Viimeinen tänä vuonna

Lauantaina ja sunnuntaina normaalia oleilua ja kaupassa käyntiä.
Tiistaina haimme jouluhinnalla sampanjat, 9 pulloa, Geant Casinosta ja muutakin säilyvää. Huomenna lähtee Lufthansa kohti Helsinki-Vantaata Munchenin kautta klo 17.15. Blogin pitoon tulee kuukauden katkos, jatketaan 23 tammikuuta.

Place Massena jouluvaloissa illalla

Kaikille Rauhallista Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta

Taas Biottia

Taas pelattiin kauniissa säässä jopa viisi suomalaista yhdessä. Olin saanut viestin autoon unohtuneeseen kännykkään enkä katsonut sitä Glorialta lähtiessämmekään. Siksi tulikin kentällä kiirettä kun selvisi,että viestissä ilmoitettiin, että oli sovittu lähtöaika naisille jo klo 11.00 ja miehille 11,07 ja me tulimme paikalle vain muutamaa minuuttia vaille 11.00. No nopeasti kengät jalkaan, maksu, avaimet, autoon ja menoksi. Hieman myöhästyimme, josta yksi ranskalainen, joka lähti ryhmässä meidän jälkeemme lähteneen ryhmän jälkeen, kävi meitä usuttamassa nopeampaan peliin. Me olimme kolmos väylällä aloittamassa ja heitä edellinen ryhmä ei ollut vielä aloittanut kakkos väylää. Miksi meitä piti hätyyttää? Sanoin porukalle, että lyödään eikä välitetä, kun yrittivät saada selvää äijän mäkätyksestä. Tarkoitushan oli nopeuttaa peliä eikä vaihdella mielipiteitä kielellä, jota ei ihan ymmärretty. Eipä näkynyt äijiä pitkään aikaan, kunnes ohittivat jäljessämmekin tulleen ryhmän jättämällä väliin kaksi väylää ja ajoivat takaa rouviamme. Kyllä ovat ranskalaiset kummaa väkeä. Välillä tuhrivat keski-ikäiset pariskunnat meidän edellämme kuin hidastetussa filmissä ja sitten setsemänkymppiset äijät menevät kuin tuli housuissa puoli juoksua, ohitellen miten sattuu. Mukava kierros ja mahtava ilma. Kiitos pelikavereille.
Torstaina kävimme keskustassa etsimässä eräälle tärkeälle henkilölle joululahjaa. Vaan ei löytynyt. Istuimme sitten tarkkailemassa ihmisiä vaki paikallamme kahvila Ritzin ulkopaikoilla Laffayetten vieressä.
Perjantaina 16.12 kävimme perinteisesti pentanque-kentällä, jonne tulikin jopa neljä muuta suomalaista. Saimme aikaan "kolme pariskuntaa toisiaan vastaan kolmella kuulalla kukin" -kisan, joka loppui hieman klo 12.00 tykinlaukauksen jälkeen yhden pariskunnan huimaan voittoon. Hieman viluissamme valuimme vaki kapakkaan, jossa yksi syntymäpäiväsankariksi ja uudeksi mummoksi ilmoittautunut tarjosi Kir Royallit oikealla sampanjalla.
Kirsti kanssa suunnistimme läheiseen kauppaan ostamaan joululahjan tärkeälle henkilölle. Sitten, kun oli kalapäivä, suunnistimme Cafe du Turiniin ötököille. Ostereita 12 kpl no 2 Oleronin saarelta läheltä Bordeauta, Bulot 200g, Bigorneaux 200g, kuusi Moyennes Crevettes Roses ja 2 kpl Pinses de King Grab.
Kaksi pulloa  Muscadet Sevre et Maine sur lie ja Mousse au Chocolat Maison. Pyöriskelimme bussiin no 3 ja kotiin. 

Rantasyömisiä ja vanhempaa

Eipä taas ole ollut kirjoitettavaa. Enemmän on ollut yhteyksiä Rotarien Nizzaan tulon kanssa kuin muita tapahtumia.
Lauantaina 10.12 käveltiin Massenalle katsomaan joulukauppoja, joita oli paljon rivissä tavan mukaan ja luistinrata, jossa ranskalaiset kaatuilivat. Kipa haihtui tapansa mukaan kauppoihin ja minä jäin katsomaan ihmisten touhuja. Join lämpimän viinin ja kun kysyin onko tämä tuoli vapaa sujuvasti ranskaksi ja minulle vastattiin kyllä samalla kielellä. Kun mies poistui hetken päästä hakemaan juomaa huomasin, että puhuivat ruosia, joten vaihdoin siihen ja kävi ilmi, että meitä oli lähes pohjoismaat yhdessä, Ruotsi, Norja ja Suomi. Vähän aikaa turinoitiin ja Kipan asosiaalisuus tuli paikalle ja vaati minun juomaan hänenkin kuuman viinin välittömästi koska yhteispohjoismaalainen ystävyyskeskustelu ei kiinnostanut ja häipyi jonnekin. No minä äkkiä juomaan toista glögiä ja toivottamaan hyvää jatkoa. Loppu ilta sujuikin hiljaisuuden merkeissä. Sorruimme ihaniin juustoihin, jotka sitten maksoivatkin noin 50€. Nyt on juustoja. Luettiin Hesarista, että Suomesta loppuu voi. Pitäisiköhän tuoda Normandialaista Suomeen.
Sunnuntaina kävelimme Maritan kanssa mielenkiintoisen rämettyneen lammen ympäri. Paljon lintuja, suurin osa sorsia, mutta outo pitkävarpainen, vihreäjalkainen, suurehko lintu tuli kerjäämään suupalaa. Syöttäminen oli kielletty, eikä ollut millä syöttää. Alueella oli suuret tasaiset ruohikkoalueet koirien ja ihmisten kirmailla. Autoja olikin paikalla runsaasti, niinkuin picnic seurueita koirineen. Mielenkiintoinen kävely. Sitten ajettiin Cannesiin syömään hyvin.
Maanataina oli treffit, kuten sovittiin petanquen jälkeen, erään suomalaisen kanssa golf Biotion kentällä. Sää oli mitä mainioin, noin 18-20C. Kenttä oli ihan tuntematon. Välillä oli villapaitakin liikaa ja pelini sujui ensimmäiset 9 reikää ihan hyvin, mutta sitten rupesi mättämään. Kokonaistulos vain 25, mutta slope oli kovin kova mielestäni, koska keltaisilta 37 tasoituksella se oli 32.Kun puhdistimme kenkiämme joen rannalla huomasin joessa noin puolen metri pitusia tasapyrstöisiä kaloja uivan vastavirtaan, lohikaloja? Pääsiskö täällä perhostelemaan? Pitää ottaa selvää. No ihan kiva pelipäivä ja päätimme tulla uudelleen keskiviikkona klo 11 jälleen.


Tiistaina kävelimme rantaravintolaan, joita oli vain kaksi auki. Valitsimme Negreskon edessä olevan. Oikein hyvä tarjoilu, hauska tarjoilijapoika ja hyvät paistetut sardiinit ja moullit. Välimeri huokaili edessä, aurinko paistoi ja oli lämmintä. Näin uisteluveneen, joka pysähtyi eteemme heittelemään ja totesin myös syyn. Veneen edessä 60m meistä pulahteli isoja kaloja vedessä. Ei muuten saanut yhtään. Oikein maukas lounas ja mukava paikka, koska tuuli ei tuntunut yhtään ja oli lämmintä. Poistuimme kotikahveille. Lopuksi tarjoilija tarjosi calvadossit. Kipa yllättyi niin, että kieltäytyi, enkä ehtinyt estää häntä, joten sain vain yhden calvan. 


Huomenna sitten uudestaan Biotin kentälle. Toivottavasti menee paremmin, sillä on vielä mahdollisuus Provencaleen. Jos menee huonosti niin ei kiinnosta.

Petankia ja muuta

Itsenäisyyspäivän jälkeen pelasimme, 13 henkeä, golfia Grand Bastide- kentällä kuukausikisan. Siitä ei muuta kuin, että Henkka voitti arpajaisissa kolme golfpalloa. Hyvä niin, sillä saman verran oli 18 reiän aikana hukkunut.
Lauantaina oli lämmin sää ja Kirsti vei postiin joulukorttipostituksemme pääosan, loput vietiin tänään.
Perjantaina oli petanque-päivä ja saimme kokoon kaksi kuuden hengen joukkuetta. Meidän joukkueemme hävisi kaksi 13 pisteen erää ja painuimme etukäteen tilatuille pitsoille lähikapakkaan. Pitsat tulivat nopeasti, mutta toinen kilpailukuusikko ei tullut, joten sitten kun tulivat, olivat tilaukset sekaisin, unohtuneet tai keittiön unohtamat. Sotkua riitti ja yksi sai pitsansa vasta kun muut olivat omansa jo syöneet. No me olimme solidaarisia ja joimme juomia odotellessamme, joka ei ollutkaan yhtään huono idea.

Itsenäisyyspäivä ja aikaisemmin tapahtunutta

Perjantaina oli kovin epävakaista ja meillä satoi vielä 10.40, joten emme lähteneet petanqueen. Harmi sillä tänään kuulimme , että pelaamassa oli ollut 10 urhoollista ja pitsa oli ollut hyvää ja kotiin joutui pyörimään, että sillä lailla sokerista tehdyt Ahlbomit. Emme sitten viitsineetkään lähteä perjantai-iltana Lafayetteen vaan vietimme koti illan.
Kävimme lauantaina 3.12 Saint Donatissa pelaamassa par kolmoset. Sain kolme paria ja muutaman bogin, joten yhteistulos parani hieman. Kipa taisi taas pelata paremmin.
Sunnuntaina sitten kunnostauduimme menemällä Weingeister tuttujemme kanssa vanhaan Venceen lounaalle. Olivat hypänneet koneeseen ihan extempore ja olivat vain pitkän viikonlopun Cannesissa. Mukava vanha kaupunki ja he osuivat kertomallemme parkkitalolle meitä vastapäätä vaikka eivät kiireesssään sitä huomanneetkaan. Kännykällä tavattiin. Ravintola oli oikein kiva pieni pienellä kujalla. Olimme ainoat, mutta sitä paremmin meitä palveltiinkin. Kävi pieni virhe, sillä pääruoaksi tilattu kolme St. Pierre filettä ja yksi Couillages St. Jaques oli kääntynyt päälaelleen eli saatiin Pierreä yksi ja kampasimpukoita kolme. Olivat jo vaihtamassa annoksia kun sanoimme, ettei tarvitse. Kaikki me pidämme myös kanpasimpukoista varsinkin kun nyt niissä oli coral (mäti) mukana. Siitä kiitokseksi saimme maistaa heidän Marc'iaan. Kyllä ruoka laski!! Huimaa ainetta.
Maanantaina käytiin kauppoja ja ostettiin ja vaihdettiin golfkenkiin uudet ruusukkeet. Älkää kertoko muille golfaajille, sillä keskiviikkona on kisat.
Tiistaina 6.12 oli kuinkas muuten niin itsenäisyyspäivän lounas Juan les Pinsissä, mukavassa rantaravintolassa,jonka pressukatto paukkui aika lailla kovassa tuulessa, mutta ruoka oli hintansa arvoista ja todella hyvää. Kana oli vaihtunut riistapadaksi, mutta ei haitannut ketään. 
Cap 3000'ssa minä sain hankittua minulle kauko-ohjattavan helikopterin ja.. älkääs naurako kun olin lapsi ei ollut edes kauko-ohjattavia autoja vaan "sähköjohtoja perässään vetäviä", jollaista minulla ei ollut vaan olipa naapurin pojalla. Ei mulla ollut potkulautaakaan vaan olipa toisella naapurin pojalla ja... no olkoon. Kun saan siihen ladattavat paterit ohjaimeen, kopterin akku ladataan tietokoneella, Pistän haisemaan ja laskeudun paljon paremmin kuin Pip Pip ukko Lagaf Just le Pricessä Ranskan televiossa. No saimme lapsille lahjoja kopterin lisäksi.
Itsenäisyyspäivää juhlimme aperoiden ja oikean sampanjan kanssa. Ei liikaa, sillä huomenna on kisa. Siitä myöhemmin.

Niitä näitä

Tiistaina taas golfaamaan. Eikä päivää ilman ranskalaisten outoa pysäköintiä ja liikennekäytöstä. Tässä saisi ajaa koko ajan keskisormi pystyssä kuten Kipalle tehtiin Italiassa pari vuotta sitten kun olin liian kipeä ajamaan. Tuntui kuin se olisi italialaisten tervehdys ulkomaalaisille. Kun meidän piti kääntyä Provencalen golfkentälle oli sisäänajotielle poikittain parkkeerannut nainen autollaan ja puhui kaikessa rauhassa kännykkäänsä. Ohi ei päässyt ja painoin torvea, koska olin jo hieman kääntynyt sisäänajoon päin. Eukko katsoi kun lehmä uutta veräjää ja jatkoi kaikessa rauhassa puheluaan. Torvesin lisää ja sitten yksi vastaantuleva ääliö Mersullaan survaisi meidän välisestä pienestä raosta, peilit olivat kolista. Torvesin tollolle naiselle ja näytin käsimerkkejä, että häivy. Sitten vasta alkoi jotain mennä jauhojen sekaan kun älysi hieman siirtyä, että pääsimme parkkipaikalle ja pelaamaan.
Kipa teki kovaa tulosta toisella väylällä eli parin pitkällä vitosella ja vielä viimeisellä nelosellakin. Minulla meni tasaisen kehnosti, mutta sain sentään kohennettua parilla väylällä kokonaissaldoa siten, että nyt pitäisi saada bogit pareiksi ja parit birdieiksi.
Tänään kävimme katselemassa Lafayetten valikoimia perjantaista asiakasiltaa varten. Kipalle takkia ja joululahjoja lapsille. Takkien koot olivat tietysti Kipalle vääriä, joten ei mitään ostettu, mutta menemme kait sitten perjantaina. Kahvilassa Lafayetten vieressä tarkkailtiin sitten katuvilinää expressokupillisten verran kuten usein ennenkin. Eilen ja tänään oli oikein mukava ja lämmin aurinkoinen sää.

Manifestasion des taxis

Lähdimmepä taas pelaamaan Provencaliin. Heti A8 moottoritien sisääntulossa oli ongelmia. Ei näin tähän aikaan koskaan ollut. Bouchon (ruuhka) jatkui kilometritolkulla ja ihmetelimme misssä on vika. Poliisiautoja meni sireenit päällä ohi ruukassa ja ruuhka senkuin jatkui, neljällä kaistalla. Ei ole koskaan ollut näin ennen tähän aikaan? Kävelyvauhtia ja hieman nopeampaa ja taas kävelyvauhtia. Kilometritolkulla etteenpäin ja ihmettelyä. Tiiaiaika lähestyi uhkaavasti. Juuri ennen Sofia Antipolisin risteystä helpotti ja näimme syyn ruuhkaan. Satoja takseja oikella kaistalla ajamassa 40km/h, ja ikkunassa lappu En Greve, eli lakossa. Ranskalaista lakkoilua!!?
Ehdimme kuitenkin ajoissa pelipaikalle, koska lakkoilijat jatkoivat lakkoaan risteyksestä Nizzaan päin.
Kyllä on sanottava, että päivät eivät ole veljeksiä. Pelasin huomattavasti paremmin kuin edellisellä kerralla. Kipa kylläkin vielä paremmin.
No takaisintulo olikin sitten yhtä prkltä. Hissi oli taas, ne marche pa, eli ei kulkenut. Uusin reitti on yksi kerros maanalta -4 kerroksesta -3 rappusia ja sitten -3 nollaan rautakaupan hissillä ja kiertäen talon, oman portaikon kautta seitsemänteen kerrokseen. Aika paska homma. Onneksi oli hermoja lepuuttavaa juomaa.
Illalla nautimme täytettyjä paprikoita Beaujolaisis Morgonin kanssa. Viinillä on ainoa yhteys uuteen viiniin rypäle, joka on Gamay ja viini on todella viiniä verrattuna noveauhon. 

Aikaisemmin tapahtunutta

Tuntuu kuin juuri mitään ei olisi tapahtunut, vaikka joka päivälle on ollut tekemistä. Torstaina 24.11 olimme taas Provencalessa, lähtö 12.20. Meitä ennen lähti tuttuja suomalaisia, kaksi rouvaa ensin ja sitten perään 4 herraa. Lähtivät niin aikaisin, että ensimmäinen väylä oli vapaa jo 12.10. Yksi ranskalainen herra tuli kysymään voiko hän pelata meidän kanssamme, koska hänellä ei ollut aikaa varattuna. Mikäs siinä ja lähdimme matkaan. Minä pelasin ranskalaisen kanssa keltaisilta elämäni surkeimman golfkierroksen. Kirsti taas vähenteli monen väylän lyötimääriään. Eipä asiasta muuta. Palasimme kotiin.


Perjantaina oli petanque päivä ja meitä suomalaisia oli taas kolmeksi kuuden hengen ryhmäksi ja meille hieman myöhästyneille löytyi yksi herrasmies, joten pelasimme kaikki kaikkia vastaan. Pelin jälkeen olusille läheiseen kahvila pizzeriaan. Heille on mukava perjantailisä kun sisään vyöryy 25 suomalaista viinille ja oluelle.Saimme maistiaisia heidän pizzoistaan, joten päätimme, että seuraavalla kerralla syömme myös takahuoneessa koko joukko.

Lauantaina olimme sopineet retken Mentoniin suomalaispariskunnan kanssa, jotka halusivat tutustua Jean Cocteaun uuteen museoon, joka meitäkin kiinnosti. Museo itsekin on jo nähtävyys arkkitehtoonisesti. Valkoiseksi maalattua betonia, kaarevia ulkoseinäpalkkeja, joiden lomasta pilkottaa musta lasiseinä, joka on sisältäpäin läpinäkyvä. Sisääntuloa koristaa pienistä veden pyöristämistä kivistä muodostettu patio, joka on käsin betoniin upottamalla aikaansaatu vaalea 250m2 alue. Sen keskustaa koristaa musta lisko. Kiviä on käytetty 35 tonnia ja patiota valmistui 2m2 päivässä, eli kova homma. Arkkitehti on 59 vuotias algrialaissyntyinen Rudy Ricciotti, joka kutsuu itseään välimerelliseksi sekasikiöksi ja asuu nykyään Bandolissa Provencessa. Itse näyttely oli erikoinen sekoitus Jean Cocteaun, enfant terrible, taidetta, lavastuksia, julisteita, elokuvia ja veistoksia sekä runoja ja kirjeitä. Näyttelyn taustalla on multimiljardööri ja filantrooppi Severin Wunderman, joka kuoli 2008 sydänkohtaukseen 69 vuotiaana asunnossaan Colle-sur-Loup'ssa. Kannattaa ehdottomasti käydä. Samalla lipulla pääsee myös lähellä olevan Bastionin Cocteaun näyttelyyn. Siellä oli näyttely ennen museon valmistumista. On ollut kovin typistetty!!
No tänään sitten oli kauneimmat joululaulut- iltapäivä. Kävelimme vanhan kaupungin tapahtumapaikalle ja joimme matkalla kahvit. Meni lähes kaksi tuntia, joten taisimme istua kahvilla vähän pitkään. Ilma oli kaunis, kuten on nyt ollut jo monta päivää. Lämpöasteita päivisin 18-20C ja pelaan pelkkä pikee- paita päällä golfia. Meitä suomalaisia oli niin tuvan täydeltä, että saas nähdä mahdummeko ensi vuonna kaikki sisään. Nyt meitä oli n. 120 henkeä ja tunnelma oli adventtinen olihan ensimmäinen adventti. Päälle pipareita glögiä ja suklaakonvehteja. Ihan mukava tilaisuus. Kotona kuudelta ja iltaa salaatin ja tv:n ääressä

Taas Provencalissa

Lähdimme golfaamaan Provencalen kentälle klo 11.10. Picnic paikalla ei ollut "Working Girls", joten ajattelimme, että he ovat siirtyneet talvipaikoille. Parkkipaikalla oli yllättävän paljon autoja, mutta paikka löytyi helposti. Aikaa oli, joten harjoittelimme puttausta. Tapasimme suomalaisen golftutun, joka sanoi,että nyt kait on tosi kysymyksessä koska hän ei ole nähnyt meidän kertaakaan harjoittelevan. Ykköstiitä kohti siis. Siellä oli ranskalaisrouva, joka kysyi meiltä koska lähdemme. Aikamme oli 12,30 ja hänen 12,20, ja hän totesi hiukan onnettomana, että nyt hän joutuu pelaamaan yksin. Kohta tuli edelliseltä kierrokselta kaksi reipasta suomalaista, jotka ilmoittivat ajakseen 12,20, jonka välitin ranskattarelle ja hän ihastui asian saamasta käänteestä. Hän kertoi osaavansa huonosti englantia ja puhui minun kanssani ranskaa mutta suomalaisten kanssa englantia, joka mielestäni oli ihan mukiinmenevää. Toinen suomalaisista käväisi jossain ja minua pyydettiin kääntämään mitä rouva sanoi. Hän puhui englantia ja käänsin sen vaikka epäilin, että suomalainen luuli, että rouva puhuisi ranskaa ja siksi pyysi kääntämään. En ole varma, mutta molemmat olivat tyytyväisiä kun käänsin  puheen suomeksi. Rouva sanoi,että hän oli onnettomuudessa kolme kuukautta sitten ja vasen olkapää vioittui. Hän on nyt onnettomuuden jälkeen ensimmäistä kertaa pelaamassa, mutta aloituksesta huomasin, että olkapää oli parantunut. Hän kysyi kuinka monta kieltä puhuin sanoin suomea, ruotsia, saksaa, englantia ja ranskaa. Hän oli kovin ihmeissään suomalaisten kielitaidosta. Jos nyt Ranskassa kaikki vaativat teitä puhumaan ranskaa niin syy on minun.
Meille tuli parikunta myös uudelta kierrokselta ja kysyimme heidän lähtöaikaansa ranskaksi, joka tuli hieman epäröiden, joten muutimme englantiin ja he sanoivat olevansa ruotsista, joten puhuimme ruotsia koko kieroksen. Oli todella mukava tunne, että muutaman ranskankielisen vastauksen jälkeen pääsi kiinni ruotsista ja kaikilla meillä oli todella mukava kierros. Kipa oli tyytyväinen , että löi aina aloitukset pitemmälle kuin Birgitta-rouva. Nimi oli helppo muistaa koska siskoni nimi on Birgitta. Moikka Birgitalle. No minä löin keltaisilta ja huomasin, että eivät kokonaistulokseni olleet kovinkaan erilaiset punaisiin nähden, piti vain käyttää pidenpää mailaa. Todella upea päivä. Läheisen Casinon kautta kotiin aperoille ja täytetyille munakoisoille.
Olimme väärässä "working girlsien" talviajasta. Tullessamme noin klo 16.00 Promenadea kohti oli entisen paikan vastapäätä yksi "working girl" korjaamassa kamppeitaan pique nique- paikaltaan. Eli ei talviaikakaan hidasta hormonien liikkumista Ranskassakaan.

Golfia Provencalessa

Sunnuntaina suomalaiset tekivät tunnin patikkaretken Antibesin Valmasquen puistossa ja minä parantelin kipeää polveani lukemalla autossa parkkipaikalla, jossa kävelijät kokoontuivat. Päivä oli syksyisen kuulakas, mutta lämmin n.18C, joten Kipalle ainakin tuli kävellessä kuuma. Muuten sunnuntaita vietettiin hiihtoja katsellen vaikka suomalaiset eivät kovin menestyneetkään niin ainakin ranskalaiset.
Maanantaina tilattiin aika Provencalen 9 reiän kentälle 12.20. Edeltä lähti kaksi iäkkäämpää ranskalaispariskuntaa, joista ainakin yksi mies ja toinen nainen aloittivat komeasti. Kävikin ilmi, kun ihastelimme naisen aloitusta, että hän olikin toisen valvojan vaimo. No uskoimme, että peli kulkisikin nopeasti, mutta toisin kävi. Jokaisella reiällä odoteltiin kun ranskalaiset pelasivat tosissaan ja mittailivat ja pohtivat joukolla jokaista lyöntiä. Toinen valvoja kulki autollaan mukana ja jo toisella väylällä kävi kysymässä haluammeko ohittaa ryhmän, mutta kieltäydyimme kohteliaasti. Yleensä käy niin kun olemme ohittaneet jonkun ryhmän, oma peli sekoaa. Olisi kyllä pitänyt, sillä koko kierroksen aikana jouduimme odottamaan heitä yli puoli tuntia. Kun aloitimme pelimme onnistuivat molempien aloitukset ja kakkoslyönnit menivät enemmän tai vähemmän oikealle metsään, josta sitten molemmat taas pääsimme bunkkeriin, josta Kipa yritti ylös kolmasti, joka onnistui. Minä taas löin helpommasta paikasta bunkkerin reunaan, josta pallo pomppasi greenille ja vieri reikään. Bogi aika kummien kiemuroitten kautta. Jatko sujui enemmän ja vähemmän hyvin. Yhden parin tein 123m par kolmosella muutoin bogeja ja tuplia. Kummallakin oli pitkä par putti, joka kurkkasi reikään ja jäi reunalle. Todella tuhauttavaa. Mutta ilma oli tuulesta huolimatta lämmin 18-20C. Takaisintulomatkalla etsimme Geant Casinoa ja löysimmekin sen. Ostosia tuli paljon, pääosin salaattiaineksia ja erilaisia vihannespurkkeja mutta myös puolen litran pulloja juomaa golfkentälle ja Kipalle "pikkukarhuja", jotka täällä ovat 0,25cl Kronenbourgia. Kotiin syömään ja tv:n ääreen.

Oliiviöljyä

Taas oli kaunis ja lämmin päivä, joten lähdimme jo ennen yhtätoista kävelemään vanhaa kaupunkia kohti. Tuntui kuin koko Nizza olisi promenadella harjoittelemassa huomenna juostavaa Nizzan maratonia, johon odotetaan jopa 13000 juoksijaa. Promenade on kiinni aikaisesta aamusta klo 11.00. Koskaan ei ole ollut ranta- promedillamme noin montaa juoksijaa, oltiin lähes ainoat kävelijät Tavoitteenamme oli käydä Olivierassa syömässä ja samalla saisimme salaattiöljyn, jota ilman olimme jo olleet lähes kaksi kuukautta. Casinon öljy oli liian mautonta, vaikka olikin hyvää neitsytöljyä, jota Suomessakin käytimme. Mutta kun syömme käytännössä kerran päivässä salaattia ateriaksi, niin se tarvitsee uutta potkua ja olemme todenneet, että Olivieran pienten tuottajien öljyt olivat erinomaisia salaatteihin.
Olimme ravintolassa puoli yksi ja se oli jo puolillaan. Pieni kun on se täyttyi nopeasti ja puoli kahdelta isäntä jo pahoitteli tulijoille, että Complet (täynnä). Ravintolassa on yleensä vain isäntä, joka tarjoilee ja emäntä, joka hyörii avokeittiössä. Meidät jo tunnetaan ja tervehdys oli lämmin molemmilta. Nyt oli nuori nainen auttelemassa sekä keittiössä että tarjoilussa. Isännän aika meni tasan tarkkaan ruokalistan ja eri öljyjen esittelyssä asiakkaille ja tarjoilussa. Kaikkiin ruokalajeihin hän kaatoi itse rnsaasti juuri sille ruokalajille sopivaa öljyä varastoistaan. Myös jälkiruoat tuntuivat saavan öljynsä, jopa sopivan. Tiedämme vanhastaan, että esittely käy sujuvasti ranskaksi, englanniksi ja saksaksikin. Varmaan löytyy jokin muu lähi-idän kielikin, koska hän on syntyisin Palestiinasta, en ole kysynyt. Pyrimme puhumaan ranskaa ja isäntä on siihen tottunut vaikka puhuu myös sujuvaa englantia kuten tuossa edellä totesin. Ravintolassa oli ainakin neljä ruotsalaista ja kaksi norjalaista tai sitten hekin olivat ruotsalaisia mutteivät samaa jengiä. Neljä ranskalaista ja neljä englantia puhuvaa, joista nuorempi mies oli ranskalainen ja hänen vaimonsa kait englantilainen. Vanhenpi pari oli joko jenkkilästä tai englannista en niin tarkkaan seurannut heidän puhettaan. Minä söin vanhaan tapaani buffalo mozzarellaa tomaatilla ja basilikalla ja päälle tartarpihvin, joka on aina ollut erinomainen ja riittävä, sillä mukana on uunissa paistettu ja huikan sopivasti kuivunut kokonainen viillelty peruna, jota öljy tietysti maustoi mukavasti. Kirsti otti munakoisokaviaarin, joka maistui hiukan savulle sekä kypsäksi haudutettuja punaisia paprikoita hienoksi hakattuna. Pääruoaksi kahta erilaista hyvin maustettua makkaraa ja linssejä. Kahvit päälle, oli  hyvää.
Lähtiessämme ostimme tietysti myös 3/4l pullon kylmäpuristettua, ensimmäisen puristuksen neitsytöljyä Nizzan läheiseltä pikkutilalta. Tuskin sitä muualta saakaan kuin Olivierasta. Pidämme sen lievästä tuoreen ruohon tuoksusta ja mausta. Sain maistaa öljyä mozzarella-annokseni kanssa. Eli:
Huile d'Olive, Vierge Extra 
Premier Pression a Froid
Boutellion 
recolte 2012
Oliviera
Huomaatte, että etiketissä on tarinaa kuin viinipullossa ja täytyy tunnustaa, että olemme olleet Suomessa jopa oliiviöljyjen maistelutilaisuudessa.
  

Petanque

Tiistaina ei juuri tehty mitään muuta kuin, että kävin aamulla patongin boulangeriesta ja iltapäivällä kaupassa.
Keskiviikkona olikin suomalaislounas Nizzassa. Ennen lounasta piti Pirkko Saikkonen mielenkiintoisen esitelmän "Erisnimigalleria Ranskan gastronomiassa". Eri ruoilla oli sekä henkilön nimiä että paikan nimiä. Henkilön nimiä kuten Pommes Anna- kasarissa kannen alla voissa haudutetut perunaviipaleet. Suikaloidut perunat valmistettuna samalla menetelmällä ovat pommes Annette. Poires Belle-Helen, Poulet Celestine yms. Paikan nimiä taas edustivat Marengo kana tai vasikanlihahöystö, pommes pont-neuf paksumpia tikkuperunoita ja carottes Vichy.
Torstaina menin Juan es Pins'iin Beaujolais Noveau tilaisuuteen, jossa saatiin viinin lisäksi myös runsaasti syötävää, jota kannettiin pöytiin suurilla tarjottimilla. Mennessä jäin juuri junasta joka pysähtyisi myös Juan les Pin'ssä ja toinen menisi vasta tunnin kuluttua. Otin siis junan, joka meni Marseilleen mutta pysähtyi Antibesissa, josta jatkoin taksilla ja pääsinkin perille tasan kolmeksi. Viini oli samaa litkua kuin ennenkin, mutta teki tehtävänsä ja kotimatkalla oli hieman hutera olo.
Tänään kuitenkin oli taas suomalaisten boule- päivä ja sitä pelaamaan saapuikin koko joukko meitä innokkaita. Pelattiin kolmen hengen joukkuein kahdella pallolla kukin joukkueen jäsen. Pelejä tuli jopa kolmeen paikkaan, sillä osanottajia oli paljon. Meidän joukkue voitti ensimmäisen pelin, joka pelattiin 13 pisteeseen. Ja tasapuolisesti toinen joukkue voitti toisen pelin, 13 piteeseen sekin. Puolen päivän kanuuna, jonka jyrähdys kuului pelipaikalle kovana, oli paukahtanut jo jonkin aikaa sitten kun pelit oli saatu pelattua ja koko joukko siirtyi kadun toiselle puolelle olusille. Minä join Perrierin, sillä katsoin , että edellisillan viinin läträys vaatii maksalle ainakin viikon toipumisajan muuten käy niin kuten entinen pomoni Huberilla tapasi sanoa, että sydän on pysähtynyt mutta maksa sykkii vielä. Olusten ja veden jälkeen tulimme kotilounaalle ja nyt ryhdyn kahvin keittoon.  

Golfia Opio-Valbonnessa

Soitin aamulla kentälle varatakseni ajan 18 reiälle. Rouva kertoi, että oli mahdollista pelata vain 9 reikää, koska taka ysi oli remontissa. Otin ajan 11.29 ja lähdimme matkaan. "The Working Girlsien" Pique Nique paikalla ei ollut nyt yhtään tyttöä. Paikka on tien varrella, joka vie A8 moottoritielle. Syy selvisi heti. Tien toisella puolella oli poliisipartioita sakottamassa moottoritiellä ylinopeutta ajaneita. Yleensä tyttöjä on piknikillä kaksi-neljä asiakkaita odottamassa. Aika outo paikka, mutta varmaankin tarvitsijoiden tiedossa. Tyttöjen ammatin harjoittaminen estyi kun poliisit harjoittivat omaa ammattiaan.
 Myöhemmin lounasta syödessä selvisi, että Opio-Valbonne pistetään kiinni jo ylihuomenna koko talveksi kenttäkorjausten vuoksi. No yhdeksän reiän kierros oli minulle helpotus, koska peli kulki kurjasti, mutta kurjuutta kesti vain 9 reikää eikä täyttä 18. Kipa luonnollisesti pelasi paremmin, mutta ei kuitenkaan niin hyvin kuin edellisellä kerralla rankkasateessa kilpailtaessa. Silloinkin peli sateen vuoksi keskeytettiin 9 reikään.
Lounas oli sitten aivan omaa luokkaansa. Alkuun sormenpaksuisia graavilohipatukoita marinoituina ohuiden perunaviipaleiden päällä ja maukas sekavihersalaatti. Pääruoaksi kolme kohtalaisen kokoista lampaankyljystä, kurpitsapyrettä, haudutettua fenkoolia, pieni peruna ja grillattuja kirsikkatomaatteja. Todella maukas lounas. Harmi, että kenttä menee kiinni, vaikka ravintola ei menekään, niin ei ole paikkaan mitään järkevää syytä tulla vain syömään. 
Lounaalta golfkauppaan, jossa olemme kanta-asiakkaita ja saamme 15% alennuksen kaikista ostamistamme golftarvikkeista. Palloja molemmille, Kipalle sukkia, pussillinen tiitä ja golfkäsine minulle. Vanhin on kulumassa puhki ja uusi on jo ajettu sisään, että varahanskaksi ostin.
Iltaa vietimme TV:n tietokilpailujen ja täytettyjen paprikoiden parissa. Hyvät ilmat jatkuvat, joten huomenna uudet seikkailut.

Haut Gagnes

Eilen ei tullut tehtyä juuri mitään, vaikka oli ihan kaunis ilma. Tänään siis Maritan kanssa sovitusti saavuimme Kirstin ajamana Cannet'iin. Kirsti on päättänyt opetella ajamaan Nizzassa ja lähipaikoilla. Harjoittelupäiviksi on otettu sunnuntai aamupäivien hiljaiset hetket. Hyvinhän tuo meni Cannet'iin asti. Siellä tuli Marita kyytiin ja Kipalle oli tällä kertaa tarpeeksi. Tarkoitus oli ajaa Gagnes-sur-Mer:in vanhaan kaupunkiin ja linnoitukselle. Cannet'ista N7 lähes ensikerralla osumalla vanhaan kaupunkiin. Kyllä näkyi N7 varrella syitä miksi se oli muutamia päiviä sitten suljettuna kun yritimme bussilla Nizzaan. Puita oli kaatunut ja katkottu kuin tykkitulen jäljiltä. Marita kertoi, että heidänkin läheltä on katkottu paksuja vaarallisiksi katsottuja puita seuraavia syysmyrskyjä silmällä pitäen. Ajoimme kuitenkin Huan Les Pins'in kautta, jossa stekkasimme itsenäisyyspäivän lounasravintolan ja läheisen bussipysäkin, jotta osaamme 06.12 sinne.
Vanha kaupunki Haut Gagnes oli ylhäällä kuten nimikin ilmoittaa. Ritarilinnan näköinen linna ja pieni tori, jossa ravintoloita. Varmaan alempanakin olisi ollut lisää, mutta miksi mennä alas, jotta taas saisi nousta ylös. Niinpä istahdimme aurinkoiselle terassille muiden syöjien seuraan ja tilasimme Plat du Jour'in eli päivän annoksen,
vettä, viiniä ja kahvit. Mukava siinä oli rupatella kun aurinko paistoi ja ilman lämpötila oli 20C. Marita kotiin ja Nizzaan moottoritietä. Promenadella tuuli rivakasti vaikka muualla ei mielestämme tuullut. Olikohan alkanut iltapäivän aikana. Vieläkin näkyy parvekkeen ikkunasta vaahtopäitä "Enkelten lahdella" kuten Nizzan lahtea kutsutaan. Huomenna yritetään sitten golfaamaan Opio-Valbonne'n kentälle. Kait se nyt jo on kuivunut.  

Ensimmäisen maailmansodan muistopäivä

Ranskalaiset viettävät ensimmäisen maailmansodan muistopäivää, koska toisen maailmansodan muistopäivä olisi Ranskalle häpeän päivä. Kaupat pääosin kiinni, mutta maahanmuutajien pikkukaupat auki ja vääräuskoisille myydään viiniäkin. 
Emme menneetkään pelaamaan golfia, vaan suomalaisten kanssa pelaamaan petangueta, eli boule kuten täällä sanotaan. Ei niin pientä kylää Ranskassa olekaan, ettei siellä olisi kenttää peliä varten, mutta puiston käytävätkin riittävät. Me pelaamme Nizzassa lähellä satamaa olevalla virallisella boule kentällä aina perjantaisin klo 11.00, jotta ranskalaiseen tapaan ehdimme lounaalle. Meitä oli tänään niin paljon, että 2 kertaa 6 joukkueet täyttyivät ja meidän peli oli 3 vastaan kaksi, eli kolmella 2 kuulaa ja kahdella 3. En osaa tarkasti sääntöjä, mutta kovin tasaväkistä oli. Me voitimme 13 pisteeseen pelatun pelin ja 2 vastakilpailijaa 7. pisteeseen ja "sudden death" pelatut pelit. Oli todella mukava aamupäivä. Kiitos kaikille mukanaolleille. Kertokaa muillekin blogimme, jos heitä kiinnostaa ja kommentoikaa!! Nizzan linnakkeen tykki ampui klo 12.00 lyönnin ja Kipan kanssa lähdimme kohti Garibaldin aukiota, jossa Cafe du Turinin osterit 12 kpl (huitres fines claires nr2), katkaravut 6kpl (moyennes crevettes)ja merietanat 200gr( Bulot) odottivat. Tottakait paikan omaa valkoista "Muscadet sur lie" viiniä pullo ja karahvi vettä. Vesi on täysin juotavaa Nizzassa mutta kovin kalkkipitoista. Siksi keitämme kahvimme pulloveteen sillä keitin kalkkeutuu pian. Ravintolasta lähdimme kävelemään kohti Casino Ruelia ja sen vieressä olevaa kahvilaa, joka oli meidän vakikahvilamme , kun asuimme Gambettalla. Nyt emme ole siinä kovin usein käyneet, koska sen kahvi oli huonompaa kuin nyt meitä lähempänä olevassa kahvilassa. Huomasimme kuitenkin ,että hekin olivat vaihtaneet kahvinsa Malango- merkkiin, kuten Citikka, mutta  kolme veetä väärinpäin. Hyvä tietää. Negrescon kohdalla 4,5kg boule-kuulat rupesivat painamaan niin, että Kipa jatkoi kävelyä ilman painolasteja ja minä odotin Promenadella bussia. Kasi tulikin äkkiä ja olimme kohta kotona. Koko päivän oli n. 20C eikä juurikaan tuullut, eli lyhythihainen paitapäivä. Pialla oli pelissä jopa sortsit, mutta hän varmaan juoksi Negreskosta pelipaikalle. Hän sanoo, että miehensä mielestä hänen pitäisi juosta puolimaraton ennen 18 reiän golf kierrosta, jota hän ottaisi hieman rauhallisemmin alun. En aio ennustella mitä huomenna teemme mutta säätiedot lupaavat taaskin hyvää. Ei todella voi uskoa minkälainen sää oli muutama päivä sitten.

"Sadekauden" loppu

Nyt näyttäisi, että kauniit ilmat palaavat ja lämpötila nousee. Aurinko lämmittää mukavasti parvekkeen oven läpi kun tätä kirjoitan. Tarkoitus on kotisalaatin jälkeen lähteä pitkälle kävelylle tarkastelemaan myrskyn jälkiä Promenadella ja rannassa. Hurjia ovat olleet nicematin.com videot eri puolilta Rivieraa. Huomenna mennään ehkä katsomaan onko Opio-Valbonne golf- kenttä jo kuivunut pelikelpoiseksi. Kuten sanottu nyt aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja parvekkeen pöydällä auringossa makaava lämpömittari näyttää 30C, eikä tuule juuri ollenkaan. Viikonlopusta on luvattu tosi kaunista, joten kiertelemme ehkä Nizzan kirppu- antiikkitoreja ja käymme syömässä läjäpäiten ostereita Cafe du Turinissa. Taitaa elämä taas voittaa ja luonto on tyytynyt äskeiseen viikon mittaiseen voimansa näyttelyyn. On muuten harvinaista Nizzassa jo sekin, että vettä tulee yli kolmena peräkkäisenä päivänä, kyllä yleensä on aurinkoa muutamia päiviä välissä.
Käytiin  siis vakikahvilassamme lähellä Negrescoa expressolla ja jäätelöpallolla. Kauheista myrkyistä ja sateista ei ollut jäkeäkään mitä nyt rannan pikkukivet olivat nousseet paksumpana patjana rantarajasta aallonmurtajille saakka, mikä tietää taas rantaravintoloiden omistajille jonkin viikon päästä konekaivuutöitä, jotta ravintolat saadaan taas auki, kun betoniterassien päällä on puoli metriä pikkukiviä. Aurinko paistoi ja kuljin koko matkan auringossa ja takaisin tullessa jopa varjossa vain lyhythihainen puuvillapaita päällä vaikka takki olikin mukana,ei tarvinnut. Mukava iltapäivä, kunnes kotona pähkinöissä ollut pikkukivi räjäytti kaksi vasemmanpuolen alahammasta kolmeksi isoksi palaseksi ja paikkaan todella ison aukon. Terveisiä vain Reinolle. Ennen joulua joudut taas töihin. Hampaat tuntuu nykyään hajoavan lähes itsestään. Pitäisi kait vedättää kaikki vielä omat pois ja korvata ne tekojuurihampailla. Niitä löytyy jo 5kpl. Mikä on mielipiteesi Reino?  

Viiniretkeilyä

Aamulla lähdettiin jo ennen kahdeksaa kävemään Casino Ruhlin eteen, josta lähtisi seuran bussi Antibesin kautta (lisää matkalaisia) kohti viinitilaa lähellä Draguignania, Chateau de Bern. Tila oli hieno ja suuri. Kolmen viinin maistelu, kellarikierros erinomaista englantia puhuvan rouvan kanssa ja tilalla olevan hotellin ravintolassa hyvä lounas tilan viinien kanssa. Tila oli erikoistunut rose- viineihin mutta oli heillä valkoinen ja punainenkin. Valkoista oli käytetty kolmivuotisissa tammitynnyreissä, mutta meidän mielestämme tammi tunki läpi vahvana vaniljana, joten ei ollut meidän suosikkimme. Punainenkaan ei ollut Kipan mieleen, mutta Rose menetteli, siihen he olivatkin panostaneet. Mutta, mutta se hinta. Alkaen 12.50€ , 15€, 20€ ja sitä rataa. Me olemme ostaneet 3-4€ viinejä Casinosta. Mielestämme laatu ei ollut suuren hinnan väärti, mutta olihan se tietysti parempaa kuin Casinon viinit. Olisin kyllä ostanut 12ploa jos hinta olisi ollut jotain 10 korvilla, siihen laatu riitti. Hyvä ettei ostettu mitään raahattavaa, selviää seuraavasta.
Kun lähdimme tilalta oli ollut tarkoitus käydä toisellakin viinitilalla, mutta saimme hälyttävän tiedon uutisista, että läheisen tekojärven pato oli murtumassa jatkuvien sateiden johdosta ja oli annettu punainen varoitus, joten karkuun Antibesiin päin. Siellä oli kova ruuhka ja tuntui kuin koko Ranska olisi liikenteessä samaan aikaan. Antibesin ihmiset lähtivät pois ja me etsimään auki olevaa tietä Nizzaan. Rantatie oli suljettu, valtavat aallot roiskivat tien yli. Route National oli suljettu kaatuneiden puiden takia, joita raivattiin. Tuuli nimittäin myrskyn lailla. Siispä moottoritielle pääsyä etsimään. Kaikilla liittymiilä oli hurjat jonot ja matka taittui kävelyvauhtia. Kuskilta oli menossa hermot sillä hän koetti eri teitä moottoritielle ja sama ruuhka tai sitten tie oli suljettu. Hermot pettivät eräässä liikenneympyrässä ja hän soitti toisen kuskin paikalle ja lähti kotiin. Ennen sitä hän ajoi minunkin mielestäni kymmeniä kilometrejä takaisin päin, todennäköisesti kotikulmilleen, josta tilasi uuden kuskin. No oltiin jo kaksi tuntia myöhässä aikataulusta ja porukalla alkoi olla kaikenlaisia tarpeita. Avasivat kuitenkin bussin vessan, joka oli ollut kiinni. Minä kelluttelin hampaitani, koska olin varma, etten mahtuisi koko koppiin. Uusi kuski koetti taas kohti Nizzaa. Älytöntä ruuhkaa vaikka kello oli jo 20.00. Kuultiin,että Promenadin itään päin menevä kaista oli kiinni, aallot löivät yli.
Uusi kuski kuuli kolleegoiltaan, että idästä päin pääsisi helpommin, joten ajoimme moottoritietä ohi Nizzan ja tulimmekin Massenalle yllättävän helposti. Olimme ajaneet Antibesista yli kolme tuntia normaalin puolen tunnin sijaan. No loppu hyvin kaikki hyvin. Massenalla, jossa opas jäi pois sovittiin, että kuski heittää paluumatkallaan muut jäljellä olevat Promenadella olevilla pysäkeillä heille sopivassa paikassa. Promenad oli auki länteen päin vain itään päin menevät rannanpuoleiset kolme kaistaa olivat kiinni. Päästiin kotiin. Olipa reissu!!!! Sais nyt jo loppua tää sadekausi.

Syystulvia

Syystulvat tulivat Korsikalta myös mantereelle. Eilen ei sittenkään tullut ihan valtavaa myrräkkää, mitä nyt yöllä kerroin, mutta sitä sitten jatkui koko yön ja aamullakin makuuhuoneen ikkunan kiinni ollut suoja paikkui tuulessa kovasti, kuten oli paikkunut koko yön.Oli kait satanut vaakasuoraankin koska illalla lähes kuiva pari metriä sisäänvedetty parveke oli aamulla aivan märkä. Ulkona ei olla käyty, mutta televisio näyttää kuinka Välimereen laskevat joet tulvivat niiden varrella oleviin kyliin ja kaupunkeihin. Kaduilla on 60-40cm vettä ja ihmisiä evakuoidaan kuorma-autoilla, kumiveneillä, kantaen ja helikopterilla. Autoja lojuu siellä täällä ja ihmiset kahlaavat kaduilla todella syvässä vedessä. Var- joki on suurin Nizzan lentokentän vierellä Välimereen laskeva, jossa ei kovin paljon ole vettä viimeaikoina ollut. Nyt on. Nizzaa lähellä olevat Frejus, Biot ja Villeneuve-Loubet yms. sellaiset jokien lähellä sijaitsevat paikat ovat täysin veden vallassa. Koko päivän on olllut sateisen harmaata ja tuulista ja lisää on luvassa. Kokemuksesta tiedän, että pohjoiseen mennessä parin- kolmenkymmenen kilometrin päässä, lähempänä vuoristoa, sataa enemmän kuin Nizzassa. Tästä johtuvat joka syksyiset tulvat kun kaikki vuorille satanut vesi etsiytyy suurempia ja pienempiä jokia myöten Välimereen kärsivät aina niiden varrella olevat kylät ja kaupungit. 

Pyhäinpäivän messussa

Käytiin suomalaisessa messussa luterilaisessa kirkossa. 25 suomalaista, pappi ja kanttori. 16 otti ehtoollisen me juotiin viiniä kirkkokahveilla, jossa oli ranskalaiseen tapaan kahvin lisäksi viiniä ja juustoja. Muuten on tuulista ja sateista ja oudon lämmintä 20-17C päivin öin. Tietää kovia ukkosia ehkä jo ensi yönä, eilen jo hieman paukkui. Tylsää kun on niin sateista, kentät kastuu ja ottaa pitkään kuivua. Ei kiinnosta vesipallon pelaaminen.
Telkassa näytettiin kuinka täälläkin on oranssi varoitus eli ennen punaista varoitusta. Taitaa tulla aika myrräkkä. Nyt jo kuuluu kaukaista jyrinää ja aamuksi on luvattu kovaa menoa. TV:ssä oli tämän illan tietoa ja videota Korsikalta, jossa kuukausi sitten kiertelimme Koposten kanssa. Enää ei ole syytä sinne mennä. Bastiasta ulos johtava nelikaistainen pitkä tietunneli, josta mekin ajoimme läpi oli 40cm syvä joki. Tiet virtasivat ja sortuivat, autot makasivat sortumissa puoliksi veden alla, marketeista imuroitiin vettä ja vuorilta syöksyvät joet, jotka olivat pikku"liruja" kuukausi sitten, pyyhkivät valtavalla voimalla tieltä kaiken ja autot ymmärrettävästi kääntyivät takaisin. Avasin parvekkeen oven ja ulkona tuulee kovasti mutta lämpötila on 18C. Salamoi jo ja jyrinä on kovempaa ja lähempänä. Taidan istuskella vielä tunnin,että näen miten kovaksi muuttuu.

G20 lähtee

Nizzan kentältä on joku aika sitten lähtenyt epätavallisen paljon koneita. Onkohan G20 porukka lähtenyt kotimatkalleen. Saivat ainakin Kreikan pistettyä ojennukseen ja antoivat mahdollisuuden erota Eurosta ja Eu:sta. Tervemenoa, kohta seuraavat Berlusconin Italia ja Espanja. Persut ovat innoissaan "mitä me sanottiin".Surullista on kumminkin jos yhteinen valuutta joutuu vielä pahempiin ongelmiin. Enää ei kait kohta ole jäljellä kuin Saksa ja Suomi, voidaan kait ottaa Virokin mukaan. Tää Ranskakin taitaa olla aika lirissä vaikka Sarkozy gallialaiseen tapaan kukkoileekin. Merkel on hänet kuitenkin parikin laulanut suohon, mutta ensi perjantaina on taas toimintapäivä, joten hulinaa riittää. Tänään on ollut aika tylsä päivä, sateista ja tuulista. Eikä säätiedot lähipäiviksi muuta lupaakaan, paitsi lisäksi ukkosta. Ei toivoakaan golfista moneen päivään. Huomenna olisi Nizzassa suomenkielinen messu, ehkä menemme katsomaan. Muutoin on lukemista, Kipan iänikuiset sanaristikot ja TV:n tieto ja muut kilpailut joita riittää: sanaristikon täyttöä, kysymyksiä Championeille, kirjaimet ja numerot, arvaa mitä suuri osa ihmisistä ajattelee jonkin sanan kohdalla, arvaa hinta yms. Toi viimeinen Juste le Prix on palkinnoiltaan posketon. Joka arki-ilta on jaossa mopoja, autoja, kylpyhuoneita, keittiöitä, ruokailuhuoneita, olohuoneita ja rahaakin. Koko kisan voittajalla on 30 sekuntia aikaa arvata tulevan voittonsa arvo, joka koostuu jonkun edellämainitun huoneen kalustosta, moposta ja autosta tai kahdesta autosta   sekä 8-14 päivän matkasta kahdelle pitkälle ja kalliisti. Haarukaksi annetaan 10.000-50.000€, yleisesti hinta asettuu 20.000-30,000€ väliin. Jos on taitava haarukoija onnistuu saamaan hinnan kasaan, koska juontaja sanoo aina arvauksen jälkee enemmän tai vähemmän, mutta tiukalle yleensä menee ja monet munaavat.Tänään nainen voitti viimeisellä sekunnilla 27566€.  Siinäpä vähän TV:n tarjontaa.

Suomalaisgolfia Opio-Valbonnen kentällä

Oltiin jo puoli kahdeksalta Promenadella menemässä golfaamaan. Oli monta päivää jännitetty toteutuuko kisa vai pilaako sade sen. Päivä päivältä sääennuste parani ja niin olimme matkalla. Taas oli jokaisella A8 moottoritien sillalla kaksi poliisia ja lisäksi moottoritielle käännyttäessä valotaulu varoitti ajoittaisista moottoritien sulkemisista siis ei aikoja vaan tieto, että koska tahansa tie suljetaan! Oli G20 aloituspäivä ja tapahtuma oli Cannesissa, jonne ainoa kulkutie oli A8. Miksi eivät ota hulikupteria. Ehkä pelosta,että se ammutaan alas.  Oli niin aikaista, ettei Obama kumppaneineen ollut vielä tullut, joten livahdimme Opion liitymästä ulos ilman vaikeuksia. Meitä oli 20 urheata yhteislähdössä eikä satanut. Vasta kun aloitimme alkoi tihkua ja toisella väylällä satoi jo kaatamalla. Onneksi meillä oli auto ja minä kastuin vähiten kun lopetin järjettömän toiminnan jo kahdeksan väylän jälkeen. Kipa kypsyi yhdeksännellä ja totesimme, että pitää golfarilla joskus löytyä järkeäkin päästä ja ajoimme klubitalolle ja ravintolaan kuumalle rommille. Rohkeimmat jatkoivat jopa 12 reikää ja sitten tulivat järkiinsä. Yhdessä todettiin, että lasketaan vain 9 ensimmäistä reikää. Kuinka ollakkaan Kipa pysyy punaviinissä pitkään sillä hän oli koko porukan 3. paras 16 bogipisteellään ja sai taas punaviinipullon. Ennestään niitä on tulomatkalta syyskuussa ostettuna vielä 7 pulloa. Ensimmäisellä oli 18 blogipistetä ja toisella 17. On huomattava, että yhdellä väylällä lisäsimme Kipan lyöntejä yhdellä koska emme ollet ihan varmoja, joten Kipan tulos oli varmaan 65% varmuudella 17 bogipistettä, kaatosateessa! Takaisin tultiin poutaisessa säässä, kylläkin pilvisessä. Silloilla oli vain yksi poliisi per silta!? Lentokentän ohi ajaessamme näimme valtavan kait Boeingin jumbon kyljessään kyrillisillä Russia. Kuka lie sillä lentelee? Autohallissa oli taas paljon Police National- autoja. Ovat kait kävelypoliiseja joten, Nizzassa kait tapahtuu tänään? Meillä on turvallinen tunne.
Ostin lisää rommia kymettymisen ehkäisyyn.

Välipäivä

Otsikko siksi, ettei tänä pilvisenä päivänä tehty juurikaan ihmeitä. Ilma ei ollut kovin kylmä. Kaupankäynnit ja ateriat hoidettiin, mutta oli myös ilahduttava ilmoitus, että huomenna pelataan Opio-Valbonnen golfkentällä suomalaisten kanssa 18 reikää alkaen klo 09.00. Aikainen nousu ja toivo, ettei huomenna alkava G20 sotkisi aamuliikennettä Nizzasta ulospäin.
Säätiedot paranivat päivä päivältä ja nyt näyttäisi vain kylmältä (14C) ja tuuliselta, mutta ei sataisi. Eli takkia päälle ja bägit mukaan. Huomenna syödään myös yhteinen lounas pelin jälkeen klubilla ja jaetaan palkinnot. Kotana ollaan kait vasta iltaruuhkan aikaan, että bouchonia (ruuhkaa) on tiedossa.
Ilta kuluu tv ääressä patee de sanglieria (=villisika) maistellessa.

Ranskalaista toimintaa

1.10.011 on yleinen toimintapäivä ainakintäällä Nizzassa ja varmasti koko Ranskassa. Kaupat ovat kiinni iltapäivän ja 1500 polliisia on Nizzassa pitämässä yllä järjestystä. Otettava huomioon myös, että Cannesissa alkaa 03.10 G20 maiden kaksi toimintapäivää, joten tullessamme golfkentältä oli moottoritien jokaisella yli 20 sillalla kaksi poliisia ja oletettavasti oli näin myös Cannesin liitymään asti.Poliisiautot ovat valloittaneet myös meidän autohallin Citea-osan eli asunevat Citeassa. Ulkopuolelta Nizzan tulleet poliisit siis.Saas nähdä millaiset hulinat tulee torstaina Nizzaan ja varsinkin Cannesiin, jossa kokous on. Menemme tortaina pelaamaan suomalaisten kanssa alkaen klo 9.00. Saas nähdä miten aamuliikenne sujuu Cannesin suuntaan. Kentällä on mini shotgun lähtö, joten on oltava jo puolelta paikalla. On aikainen lähtö. Käyn kuitenkin kohta katsomassa, josko vihannes myyjämme olisi paikalla ja saisiko paikalliselta pikkukauppiaalta juomista.

Nyt bloggaamaan

Tulipa avattua blogi. Ollaan oltu Nizzassa jo kuukausi ja on ollut pääosin lämmintä.Ystävien kanssa kierrettiin Korsikaa ja oli hellettä. Kumma kylmä osuus oli kun Kojot olivat täällä. Mutta ei silloinkaan kylmä ollut. On golfattu noin kahdesti viikossa ja välillä hyvin ja välillä vähemmän hyvin. Harmi on, että kotikenttämme Provensalin keittiö paloi vajaa kuukausi sitten eikä ruokaa saa ja kierroskin on alennettuun hintaan, joka ei tietenkään ole harmi. Lasse blokkaa Brasiliasta joten pysymme nettihesarin lisäksi maailman kartalla. Tänään käytiin ostamassa isompi paistinpannu ja sosesekoitin, että saamme pehmeitä soppia kuten tänään syömämme kurpitsakeitto, joka oli taivaallista. Sitten tarkkailimme Medcinellä Galerie Lafayetten viereisessä vaki kahvilassamme ihmisiä joita riitti. Mukava huvi kahvin lisäksi, joka ei kuitenkaan ole niin hyvää kuin toisessa tarkkailupaikassamme Promenade des Anglesilla. Asiaa auttoi yhdessä syömämme Creppe aux Murtilles. Hieman ylelliseltä tuntuu vain oleilla mutta pelaataahan myös golfia ja kävellähän kovasti.