tarkoittaa pyykkipäivää, päivän aikana vaatteet kuivuvat parvekkeella ja illalla päästään puhtaisiin lakanoihin. Asuntoon kuuluu runsas määrä liinavaatteita, mutta tuomme mukanamme omat lakanat ja pyyhkeet, tuntuu kotoisammalta. Kuluneet menee roskiin keväällä, perintölakanoita riittää vielä erittäin moneksi vuodeksi. Kirjat on luettu, ristisanat tehty, jääkaappi tyhjentymässä.
Olemme kierrelleet jo parit kerrat Nizzan joulukojut. Nice Matinissa valitellaan sen ja lähikaupunkien joulutorien epäjouluisuutta ja gastronomian puutetta. Kuulemma pienissä kylissä on enemmän artisaanimyymälöitä ja jouluisempaa. Ei ole käyty. Nyt ajatellaan maksapihvien ja keitettyjen porkkanoiden jälkeen lähteä katsomaan Cannesin joulukojuja, jotta nähtäisiin muitakin. Sitäkin haukuttiin lehdessä. Vuosia sitten siellä oli seiminäyttely, joka oli kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti